Britannia kriisissä – samoin monarkia?

Brexit-sekoilu on paljastanut Britannian politiikan ja poliitikkojen heikkouden. Pääministeri David Cameron pani kansanäänestykseen  eron EU:sta parantaakseen puolueensa asemia Hän oli varma, että brexit torjutaan, mutta toisin kävi. Nyt kärsitään tämän munauksen seurauksista. Nykyinen pääministeri Theresa May yritti viime vuonna samanlaista temppua järjestäessään ylimääräiset vaalit vahvistaakseen asemiaan tulevissa brexit-neuvotteluissa – mutta puolue menettikin enemmistönsä parlamentissa, mikä vaikeuttaa nyt esillä olevan brexit-sopimuksen hyväksymistä.

May sai juuri luottamuslauseen puolueeltaan, mutta kolmasosa äänesti häntä vastaan. Oppositiopuolue labour tietysti vastustaa neuvoteltua brexit-sopimusta, ja konservatiiveissakin on vahva sopimusta vastustava siipi. Osa vastustajista haluaisi sopimuksettoman peräeron EU:sta, osa uuden kansanäänestyksen ja pysymisen EU:ssa. Jos neuvoteltu erosopimus ei mene läpi parlamentissa, seuraa ainakin hetkeksi poliittinen kaaos. Maa on pahasti kahtia jakautunut.

Nyt pitäisi katseiden kääntyä kuningattareen päin, mutta Windsorin linnasta ei ole kuulunut mitään. Vaikka kuningatar Elisabetilla on teoriassa laajat valtaoikeudet, hallitsijalla ei ole ollut tapana puuttua julkisesti päivänpolitiikkaan. Tosin hän on ollut säännöllisesti yhteydessä pääministeriin. Eikö hän silti voisi ottaa julkisesti kantaa vallitsevaan kriisitilanteeseen ja kansan kahtiajakautumiseen, silti puuttumatta poliittisiin vaihtoehtoihin?

Monarkiaa on perusteltu nykymaailmassa muun muassa sillä, että se yhdistää kansakuntaa. Nyt kun britit todella tarvitsisivat yhtenäisyyttä, luulisi kuningattaren haluavan osoittaa, että monarkialla on vielä jotakin virkaa maailman tasavaltalaisten valtioiden joukossa. Kansakunnalle suunnattu, yhtenäisyyteen kehottava julkinen puhe olisikin nyt paikallaan – sellaisiahan kuningas Yrjö VI piti useitakin viime sotien aikana nostattaakseen kansan taistelutahtoa vakavassa kriisitilanteessa.

Eikö kuningattaren kunto enää sallisi julkista puhetta? Jos näin on, hänen sinnikäs riippumisensa vallankahvassa kostautuu monarkiaa ja maata vahingoittavalla tavalla.

Vai eikö hän jostakin muusta syystä halua vedota poliitikkoihin ja kansalaisiin? Varsinkin konservatiivien jääräpäihin kuningatar voisi kuitenkin pystyä arvovallallaan vaikuttamaan. Viime aikoina Britannian kuningashuoneesta on kantautunut lähinnä vain uutisia sukuun naitujen prinsessojen keskinäisestä riitelystä.

Täältä pohjoisesta tasavallasta katsoen brittien touhut vaikuttavat monellakin tavalla käsittämättömiltä. Asia kiinnostaa meitäkin, sillä brexit merkitsisi suoneniskua Suomen ulkomaankaupalle.

 

 

 

 

Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu