Presidentti Koivistoko KGB:n vasalli?
Entinen diplomaatti, valtiotieteiden tohtori Jukka Seppinen on julkaissut kirjan Kun presidentti Koivisto esti Karjalan palauttamisen. Helsingin Sanomissa sen arvosteli historiantutkija Aleksi Mainio Helsingin yliopistosta (HS 14.7.). Hänen mukaansa Seppinen väittää, että presidentti Koivisto oli Neuvostoliiton marionetti, joka esti Karjalan palauttamisen. Todisteeksi Seppinen tarjoaa hataria mielikuvia, satunnaisia arkistolöytöjä ja hämmentäviä tulkintoja.
Arvostelijan mukaan vastavalittuna presidenttinä Koivisto lietsoi ulkopoliittista moraalittomuutta ja rappiohenkeä rakentaessaan ja tiivistäessään yhteyksiään Tehtaankadun suurlähetystöön ja Moskovaan. Mainio kertoo Seppisen uskovan aivan vakavissaan, että Koiviston johdolla isänmaa oli matkalla punatautiseksi kaalimaaksi ja Neuvostoliiton tasavallaksi. Kirja tihkuu pakkomielteenomaista Koivisto-vihaa, ja sitä on vaikea ottaa tosissaan.
Tutkija jatkaa arvosteluaan: ”Lukija saa kuulla kerta kerran perään, ettei Koivisto turkulaisena nurkkapatrioottina ja aloitekyvyttömänä velttoilijana 'seissyt omilla jaloillaan vaan noudatti KGB:n pienintäkin inahdusta'. Hän oli 'Neuvostoliiton umpisokea vasalli', joka otti nöyrästi tehtäviä KGB:ltä. Seppinen selittää agenttiteorialla sen, ettei Suomi saanut Karjalaa ja muita menetettyjä alueita takaisin 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun mittaan. Historiallinen tilaisuus lipesi käsistä, koska Koivisto oli KGB:n taskussa.”
Miten entinen diplomaatti, valtiotieteiden tohtori ja ulkopolitiikan tuntija voi päätyä tällaisiin johtopäätöksiin? Kun ihminen fiksoituu johonkin ideaan, se alkaa viedä häntä tosiasioista ja todennäköisyyksistä piittaamatta. Seppinen on tullut tunnetuksi intohimoisena Karjalan palautuksen kannattajana. Hän on isänsä puolelta karjalaisia, joten hänellä täytyy olla vahva tunneside Karjalaan.
Lisäksi hän joutui diplomaattina ulkoministeriössä toimiessaan ”äärivasemmistososiaalidemokraattisten”, ”pasifistiradikaalien” ja muiden ”Neuvostoliitto-uskoisten” kollegojen kaltoin kohtelemaksi. Hänen haluttomuutensa toimia yhteistyössä KGB:n kanssa johti hänen syrjäyttämiseensä. Tästä kokemuksesta kumpuava kauna on arvattavasti vahvistanut hänen nurjamielisyyttään presidentti Koivistoa kohtaan, ja hän ei ole voinut nähdä mitään hyvää tämän toiminnassa.
Kaiken tämän painolastin ansiosta Seppinen ei ole ottanut huomioon, että Karjalan palautus ei suurella todennäköisyydellä olisi ollut Suomelle edullinen. Kenraali Gustav Hägglund totesi jo vuosia siten, että Karjalaa ei olisi kannattanut ottaa vastaan, vaikka sitä olisi meille kultalautasella tarjottu. Ovathan Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän ja Suomen väliset ulkopoliittiset kipupisteet kulminoituneet vuosikausien ajan Leningradin/Pietarin turvallisuuteen.
Tämä miljoonakaupunki Suomen rajan läheisyydessä on edelleen Venäjän puolustuksen arka kohta. Siihen viitattiin jo Neuvostoliiton kanssa solmitussa sopimuksessa ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta (YYA). Voisi ajatella, että jos Karjala olisi suotuisan tilanteen vallitessa annettu pois, se olisi Putinin valtakaudella otettu ties minkälaisten vaiheiden jälkeen takaisin – tai se olisi ainakin hiertänyt pahasti maittemme välisiä suhteita.
Lisäksi on huomattava, että Karjala ei olisi ollut Suomelle taloudellisestikaan edullinen, vaikka sellaista on jatkuvasti väitetty. Alueen mukana olisi tullut vähintään puolisen miljoonaa venäläistä suomalaisten elätettäviksi. Paljon puhutut rikkaat luonnonvarat, metsät ja malmivarat sijaitsevat tiettömien taipaleiden takana, ja niiden hyväksikäyttö olisi vaatinut mittavia investointeja. Mistä pääomat tähän?
Onkin haihattelua ja loukkaavaakin väittää, että entinen kaukopartiomies Koivisto olisi ollut sittemmin maanpetturi ja KGB:n juoksupoika. Hänen on sanottu pelänneen Neuvostoliittoa, mutta jos hän torpedoi Karjalan palautuksen, kuten Seppinen väittää ja on ennenkin väittänyt, se tapahtui Suomen kannalta terveen reaalipoliittisen harkinnan tuloksena. Karjalasta olisi ollut Suomelle vain riesaa.
Muistettakoon sekin, että Neuvostoliiton hajottua Koivisto kiirehti toteamaan, että YYA-sopimus ei ollut enää voimassa, ja näin Suomi vapautui sopimuksesta, joka sitoi maan itään ja etäännytti sitä lännestä. Koivistoa pidetäänkin ensimmäisenä presidenttinämme, joka ratkaisevasti käänsi maamme ulkopolitiikan painopisteen idästä länteen.
Eiköhän olisikin jo aika jättää Karjalan palautukseen liittyvät perusteettomat nostalgiset haihattelut sikseen. Toivottavaa olisi myös se, että vakavat ja objektiivisuuteen pyrkivät historiantutkijat tarttuisivat Seppisen agenttikuplaan ja puhkaisisivat sen. Tosin teoria voi olla sen verran fantastinen, että itseään kunnioittavat tutkijat eivät ryhdy sen tasoiseen argumentointiin. He voisivatkin aloittaa Karjalan kysymyksen jatkotutkimukset puhtaalta pöydältä, unohtaen armeliaasti Seppisen teoksen.
”Alueen mukana olisi tullut vähintään puolisen miljoonaa venäläistä suomalaisten elätettäviksi.”
Älä heittele tuollaisia perättömyyksiä lonkalta!
Luovutetun Karjalan väestömäärä on noin 350.000 ja heistä melkoinen osa olisi siirtynyt Venäjän puolelle, koska heidän oleskelunsa alueella on joka tapauksessa liittynyt jollain tavoin Venäjän viranomaisiin t.m.s. Lisäksi väestörakenne on painottunut vanhempaan polveen, josta tähän päivään mennessä suurin osa 90-luvun alun tilannetta ajatellen olisi jo manan mailla.
Ja aktiiviväestö tietysti käy siellä työssä nytkin. Suomen investoinnit alueelle olisivat vain lisänneet työvoiman tarvetta siellä ja onhan Suomessa nytkin paljon venäläisiä rakennustyömiehiä. Siksi tuo ”puolimiljoonaa elätettävää” on kahdella tavalla omituinen ilmaisu.
Kaiken ylläolevan faktan voi tuoda esille, vaikka ei haluaisikaan muistuttaa siitä, että pitihän Suomenkin alueet tyhjentää siellä ikiaikaisten sukujen asujaimistosta ennen luovutusta. Mitenkäs Venäjän kohdalla sinne muutamia vuosikymmeniä sitten kuskattujen osalta?
Ilmoita asiaton viesti
Äläpäs riehaannu, arvioita nämä kaikki ovat.
”Olisi siirtynyt…”. Olisiko? Olisi saattanut tulla lisääkin ennen palautusta neuvotteluprosessin aikana, kun kansalaiset olisivat haistaneet ”apurahan” paikan.
Suomen luovutetut alueet piti tyhjentää, koska suurvalta niin vaati. Ja tuskin kukaan suomalainen sinne olisi halunnut jäädäkään…
Oli miten oli, keskeisin perustelu Karjalan palautuksesta kieltäytymiselle oli ulkopoliittinen. Koivisto osasi arvioida, että NL/Venäjä kyllä tulisi katumapäälle. Eikö Putin ole lausunut suunnilleen niin, että Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden (Puola, Itä-Saksa, jne) itsenäistyminen NL:n romahduksen jälkeen oli Euroopan pahin aluekatastrofi aikoihin. Muistettakoon Itä-Ukraina ja Krim… – Lisäksi Putin on ollut sitä mieltä, että valtakuntien rajoja muutetaan vain sodalla.
Ilmoita asiaton viesti
Vuonna 2002 oli luovutetun Karjalan asukasmäärä 369800.
https://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_02_0…
Ja mitä heidän ”elättämiseensä” tulee, niin onhan täällä viisi ja puolimiljoonaa ”Suomen elätettävää” jo nyt. Ongelmana pidetään lähinnä liian pientä väkimäärää.
Osa luovutetuilla alueilla asuvista on mm. armeijan palveluksessa ja osa kotipaikkakunnaltaan sinne komennettuja viranhaltijoita.
Eihän Suomen luovutusneuvotteluissa olisi tarvinnut suostua mihinkään, mikä olisi entisestään kasvattanut venäläistä asujamäärää kyseisellä alueella.
Takerruin tähän siksi, että kyseistä argumenttia viljellään eri muodoissaan tavan takaa ja lähes poikkeuksetta liioiteltuna ja virheellisine lukumääräarvioineen. Se ei todellakaan olisi ollut kynnyskysymys. Usein on huomattavissa, että keskustelijat jopa sekoittavat Karjalan tasavallan ja luovutetut alueet keskenään.
Ilmoita asiaton viesti
”Ja mitä heidän ”elättämiseensä” tulee, niin onhan täällä viisi ja puolimiljoonaa ”Suomen elätettävää” jo nyt.”
Viisi ja puolimiljoonaa suomalaista elättävät kokonaisuutena itsensä. Luovutetun alueen väestöstä suuuri osa lienee vanhuksia, joiden työllistyminen ei vaikuta lupaavalta. Lisäksi kieli- ja kulttuurierot ovat melkoinen este työllistymiselle.
Mutta kuten sanottu, tämä on sivuseikka Karjalan palautuskysymyksessä. Päämotiivi torjunnalle oli ulko-ja turvallisuupoliittinen. Koko keskustelu on kuitenkin tällä hetkellä historiallisakateeminen, sillä Putinin ja nyky-Venäjän aikana Venäjä ei luovuta aariakaan maataan naapureilleen. Pikemminkin päin vastoin.
Ilmoita asiaton viesti
1. ”Koivisto osasi arvioida, että NL/Venäjä kyllä tulisi katumapäälle.”
– Tuon osasivat kyllä arvioida myös Länsi-Saksan ja Viron ja lukuisten muitten maiden johtajat, joiden alueita Neuvostoliitto oli laittomasti anschlussannut itseensä 1939-45 – Ja vaikka Venäjä sitten tosiaan tuli katumapäälle, ovat entinen DDR, ja Baltian maat edelleenkin välttyneet tuon aluekatastrofin kostotoimilta, eivätkä kaikki eteläisemmätkään ex-neuvostomiehitysalueet ole joutuneet Putinin valtaamiksi, vaan Georgian E-Ossetia ja Abhasia ja Ukrainan Krim ja pari muuta aluetta ovat pikemminkin poikkeuksia.
Edes onnistunut Viron Pronssisoturi-kapinan masinointi ei rohkaissut Putinia oikeasti hyökkäämään Viroon pienine vihreine desantteineen. Tietysti Nato on tässä ollut Viron suojana, mutta tuskinpa Putin olisi Viipurin lääniä meiltä ryöstänyt, jos se 1990-luvulla olisi meille palautettu.
2. ”tuskin kukaan suomalainen sinne olisi halunnut jäädäkään”
– …mutta jokaikinen on halunnut palata, kunhan se joskus on mahdollista eli alue palautuu Suomelle. Heti sotien jälkeen Karjalan palautumiseen uskoivat liki kaikki ja vielä Porkkalan palautuksen jälkeen yhä useampi kuten Kekkonenkin vielä vuosikymmeniä. Eikä toivo ole vieläkään mennyt, Stalin kuoli kerran ja Putinkin väistyy vääjäämättä melko pian.
Niin että kyllä se tosiaan on anteeksiantamatonta, että ””koko kansan”” Manu eli Mauno Primorsk on väittänyt karjalanpakolaisten jopa lähteneen evakkoon _vapaaehtoisesti_ – ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277812-m…
Ilmoita asiaton viesti
1. Nato on tosiaan suojannut jäsenmaitaan.
2. En osaa sanoa, olisivatko kaikki halunneet sinne palata. Talot oli hävitetty tai rappeutuneet ja tiet sekä kunnallistekniikka surkeassa kunnossa. Ehkä jotkut palaamiseen halukkaat toivoivat saavansa maansa takaisin. Niistä oli kuitenkin maksettu korvaukset, joten palautustapauksessa maat ja kiinteistöt olisivat kuuluneet Suomen valtiolle. Lisäksi kelvollisissa rakennuksissa oli jo asukkaat.
Putin väistyy aikanaan, mutta kuka tietää, minkälainen hallitsija astuu tilalle. Haaveet ja toiveet näyttävät elävän sitkeässä.
Tuskin kukaan olisi halunnut jäädä kotiinsa vieraaseen kolhoosijärjestelmään.
Tietenkin lähtö oli traumaattinen, mutta aikuiset ymmärsivät pakkotilanteen.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä osa olisi voinut sinne kotiin jäädä kolhoosinkin uhalla, mutta kun yleisesti oli tiedossa, että Neuvostoliitto entisiä asukkeja olisi sinne jättänyt, vaan kuskannut Siperiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä. En tunne tarpeeksi näitä yksittäisiä mielialoja. Yleinen mielipide oli kyllä aika selvä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on nyt vähän nillitystä, mutta Koivisto ei ollut kaukopartiomies. Hän oli Törnin jääkäri eli jääkärikomppanian mies. Nämä jääkärikompaniat olivat jatkosodan ”nopean toiminnan joukkoja” joita käytetiin hyökkäystehtäviin silloin kun niitä ripeitä otteita vaadittiin. Tiedän, koska isäni (syntynyt Koiviston kanssa samana vuonna eli 1923 ja olivat vielä sukuakin…) palveli vastaavassa jääkärikomppaniassa. Nämä hyväkuntoiset nuoret miehet olivat sodan halpaa mutta tehokasta lihaa joille asemasodan aikana vastaiskut koukkaukset ja asemien takaisinvaltaukset tulivat tutuksi.
Päämajan kaukopariomiehet ja Ilmavoimien partiomiehet olivat niitä oikeita kaukopartiomiehiä.
Mitä tulee KGB:n ja Koiviston suhteisiin, on niistä vaikea mennä sanomaan mitään. Koivisto oli kuitenkin NL:n ”nöyrä palvelija” kuten muutkin sen ajan politiikot. On ehkä hyvä ettemme tiedä ihan koko totuutta. Voisi olla monille kipeä paikka; etenkin poitiikoille jotka vielä ovat remmissä mukana. Se oli ajan henki ja kovin vastakarvaan ei kannattanut olla.
Karjalan palautusta tuskin kukaan oikeasti yritti. ja jos yritti keinot ovat olleet aika heppoisia. Tosin meidän ”herraonnihan” on ollut aina heikko.
Ilmoita asiaton viesti
OK, oikaisut toki paikallaan. Kovassa porukassa Koivisto kuitenkin oli. Meni jatkosodan puhjettua 17-vuotiaana vapaaehtoisena ilmavalvontakomppaniaan, joka siirtyi pian Aunukseen. Siis isänmaallinen ja maanpuolustuksen arvon ymmärtävä kansalainen.
Suomettumisen aikana poliitikon oli ulvottava susien mukana, muuten ura oli katkolla. Seppinen on varottava esimerkki: hän ei taipunut ja sai kärsiä siitä. Ja on edelleen katkera kohtalostaan.
Ilmoita asiaton viesti
Talvisodassa Koivisto oli vapaaehtoisena sammutusyksikössä kotirintamalla Turussa ja jatkosodan alussa samoissa tehtävissä Aunuksessa. Varsinaisiin rintamatehtäviin hän siirtyi loppuvuodesta 1942 suoritettuaan ensin asevelvollisuuden.
Ilmoita asiaton viesti
Aunukseen hän meni ilmavalvontayksikössä. Ja myöhemmin hän toimi Törnin porukassa.
Ilmoita asiaton viesti
Koivisto liittyi toki vapaaehtoisena ilmavalvontayksikköön, joka kuitenkin toimi Aunuksessa palosuojelukomppaniana.
Palosuojelukomppaniasta hän helmikuussa 1942 lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan.
Ilmoita asiaton viesti
Koiviston yhteyksistä KGB:hen on Jukka Seppinen dokumentoinut tutkimuksissaan. Lähetystöneuvokset ja samalla Helsingin KGB:n päälliköt Felix Karasev ja Viktor Vladimirov kumpikin vuorollaan olivat presidentti Koiviston linkki Kremliin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi säilytti kuitenkin liikkumavaransa ja itsenäisyytensä.
Ilmoita asiaton viesti
Mauno Koivisto ei ollut Viktor Vladimirovin virallisissa läksiäisissä.
Miksi ei ollut?
Manu piti Viktorille omat läksiäisensä kotonaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tellervo oli mennyt viettämään iltaa muualle ja Mauno tarjosi Viktorille uunilohta, joku viskigrogi myös kumottiin. Ystävien kesken.
Ilmoita asiaton viesti
Pitiköhän Olof Palme 1980-luvulla samanlaisen kahden hengen illanvieton Tukholman KGB-johtajalle?
Ilmoita asiaton viesti
Tutkija jatkaa arvosteluaan: ”Lukija saa kuulla kerta kerran perään, ettei Koivisto turkulaisena nurkkapatrioottina ja aloitekyvyttömänä velttoilijana ’seissyt omilla jaloillaan vaan noudatti KGB:n pienintäkin inahdusta’. Hän oli ’Neuvostoliiton umpisokea vasalli’, joka otti nöyrästi tehtäviä KGB:ltä. Seppinen selittää agenttiteorialla sen, ettei Suomi saanut Karjalaa ja muita menetettyjä alueita takaisin 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun mittaan. Historiallinen tilaisuus lipesi käsistä, koska Koivisto oli KGB:n taskussa.”
Koivisto oli CIA-agentti, kuten monet johtopaikoilla olleet demarit.
CIA antoi taloudellista apua demareille.
Tässä dokumentit CIA-rahoituksesta:
Mikko Majander: Demokratiaa dollareilla sdp ja puoluerahoitus pulataloudessa 1945-1954
https://kauppa.kierratyskeskus.fi/demokratiaa-doll…
Dokumenttiprojekti: Oskari Tokoi (1873 – 1963) Renkipoika Kannuksesta, Amerikan kaivosmies, kansanedustaja, Suomen ensimmäinen sosialistipääministeri, sisällissodan kapinajohtaja, maanpakolainen. Oskari Tokoin värikäs elämä. Tekijät Robert Alftan ja Tapani Itäranta
https://areena.yle.fi/1-240839
Ilmoita asiaton viesti
CIA:n rahoitus demareille on tunnettu asia. Rahat oli tarkoitettu kommunistien vastaiseen toimintaan. Mutta en ole nähnyt todisteita siitä, että Koivisto olisi ollut ”CIA-agentti”.
Ilmoita asiaton viesti
Myyntimenestystä Seppisen kirjasta ei tule, mutta plussan puolelle se kyllä pääsee. Veikko Saksin ProKarelia ottaa sen myyntiin ja hehkuttaa Karjalan Kuvalehdessään. Tällainen ”tietokirja” sopii kuin nyrkki silmään Heikki A. Reenpään ja Veikko Saksin revanssiräyhääjille ja heitä fanittaville persuhtaville hupeneville huru-ukoille, jotka kirjan tilaavat lahjaksi toisilleen. Kirja on revanssin hautojien viimeisiä voimattomia vielä olemassaolonsa näyttöjä.
Karjalan Kuvalehti on pitänyt esillä Mauno Koivisto-vihaansa pitkään ja näyttävästi. Kun ihan oikea reaalimaailma ja siinä vallitsevat pysyvät olosuhteet tekevät täysin mahdottomaksi Karjalan palautumisen Suomelle, ovat revanssin hautojat voimattomassa raivossaan kohdistaneet kiukuttelunsa ja vihansa aiheetta luulottelemaansa ja uskottelemaansa palautumisen estäjään Mauno Koivistoon.
Ainoastaan yhdessä tapauksessa Karjala voisi palautua Suomelle. Samanlaisissa olosuhteissa joissa ns. vanha Suomi palautettiin Suomeen Haminan rauhan jälkeen Aleksanteri I:n toimesta. Tätä tuskin monikaan soisi tapahtuvan.
Ilmoita asiaton viesti
Ovat ProKarelia ja Karjalan Kuvalehti jumittuneet juoksuhautoihinsa, joihin ei realismin aurinko ulotu. Onneksi minulla ei ole ollut (kyseenalaista) kunniaa tuntea näitä hengen ilmauksia.
Ilmoita asiaton viesti
”Muistettakoon sekin, että Neuvostoliiton hajottua Koivisto kiirehti toteamaan, että YYA-sopimus ei ollut enää voimassa, ja näin Suomi vapautui sopimuksesta, joka sitoi maan itään ja etäännytti sitä lännestä. Koivistoa pidetäänkin ensimmäisenä presidenttinämme, joka ratkaisevasti käänsi maamme ulkopolitiikan painopisteen idästä länteen”
Olisi ollut perin erikoista, jos Koivisto olisi tulkinnut tilanteen siten, että YYA-sopimus on yhä voimassa vaikka toinen sopimusosapuoli on lakannut olemasta. Valistunut arvaukseni on, että useimmat valtiojohtajat olisivat tehneet tulkinnan, että siinä tilanteessa, että sopimuksen osapuolia on vain yksi niin sen noudattaminen olisi epätarkoituksenmukaista.
Ilmoita asiaton viesti
Tuskinpa KGB olisi paheksunut tätä muotovirhettä, jos Koivisto olisi ummistanut silmänsä ja jättänyt sopimuksen muodollisesti voimaan.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt tullut ajatelleeksi KGB:n kantaa asiaan. Tokihan sekin on aina huomioitava, ettei toimita väärin, eikö?
Ilmoita asiaton viesti
Viestini oli se, että eipä ryhtynyt Venäjällä kukaan mitätöimään tarpeettomaksi käynyttä sopimusta…
Ilmoita asiaton viesti
Mitenköhän rauennut sopimus mitätöidään?
Ilmoita asiaton viesti
Aivan niin kuin Koivisto teki. Pelkkä muodollisuus tosin, mutta omasi vahvaa signaaliarvoa.
Ilmoita asiaton viesti
Kenelle tällä oli signaaliarvoa silloin kun sopimus raukesi siihen, että toista sopimusosapuolta ei ole olemassa? Ilmoitus olemassa olemattoman sopimuksen olemassa olemattomuudesta ei länsimaisessa katsannossa ole mikään merkityksellinen asia.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikikille, jotka seurasivat Koiviston ulkopolitiikkaa. Tämä päätös muistetaan aina kertoa kun Koiviston ajoista kirjoitetaan. Politiikassa vaikutelmilla on usein faktaakin vahvempi merkitys.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tämän lähes ”Eskon puumerkin” erityinen muistaminen kertoo sen muistelijasta? Se oli sukupolvikokemus niille joiden mielestä kyse oli rohkeuden ja päättäväisyyden osoittamisesta. Minä en sitä aikanaan pitänyt tapahtumana, joka olisi ollut rohkeuden osoitus Koivistolta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Manu teetti syksyllä 1991 uuden sopimuksen – Naapuruussopimuksen, joka on edelleen voimassa.
Kiistanalaisen 4. artiklan tekstin sanelija oli NL:n ulkoministeriö, mutta parafoijana Venäjän ulkoministeriön edustajat ja ratifioijana vasta tammikuussa 1992 Venäjä.
Ilmoita asiaton viesti
Naapuruussopimuksessa oli kaksi osapuolta, Venäjä ja Suomi.
Ilmoita asiaton viesti
On edelleen. Sopimus on edelleen voimassa.
Tosiasia on, että 4:nnen artiklan tekstin saneli Neuvostoliitto.
Ulkoministeri Väyrynen olisi ratifioinut naapuruussopimuksen jo 1991, mutta virallista Venäjää ei vielä silloin ollut olemassa. Naapuruussopimuksen ratifioinnilla Suomi olisi tunnustanut Venäjän olemassaolon vaikkei Venäjää virallisesti vielä ollut olemassakaan.
Suurlähettiläs Heikki Talvitie sukkuloi syksyllä 1991 sopimusta tehtäessä kahden ulkoministeriön, NL:n ulkoministeriönja Venäjän ulkoministeriön välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, sopimus on voimassa, kirjoitin epätarkasti. Mainitsemasi episodi Väyrynen/Talvitie on tragikoominen.
Ilmoita asiaton viesti
Heikki Talvitie oli suurlähettiläs, joka hoiti käytännön asiat.
Paavo Väyrynen oli ulkoministeri, jolle Manu oli antanut valtuudet salaisiin neuvotteluihin.
Eipä tainnut tainnut Paavo paljon tietää, mitä Neuvostoliitossa oli tapahtumassa. Sopimusta tietenkin tehtiin NL:n kanssa, koska virallista Venäjää ei ollut olemassa.
Manua oli informoitu, ettei ratifiointia voi tehdä,
ennenkuin Venäjä on olemassa
ennenkuin lakkaavan NL:n veloista Suomelle on sovittu
ennenkuin lakkaavan NL:n ydinaseiden kohtalosta on tietoa
Ilmoita asiaton viesti
Tämä tavaton kiire kertoo siitä, miten tärkeästä asiasta oli kyse Koiviston ja Väyrysen mielestä. Voi olla, että venäläisillä ei ollut mikään hoppu tehdä sopimuksia Suomen kanssa ennen kuin tiedetään kuka on kukin omassa kutistuneessa valtakunnassa ja minkä kokoinen tämä valtakunta näkyy olevan. IVY-sopimukset lienevät olleen tärkeämpiä juuri noina aikoina ja Suomi ei silloinkaan ollut Venäjällä mikään ”top priority”, vaikka jotkut suomalaiset niin saattavat kuvitella.
Ilmoita asiaton viesti
”Onkin haihattelua ja loukkaavaakin väittää, että entinen kaukopartiomies Koivisto olisi ollut sittemmin maanpetturi ja KGB:n juoksupoika.”
Seppinen on nähtävästi käyttänyt ilmaisuja, joita voi pitää kohtuuttomina. Henkilön osallistuminen sotaan ei kuitenkaan ole tae siitä, etteikö hän sodan jälkeen voisi toimia vieraan vallan intressien hyväksi.
”Arvo Veikko Pentti (13. helmikuuta 1915 Hämeenkyrö – 1. helmikuuta 1986 Hämeenkyrö)[2] oli suomalainen keskustalainen poliitikko, sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 29. Mannerheim-ristin ritariksi hänet nimitettiin 19. lokakuuta 1941. Sotilasarvoltaan Pentti oli everstiluutnantti. Myöhemmin hän toimi myös puolustusministerinä ja suojelupoliisin päällikkönä.[1]……KGB:n arkistohoitajan taltioiman raportin mukaan peitenimelle ”Mauri” myönnettiin rahasumma, 150 000 markkaa, yhteistyöstä KGB:n kanssa Nato-maiden tiedustelupalvelujen toiminnan paljastamiseksi. On arvioitu, että ”Maurin” liikkeet vastaisivat Pentin liikkeitä hänen toimiessaan Supon päällikkönä. Ei kuitenkaan tiedetä varmasti, että Pentti olisi koskaan vastaanottanut KGB:ltä raportissa mainittua summaa.[5] Supon vastavakoilu näki KGB:n agenttien ja Pentin tapaamisia, jotka tämä myönsikin. ”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo_Pentti
Ilmoita asiaton viesti
Tuskinpa Koivisto olisi vapaaehtoisena mennyt Talvisodan aikana vapaapalokuntaan pommmituspaloja sammuttelemaan ja Jatkosodan puhjettua 17-vuotiaana ilmavalvontajoukkoihin, jos hän olisi ollut kallellaan N-liittoon päin.
Koivisto oli toista maata kuin Arvo Pentti.
Ilmoita asiaton viesti
En ole tehnyt laajaa differentiaalipsykologis-moraalista vertailua näiden kahden herran välillä, joten en lausu mitään siitä mitä maata he ovat.
Arvo Pentti oli Mannerheimristin ritari.
Ilmoita asiaton viesti
Parasta onkin näin.
Ilmoita asiaton viesti
Sinä nähtävästi olet perehtynyt sekä Arvo Pentin että Mauno Koiviston moraaliseen selkärankaan.
Ilmoita asiaton viesti
Koiviston osalta kyllä. Pentin osalta annoit itse riittävät tiedot.
Ilmoita asiaton viesti
Onko sinulla riittävät tiedot Koiviston suhteen?
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki tässä joutuvat toimimaan epätäydellisen informaation pohjalta.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä.
Tutkimuksissa, jotka koskevat Mauno Koivistoa, nousee seinä vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Aina jää jotakin hämärän peittoon. Ei Kekkosestakaan kaikkea tiedetä.
Ilmoita asiaton viesti
Koiviston luomassa Presidentin kanslian arkistossa oli salaisia ja erittäin salaisia kansioita ilman kategorioita. Nykyisin ne ovat kansallisarkistossa – salaisina.
Kekkosen ajalta ei tällaisia ole.
Ilmoita asiaton viesti
Toiminta oli sen luontoista. Ei olisi ehkä myöskään nykyisten Venäjän suhteidemme kannalta eduksi paljastaa kaikkea.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on hyllyssäni Seppisen aiemmin kirjoittama teos ”Suomettumisen syövereissä”, jossa on lähdeviittein ja lähdeluetteloin varustettua informaatiota. Seppinen näkyy kirjoissaan kierrättävän teemoja, joissa Kekkonen ja Koivisto ovat suuressa roolissa, eikä Karjalan palauttamiseen liittyviä kysymyksiä ole niissä unohdettu. Kirjassa on suoria lainauksia dokumenteista, jotka eivät ole tänä päivänä mitenkään Koiviston meriitiksi laskettavia. Suomettuneisuuden aikaan tiettyjen dokumenttien sisältö ei ollut mitenkään mieliä kuohuttavaa, jos ei sattunut lukeutumaan ”neuvostovastaisiin voimiin.” Historiadokumentteja pitää tietysti lukea suhteessa siihen aikaan ja vallitsevaan tilanteeseen. Silloin on kuitenkin hyväksyttävä se tulkinta, että Suomen poliittinen eliitti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta oli rähmällään idän diktatuurivaltioon päin. Koivisto oli presidenttiaikanaan keskeinen rähmällään olija.
Ilmoita asiaton viesti
Suomettuminen/rähmällään olo oli silloin valtavirtaa. Seppinen ei mennyt mukaan ja hänen uransa teki mahalaskun. Mies on edelleen katkera siitä ja vainoaa Koiviston haamua epätoivoisesti. Eräs poliittisen historian tuntija totesi, että hän ei pidä Seppistä oikeana historioitsijana.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni Koiviston moraalista selkärankaa murtaa myös se, että hän salli vaalikampanjoissaan käyttää itsestään täysin perusteettomasti nimityksiä kaukopartiomies ja satamajätkä.
Kaukopartiomies-myytti täällä jo tuhottiin.
Satamajätkäksi puolestaan on vaikea hyväksyä Turun sataman konttorissa puku päällä ja kravatti kaulassa työskennellyttä nuorta Koivistoa.
Vasta poliittisen uransa jälkeen vuonna 1998 hän omassa muistelmakirjassaan ”Koulussa ja sodassa” kertoi totuuden.
Ilmoita asiaton viesti
Mielikuvien luominen on tärkeätä.
Koivisto nimitettiin – eduskunnan ulkopuolelta – toukokuussa 1966 Rafael Paasion hallituksen valtiovarainministeriksi. Jo kesäkuussa oli Suomen Kuvalehdessä artikkeli, jossa kerrottiin Koivistosta, että hänestä tulee 1970-luvulla Tasavallan presidentti.
Taustaa:
Demareiden tulevaisuuden suunnittelu alkoi talvella 1953 turkulaisten demaritohtoreiden, -lisensiaattien ja -maistereiden Knoellinger-keskustelukerhossa. Kokoontuivat myös Koivistoilla.
Sattumaako, että jotkut kerhon jäsenien nimet ovat tuttuja 1990-luvun lamasta.
Ilmoita asiaton viesti
Sellaista näköjään sattuu poikkeusaikoina, mutta minun blogini pääpointti on, että Koivisto ei ollut KGB:n agentti tai vasalli, vaan hän piti silmällä toimissaan Suomen, ei NL:n/Venäjän etua. Tosin siihen aikaan oli pakko ottaa huomioon ”NL:n legitiimit turvallisuustarpeet”. Ja varmaankin Venäjän osalta edelleenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Koivisto kertoi ihan muuta Gorbatsoville. Seppinen kertoo kirjassaan ”Suomettumisen syövereissä”, että syksyllä 1985 ennen vierailuaan Neuvostoliittoon Koivisto lähetti kirjeen KGB-residentti Karasovin kautta Gorbatsoville. Koivisto briefasi Gorbatsovia kaikista ajankohtaisista länsihankkeista, mm. Eftan täysjäsenyyden hakemisesta ja länsieurooppalaisesta huipputekniikkahanke Eurekasta.
Kirjeen loppuun Koivisto linjasi:
”Pyrkiessään toimimaan liennytyksen puolesta Suomi joutuu joskus ottamaan sellaisia kannanottoja, jotka saattavat Neuvstotoliiton kannalta vaikuttaa epäystävällisiltä. Suomen politiikka ei kuitenkaan koskaan tule kulkemaan Neuvostoliiton elintärkeitä etuja vastaan, koska meidän elintärkeät etumme eivät ole ristiriidassa keskenään.”
Suomettuneisuuden syövereissä, s.164.
Seppinen huomauttaa, että myös Paasikivi huomioi Neuvostoliiton ”legitiimit edut” mutta Paasikivi ennakoi näitä oman harkintansa perusteella. Paasikivi ei kuitenkaan alistanut suunnitelmiaan Kremlin pohdittavaksi etukäteen, jolloin päätäntävalta valuisi Kremlille.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko Koivisto lähettänyt samankaltaisia kirjeitä myös muille naapureille, Ruotsille ja Natomaa Norjalle.
Ilmoita asiaton viesti
Jukka Seppinen on aiemmissa teoksissaan kuvannut Koiviston muutosta Tannerilaisesta sosialidemokraatista 1980-luvun presidentiksi, jolla oli yhteydet KGB:n edustajiin, joiden kautta yhteys Kremliin hoitui. Länsimaissa yhteys Neuvostoliiton johtoon hoitui suurlähetystön/ulkoministeriön kautta, Suomessa oli näiden lisäksi KGB-linja Kekkosen ja Koiviston aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli sitä suomettumisen aikaa. Kekkonen sen aloitti.
Ilmoita asiaton viesti
Kekkonen aloitti, Koivisto jatkoi ja kumpikin näkyy perustelleen itselleen ja muille toimintaansa sillä, että yhteistoiminnalle KGB:n kanssa ei ollut vaihtoehtoa. Tässä he poikkesivat Paasikivestä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin oli kaiketi viisasta niissä olosuhteissa, mutta se ei merkinnyt toimintaa agenttina eli vieraan vallan laukuun.
Ilmoita asiaton viesti
Niin Kekkosen kuin Koivistonkin kohdalla on käytetty nimikettä ”agentti”. Eivät he mitään agentteja olleet. Kekkonen pyrki tekemään itsensä korvaamattomaksi Neuvostoliiton avulla ja Suomi maksoi siitä hinnan. Kekkonen hyvin tiesi, että jos Suomesta tulee Neuvostoliiton uusi osavaltio niin hänen asemansa ei ole mitenkään varma, Quisling ei ole koskaan vahvoilla kun uusi isäntä ottaa ohjat. Vanheneva Kekkonen pelkäsi 1970-luvulla, että Neuvostoliitto saa Suomen.
Koivisto tuli ns. valmiiseen pöytään – Tehtaankadun kanssa asioimisen lopettaminen olisi ollut järjestelmämuutos, jota Koivisto ei uskaltanut tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
OK. Tärkein tieto tämän blogin kannalta on se, että he eivät olleet mitään agentteja. Selvää lienee, että noissa oloissa (ja milloin tahansa) on maalle eduksi pitää yllä hyviä yhteyksiä naapurivaltioihin. Se voidaan tehdä ”myymättä oman maan etuja”, mutta vähemmän demokraattisen valtion kanssa operoitaessa joudutaan helposti taiteilemaan veitsen terällä.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi hiukan helpompaa olla ja elää, jos ei tarvitse keikkua veitsenterällä. Norja ja Viro eivät ole tästä vaivasta kärsineet sen jälkeen kun liittyivät Natoon. Myös näillä mailla on maaraja Venäjän kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä niin. Olisi ollut ehkä viisasta litttyä aikanaan Natoon, mutta se juna meni jo.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka oli kaksoisagentti ”Timo”?
Mauno Koivistoko?
Ilmoita asiaton viesti
Urho Kekkonen.
Ilmoita asiaton viesti
Tosiasia on.Suomessa oli neuvostoliiton sortuessa munattomat päättäjät.Viro,Latvia Ja Liettua uskalsivat ottaa koko alueensa omaan hallintaansa.Suomi ei edes menettämäänsä n.12% aluetta ja sitten baltian maiden kanssa samaan aikaan natoon.Onko baltianmaiden asema tänään suomea huonompi suhteessa venäjään.
Ilmoita asiaton viesti
Etteikö Suomi ole ottanut koko aluettaan haltuunsa? Et kai tarkoita, että siinä vaiheessa olisi voitu ottaa Karjala takaisin? Se ei olisi kannattanut missään vaiheessa.
Ilmoita asiaton viesti