Ajaako lobbari sinun etuasi?
Hallitusneuvottelujen yhteydessä on puhuttu lobbareista ennenkin, mutta tänä vuonna niihin on kiinnitetty tavallista enemmän kriittistä huomiota. On huomattu, että hallitusneuvottelijoiden "ilmiöpöydissä" huseeraa virallisten neuvottelijoiden lisäksi kaikenlaisten kuppikuntien edustajia, joilta tosin sanotaan löytyvän jonkin hallitusneuvottelussa edustettuna olevan puolueen jäsenkirja.
Hallitusohjelmaneuvotteluihin osallistuu 23 lobbaria, jotka toimivat jossain yrityksessä tai puoluetoiminnan ulkopuolisessa järjestössä. Useimmiten kyseessä on työmarkkinajärjestö (HS.fi 14.5.).
Miten lobbaukseen olisi suhtauduttava? Esimerkiksi EU:n hallinnossa lobbaus on hyvin yleistä, mutta lobbarit rekisteröidään. Jos lobbaus yleensä soveltuu hallituksen muodostamisen yhteyteen, se ei saisi ainakaan olla salakähmäistä touhua, joka tapahtuu median ja kansalaisten silmiltä näkymättömissä. Tuleva hallituskin on ilmeisesti päätymässä siihen, että lobbareiden toimintaa on ryhdyttävä säätelemään niin, että siitä muodostuu avointa.
Lobbausta perustellaan sillä, että poliitikkojen, tässä hallitusneuvottelijoiden, on saatava neuvoteltavista asioista taustatietoa, johon päätöksentekijät nojautuvat arvojensa lisäksi. Asiantuntijoita tarvitaan kyllä politiikassakin, joskaan hallitukset eivät normaalityöskentelyssään niitä näytä aina arvostavankaan. Viimeisiään vetelevän hallitus kunnostautui asiantuntijalausuntojen laiminlyönnissä, mutta ei sen edeltäjilläkään ole tässä puhtaat paperit.
Mutta missä on puolueettoman asiantuntijalausunnon ja poliittisen vaikuttamisen välinen raja – miten helposti sen ylittyminen havaitaan? Takavuosina on politiikassa puhuttu kuvaavasti "poliittisesta arvovaikuttamisesta" esimerkiksi vaalirahoituksen yhteydessä.
Hallituslobbareiden on arveltu pyrkivän ajamaan hallitusohjelmaan edustamansa ryhmän etujen mukaisia tavoitteita. Jos lobbaaja on esimerkiksi jokin lobbaustoimiston tai muun yrityksen edustaja, niin on selvää, että hän ajaa asiakkaittensa asiaa – siitähän hänelle maksetaan – ja siinä samalla tulee hoidetuksi myös osakkeenomistajien taloudellinen etu. Vastaavasti muutkin lobbarit hoitelevat taustaorganisaatioittensa intressejä, eivätkä niinkään valtakunnan etua.
Tämä ei vaikuta kansalaisten tasa-arvoperiaatteen mukaiselta: hallitusohjelmaan pääsevät vaikuttamaan sellaiset tahot, jotka eivät saaneet vaaleissa yhtään ääntä. Media kertoo, että SAK esitti hallitusohjelman valmistelussa ehdotuksen yhden miljardin suuruisista korotuksista yritysverotukseen. Veronkorotuksen budjetin rahoituskeinona keksisi kyllä neuvotteleva poliitikkokin. Kysymys on siis pikemminkin neuvottelijoiden suostuttelusta, arvovaikuttamisesta, kuin puolueettomasta asiantuntijalausunnosta.
Jokainen kansalainen ja äänestäjä voi kysyä: kuka lobbaa minun ja sen ryhmän puolesta, johon kuulun. Juuri tähän kysymykseen kulminoituu lobbauksen epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvoisuus: joidenkin hyvin suppeidenkin ryhmien etuja ajetaan hallitusneuvotteluissa lobbareiden voimin, mutta valtaosa kansalaisista ja äänestäjistä jää tätä vaille. Asian tuominen julkiseksi on vähintä, mitä asiassa voidaan tehdä, mutta sekin on aika laiha lohdutus lobbauksen hyödyistä osattomiksi jääville.
Rakennusteollisuus on vahva taho joka lobbaa voimakkaasti. Pääurakoitsijoilta ei vaadita riittävästi lainsäädäntöteitse vastuunkantoa. Uudet talot vuotavat, päällysteitä laitetaan kostean pinnan päälle ja hometta syntyy yms. Huonolaatuista rakentamista on todella paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Rakentamisen heikko taso Suomessa on tunnettu tosiasia. Mielenkiintoinen ajatus: olisiko lobbauksella jotakin tekemistä tässä?
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko selitys huonolaatuiselle rakentamiselle se, että se on parasta bisnestä. Säästetään rakennettaessa ja luodaan tarvetta korjaus- ja uudistamisrakentamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Rakennusteollisuus ei halua tarpeellistakaan valvontaa rakentamisen eri vaiheissa. Esimerkiksi valvonnan piirissä pitäisi olla: 1)maan alla olevat rakenteet sadevesi- ja salaojarakenteineen 2)Materiaalien säilytys niin ettei mene pilalle ja kastu 3)pintojen kuivuustarkastukset ennen kuin saa laittaa uutta pintaa päälle esim. muovimattoa, parkettia, kaakelia 4)kattorakenteet.
Lainsäädännössä pääurakoitsijan vastuukysymykset liian epäselvät ja tarkitus ei ole velvoittavaa. Miksi näin on? Luultavasti lobbauksen tulosta.
Ilmoita asiaton viesti
Sinunkin kirjoituksesi vahvistaa näkemystä, että rakennusalalla olisi paljon nuijalla – siis lainsäätäjällä – töitä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä lobbaus on todella ongelmallinen ilmiö. Sitä perustellaan sillä, että poliittisilla päätöksentekijöillä pitää olla mahdollisimman monipuolinen näkemys päätösten vaikutuksista eri sidosryhmiin. Voi olla, että monissa asioissa lobbareilla tai heidän taustaorganisaatioiden edustajilla on paras käytännön asiantuntemus niistä, mutta heillä on myös motiivi kertoa vähintään valikoivaa ellei aivan muunneltua totuutta. Kuinka totuudellisen kokonaiskuvan poliittiset päätöksentekijät (tai heitä avustavat virkamiehet) voivat luoda tällaisista valikoivaa totuutta tai muunneltua sellaista esittävistä lobbari-esityksistä? Täytyy toivoa, että politiikoilla ja heitä avustavilla virkamiehillä on kyky tulkita kriittisesti ja puolueettomasti lobbareita.
Ilmoita asiaton viesti
Asiantuntemus lobbareilla tietenkin on, mutta myöskin oma intressi ajettavanaan. Siinäpä se pulma. Poliitikkojen omantunnon varaan se sitten jää. Ja niin sanotun poliittisen vastuun…
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs mieltä olet, jos hallitusohjelman suunnitteluun on palkattu ja annettu ulkomaalaisen konsulttiyhtiön hoidettavaksi ja suunniteltavaksi? Onko se edesvastuutonta – laitonta ja epäisänmaallista? Voitaisiinpa puhua , että sallitaan vieraan vallan ja ulkomaalaisen firman puuttua maan sisäisiin hallinto-asioihin oikein hallituksen muodostajien salliman luvan perusteella.
Eikö muka suomalaiset itse pystykään tekemään maalleen ja hallitukselleen omaa hallitusohjelmaa? Mihin moisella konsultaatioavulla pyritäänkään?
Tuollaisessa konsultaatiotoiminnassa ei ole mielestäni puhtaita jauhoja pussissa ja on selvä tiettyjen riskien mahdollisuus puuttua oikein teettäjän luvan perusteella oman maan sisäisiin asioihin? Minusta tuollainen ”hallinnonsuunnittelukonsultaatio” vaikuttaa arvelluttavalta ja edesvastuuttomalta.
