Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Thu, 13 Sep 2018 20:18:38 +0300 fi Kaatuuko hallituksen sote-uudistus kalkkiviivoille? http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/260954-kaatuuko-hallituksen-sote-uudistus-kalkkiviivoille <p>Hallitus on ajanut sote-uudistusta maaliin kuin käärmettä pyssyyn, mutta näyttää yrittävän nielaista liian suuren palan. Pääministeri Sipilä on joutunut huomaamaan, että poliitikkoja ei hyppyytetä ruotuun niin kuin henkilökuntaa omassa firmassa.</p><p>Iltalehden toimittaja Juha Ristamäki on kirjoittanut analyysin tilanteesta: hallituksen jättihanke on kaatumassa, sen aikataulu pettää ja läpimenon mahdollisuudet ovat pienet (IL 12.9.). Hänen perustelunsa ovat vakuuttavat.</p><p>Yhä harvemmaksi on käynyt porukka, joka enää uskoo uudistuksen läpimenoon ainakaan aikataulussa &ndash; paitsi keskustan maksetut taputtajat. Samalla hupenevat keskustan toiveet vaalivaltista, &quot;historiallisesta maakuntauudistuksesta&quot; eurovaalien yhteydessä keväällä.</p><p>Kuten asiantuntijat ovat toistuvasti tähdentäneet, uudistus on vielä aivan levällään ja muutoksia tehdään koko ajan niin, että sitä valmistelevien sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä perustuslakivaliokunnan jäsenten on vaikea pysyä mukana.</p><p>Hallituksen tyylin mukaisesti asiantuntijoita ei haluta kuulla &ndash; ellei kyseessä ole hallitukselle myötämielisistä asiantuntijoista. Hallitus ei halua kuulla seitsemää keskeistä asiantuntijaprofessoria &ndash; näistä viimeksi viisi oli valinnanvapausmallia vastaan, vain kaksi puolesta. Kelvoton joukko siis.</p><p>Viimeisin julkiseksi muodostunut kahakka sote-valiokunnassa oli Ristamäen mukaan elokuun loppupuolella, kun valiokunta päätti hallituspuolueiden äänin, ettei se enää kuule asiantuntijoita soten valinnanvapautta ja maakuntauudistusta koskevissa lakiesityksissä. Opposition kansanedustajat olisivat halunneet vielä kuulla asiantuntijoita, koska hallitus on muuttanut esitystensä pykäliä kuin liukuhihnalta.</p><p>Toimittaja luettelee joitakin yksittäisiä hallituksen sote-mallissa edelleen olevia ongelmia. Muun muassa EU:n uutta tietosuoja-asetusta koskeva kansallinen ohjauslaki puuttuu. Lisäksi hallitus ei ole halunnut &ndash; uskaltanut&nbsp; &ndash;&nbsp; kysyä EU-komission kantaa valinnanvapausmallin mahdollisista kilpailua vääristävistä piirteistä. Tällainen pommi siis jätettäisiin vastuuttomasti hoidettavaksi sitten kun sote on turvallisesti &quot;maalissa&quot;. Mitä <em>Tuntemattoman</em> Hietanen sanoikaan kiireen seurauksista&hellip;</p><p>Pitkään on jo ollut tiedossa hallituksen edelleen vaalima myytti soten aiheuttamista kolmen miljardin euron menojen kasvun leikkauksista. Asiantuntijoiden mukaan nämä uhkaisivat palvelujen järjestämistä. Pikemminkin sotesta aiheutuisi vastaavan suuruinen menojen lisäys, jos potilaatkin aiotaan maakunta- ja muun hallinnon sivussa jotenkin hoitaa niin kuin ennenkin. &nbsp;</p><p>Tunnetusti &quot;valinnanvapaus&quot; tarkoitta selkokielellä sitä, että yksityiset sosiaali- ja terveysalan yritykset pääsevät voiton tahkoamiseen aivan toisessa mittakaavassa kuin nykyisin. Arvioidaan, että noin kolmannes perusterveydenhoidosta siirtyy yksityisten terveysyhtiöiden tuottamaksi.</p><p>Muitakin ongelmia riittää. Tietojärjestelmien uudistus on vielä alkutekijöissään. Ellei se toimi uudistuksen astuessa voimaan, seurauksena on arvattavasti kaaos. Potilaat tietenkin kärsivät &ndash; nämä poliittisten bisnes- ja maakuntatavoitteiden jalkoihin jääneet huutolaiset.</p><p>Tällaista siis teettää hallituksen ja pääministeri Sipilän kunnianhimo. Sipilä valitsi hallituksen sote-pyrkimyksille onnettoman vertauskuvan urheilumaailmasta: &quot;sote viedään maaliin&quot;. Kun juoksukilpailu on käynnissä, ei ole enää sijaa maalin mielekkyyden pohdinnalle ja lähtöruutuun palaamiselle, vaan silloin painetaan katkeraan loppuun asti niska limassa ja laput silmillä. Hallitus näyttääkin juoksukilvassaan kaatuvan kalkkiviivoille piikkarit jaloissaan.</p><p>Syy on tietenkin ensisijaisesti opposition, ettei sotesta tulisi kiviriippaa, joka upottaa keskustan vaalityön. Selittäjiä ei häiritse se tosiasia, että hallituksella itsellään on enemmistö tärkeissä valiokunnissa. Toinen syntipukki ovat luonnollisesti asiantuntijat, kaiken maailman dosentit ja professorit. Niin se hallituksen liturgia menee.</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809122201186563_pi.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809122201186563_pi.shtml">https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809122201186563_pi.shtml</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus on ajanut sote-uudistusta maaliin kuin käärmettä pyssyyn, mutta näyttää yrittävän nielaista liian suuren palan. Pääministeri Sipilä on joutunut huomaamaan, että poliitikkoja ei hyppyytetä ruotuun niin kuin henkilökuntaa omassa firmassa.

Iltalehden toimittaja Juha Ristamäki on kirjoittanut analyysin tilanteesta: hallituksen jättihanke on kaatumassa, sen aikataulu pettää ja läpimenon mahdollisuudet ovat pienet (IL 12.9.). Hänen perustelunsa ovat vakuuttavat.

Yhä harvemmaksi on käynyt porukka, joka enää uskoo uudistuksen läpimenoon ainakaan aikataulussa – paitsi keskustan maksetut taputtajat. Samalla hupenevat keskustan toiveet vaalivaltista, "historiallisesta maakuntauudistuksesta" eurovaalien yhteydessä keväällä.

Kuten asiantuntijat ovat toistuvasti tähdentäneet, uudistus on vielä aivan levällään ja muutoksia tehdään koko ajan niin, että sitä valmistelevien sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä perustuslakivaliokunnan jäsenten on vaikea pysyä mukana.

Hallituksen tyylin mukaisesti asiantuntijoita ei haluta kuulla – ellei kyseessä ole hallitukselle myötämielisistä asiantuntijoista. Hallitus ei halua kuulla seitsemää keskeistä asiantuntijaprofessoria – näistä viimeksi viisi oli valinnanvapausmallia vastaan, vain kaksi puolesta. Kelvoton joukko siis.

Viimeisin julkiseksi muodostunut kahakka sote-valiokunnassa oli Ristamäen mukaan elokuun loppupuolella, kun valiokunta päätti hallituspuolueiden äänin, ettei se enää kuule asiantuntijoita soten valinnanvapautta ja maakuntauudistusta koskevissa lakiesityksissä. Opposition kansanedustajat olisivat halunneet vielä kuulla asiantuntijoita, koska hallitus on muuttanut esitystensä pykäliä kuin liukuhihnalta.

Toimittaja luettelee joitakin yksittäisiä hallituksen sote-mallissa edelleen olevia ongelmia. Muun muassa EU:n uutta tietosuoja-asetusta koskeva kansallinen ohjauslaki puuttuu. Lisäksi hallitus ei ole halunnut – uskaltanut  –  kysyä EU-komission kantaa valinnanvapausmallin mahdollisista kilpailua vääristävistä piirteistä. Tällainen pommi siis jätettäisiin vastuuttomasti hoidettavaksi sitten kun sote on turvallisesti "maalissa". Mitä Tuntemattoman Hietanen sanoikaan kiireen seurauksista…

Pitkään on jo ollut tiedossa hallituksen edelleen vaalima myytti soten aiheuttamista kolmen miljardin euron menojen kasvun leikkauksista. Asiantuntijoiden mukaan nämä uhkaisivat palvelujen järjestämistä. Pikemminkin sotesta aiheutuisi vastaavan suuruinen menojen lisäys, jos potilaatkin aiotaan maakunta- ja muun hallinnon sivussa jotenkin hoitaa niin kuin ennenkin.  

Tunnetusti "valinnanvapaus" tarkoitta selkokielellä sitä, että yksityiset sosiaali- ja terveysalan yritykset pääsevät voiton tahkoamiseen aivan toisessa mittakaavassa kuin nykyisin. Arvioidaan, että noin kolmannes perusterveydenhoidosta siirtyy yksityisten terveysyhtiöiden tuottamaksi.

Muitakin ongelmia riittää. Tietojärjestelmien uudistus on vielä alkutekijöissään. Ellei se toimi uudistuksen astuessa voimaan, seurauksena on arvattavasti kaaos. Potilaat tietenkin kärsivät – nämä poliittisten bisnes- ja maakuntatavoitteiden jalkoihin jääneet huutolaiset.

Tällaista siis teettää hallituksen ja pääministeri Sipilän kunnianhimo. Sipilä valitsi hallituksen sote-pyrkimyksille onnettoman vertauskuvan urheilumaailmasta: "sote viedään maaliin". Kun juoksukilpailu on käynnissä, ei ole enää sijaa maalin mielekkyyden pohdinnalle ja lähtöruutuun palaamiselle, vaan silloin painetaan katkeraan loppuun asti niska limassa ja laput silmillä. Hallitus näyttääkin juoksukilvassaan kaatuvan kalkkiviivoille piikkarit jaloissaan.

Syy on tietenkin ensisijaisesti opposition, ettei sotesta tulisi kiviriippaa, joka upottaa keskustan vaalityön. Selittäjiä ei häiritse se tosiasia, että hallituksella itsellään on enemmistö tärkeissä valiokunnissa. Toinen syntipukki ovat luonnollisesti asiantuntijat, kaiken maailman dosentit ja professorit. Niin se hallituksen liturgia menee.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809122201186563_pi.shtml

]]>
55 http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/260954-kaatuuko-hallituksen-sote-uudistus-kalkkiviivoille#comments Thu, 13 Sep 2018 17:18:38 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260954-kaatuuko-hallituksen-sote-uudistus-kalkkiviivoille
Valkoisen talon lastenkamari http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/260552-valkoisen-talon-lastenkamari <p>Amerikkalaisen toimittaja Bob Woodwardin &nbsp;paljastuskirja <em>Fear</em> (Pelko) kertoo presidentti Trumpin hallinnon sisäpiiristä hiuksia nostattavia tarinoita, jotka sopivat valitettavan hyvin siihen palapeliin, joka presidentti Trumpista on tähän mennessä julkisuudessa muodostunut. Samaa linjaa edustaa <em>New York Timesissa</em> julkaistu nimimerkkikirjoitus, jonka takana on Trumpin hallinnossa korkeassa asemassa toimiva virkamies.</p><p>Presidentin neuvonantajien sanotaan varjelevan maataan presidentiltä, esimerkiksi ottamalla hänen työpöydältään papereita, ettei presidentti onnistuisi allekirjoittamaan maalle vahingollisia päätöksiä.&nbsp; Häntä on kirjassa ja lehtikirjoituksessa luonnehdittu impulsiiviseksi ja moraalittomaksi sekä maansa ja maailman asioista tietämättömäksi. Hän esimerkiksi puuskahti Syyrian presidentistä impulsiivisesti, että tapetaan se. Ulkoministeri sivuutti käskyn vähin äänin. Presidentti ajaa ensisijaisesti omia bisnesetujaan ennen maan etua.</p><p>Hänen&nbsp; on sanottu olevan 10-12 -vuotiaan älyllisellä tasolla, joten Valkoisen talon komento- ja hallintokeskus tuntuu olevan melkoinen lastenkamari. Jos ennen Trumpia joku olisi tehnyt elokuvan tällaisesta menosta Valkoisessa talossa, se olisi varmasti leimattu naurettavaksi &ndash; ja täysin epärealistiseksi.</p><p>Nyt ei naurata sen paremmin amerikkalaisia kuin muitakaan maailman asioita seuraavia. Trumpillahan on ydinaseen laukaisunappi periaatteessa peukalonsa ulottuvilla, ja mikä takaa, että sisäpiiri pystyy joka hetki ehkäisemään kaitsettavansa päähänpistojen toteuttamisen? Vähemmän dramaattisia vaaroja on odotettavissa maan taloudessa, sillä tullimuureja pystyttävä kauppapolitiikka tulee talousasiantuntijoiden mukaan vahingoittamaan niin Yhdysvaltoja kuin sen nykyisiä kauppakumppaneitakin.</p><p>Voi kysyä, miten maan korkein johto voi jatkossa toimia, kun presidentin ja hänen lähimpien avustajiensa ja neuvonantajiensa välillä vallitsee näin suuri epäluottamus. Luonnostaan epäluuloinen presidentti joutuu nyt kyräilemään kokouksissa, että kukahan osallistujista on sabotoinut hänen päätöksiään ja toiminut syväkurkkuna. Hän on määrännyt aloittamaan tutkinnan paljastaakseen petturit ja joutuu myös käynnistämään varotoimenpiteitä ja varmistuksia, ettei papereita enää häviäisi ja hänen käskyjään laiminlyötäisi. Työilmapiiri Valkoisessa talossa on lievästi sanoen tulehtunut.</p><p>Syksyn välivaalit ovat pitäneet republikaanit tähän asti eräitä yksittäisiä senaattoreita ja muita poliitikkoja lukuun ottamatta maltillisina, mutta jos vaalimenestys näyttää kyselyissä uhatulta tai viimeistään jos tappio toteutuu, alkaa olla johtopäätösten aika. Pykälät löytyvät presidentin syrjäyttämiseen, kunhan poliittista tahtoa löytyy. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat suurelta osin Trumpin miehiä, mutta miten pitkälle heidän solidaarisuutensa riittää sivuuttamaan terveen oikeudellisen harkinnan?</p><p>Toistaiseksi Trumpin äänestäjät ovat pysyneet hänen takanaan ja uskoneet, että asialla on vain valhemedia. Hänen äänestäjäkuntansa ydin ei näytä edustavan kovin valveutunutta poliittista ajattelua &ndash; jo se, että kaivosmiehet ja muut duunarit uskovat, että miljonääriliikemies ajaisi heidän etujaan, osoittaa heidän arvostelukykynsä tason.</p><p>Korkean tason diili-ohjelma jatkuu &ndash; ainakin yhden ryhmän iloksi: median. Myös Moskovassa ollaan tyytyväisiä, kun &nbsp;iskulause &quot;Tehdään Amerikasta jälleen mahtava&quot; näyttää muuttuneen muotoon: &quot;Tehdään Amerikasta vaihteeksi heikko ja naurettava&quot;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Amerikkalaisen toimittaja Bob Woodwardin  paljastuskirja Fear (Pelko) kertoo presidentti Trumpin hallinnon sisäpiiristä hiuksia nostattavia tarinoita, jotka sopivat valitettavan hyvin siihen palapeliin, joka presidentti Trumpista on tähän mennessä julkisuudessa muodostunut. Samaa linjaa edustaa New York Timesissa julkaistu nimimerkkikirjoitus, jonka takana on Trumpin hallinnossa korkeassa asemassa toimiva virkamies.

Presidentin neuvonantajien sanotaan varjelevan maataan presidentiltä, esimerkiksi ottamalla hänen työpöydältään papereita, ettei presidentti onnistuisi allekirjoittamaan maalle vahingollisia päätöksiä.  Häntä on kirjassa ja lehtikirjoituksessa luonnehdittu impulsiiviseksi ja moraalittomaksi sekä maansa ja maailman asioista tietämättömäksi. Hän esimerkiksi puuskahti Syyrian presidentistä impulsiivisesti, että tapetaan se. Ulkoministeri sivuutti käskyn vähin äänin. Presidentti ajaa ensisijaisesti omia bisnesetujaan ennen maan etua.

Hänen  on sanottu olevan 10-12 -vuotiaan älyllisellä tasolla, joten Valkoisen talon komento- ja hallintokeskus tuntuu olevan melkoinen lastenkamari. Jos ennen Trumpia joku olisi tehnyt elokuvan tällaisesta menosta Valkoisessa talossa, se olisi varmasti leimattu naurettavaksi – ja täysin epärealistiseksi.

Nyt ei naurata sen paremmin amerikkalaisia kuin muitakaan maailman asioita seuraavia. Trumpillahan on ydinaseen laukaisunappi periaatteessa peukalonsa ulottuvilla, ja mikä takaa, että sisäpiiri pystyy joka hetki ehkäisemään kaitsettavansa päähänpistojen toteuttamisen? Vähemmän dramaattisia vaaroja on odotettavissa maan taloudessa, sillä tullimuureja pystyttävä kauppapolitiikka tulee talousasiantuntijoiden mukaan vahingoittamaan niin Yhdysvaltoja kuin sen nykyisiä kauppakumppaneitakin.

Voi kysyä, miten maan korkein johto voi jatkossa toimia, kun presidentin ja hänen lähimpien avustajiensa ja neuvonantajiensa välillä vallitsee näin suuri epäluottamus. Luonnostaan epäluuloinen presidentti joutuu nyt kyräilemään kokouksissa, että kukahan osallistujista on sabotoinut hänen päätöksiään ja toiminut syväkurkkuna. Hän on määrännyt aloittamaan tutkinnan paljastaakseen petturit ja joutuu myös käynnistämään varotoimenpiteitä ja varmistuksia, ettei papereita enää häviäisi ja hänen käskyjään laiminlyötäisi. Työilmapiiri Valkoisessa talossa on lievästi sanoen tulehtunut.

Syksyn välivaalit ovat pitäneet republikaanit tähän asti eräitä yksittäisiä senaattoreita ja muita poliitikkoja lukuun ottamatta maltillisina, mutta jos vaalimenestys näyttää kyselyissä uhatulta tai viimeistään jos tappio toteutuu, alkaa olla johtopäätösten aika. Pykälät löytyvät presidentin syrjäyttämiseen, kunhan poliittista tahtoa löytyy. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat suurelta osin Trumpin miehiä, mutta miten pitkälle heidän solidaarisuutensa riittää sivuuttamaan terveen oikeudellisen harkinnan?

Toistaiseksi Trumpin äänestäjät ovat pysyneet hänen takanaan ja uskoneet, että asialla on vain valhemedia. Hänen äänestäjäkuntansa ydin ei näytä edustavan kovin valveutunutta poliittista ajattelua – jo se, että kaivosmiehet ja muut duunarit uskovat, että miljonääriliikemies ajaisi heidän etujaan, osoittaa heidän arvostelukykynsä tason.

Korkean tason diili-ohjelma jatkuu – ainakin yhden ryhmän iloksi: median. Myös Moskovassa ollaan tyytyväisiä, kun  iskulause "Tehdään Amerikasta jälleen mahtava" näyttää muuttuneen muotoon: "Tehdään Amerikasta vaihteeksi heikko ja naurettava".

]]>
13 http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/260552-valkoisen-talon-lastenkamari#comments Thu, 06 Sep 2018 14:07:18 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260552-valkoisen-talon-lastenkamari
Maahanmuuton optimistit ja pessimistit http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/260395-maahanmuuton-optimistit-ja-pessimistit <p>Maahanmuuttoon suhtaudutaan tunnetusti monella, äärimmäiselläkin tavalla. Nyt kuitenkin jätän äärimmäiset kannanotot sivuun ja tarkastelen, miten suhteellisen maltillinen optimisti ja pessimisti saattaisivat tätä aihetta lähestyä.</p><p>Optimistit, joilla on perusmyönteinen suhtautuminen elämään ja maailmaan, perustavat maahanmuuttoa koskevan näkemyksensä lähinnä turvapaikkasopimuksiin ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen. Heidän optimisminsa näkyy muun muassa siinä, että he eivät ole huolestuneita suurtenkaan maahanmuuttajamäärien sopeutumisesta yhteiskuntaan, eivätkä myöskään virheellistä tietoa antavista turvapaikanhakijoista.</p><p>He katsovat maahanmuuttajien kotoutumisen uuteen asuinmaahansa sujuvan kaikin puolin ongelmitta. &nbsp;Niinpä he muun muassa uskovat maamme pystyvän välttämään esimerkiksi Ruotsin ja Saksan ongelmat &ndash; siinäkin tapauksessa, että tulijamäärät kasvaisivat. Osa heistä ajattelee, että maahanmuutto on ratkaisu Suomea uhkaavaan työvoimapulaan.</p><p>Pessimistit katsovat, että kielitaidottomat ja täkäläisestä poikkeavista kulttuureista tulevat maahanmuuttajat voivat muodostaa varsinkin suurten tulijamäärien toteutuessa vakavan taloudellisen ja yhteiskunnallisenkin ongelman. Pessimistit epäilevät vahvasti Suomen kykyä välttää muiden maiden ongelmat suurten maahanmuuttajamäärien toteutuessa. &nbsp;He olettavat, että samat lainalaisuudet toteutuvat meillä kuin vaikkapa Ruotsissa.</p><p>Heidän mielestään tulijoista ei olisi ainakaan lyhyellä aikavälillä apua työvoimapulaan lähinnä kielitaidon ja ammattitaidon puutteen johdosta.</p><p>Pessimistit eivät kiinnitä niin suurta huomiota ihmisoikeussopimuksiin kuin optimistit, vaan katsovat monesti, että säännöt on luotu aivan erilaisia tilanteita kuin heidän pelkäämiään kriisitilanteita varten. Siksi he esittävät, että rajakontrollia on lisättävä ja hakijoiden alustava seulonta suoritettava jo rajalla tai mieluimmin lähtömaissa. Vaille&nbsp; turvapaikkaa jääneet on palautettava viivytyksettä ja tarvittaessa pakolla, sillä pessimistit katsovat, että palaamisen vapaaehtoisuus tuhoaisi koko turvapaikkaseulonnan mielekkyyden.</p><p>Jaottelu optimisteihin ja pessimisteihin on tietenkin hyvin karkea asenteiden luokitteluperuste. Edellä esittämäni luonnehdinnat näistä perustuvat median ja somen seurantaan sekä omiin arvioihini siitä, miten optimisti ja pessimisti saattaisivat luontaisesti suhtautua maahanmuuttoon ja sen seurauksiin. Joku voi oikeutetusti sanoa esimerkiksi, että ihmisen ei tarvitse olla pessimisti, nähdäkseen maahanmuuton mahdolliset haittavaikutukset &ndash; pelkkä realismi riittää.</p><p>Oli miten oli, maahanmuuton kannattajia ja vastustajia on tietenkin ääripäissä ja niiden välillä kovin monenlaisia.&nbsp; Keskustelu ei todellisuudessa yleensä tapahdu pelkkien elämänasenteiden ja asiaperustelujen varassa, vaan kaikki mahdolliset tunnepitoiset argumentit kaivetaan usein esiin, ja käytetään eri mieltä olevista vähemmän objektiivisia termejä, kuten: populistit, rasistit, natsit, suvakit ja idealistit.</p><p>Onhan paljon helpompaa puolin ja toisin leimata toista mieltä oleva tunnepohjalta ja usein kevyinkin perustein vaikkapa tällaisen terminologian keinoin epäkelvoksi, kuin yrittää asiaperustein löytää eri mieltä olevien näkemyksistä heikkoja kohtia.</p><p>Aihepiiri on siinä määrin tunteita nostattava, että tuskinpa jatkossakaan on odotettavissa kovin tasapuolista ja rakentavaa keskustelua maahanmuuton hyödystä ja haitoista sekä rajoista.</p><p>&nbsp;</p> Maahanmuuttoon suhtaudutaan tunnetusti monella, äärimmäiselläkin tavalla. Nyt kuitenkin jätän äärimmäiset kannanotot sivuun ja tarkastelen, miten suhteellisen maltillinen optimisti ja pessimisti saattaisivat tätä aihetta lähestyä.

Optimistit, joilla on perusmyönteinen suhtautuminen elämään ja maailmaan, perustavat maahanmuuttoa koskevan näkemyksensä lähinnä turvapaikkasopimuksiin ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen. Heidän optimisminsa näkyy muun muassa siinä, että he eivät ole huolestuneita suurtenkaan maahanmuuttajamäärien sopeutumisesta yhteiskuntaan, eivätkä myöskään virheellistä tietoa antavista turvapaikanhakijoista.

He katsovat maahanmuuttajien kotoutumisen uuteen asuinmaahansa sujuvan kaikin puolin ongelmitta.  Niinpä he muun muassa uskovat maamme pystyvän välttämään esimerkiksi Ruotsin ja Saksan ongelmat – siinäkin tapauksessa, että tulijamäärät kasvaisivat. Osa heistä ajattelee, että maahanmuutto on ratkaisu Suomea uhkaavaan työvoimapulaan.

Pessimistit katsovat, että kielitaidottomat ja täkäläisestä poikkeavista kulttuureista tulevat maahanmuuttajat voivat muodostaa varsinkin suurten tulijamäärien toteutuessa vakavan taloudellisen ja yhteiskunnallisenkin ongelman. Pessimistit epäilevät vahvasti Suomen kykyä välttää muiden maiden ongelmat suurten maahanmuuttajamäärien toteutuessa.  He olettavat, että samat lainalaisuudet toteutuvat meillä kuin vaikkapa Ruotsissa.

Heidän mielestään tulijoista ei olisi ainakaan lyhyellä aikavälillä apua työvoimapulaan lähinnä kielitaidon ja ammattitaidon puutteen johdosta.

Pessimistit eivät kiinnitä niin suurta huomiota ihmisoikeussopimuksiin kuin optimistit, vaan katsovat monesti, että säännöt on luotu aivan erilaisia tilanteita kuin heidän pelkäämiään kriisitilanteita varten. Siksi he esittävät, että rajakontrollia on lisättävä ja hakijoiden alustava seulonta suoritettava jo rajalla tai mieluimmin lähtömaissa. Vaille  turvapaikkaa jääneet on palautettava viivytyksettä ja tarvittaessa pakolla, sillä pessimistit katsovat, että palaamisen vapaaehtoisuus tuhoaisi koko turvapaikkaseulonnan mielekkyyden.

Jaottelu optimisteihin ja pessimisteihin on tietenkin hyvin karkea asenteiden luokitteluperuste. Edellä esittämäni luonnehdinnat näistä perustuvat median ja somen seurantaan sekä omiin arvioihini siitä, miten optimisti ja pessimisti saattaisivat luontaisesti suhtautua maahanmuuttoon ja sen seurauksiin. Joku voi oikeutetusti sanoa esimerkiksi, että ihmisen ei tarvitse olla pessimisti, nähdäkseen maahanmuuton mahdolliset haittavaikutukset – pelkkä realismi riittää.

Oli miten oli, maahanmuuton kannattajia ja vastustajia on tietenkin ääripäissä ja niiden välillä kovin monenlaisia.  Keskustelu ei todellisuudessa yleensä tapahdu pelkkien elämänasenteiden ja asiaperustelujen varassa, vaan kaikki mahdolliset tunnepitoiset argumentit kaivetaan usein esiin, ja käytetään eri mieltä olevista vähemmän objektiivisia termejä, kuten: populistit, rasistit, natsit, suvakit ja idealistit.

Onhan paljon helpompaa puolin ja toisin leimata toista mieltä oleva tunnepohjalta ja usein kevyinkin perustein vaikkapa tällaisen terminologian keinoin epäkelvoksi, kuin yrittää asiaperustein löytää eri mieltä olevien näkemyksistä heikkoja kohtia.

Aihepiiri on siinä määrin tunteita nostattava, että tuskinpa jatkossakaan on odotettavissa kovin tasapuolista ja rakentavaa keskustelua maahanmuuton hyödystä ja haitoista sekä rajoista.

 

]]>
130 http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/260395-maahanmuuton-optimistit-ja-pessimistit#comments Kotimaa Maahanmuuttokeskustelu Mon, 03 Sep 2018 08:29:04 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260395-maahanmuuton-optimistit-ja-pessimistit
Mätäkuun juttu http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/259457-matakuun-juttu <p>Kansankielessä puhuttiin joskus mätäkuun jutuista. Tällöin tarkoitettiin heinä&ndash;elokuussa kerrottavia, luotettavuudeltaan epämääräisiä uutisia, jotka saivat uutistilaa, koska kesällä ei tapahdu mitään muutakaan uutisoimisen arvoista (Wikipedia; mätäkuun jutun käsitteestä lisää kirjoituksen lopussa).</p><p>Tyypillinen mätäkuun juttu taisi olla uutinen Ruokolahden leijonasta, josta tehtiin useita vahvistamattomia havaintoja kesällä 1992 Ruokolahden ja Imatran seuduilla. Mikä olisi tämän kesän mätäkuun juttu? Etsintää vaikeuttaa se, että varsinkin iltapäivälehdissä lukijoita houkuttelemaan pyrkivä otsikointi täyttää usein mätäkuun jutun kriteerit, vaikka itse uutinen paljastuukin yleensä melko tavanomaiseksi.</p><p>Eräs ehdokas mätäkuun jutuksi voisi olla tämä: &quot;Eläkkeellä oleva brittinainen kertoo, että hänen Espanjan-lomansa meni pilalle, koska hänen hotellissaan oli liikaa espanjalaisia&quot; (Iltalehti 14.8.).</p><p>Hotelli oli täynnä espanjalaisia lomailijoita ja he todella kävivät hermoillemme, koska he olivat niin töykeitä, rouva kertoo. Yhtenä iltana eräs espanjalaiskaveri lähes tönäisi hänet kumoon ja käveli sitten pois pyytämättä anteeksi. Rouva ihmettelee, miksi hotellissa kaikki viihdetoiminta oli kohdistettu espanjalaisille. &quot;Eivätkö espanjalaiset voi mennä muualle lomailemaan?&quot;, hän kysyy.</p><p>Briteillä tuntuu olevan vielä jäljellä asenteita brittiläisen imperiumin loistoajoilta. Kerrotaan brittituristista, joka loukkaantui siitä, kun häntä kutsuttiin Saksassa ulkomaalaiseksi. &quot;En minä ole ulkomaalainen, minä olen britti!&quot;, hän tiuskaisi närkästyneenä. Töykeys brittejä kohtaan voi johtua paitsi heidän maailmanvaltiaan asenteistaan myös siitä, että viime aikoina eräissä Etelä-Euroopan turistimaissa on kyllästytty suuriin turistilaumoihin, koska nämä vaikeuttavat paikallisten asukkaiden jokapäiväistä elämää.</p><p>Jos suomalainen syyllistyisi vastaavaan kuin mainittu brittituristi, se saatettaisiin meillä nähdä &nbsp;kansanryhmään kohdistuvaksi vihapuheeksi. Tosin espanjalaiset sattuvat olemaan maassaan enemmistökansanryhmä. Mutta jos sama puhe kohdistuisi johonkin vähemmistöryhmään, se leimattaisiin aivan varmasti rasistiseksi vihapuheeksi.</p><p>Toisin kuin uutinen Ruokolahden leijonasta, brittirouva ja hänen puheensa vaikuttavat tosilta, sillä uutisessa on paljon uskottavuutta lisääviä yksityiskohtia, jopa rouvan nimi ja ikä. Tapahtumana ja uutisena se kuitenkin muistuttaa kaikessa ällistyttävyydessään ja uskomattomuudessaan aitoa mätäkuun juttua.</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201808142201134883_ul.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201808142201134883_ul.shtml">https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201808142201134883_ul.shtml</a></p><p>-----------------</p><p>Wikedia: Mätäkuu on kansanperinteessä loppukesästä oleva kuukauden pituinen ajanjakso, jolloin Aurinko on Leijonan merkissä, noin 23. heinäkuuta - 23. elokuuta. Se on peräisin muinaisesta Egyptistä mutta vastaa roomalaisten koiranpäiviä. Egyptissä se liittyi Niilin tulvimiseen.</p><p>Mätäkuu näkyy nykyisin harvemmin suomalaisissa kalentereissa, mutta satoja vuosia mätäkuu oli kalentereissa merkitty 23.7. - 23.8. Termi mätäkuu perustuu käännösvirheeseen, mutta ennen kylmälaitteiden keksimistä tämä vuoden kostein ja kuumin aika sai elintarvikkeet pilaantumaan nopeammin kuin tavallisesti. Myös haavojen todettiin märkivän mätäkuussa tavallista herkemmin. Siten loppujen lopuksi virheellinen &rdquo;mätäkuu&rdquo; kuvaakin tuota aikaa paremmin kuin koirakuu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kansankielessä puhuttiin joskus mätäkuun jutuista. Tällöin tarkoitettiin heinä–elokuussa kerrottavia, luotettavuudeltaan epämääräisiä uutisia, jotka saivat uutistilaa, koska kesällä ei tapahdu mitään muutakaan uutisoimisen arvoista (Wikipedia; mätäkuun jutun käsitteestä lisää kirjoituksen lopussa).

Tyypillinen mätäkuun juttu taisi olla uutinen Ruokolahden leijonasta, josta tehtiin useita vahvistamattomia havaintoja kesällä 1992 Ruokolahden ja Imatran seuduilla. Mikä olisi tämän kesän mätäkuun juttu? Etsintää vaikeuttaa se, että varsinkin iltapäivälehdissä lukijoita houkuttelemaan pyrkivä otsikointi täyttää usein mätäkuun jutun kriteerit, vaikka itse uutinen paljastuukin yleensä melko tavanomaiseksi.

Eräs ehdokas mätäkuun jutuksi voisi olla tämä: "Eläkkeellä oleva brittinainen kertoo, että hänen Espanjan-lomansa meni pilalle, koska hänen hotellissaan oli liikaa espanjalaisia" (Iltalehti 14.8.).

Hotelli oli täynnä espanjalaisia lomailijoita ja he todella kävivät hermoillemme, koska he olivat niin töykeitä, rouva kertoo. Yhtenä iltana eräs espanjalaiskaveri lähes tönäisi hänet kumoon ja käveli sitten pois pyytämättä anteeksi. Rouva ihmettelee, miksi hotellissa kaikki viihdetoiminta oli kohdistettu espanjalaisille. "Eivätkö espanjalaiset voi mennä muualle lomailemaan?", hän kysyy.

Briteillä tuntuu olevan vielä jäljellä asenteita brittiläisen imperiumin loistoajoilta. Kerrotaan brittituristista, joka loukkaantui siitä, kun häntä kutsuttiin Saksassa ulkomaalaiseksi. "En minä ole ulkomaalainen, minä olen britti!", hän tiuskaisi närkästyneenä. Töykeys brittejä kohtaan voi johtua paitsi heidän maailmanvaltiaan asenteistaan myös siitä, että viime aikoina eräissä Etelä-Euroopan turistimaissa on kyllästytty suuriin turistilaumoihin, koska nämä vaikeuttavat paikallisten asukkaiden jokapäiväistä elämää.

Jos suomalainen syyllistyisi vastaavaan kuin mainittu brittituristi, se saatettaisiin meillä nähdä  kansanryhmään kohdistuvaksi vihapuheeksi. Tosin espanjalaiset sattuvat olemaan maassaan enemmistökansanryhmä. Mutta jos sama puhe kohdistuisi johonkin vähemmistöryhmään, se leimattaisiin aivan varmasti rasistiseksi vihapuheeksi.

Toisin kuin uutinen Ruokolahden leijonasta, brittirouva ja hänen puheensa vaikuttavat tosilta, sillä uutisessa on paljon uskottavuutta lisääviä yksityiskohtia, jopa rouvan nimi ja ikä. Tapahtumana ja uutisena se kuitenkin muistuttaa kaikessa ällistyttävyydessään ja uskomattomuudessaan aitoa mätäkuun juttua.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201808142201134883_ul.shtml

-----------------

Wikedia: Mätäkuu on kansanperinteessä loppukesästä oleva kuukauden pituinen ajanjakso, jolloin Aurinko on Leijonan merkissä, noin 23. heinäkuuta - 23. elokuuta. Se on peräisin muinaisesta Egyptistä mutta vastaa roomalaisten koiranpäiviä. Egyptissä se liittyi Niilin tulvimiseen.

Mätäkuu näkyy nykyisin harvemmin suomalaisissa kalentereissa, mutta satoja vuosia mätäkuu oli kalentereissa merkitty 23.7. - 23.8. Termi mätäkuu perustuu käännösvirheeseen, mutta ennen kylmälaitteiden keksimistä tämä vuoden kostein ja kuumin aika sai elintarvikkeet pilaantumaan nopeammin kuin tavallisesti. Myös haavojen todettiin märkivän mätäkuussa tavallista herkemmin. Siten loppujen lopuksi virheellinen ”mätäkuu” kuvaakin tuota aikaa paremmin kuin koirakuu.

]]>
11 http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/259457-matakuun-juttu#comments Tue, 14 Aug 2018 08:18:02 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259457-matakuun-juttu
Professori Markku Kuisma: Suomen huonoin hallitus http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/258800-professori-markku-kuisma-suomen-huonoin-hallitus <p>Suomessa ja Pohjoismaissa &nbsp;markkinat on pantu sekä töihin että kuriin. Otettu hyödyt irti, mutta ymmärretty, ettei kapitalismi saa tehdä mitä tahansa, toteaa professori Markku Kuisma Helsingin Sanomien haastattelussa (29.7.). Hän katso käsittämättömäksi, että ihmiskunta on pystynyt tuottamaan tällaisen hyvinvointivaltion.<br /><br />Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että näin on jatkossa. Kuisman mukaan 1900-luvun puolivälissä oli vallalla ajattelu, että ratkaisu kaikkiin ongelmiin on aina valtio. Nyt asetelma on kääntynyt: ajatellaan, että kaikki viisaus on yrityksissä.<br /><br />&rdquo;Suomessa ei ole koskaan ollut näin huonoa hallitusta. Mutta eihän niin voi missään sanoa.&rdquo;, hän toteaa ja perustelee: &quot;Aluksi näytti hyvältä, mutta sitten alkoivat soutaminen ja huopaaminen ja kummalliset puheet. Montako lakialoitetta on mennyt läpi ja montako on vedetty takaisin?&rdquo;,<br /><br />Liiallinen usko markkinoihin näkyy Kuisman mukaan Sipilänkin hallituksessa. &quot;Tuottavat valtionyhtiöt halutaan myydä, vaikkei siinä valtion näkökulmasta ole järkeä. Toinen esimerkki on sote-ratkaisu. Se on olevinaan markkinahenkisyyttä, mutta pelkään, että siitä tulee rahastuskoneisto, kun yhtiöt päästetään aivan ytimeen. Ei poliittinen valta osaa ja tiedä kaikkea parhaiten. Mutta ei sitä tiedä yksityinen yrityskään. Jokin tasapaino pitäisi olla.&quot;</p><p>Osuvasti lausuttu Suomen ja Pohjoismaiden historian professorilta, tutkii maailman onnistuneimpia yhteiskuntia, historian suuria menestystarinoita. Nyt siis näyttää siltä, että Sipilän hallitus on pilaamassa hyvän projektin ideologisessa uhossaan &ndash; toki aikaisemmatkin hallitukset ovat kunnostautuneet yritysmaailman oppien ajamisessa ja hyvinvointivaltion ytimen nakertamisessa.</p><p>Sosiaaliturvaa ei pidä tietenkään jakaa liian heppoisin perustein, eikä koko maailman ihmisille kritiikittömästi, mutta amerikkalaismallinen bisnesajattelu ei tuota kohtuullista hyvinvointia tasaisesti kaikille maan kansalaisille, eikä se ole tarkoituskaan. Sen todistaa Yhdysvaltojen esimerkki.</p><p>Varsinainen Sipilän hallituksen diplomityö on sotkuinen ja poliittisten ideologioiden pilaama sote-hanke. Keskusta ajaa siinä valtapoliittisin motiivein byrokratiaa ja kustannuksia lisäävää maakuntamallia. Kauan sitten on unohtunut, että hankkeen alkuperäinen tarkoitus oli kustannusten leikkaaminen ja hoitoon pääsyn helpottaminen. &nbsp;Potilaat ja hoidon laatu ovat jääneet jo ajat sitten unholaan.</p><p>Kokoomuksen osuus sote-potissa on bisnesajattelun vieminen sosiaali- ja terveyshuoltoon. Alan kotimaiset yrittäjät ja osakkeenomistajat ovat tässä edunsaajia &ndash; samoin kuin kansainväliset suuryrityksetkin. Epämääräinen valinnanvapaus toimii syöttinä ja viikunanlehtenä.</p><p>Keskustan kansanedustajat kirjoittelevat lehtiin ja pelottelevat kansalaisia katastrofilla, jos sote-hanke siirtyy seuraavalle hallitukselle. Tosiasiassa se on katastrofi vain Sipilän hallitukselle ja keskustalle. Parasta olisi uskoa, että sote on yhtä huono kuin se kuuluisa alokkaan asento, joka ei korjaamisesta parantunut: piti tehdä uusi.</p><p>Professori Kuisman häveliäisyys hallituksen arvostelussa on siis turhaa. Asiantuntijan on syytä sanoa asia suoraan, niin kuin hän sen kokee olevan. Eivät professorin puheet&nbsp; kuitenkaan hallitusta hetkauta. Sipilän hallitus kun on tullut tunnetuksi siitä, että se ei kuuntele asiantuntijoita.</p><p>&nbsp;</p> Suomessa ja Pohjoismaissa  markkinat on pantu sekä töihin että kuriin. Otettu hyödyt irti, mutta ymmärretty, ettei kapitalismi saa tehdä mitä tahansa, toteaa professori Markku Kuisma Helsingin Sanomien haastattelussa (29.7.). Hän katso käsittämättömäksi, että ihmiskunta on pystynyt tuottamaan tällaisen hyvinvointivaltion.

Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että näin on jatkossa. Kuisman mukaan 1900-luvun puolivälissä oli vallalla ajattelu, että ratkaisu kaikkiin ongelmiin on aina valtio. Nyt asetelma on kääntynyt: ajatellaan, että kaikki viisaus on yrityksissä.

”Suomessa ei ole koskaan ollut näin huonoa hallitusta. Mutta eihän niin voi missään sanoa.”, hän toteaa ja perustelee: "Aluksi näytti hyvältä, mutta sitten alkoivat soutaminen ja huopaaminen ja kummalliset puheet. Montako lakialoitetta on mennyt läpi ja montako on vedetty takaisin?”,

Liiallinen usko markkinoihin näkyy Kuisman mukaan Sipilänkin hallituksessa. "Tuottavat valtionyhtiöt halutaan myydä, vaikkei siinä valtion näkökulmasta ole järkeä. Toinen esimerkki on sote-ratkaisu. Se on olevinaan markkinahenkisyyttä, mutta pelkään, että siitä tulee rahastuskoneisto, kun yhtiöt päästetään aivan ytimeen. Ei poliittinen valta osaa ja tiedä kaikkea parhaiten. Mutta ei sitä tiedä yksityinen yrityskään. Jokin tasapaino pitäisi olla."

Osuvasti lausuttu Suomen ja Pohjoismaiden historian professorilta, tutkii maailman onnistuneimpia yhteiskuntia, historian suuria menestystarinoita. Nyt siis näyttää siltä, että Sipilän hallitus on pilaamassa hyvän projektin ideologisessa uhossaan – toki aikaisemmatkin hallitukset ovat kunnostautuneet yritysmaailman oppien ajamisessa ja hyvinvointivaltion ytimen nakertamisessa.

Sosiaaliturvaa ei pidä tietenkään jakaa liian heppoisin perustein, eikä koko maailman ihmisille kritiikittömästi, mutta amerikkalaismallinen bisnesajattelu ei tuota kohtuullista hyvinvointia tasaisesti kaikille maan kansalaisille, eikä se ole tarkoituskaan. Sen todistaa Yhdysvaltojen esimerkki.

Varsinainen Sipilän hallituksen diplomityö on sotkuinen ja poliittisten ideologioiden pilaama sote-hanke. Keskusta ajaa siinä valtapoliittisin motiivein byrokratiaa ja kustannuksia lisäävää maakuntamallia. Kauan sitten on unohtunut, että hankkeen alkuperäinen tarkoitus oli kustannusten leikkaaminen ja hoitoon pääsyn helpottaminen.  Potilaat ja hoidon laatu ovat jääneet jo ajat sitten unholaan.

Kokoomuksen osuus sote-potissa on bisnesajattelun vieminen sosiaali- ja terveyshuoltoon. Alan kotimaiset yrittäjät ja osakkeenomistajat ovat tässä edunsaajia – samoin kuin kansainväliset suuryrityksetkin. Epämääräinen valinnanvapaus toimii syöttinä ja viikunanlehtenä.

Keskustan kansanedustajat kirjoittelevat lehtiin ja pelottelevat kansalaisia katastrofilla, jos sote-hanke siirtyy seuraavalle hallitukselle. Tosiasiassa se on katastrofi vain Sipilän hallitukselle ja keskustalle. Parasta olisi uskoa, että sote on yhtä huono kuin se kuuluisa alokkaan asento, joka ei korjaamisesta parantunut: piti tehdä uusi.

Professori Kuisman häveliäisyys hallituksen arvostelussa on siis turhaa. Asiantuntijan on syytä sanoa asia suoraan, niin kuin hän sen kokee olevan. Eivät professorin puheet  kuitenkaan hallitusta hetkauta. Sipilän hallitus kun on tullut tunnetuksi siitä, että se ei kuuntele asiantuntijoita.

 

]]>
99 http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/258800-professori-markku-kuisma-suomen-huonoin-hallitus#comments Kotimaa hallitus Professori Markku Kuisma Sote-ratkaisu Sun, 29 Jul 2018 16:54:12 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258800-professori-markku-kuisma-suomen-huonoin-hallitus
Ajautuuko Yhdysvallat Trumpin myötä suureen kouristukseen? http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/258609-ajautuuko-yhdysvallat-trumpin-myota-suureen-kouristukseen <p>Trumpin ja Putinin tapaaminen paljasti Yhdysvaltojen poliittiseen luisuun viittaavia tosiasioita, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola (IS 23.7.). &nbsp;Yhdysvalloissa ja &nbsp;myös monin paikoin Euroopassa yhteiskunnalliset sidokset ovat alkaneet pettää ja kansa jakaantuu. Jakautumisen etenemisessä on Aaltolan mukaan ylitetty piste, jolloin sisäiset poliittiset vastustajat alkavat näyttää uhkaavammilta kuin aikaisemmin vihollisina pidetyt ulkoiset tahot &ndash; kuten Venäjä.</p><p>Aaltola näkee Yhdysvalloissa lähestyvän suuren &quot;kouristuksen&quot; merkkejä. Kansalaisia ei enää sido yhteen jaettu ystävyys, vaan jaettu inho toisia kohtaan. Kun Trump totesi Helsingissä Yhdysvaltojen oikeusministeriön ja tiedusteluviranomaisten tutkimusten olevan vähemmän luotettavia kuin Putinin sanojen, USA:ssa räjähti.</p><p>Ihmiset olivat tyrmistyneitä presidentistään. Oikeammin heidän olisi Aaltolan mukaan pitänyt surra USA:n yhteishengen rappeutumista. Se on jäänyt kasvavien sisäisten kiistojen vangiksi. Ison kouristuksen merkit ovatkin hänen mielestään ilmassa.</p><p>Kovaa tekstiä ohjelmajohtajalta. On kyllä aikaisemminkin puhuttu Yhdysvaltojen kansan jakaantumisesta, ja myös Euroopan maiden, jopa Suomen,&nbsp; mutta tuskin näin dramaattisesti ja piruja seinälle maalailleen kuin Aaltola tekee. Tähän huolestuttavaan kehityskulkuun kietoutuvat puheet totuuden ja faktojen jälkeisestä ajasta. Totuus ja tutkimustulokset on leimattu mielipiteiksi. Sitä on nyt liikkeellä: jopa Suomen hallitus on kaiken maailman dosenttipuheiden siivittämänä ilmoittautunut joukkoon sivuuttamalla monesti tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden perustellut näkemykset. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus ja ideologia ratkaisevat. &nbsp;</p><p>Valtionjohto- ja hallinto ovat kieltämättä rapautuneet monessa demokratiana pidettävässäkin maassa. Mutta onko seurauksena &quot;suuri luisu&quot; ja &quot;kouristus&quot;, esimerkiksi Yhdysvalloissa? Republikaanit ja demokraatit ovat kyllä kaivautuneet syvälle taisteluhautoihinsa, eikä neuvotteluhalukkuutta näyttäisi juuri olevan.</p><p>Ratkaisun avaimet ovat ainakin yhdessä suhteessa republikaaneilla. Kuinka kauan he sietävät vaarallisesti tempoilevaa presidenttiään? Helsingin kokouksen aiheuttaman sokin jälkeen hänen kannatuksensa vaikuttaa kuitenkin olevan ennallaan (HS.fi 23.7.). Nykyisessä&nbsp; ilmapirissä suurisuinen ja itsevarma johtaja saa omiltaan edelleen kannatusta. Republikaaniedustajia huolestuttavat myös loppuvuoden vaalit: &nbsp;veneen keikuttelu voisi vaarantaa uudelleenvalinnan, mikä on jokaisen poliitikon ykköstavoite.</p><p>Vaikea sanoa, miten tulee käymään. Tilanne elää koko ajan &ndash; ei vähiten Trumpin arvaamattomuuden ja kriisihakuisuuden johdosta. Hänessä on nähty sovittelunhalua ja hyväntahtoisuutta tähän mennessä ainoastaan Putinin seurassa. Mitä vain voi tapahtua ja milloin tahansa. Todennäköisesti ei kuitenkaan mennä sovittelevampaan suuntaan, vaan uusiin kriiseihin. Suhteet Iraniin on yksi huolestuttava esimerkki.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Trumpin ja Putinin tapaaminen paljasti Yhdysvaltojen poliittiseen luisuun viittaavia tosiasioita, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola (IS 23.7.).  Yhdysvalloissa ja  myös monin paikoin Euroopassa yhteiskunnalliset sidokset ovat alkaneet pettää ja kansa jakaantuu. Jakautumisen etenemisessä on Aaltolan mukaan ylitetty piste, jolloin sisäiset poliittiset vastustajat alkavat näyttää uhkaavammilta kuin aikaisemmin vihollisina pidetyt ulkoiset tahot – kuten Venäjä.

Aaltola näkee Yhdysvalloissa lähestyvän suuren "kouristuksen" merkkejä. Kansalaisia ei enää sido yhteen jaettu ystävyys, vaan jaettu inho toisia kohtaan. Kun Trump totesi Helsingissä Yhdysvaltojen oikeusministeriön ja tiedusteluviranomaisten tutkimusten olevan vähemmän luotettavia kuin Putinin sanojen, USA:ssa räjähti.

Ihmiset olivat tyrmistyneitä presidentistään. Oikeammin heidän olisi Aaltolan mukaan pitänyt surra USA:n yhteishengen rappeutumista. Se on jäänyt kasvavien sisäisten kiistojen vangiksi. Ison kouristuksen merkit ovatkin hänen mielestään ilmassa.

Kovaa tekstiä ohjelmajohtajalta. On kyllä aikaisemminkin puhuttu Yhdysvaltojen kansan jakaantumisesta, ja myös Euroopan maiden, jopa Suomen,  mutta tuskin näin dramaattisesti ja piruja seinälle maalailleen kuin Aaltola tekee. Tähän huolestuttavaan kehityskulkuun kietoutuvat puheet totuuden ja faktojen jälkeisestä ajasta. Totuus ja tutkimustulokset on leimattu mielipiteiksi. Sitä on nyt liikkeellä: jopa Suomen hallitus on kaiken maailman dosenttipuheiden siivittämänä ilmoittautunut joukkoon sivuuttamalla monesti tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden perustellut näkemykset. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus ja ideologia ratkaisevat.  

Valtionjohto- ja hallinto ovat kieltämättä rapautuneet monessa demokratiana pidettävässäkin maassa. Mutta onko seurauksena "suuri luisu" ja "kouristus", esimerkiksi Yhdysvalloissa? Republikaanit ja demokraatit ovat kyllä kaivautuneet syvälle taisteluhautoihinsa, eikä neuvotteluhalukkuutta näyttäisi juuri olevan.

Ratkaisun avaimet ovat ainakin yhdessä suhteessa republikaaneilla. Kuinka kauan he sietävät vaarallisesti tempoilevaa presidenttiään? Helsingin kokouksen aiheuttaman sokin jälkeen hänen kannatuksensa vaikuttaa kuitenkin olevan ennallaan (HS.fi 23.7.). Nykyisessä  ilmapirissä suurisuinen ja itsevarma johtaja saa omiltaan edelleen kannatusta. Republikaaniedustajia huolestuttavat myös loppuvuoden vaalit:  veneen keikuttelu voisi vaarantaa uudelleenvalinnan, mikä on jokaisen poliitikon ykköstavoite.

Vaikea sanoa, miten tulee käymään. Tilanne elää koko ajan – ei vähiten Trumpin arvaamattomuuden ja kriisihakuisuuden johdosta. Hänessä on nähty sovittelunhalua ja hyväntahtoisuutta tähän mennessä ainoastaan Putinin seurassa. Mitä vain voi tapahtua ja milloin tahansa. Todennäköisesti ei kuitenkaan mennä sovittelevampaan suuntaan, vaan uusiin kriiseihin. Suhteet Iraniin on yksi huolestuttava esimerkki.

 

]]>
20 http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/258609-ajautuuko-yhdysvallat-trumpin-myota-suureen-kouristukseen#comments Tue, 24 Jul 2018 13:56:25 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258609-ajautuuko-yhdysvallat-trumpin-myota-suureen-kouristukseen
Trump kiitti Putinia vaaliavusta? http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/258324-trump-kiitti-putinia-vaaliavusta <p>Amerikkalaisten raivokkaat reaktiot tuomitsevat presidentti Trumpin esiintymisen Helsingin tapaamisessa. &quot;Koskaan aiemmin presidenttimme ei ole tukenut vihollista &ndash; Trumpille sataa rajua kritiikkiä Yhdysvalloissa. Useiden johtavien republikaanipoliitikkojen mielestä presidentin veljeily Putinin kanssa meni Helsingissä liian pitkälle&quot;, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Mika Hentunen (Yle.fi 17.7.2018).</p><p>Puhuttaessa venäläisten mahdollisesta vaikuttamisesta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin Trump totesi luottavansa enemmän Putiniin kuin omiin turvallisuusviranomaisiinsa, mikä&nbsp; on uskomaton moka maan presidentiltä. Monen arvion mukaan Putin voitti tapaamisen yhteydessä selvästi Trumpin &ndash; tämä nielaisi tilaisuuteen hyvin valmistautuneen ja ovelan Putinin tarjoaman koukun.</p><p>Näyttää aivan siltä, kuin Trump olisi tapaamisessa tosiasiallisesti kiittänyt Putinia vaaliavusta, vaikka hän vaaleihin vaikuttamisen tietenkin kielsikin. Mutta näkihän sen jokainen, miten Trump myötäili Putinin näkemyksiä. On ymmärrettävää, että amerikkalaiset ovat tyrmistyneitä, jopa osa Trumpin oman puolueen edustajista.</p><p>Herääkin kysymys, miten kauan amerikkalaiset sietävät presidenttiään, joka on selvästi osoittanut kyvyttömyytensä hoitaa virkaansa ja amerikkalaisten etuja. Hän haukkui eurooppalaiset liittolaisensa, niin Britannian, Saksan kuin Nato-liittolaisetkin. Syntyi vaikutelma siitä, että Putin ja Venäjä ovat Trumpille parempia ystäviä kuin EU ja Nato-liittolaiset.</p><p>Vaikka tämä on eurooppalaiset kannalta huolestuttavaa, yleisesti ottaen tapaaminen ei nyt saatavissa olevan tiedon valossa toteuttanut niitä pelkoja, joita media loi etukäteen. Tiettävästi mitään ei sovittu eurooppalaisten päiden yli. Kuitenkaan eurooppalaiset eivät voi luottaa&nbsp; Trumpiin liittolaisena yhtään enempää kuin aikaisemminkaan. Pikemminkin päinvastoin.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Amerikkalaisten raivokkaat reaktiot tuomitsevat presidentti Trumpin esiintymisen Helsingin tapaamisessa. "Koskaan aiemmin presidenttimme ei ole tukenut vihollista – Trumpille sataa rajua kritiikkiä Yhdysvalloissa. Useiden johtavien republikaanipoliitikkojen mielestä presidentin veljeily Putinin kanssa meni Helsingissä liian pitkälle", kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Mika Hentunen (Yle.fi 17.7.2018).

Puhuttaessa venäläisten mahdollisesta vaikuttamisesta Yhdysvaltain presidentinvaaleihin Trump totesi luottavansa enemmän Putiniin kuin omiin turvallisuusviranomaisiinsa, mikä  on uskomaton moka maan presidentiltä. Monen arvion mukaan Putin voitti tapaamisen yhteydessä selvästi Trumpin – tämä nielaisi tilaisuuteen hyvin valmistautuneen ja ovelan Putinin tarjoaman koukun.

Näyttää aivan siltä, kuin Trump olisi tapaamisessa tosiasiallisesti kiittänyt Putinia vaaliavusta, vaikka hän vaaleihin vaikuttamisen tietenkin kielsikin. Mutta näkihän sen jokainen, miten Trump myötäili Putinin näkemyksiä. On ymmärrettävää, että amerikkalaiset ovat tyrmistyneitä, jopa osa Trumpin oman puolueen edustajista.

Herääkin kysymys, miten kauan amerikkalaiset sietävät presidenttiään, joka on selvästi osoittanut kyvyttömyytensä hoitaa virkaansa ja amerikkalaisten etuja. Hän haukkui eurooppalaiset liittolaisensa, niin Britannian, Saksan kuin Nato-liittolaisetkin. Syntyi vaikutelma siitä, että Putin ja Venäjä ovat Trumpille parempia ystäviä kuin EU ja Nato-liittolaiset.

Vaikka tämä on eurooppalaiset kannalta huolestuttavaa, yleisesti ottaen tapaaminen ei nyt saatavissa olevan tiedon valossa toteuttanut niitä pelkoja, joita media loi etukäteen. Tiettävästi mitään ei sovittu eurooppalaisten päiden yli. Kuitenkaan eurooppalaiset eivät voi luottaa  Trumpiin liittolaisena yhtään enempää kuin aikaisemminkaan. Pikemminkin päinvastoin.

 

]]>
41 http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/258324-trump-kiitti-putinia-vaaliavusta#comments Tue, 17 Jul 2018 11:04:32 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258324-trump-kiitti-putinia-vaaliavusta
Politiikkako liian läpinäkyvää? http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/258280-politiikkako-liian-lapinakyvaa <p>Maamme politiikkaa on moitittu viime aikoina monella tavalla. On todettu epämääräisesti, että &quot;politiikka on rikki&quot; &ndash; mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Amerikan professori Bengt Holmström on puolestaan todennut, että politiikasta on tullut liian avointa, liian läpinäkyvää (HS 15.7.). Tämä tuottaa hänen mukaansa huonoa politiikkaa, mikä lisää poliitikkojen arvostelua, ja tämä taas saa ihmiset vaatimaan lisää avoimutta.</p><p>Aina voidaan keskustella siitä, mikä on liian avointa ja mikä ei, mutta politiikan avoimuus kuuluu joka tapauksessa demokratiaan. Diktatuurissa tai huonosti toimivassa demokratiassa vallanpitäjät voivat valmistella suuriakin hankkeita kansalaisilta salassa, ja tuoda ne sitten julkisuuteen valmiina päätettäviksi tai jopa valmiiksi päätettyinä.</p><p>Jos laajakantoinen asia valmistellaan pimennossa, perusteellinen keskustelu ja perehtyminen hankkeeseen käy vaikeaksi tai mahdottomaksi &ndash; ja asia nuijitaan valmiiksi ilman, että kansalaisilla on käsitystä siitä, mitä päätettiin.&nbsp; Aika sen näyttää, mutta silloin on myöhäistä rypistellä.</p><p>Paljon paremmalta näyttää kansalaisyhteiskunnan kannalta, että varsinkin suurista päätöksistä annetaan valmisteluvaiheessa väliaikatietoja. Tällöin kansalaiskeskustelussa päästään ottamaan kantaa ja ehkä vaikuttamaankin valmisteluun. Tämä on päättäjienkin kannalta hyödyllistä &ndash; jos he haluavat tosissaan palvella kansakuntaa &ndash; eivätkä vain edistää poliittista ideologiaansa.</p><p>Tässä onkin avoimuuskeskustelun ydin: jos poliitikot haluavat keskeisesti ajaa poliittista ideologiaansa tai puolueensa etua, heidän on edullista pitää hankkeen sisältö piilossa mahdollisimman pitkään. Sote-hankkeessa on tunnetusti tällaisia ideologisia elementtejä: maakuntamalli ja sosiaali- ja terveysmarkkinoiden avaaminen yksityisten yritysten voitontavoittelulle.</p><p>Mitä tulee avoimuuden vaikutuksiin, on kysyttävä, kenen kannalta huonoon politiikkaan se olisi johtanut? Ideologisten tavoitteidenko kannalta? Perustuslakiasiantuntijat ovat päässeet avoimuuden turvin esimerkiksi sote-hankkeen osalta torjumaan hallituksen suunnitelmasta useita arveluttava kohtia.</p><p>Poliitikkojen arvostelun lisääntyminen voi johtua avoimuudesta siinä mielessä, että on päästy ajoissa näkemään, miten puutteellista päätösten valmistelu on monesti ollut. Avoimuus on paljastanut harjoitetun politiikan puutteet, eikä suinkaan aiheuttanut niitä. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että esimerkiksi sote-hanke on tässä avoimuuden sallimassa myllytyksessä tullut jossakin määrin paremmaksi. Kansalaiset eivät haluakaan lisää avoimutta, vaan parempaa päätösten valmistelua.</p><p>Miksi arvon professorimme arvostelee politiikkaa liiallisesta avoimuudesta? Mahdollisesti tämän ovat kertoneet hänen monimutkaiset kaavansa, joihin toimittaja Saska Saarikoski haastattelussaan viittaa. Toisaalta professori on ehkä omaksunut amerikkalaisen liike-elämän periaatteita ja odottaa sellaisia noudatettavan suomalaisessa politiikassa. Politiikkaan ei kuitenkaan kaivata &#39;liikesalaisuuksia&#39; eikä &#39;toimitusjohtajuutta&#39;.</p><p>Hallinnon avoimuudella on tärkeä tehtävä kansalaisyhteiskunnassa, eikä siinä ole mielestäni meillä menty liiallisuuksiin. Jos poliitikot tekevät julkisuuden valokeilassa huonompia päätöksiä kuin he kabinettien kätköissä tekisivät, niin se on heidän heikkouttaan. Tuskinpa kansalaisten enemmistö haluaa paluuta aikaan, jolloin tärkeät päätökset valmisteltiin poissa kansalaisten silmistä. Media pitää onneksi huolen siitä, että tähän suuntaan ei enää lipsuta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maamme politiikkaa on moitittu viime aikoina monella tavalla. On todettu epämääräisesti, että "politiikka on rikki" – mitä sillä sitten tarkoitetaankin. Amerikan professori Bengt Holmström on puolestaan todennut, että politiikasta on tullut liian avointa, liian läpinäkyvää (HS 15.7.). Tämä tuottaa hänen mukaansa huonoa politiikkaa, mikä lisää poliitikkojen arvostelua, ja tämä taas saa ihmiset vaatimaan lisää avoimutta.

Aina voidaan keskustella siitä, mikä on liian avointa ja mikä ei, mutta politiikan avoimuus kuuluu joka tapauksessa demokratiaan. Diktatuurissa tai huonosti toimivassa demokratiassa vallanpitäjät voivat valmistella suuriakin hankkeita kansalaisilta salassa, ja tuoda ne sitten julkisuuteen valmiina päätettäviksi tai jopa valmiiksi päätettyinä.

Jos laajakantoinen asia valmistellaan pimennossa, perusteellinen keskustelu ja perehtyminen hankkeeseen käy vaikeaksi tai mahdottomaksi – ja asia nuijitaan valmiiksi ilman, että kansalaisilla on käsitystä siitä, mitä päätettiin.  Aika sen näyttää, mutta silloin on myöhäistä rypistellä.

Paljon paremmalta näyttää kansalaisyhteiskunnan kannalta, että varsinkin suurista päätöksistä annetaan valmisteluvaiheessa väliaikatietoja. Tällöin kansalaiskeskustelussa päästään ottamaan kantaa ja ehkä vaikuttamaankin valmisteluun. Tämä on päättäjienkin kannalta hyödyllistä – jos he haluavat tosissaan palvella kansakuntaa – eivätkä vain edistää poliittista ideologiaansa.

Tässä onkin avoimuuskeskustelun ydin: jos poliitikot haluavat keskeisesti ajaa poliittista ideologiaansa tai puolueensa etua, heidän on edullista pitää hankkeen sisältö piilossa mahdollisimman pitkään. Sote-hankkeessa on tunnetusti tällaisia ideologisia elementtejä: maakuntamalli ja sosiaali- ja terveysmarkkinoiden avaaminen yksityisten yritysten voitontavoittelulle.

Mitä tulee avoimuuden vaikutuksiin, on kysyttävä, kenen kannalta huonoon politiikkaan se olisi johtanut? Ideologisten tavoitteidenko kannalta? Perustuslakiasiantuntijat ovat päässeet avoimuuden turvin esimerkiksi sote-hankkeen osalta torjumaan hallituksen suunnitelmasta useita arveluttava kohtia.

Poliitikkojen arvostelun lisääntyminen voi johtua avoimuudesta siinä mielessä, että on päästy ajoissa näkemään, miten puutteellista päätösten valmistelu on monesti ollut. Avoimuus on paljastanut harjoitetun politiikan puutteet, eikä suinkaan aiheuttanut niitä. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että esimerkiksi sote-hanke on tässä avoimuuden sallimassa myllytyksessä tullut jossakin määrin paremmaksi. Kansalaiset eivät haluakaan lisää avoimutta, vaan parempaa päätösten valmistelua.

Miksi arvon professorimme arvostelee politiikkaa liiallisesta avoimuudesta? Mahdollisesti tämän ovat kertoneet hänen monimutkaiset kaavansa, joihin toimittaja Saska Saarikoski haastattelussaan viittaa. Toisaalta professori on ehkä omaksunut amerikkalaisen liike-elämän periaatteita ja odottaa sellaisia noudatettavan suomalaisessa politiikassa. Politiikkaan ei kuitenkaan kaivata 'liikesalaisuuksia' eikä 'toimitusjohtajuutta'.

Hallinnon avoimuudella on tärkeä tehtävä kansalaisyhteiskunnassa, eikä siinä ole mielestäni meillä menty liiallisuuksiin. Jos poliitikot tekevät julkisuuden valokeilassa huonompia päätöksiä kuin he kabinettien kätköissä tekisivät, niin se on heidän heikkouttaan. Tuskinpa kansalaisten enemmistö haluaa paluuta aikaan, jolloin tärkeät päätökset valmisteltiin poissa kansalaisten silmistä. Media pitää onneksi huolen siitä, että tähän suuntaan ei enää lipsuta.

 

]]>
8 http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/258280-politiikkako-liian-lapinakyvaa#comments Mon, 16 Jul 2018 12:49:00 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258280-politiikkako-liian-lapinakyvaa
Ihmisoikeuksia on tarkasteltava myös kokonaisuuden, ei vain yksilöiden kannalta http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/257793-ihmisoikeuksia-on-tarkasteltava-myos-kokonaisuuden-ei-vain-yksiloiden-kannalta <p>Eräs perushuoli Euroopan ja EU:n ihmisoikeustilanteessa on, että jossakin vaiheessa, kun maahanmuuttajien määrä ylittää kriisirajan,&nbsp; heidän ihmisoikeuksistaan huolehtiminen alkaa vaarantaa EU-kansalaisten ihmisoikeuksia. Kiistattomasti heilläkin on ihmisoikeudet, vaikka he elävätkin hyvinvoinnissa. Se on itse työllä hankittua.</p><p>Nyt käytävässä keskustelussa niin EU:ssa kuin jäsenmaiden sisälläkin eri tahot ovat jyrkästi eri mieltä siitä, missä maahantulijoiden määrän kriisiraja tulee vastaan. Maahanmuuton varauksettomat kannattajat eivät nähtävästi joko usko tällaista rajaa olevan olemassakaan tai he katsovat sen olevan vielä niin kaukana, että kysymys ei ole ajankohtainen.</p><p>Toinen ääriryhmä on huolestunut jo nykynäkymistä, joita lähtömaiden alhainen elintaso ja suunnaton väestömäärä varjostavat. Siksi se haluaa aikaista varautumista tähän uhkaan esimerkiksi sitä syystä, että sitten kun kriisi on päällä, käytettävissä on vain huonoja, paniikkiratkaisuja.</p><p>Yleensä ihmisoikeuksia tarkastellaan&nbsp; niin sopimuksissa kuin niitä koskevissa keskusteluissakin lähes yksinomaan yksilötasolla. Se on sinänsä luonnollista, sillä ihmisen turvan ja suojelun tarve on tietenkin arvioitava yksilö- tai perhekohtaisesti.</p><p>Kun avun hakijoiden määrä pysyy kohtuullisena, hallittavissa olevana, erityistä ongelmaa ei ole esimerkiksi resurssien ja vastaanottokapasiteetin riittävyyden suhteen. Silloin vastaanottavat maat pystyvät sijoittamaan tulijat luontevasti yhteiskunnan rakenteisiin. Mutta tulijamäärien kasvaessa ja uhatessa kasvaa, yksilöongelman lisäksi kuvaan tulee yhä vahvemmin yhteiskunnallinen ja kokonaistaloudellinen ulottuvuus.</p><p>Tällöin valtiot ja EU joutuvat tarkastelemaan asiaa kokonaisuuksien kannalta &ndash; toisin sanoen &nbsp;viimeistään siinä tapauksessa, että joukkomuutto Eurooppaan sattuisi taas puhkeamaan.</p><p>Ongelmana tässä on siis se, että voimassa olevat ihmisoikeussäännökset on laadittu sellaisia tilanteita varten, jolloin maahanmuutto oli täysin hallittavalla tasolla. Silloin voitiin operoida yksilöiden tasolla, mutta massamuuttotilanne vaatisi toisenlaiset sovellukset.</p><p>Tähän ajatukseen on jo hiukan herätty, esimerkiksi puhuttaessa siitä, että tulijoiden turvan tarve olisi selvitettävä EU:n ulkorajoilla tai mieluimmin jo unionin rajojen ulkopuolella. Vastaanottokeskukset, joista EU:n huippukokous pääsi jonkinlaiseen yksimielisyyteen, saavat toisaalta osakseen kovaa vastarintaa. Ne ovat kuitenkin ainoa realistinen ratkaisu.</p><p>EU:n ulkopuolisten ihmisten vapaa liikkuvuus jäsenmaasta toiseen turvapaikkashoppailun merkeissä romuttaisi ennen pitkää koko turvapaikkasopimusjärjestelmän &ndash; varsinkin kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ei pystytä palauttamaan kotimaahansa. Monet ovat näköjään unohtaneet, että ihmisten vapaa liikkuvuus Euroopassa koskee vain EU-kansalaisia.</p><p>Nyt olisi aidon kompromissin paikka. Mitään ideologiaa ei voida ajaa loputtomasti rajoituksitta &ndash; ennen pitkää siitä seuraa umpikuja kaikkine mahdollisine haittavaikutuksineen.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eräs perushuoli Euroopan ja EU:n ihmisoikeustilanteessa on, että jossakin vaiheessa, kun maahanmuuttajien määrä ylittää kriisirajan,  heidän ihmisoikeuksistaan huolehtiminen alkaa vaarantaa EU-kansalaisten ihmisoikeuksia. Kiistattomasti heilläkin on ihmisoikeudet, vaikka he elävätkin hyvinvoinnissa. Se on itse työllä hankittua.

Nyt käytävässä keskustelussa niin EU:ssa kuin jäsenmaiden sisälläkin eri tahot ovat jyrkästi eri mieltä siitä, missä maahantulijoiden määrän kriisiraja tulee vastaan. Maahanmuuton varauksettomat kannattajat eivät nähtävästi joko usko tällaista rajaa olevan olemassakaan tai he katsovat sen olevan vielä niin kaukana, että kysymys ei ole ajankohtainen.

Toinen ääriryhmä on huolestunut jo nykynäkymistä, joita lähtömaiden alhainen elintaso ja suunnaton väestömäärä varjostavat. Siksi se haluaa aikaista varautumista tähän uhkaan esimerkiksi sitä syystä, että sitten kun kriisi on päällä, käytettävissä on vain huonoja, paniikkiratkaisuja.

Yleensä ihmisoikeuksia tarkastellaan  niin sopimuksissa kuin niitä koskevissa keskusteluissakin lähes yksinomaan yksilötasolla. Se on sinänsä luonnollista, sillä ihmisen turvan ja suojelun tarve on tietenkin arvioitava yksilö- tai perhekohtaisesti.

Kun avun hakijoiden määrä pysyy kohtuullisena, hallittavissa olevana, erityistä ongelmaa ei ole esimerkiksi resurssien ja vastaanottokapasiteetin riittävyyden suhteen. Silloin vastaanottavat maat pystyvät sijoittamaan tulijat luontevasti yhteiskunnan rakenteisiin. Mutta tulijamäärien kasvaessa ja uhatessa kasvaa, yksilöongelman lisäksi kuvaan tulee yhä vahvemmin yhteiskunnallinen ja kokonaistaloudellinen ulottuvuus.

Tällöin valtiot ja EU joutuvat tarkastelemaan asiaa kokonaisuuksien kannalta – toisin sanoen  viimeistään siinä tapauksessa, että joukkomuutto Eurooppaan sattuisi taas puhkeamaan.

Ongelmana tässä on siis se, että voimassa olevat ihmisoikeussäännökset on laadittu sellaisia tilanteita varten, jolloin maahanmuutto oli täysin hallittavalla tasolla. Silloin voitiin operoida yksilöiden tasolla, mutta massamuuttotilanne vaatisi toisenlaiset sovellukset.

Tähän ajatukseen on jo hiukan herätty, esimerkiksi puhuttaessa siitä, että tulijoiden turvan tarve olisi selvitettävä EU:n ulkorajoilla tai mieluimmin jo unionin rajojen ulkopuolella. Vastaanottokeskukset, joista EU:n huippukokous pääsi jonkinlaiseen yksimielisyyteen, saavat toisaalta osakseen kovaa vastarintaa. Ne ovat kuitenkin ainoa realistinen ratkaisu.

EU:n ulkopuolisten ihmisten vapaa liikkuvuus jäsenmaasta toiseen turvapaikkashoppailun merkeissä romuttaisi ennen pitkää koko turvapaikkasopimusjärjestelmän – varsinkin kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ei pystytä palauttamaan kotimaahansa. Monet ovat näköjään unohtaneet, että ihmisten vapaa liikkuvuus Euroopassa koskee vain EU-kansalaisia.

Nyt olisi aidon kompromissin paikka. Mitään ideologiaa ei voida ajaa loputtomasti rajoituksitta – ennen pitkää siitä seuraa umpikuja kaikkine mahdollisine haittavaikutuksineen.

 

]]>
19 http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/257793-ihmisoikeuksia-on-tarkasteltava-myos-kokonaisuuden-ei-vain-yksiloiden-kannalta#comments Tue, 03 Jul 2018 11:48:03 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257793-ihmisoikeuksia-on-tarkasteltava-myos-kokonaisuuden-ei-vain-yksiloiden-kannalta
Suomi syytää rahaa Sambiaan holtittomasti http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/257367-suomi-syytaa-rahaa-sambiaan-holtittomasti <p>Ulkoministeriö hyväksyi sambialaisen viljelijäjärjestön pomolle yhtä suuren palkan kuin Suomen pääministerillä. Sen lisäksi pomo kahmi jättisummia. Ulkoministeriöllä oli perinnässä noin 1,2 miljoonan euron edestä väärinkäytösten kohteeksi joutuneita kehitysyhteistyövaroja (IS 24.6.).</p><p>Kehitysavusta on ennenkin saatu tietoja, joiden mukaan rahat menevät suurelta osin avustetun maan virkamiesten taskuihin ja lahjuksiin. Loppurahoilla on&nbsp; saatu aikaan hyvin vähän tulosta. Kannettu vesi ei pysy kaivossa, tietää sananlasku, ja se tuntuu pitävän paikkansa tässäkin.&nbsp; Kehitysavun pitäisi tapahtua koulutuksen ja valistuksen muodossa, ei selvänä rahana.</p><p>Miksi ulkoministeriö tuhlaa veromaksajien rahaa tällaiseen hulluuteen? Ja miksi hallitus ei valvo ministeriön toimia? Ulkoministeri Soini liehuu ulkomailla ja esiintyi mm. abortinvastaisessa mielenosoituksessa. Olisi ehkä syytä mennä välillä Afrikkaan ja puuttua myös kotimaassa vastuualueensa laiminlyönteihin.</p><p>Miten selittää ulkoministeriön lähetystöneuvos Harri Sallinen tapahtunutta: &quot;Sambiassa on hirveän korkea palkkataso julkisella sektorilla ja sambialaisen viljelijäjärjestön palkat rinnastuvat julkisen sektorin palkkoihin&quot; (IS 24.6.).</p><p>Ontuva selitys. Palkkataso lienee korkea paljolti länsimaiden tolkuttoman rahan holvaamisen ansiosta. Ei Sambia liene niin rikas maa, että sillä olisi varaa &quot;hirveän&nbsp; korkeaan palkkatasoon&quot;. Ja vaikka olisi, tällaiseen tarkoitukseen ei avustusrahaa tule missään tapauksessa suunnata.</p><p>Eikä tämä vielä riitä. Ilta-Sanomien artikkelin mukaan viljelijäjärjestön johtajan saamat korvaukset olivat todellisuudessa vielä huomattavasti suurempia. Lisäkorvausten vuoksi toimitusjohtajan todellisen kuukausikorvauksen arvo oli noin 25&thinsp;000 euroa kuukaudessa.</p><p>Toimitusjohtaja oli IS:n mukaan myös kuitannut vuosina 2014 ja 2015 yhteensä yli 20&thinsp;000 euron arvoiset lomarahat, joihin hänellä ei ollut oikeutta työsopimuksensa perusteella. Järjestö on myös antanut toimitusjohtajalleen noin 10&thinsp;000 euron arvoisen lainan. Lainasopimusta ei ollut tehty, eikä lainaa ollut merkitty oikein kirjanpitoon, mikä viittaa siihen, ettei lainaa ollut tarkoitusta periä takaisin. Ruotsin yleisradioyhtiön mukaan toimitusjohtajan epäiltäisiin myös rakentaneen avustusrahoilla tenniskentän, klubitalon ja kalalammikon.</p><p>Sillä lailla. Järjestöjohtaja oli päässyt &ndash; soinilaisittain ilmaisten &ndash; hillotolpalle ja nuollut sitä sydämensä halusta pohjoismaiden veronmaksajien piikkiin hyväuskoisten ja leväperäisten virkamiestemme silmien alla.&nbsp; &nbsp;</p><p>Tällaiset esiin tulleet tapaukset ovat todennäköisesti vain jäävuoren huippuja. Koko kehitysapu tulisi nyt asettaa kauttaaltaan kriittisen seurannan ja arvioinnin kohteeksi.&nbsp; Mutta hallituksemme kaiketi katselee muualle bolsevistisella tyyneydellä, kuten sen tyyliin näyttää pääministeri Sipilän sanontaa lainaten kuuluvan.<br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ulkoministeriö hyväksyi sambialaisen viljelijäjärjestön pomolle yhtä suuren palkan kuin Suomen pääministerillä. Sen lisäksi pomo kahmi jättisummia. Ulkoministeriöllä oli perinnässä noin 1,2 miljoonan euron edestä väärinkäytösten kohteeksi joutuneita kehitysyhteistyövaroja (IS 24.6.).

Kehitysavusta on ennenkin saatu tietoja, joiden mukaan rahat menevät suurelta osin avustetun maan virkamiesten taskuihin ja lahjuksiin. Loppurahoilla on  saatu aikaan hyvin vähän tulosta. Kannettu vesi ei pysy kaivossa, tietää sananlasku, ja se tuntuu pitävän paikkansa tässäkin.  Kehitysavun pitäisi tapahtua koulutuksen ja valistuksen muodossa, ei selvänä rahana.

Miksi ulkoministeriö tuhlaa veromaksajien rahaa tällaiseen hulluuteen? Ja miksi hallitus ei valvo ministeriön toimia? Ulkoministeri Soini liehuu ulkomailla ja esiintyi mm. abortinvastaisessa mielenosoituksessa. Olisi ehkä syytä mennä välillä Afrikkaan ja puuttua myös kotimaassa vastuualueensa laiminlyönteihin.

Miten selittää ulkoministeriön lähetystöneuvos Harri Sallinen tapahtunutta: "Sambiassa on hirveän korkea palkkataso julkisella sektorilla ja sambialaisen viljelijäjärjestön palkat rinnastuvat julkisen sektorin palkkoihin" (IS 24.6.).

Ontuva selitys. Palkkataso lienee korkea paljolti länsimaiden tolkuttoman rahan holvaamisen ansiosta. Ei Sambia liene niin rikas maa, että sillä olisi varaa "hirveän  korkeaan palkkatasoon". Ja vaikka olisi, tällaiseen tarkoitukseen ei avustusrahaa tule missään tapauksessa suunnata.

Eikä tämä vielä riitä. Ilta-Sanomien artikkelin mukaan viljelijäjärjestön johtajan saamat korvaukset olivat todellisuudessa vielä huomattavasti suurempia. Lisäkorvausten vuoksi toimitusjohtajan todellisen kuukausikorvauksen arvo oli noin 25 000 euroa kuukaudessa.

Toimitusjohtaja oli IS:n mukaan myös kuitannut vuosina 2014 ja 2015 yhteensä yli 20 000 euron arvoiset lomarahat, joihin hänellä ei ollut oikeutta työsopimuksensa perusteella. Järjestö on myös antanut toimitusjohtajalleen noin 10 000 euron arvoisen lainan. Lainasopimusta ei ollut tehty, eikä lainaa ollut merkitty oikein kirjanpitoon, mikä viittaa siihen, ettei lainaa ollut tarkoitusta periä takaisin. Ruotsin yleisradioyhtiön mukaan toimitusjohtajan epäiltäisiin myös rakentaneen avustusrahoilla tenniskentän, klubitalon ja kalalammikon.

Sillä lailla. Järjestöjohtaja oli päässyt – soinilaisittain ilmaisten – hillotolpalle ja nuollut sitä sydämensä halusta pohjoismaiden veronmaksajien piikkiin hyväuskoisten ja leväperäisten virkamiestemme silmien alla.   

Tällaiset esiin tulleet tapaukset ovat todennäköisesti vain jäävuoren huippuja. Koko kehitysapu tulisi nyt asettaa kauttaaltaan kriittisen seurannan ja arvioinnin kohteeksi.  Mutta hallituksemme kaiketi katselee muualle bolsevistisella tyyneydellä, kuten sen tyyliin näyttää pääministeri Sipilän sanontaa lainaten kuuluvan.

 

]]>
61 http://lokari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/257367-suomi-syytaa-rahaa-sambiaan-holtittomasti#comments Mon, 25 Jun 2018 04:30:46 +0000 Pekka Pihlanto http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257367-suomi-syytaa-rahaa-sambiaan-holtittomasti