Lokari

Kyyninen asenne auttaa ymmärtämään Venäjää

Brittiläinen kansainvälisen politiikan tutkija Keir Giles kertoo, että Venäjän kanssa varminta on kyynisyys (HS 26.4.). Venäjä ei ole hänen mukaansa ikinä muuttunut tavalliseksi valtioksi: se on ja pysyy imperiumina ja käyttäytyy sellaisena.

Toisin kuin yleensä väitetään, Venäjää voi siis ymmärtää. Se käyttäytyy suhteellisen ennustettavasti, suurvaltaroolinsa mukaisesti eli se haluaa vaikuttaa maailman asioihin suurvaltojen tapaan. Venäjä on Gilesin mukaan jämähtänyt vuoteen 1914, jolloin se oli päättämässä maailman asioista, ja maa katsoo sen oikeudekseen edelleenkin. Tämä näkyy todellakin hyvin Venäjän käyttäytymisessä: sitä osoittaa muun muassa uutinen Pohjois-Korean Kimin ja Venäjän Putinin neuvotteluista. Putin sai näin jalkansa sen oven rakoon, jonka takana neuvotellaan Pohjois-Korea ydinaseesta. Venäjä ei ole enää sivustakatsoja Tumpin ja Kimin asetellessa neuvonpitoon punaista mattoa pitkin.

Giles kertoo länsimaiden taitamattomasta – liian optimistisesta – suhtautumisesta Venäjään. 1990-luvulta lähtien lännessä on kuviteltu sitkeästi Venäjän muuttuvan liberaaliksi länsimaiseksi demokratiaksi. Näin ei ole tapahtunut. Venäjää koskevat perusasiat eivät Gilesin mukaan koskaan muutu: imperiumiajattelu pysyy ja vaikuttaa Venäjän käyttäytymiseen.

Vaikka Venäjän harjoittama pientenkin strategisten etujen kalastelu kansainvälisessä politiikassa nähdään selvästi ainakin naapurimaissa, lännessä ei asiaa ole riittävästi ja laajalti ymmärretty. Toisin kuin sellaiset entiset imperiumit kuin Britannia ja Ranska, Venäjä ei ole käynyt läpi luopumisen tuskaa ja tyytynyt osaansa: se haluaa edelleen olla imperiumi Yhdysvaltojen ja Kiinan tapaan sekä osallistua täysivertaisena osapuolena maailman asioiden ratkaisemiseen etujensa mukaisesti.

Venäjä katsoo olevansa vihollisten ympäröimä ja se  pitää kansalaistensa keskuudessa yllä länsimaista viholliskuvaa. Se kokee tulleensa aina kaltoin kohdelluksi ja hyväksikäytetyksi, vaikka länsimaat ovat pyrkineet sinisilmäisesti hyvittelemään sitä muun muassa tarjoamalla heti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sille paikan kansainvälisissä järjestöissä ja antamalla sille rahaa sekä apua saadakseen sen muuttumaan tavalliseksi länsimaaksi.

Giles toteaakin, että sillä ei ole merkitystä, mitä me teemme, sillä Venäjä  voi aina käyttää sitä meitä vastaan.  Se on mestari kääntämään mustan valkoiseksi: epäilläänpä Venäjää miten vahvoin perustein mistä tahansa väärinkäytöksestä, se kieltää aina osallisuutensa.

Kaiken tämän johdosta kyyninen asenne Venäjän suhteen on länsimaille välttämätön lähestymistapa. Kansainvälisessä politiikassakin on "ulvottava susien mukana", muuten tulee syödyksi: on epäiltävä kaikessa toista osapuolta ja käytettävä tilanteeseen sopivia keinoja sekä lähestymistapoja, sillä reilu peli ei tuota tulosta, jos vastapuoli ei sitä pelaa.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Gilesin arvio Venäjästä meni muuten nappiin mutta hänkään ei ymmärrä Nato-jäsenyyden merkitystä. Giles piti Suomen ns. Nato-optiota virttyneenä mutta toimivana juttuna koska Venäjällä ei ole siihen veto-oikeutta. Voiko pahemmin mennä pieleen?