Otetaan rautalankamalliksi vaikka, että ko. konsultaatiofirma tai vaikuttaja olisi Venäjältä tai USA:sta tai EU:sta?
Ilmoita asiaton viesti
”Mitäs mieltä olet, jos hallitusohjelman suunnitteluun on palkattu ja annettu ulkomaalaisen konsulttiyhtiön hoidettavaksi ja suunniteltavaksi?”
Näinhän tehtiin Kataisen hallituksen hallitusohjelma!
Ilmoita asiaton viesti
#6
Aiheellinen kysymys. Ulkomaalainen lobbari kuulostaa vielä pahemmalta kuin kotimainen. Mitkä ovat kyseisen lobbarifirman ja valtion intressit Suomessa ja miten niitä pyritään ajamaan?
Ilmoita asiaton viesti
Rajanveto ”asiantuntijoiden” ja ”lobbareiden” välillä on mahdoton tehtävä. Jokaisella asiantuntijalla on varmasti myös poliittinen mielipiteensä ja agendansa ja käsiteltävät asiat ovat sellaisia, joista on mahdotonta sanoa objektiivista totuutta.
Mitä tulee SAK:n esiintymiseen neuvottelijoiden taustajärjestöissä, niin sehän johtuu vain siitä, että demareilla ja SAK:lla on asioista lähes samat mielipiteet. Tärkeintä on, että kaikki lobbarit julkistetaan ja heidän taustaorganisaationsa kerrotaan. Neuvottelijat ovat surkeita, jos hyväksyvät lobbareiden esitykset sellaisenaan.
Ilmoita asiaton viesti
Rajanveto on joissakin tapauksissa vaikeaa, mutta ei suinkaan mahdotonta.
Vaikka jokaisella ihmisellä on mieltymyksensä, on sentään olemassa puolueettomia asiantuntijoita – esimerkiksi korkeakouluissa toimivat tutkijat ja muut asiantuntijat. Toisaalta erilaisten lobbausyritysten toiminta-ajatukseen kuuluu asiakkaiden palveleminen ajamalla näiden yksityisiä etuja. Näiden yritysten palveluksessa olevien lobbareiden antamat ”neuvot” ovat yksityisen intressin ohjaamia, kun taan alan tutkijat antavat neuvonsa tutkijan pätevyytensä sanelemin ehdoin.
Ilmoita asiaton viesti
Korkeakouluissa on varmasti myös objektiivisia tutkijoita mutta lähinnä vain matematiikan ja luonnontieteiden alueella. Heilläkin on varmasti jokin kanta yhteiskunnallisiin asioihin mutta heidän varsinaista osaamisaluettaan ei sivuta millään lailla hallitusneuvotteluissa. Ihmistieteet (ml. taloustiede) puolestaan ovat vahvasti sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan ja itse tieteenalat koostuvat lähinnä yksittäisten tutkijoiden mielipiteistä ja tilastollisista malleista. Mitään objektiivista totuutta ei teorioista valitettavasti löydy.
Ilmoita asiaton viesti
Mitään objektiivista totuutta ei tietenkään löydy ihmistieteistä, eikä yleensäkään yhteiskunnasta keskusteltaessa.
Edellä olen kirjoittanut verraten toisaalta sellaisia yliopistojen ja muiden puolueettomien tutkimuslaitosten tutkijoiden tuloksia lobbausyritysten edustajien jakamaan informaatioon Jälkimmäisessä lisätään alan tietoon toiminnan tavoitteisiin olennaisesti liittyen vaikuttamistarkoitus. Sellainen tarkoituksellinen vaikuttaminen yleeensä puuttuu yliopistotutkijoilta ja vastaavilta.
Kyse on siis objektiivisemman ja vähemmän objektiivisen (jopa tarkoituksellisesti subjektiivisen) tiedon vertailusta. On siis suuri periaatteellinen ja käytännöllinenkin ero tuloksissa, jos alan tavoitteena on pyrkiä mahdollisimman objektiiviseen toimintaan tai tietyn asiakkaan tai muun intressitahon edun mukaiseen tulokseen.
Ilmoita asiaton viesti