Venäjä käytännössä esti sotatoimilla Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyyshaaveet ja tästä on maailmalla yksimielisyys. Jopa Venäjä on itse tunnustanut että Naton leviäminen rajoille piti estää näissä maissa ja siksi Venäjä hyökkäsi niihin. Kun Nato on jo vuosia ilmoittanut ettei se ota jäseniä kriisitilanteessa, oliko Gilesin arvio Venäjän veto-oikeudesta ammattimiehen tekemä?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Olihan se väärä tilannearvio. Ehkä hän halusi antaa sivustatukea Suomen Nato-optiolinjalle, joka ei tähtää jäsenyyteen näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Perään nykyään paljon toimittajan vastuuta noissa artikkeleissa. Toimittajakaan ei tajunnut asiaa ja jos olisi, hän olisi pystynyt näpäyttämään hyvän lisäkysymyksen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Hesarin toimittajat ovat usein aika pinnallisia - ja lisäksi heitä vaivaa ainainen kiire.

Käyttäjän eiltanen kuva
Eero Iltanen

Kyyninen asenne auttaa ymmärtämään maailmaa yleisestikin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Näin on asia. Kyynistä realismia tarvitaan maailman ymmärtämisessä ja siihenn suhtautuessa.

Viljo Asikainen

Kyyninen asenne Venäjää kohtaan on oikea tapa suhtautua myös Suomen ulkopolitiikassa. Luottamuksellisuutta, rehellisyyttä ja toimivutta on aidosti edistettävä mutta ystävyys on lievästi teennäinen, ei-välttämätön ylisana. Tällainen asenne oli Paasikivellä ja myös Koivistolla. Paasikivi oli kyynisen omanarvontuntoinen mutta sanoi oikeaan osuvasti että Suomen politiikka ei koskaan saa mennä Venäjää vastaan. Kekkosen asenne oli jopa menestyksellinen mutta kuitenkin liiaksi Venäjää kritiikittä myötäilevä.Hän valjasti Venäjän suhteet henkilökohtaisen valtansa pönkäksi.Toki Kekkonen käytti Venäjän suhteissa kaappaamaansa monopolia hieman itseään laajempienkin piirien hyväksi. Hänen henkilönsä ja politiikkansa auttoi talouselämää mutta aivan erityisesti maatalouden aineellisia etuja vahvistamalla Maalaisliitto-Keskustapuoluetta Suomen sisäpolitiikassa. Ahtisaaren politiikka ei ollut Venäjän vastaista, mutta hiljaisen jurottavan kaunan leimaamaa, epä-älyllisen ymmärtämätöntä. Halonen ja nyt myös Niinistö kahdenkeskisine jääkiekko-otteluineen menevät imelän myötäilyn helppoon suuntaan ilman Kekkosen kansallisen edun ajamisen taitoa, mikä oli myönteistä kyynisyyttä sekin.

Venäjä on ja pysyy. Siellä voi tapahtua poliittisia muutoksia, siitä voi irtautua osia (ei Suomen suunnalla), mutta aina on Suomen puolentoistatuhatta kilometriä pitkän rajan takana oleva suuri ja voimakas yhtenäinen venäläinen kansallisvaltio. Jotkut fobioissaan kieriskelevät kirjoittelijat tituleeraavat Venäjää roistovaltioksi. Luonnehdinta on pahasti yliampuva. Suurvalta mikä suurvalta. Oikeampaa olisi puhua roskavaltiosta, mikä ei kuvaa kansaa sinänsä.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Ehkä tärkein opetus olisi se, että minkäänlainen Venäjän miellyttäminen tai kosiskelu eivät saa Venäjää muuttumaan, eikä niillä saavuteta sitä mitä länsimaat luulevat saavuttavansa.

Reaalipolitiikkaa on nähdä Venäjä sellaisena kuin Venäjä todellisuudessa on.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Sen ovat suomalaiset aikojen kuluessa oppineet. Mielistely koetaan yleensä heikkouden merkiksi. Tosin suomettumisen aikana sitäkin kokeiltiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset