Lokari

Puoluekuri loukkaa kansanedustajan riippumattomuutta

Puoluekuri eli ryhmäkuri on eduskuntaryhmissä sovellettava menettelytapa, jonka mukaan kansanedustajan on äänestettävä puolueensa eduskuntaryhmän tahdon mukaisesti. Voidaan epäillä, että usein puolueen puheenjohtaja ja muutama muu puolue-eliitin edustaja käytännössä vaikuttavat ratkaisevasti siihen, mikä on ryhmän kanta. Joissakin tapauksissa sallitaan kansanedustajien "omantunnonvapaus" eli lupa äänestää oman harkintansa mukaan.

Näin puoluekuri rajoittaa kansanedustajan vapautta äänestää sen mukaan, minkä katsoo oikeaksi.  Perustuslaissa kuitenkin säädetään kansanedustajan riippumattomuudesta: "kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset". Puoluekuriin perustuva pakko äänestää ryhmän kannan mukaisesti näyttäisi olevan tällainen perustuslain vastainen "muu määräys".

Mihin kansanedustajin valinnanvapauden kannalta arveluttava puoluekuri perustuu? On esitetty, että kansanedustaja hyväksyy puoluekurin vapaaehtoisesti. Hänhän voi jättäytyä halutessaan ryhmän ulkopuolelle ja perustaa vaikka oman ryhmän. Tähän voi todeta, että kyseessä on eräänlainen "vapaaehtoinen pakko".

Jos kansanedustaja poikkeaa tästä "sopimuksesta", ryhmä voi määrätä rangaistuksen. Lisäksi tällainen hankalaksi koettu edustaja saattaa kohdata vaikeuksia ehdokasasettelussa, ja puoluejohdolla lienee muitakin keinoja tehdä kapinallisen elämä vaikeaksi. On  muistettava, että kansanedustajan tärkein tavoite on oman eduskuntapaikan uudistaminen seuraavissa vaaleissa. Siten puolueella on tätä kautta tiukka ote kansanedustajiinsa.

Joku voi väittää, että puolueen johdon on ohjattava rivikansanedustajia puolueen tavoitteiden mukaiseen suuntaan, sillä nämä eivät ainakaan kaikki pysty tällaiseen kokonaisvaltaisen harkintaan. Onhan eduskunta läpileikkaus Suomen kansasta…

Yleensä kansanedustajat alistuvat puoluekuriin ainakin näennäisen vaivattomasti, mutta joskus voi tulla ongelmallisia tilanteita. Tällainen tapaus oli taannoinen äänestys ulkoministeri Timo Soinin luottamuksesta, josta Soinin oma puolue teki äänestyksen koko hallituksen luottamuksesta.

Koska äänestyksen taustalla oli Soinin abortinvastaista vakaumustaan puolustava esiintyminen virallisella ulkomaanmatkalla ja samanhenkinen blogikirjoitus, muutama kokoomuslainen kansanedustaja jätti äänestämättä. Tästä ja pääministerin kommenteista syntyi närää päähallituspuolueiden kokoomuksen ja keskustan välille.

Soinin esiintymistä puolustaneet ovat sanoneet, että ulkoministeri vain käytti  sanan- ja uskonnonvapauttaan. Kuitenkin oikeuskanslerin mukaan menettely on ollut omiaan lisäämään virheellisen tulkinnan mahdollisuutta ja vaaraa siitä, että virkamatkan kohdemaassa voi syntyä mielikuva, että kysymys on Suomen virallisesta kannasta tai linjasta.

Soini (ja hallitus) saivat kuitenkin äänestyksessä eduskunnan luottamuksen, ja hänen mielipiteen- ja omantunnonvapautensa sivuuttivat kansanedustajien vastaavat vapaudet. Kansanedustajan vapauksilla ei ollut väliä, kun Soinin puolue kiristi tilanteen hallituskysymykseksi, ja puoluekuri jyräsi hallitukselle jatkon.

Tämän hallituksen jatkaminen on tietenkin tärkeää pääministeri Sipilälle ja muille hallituksessa istuville, sillä heille tuskin enää tarjoutuu tällaista kohokohtaa uralla. Mutta oliko tämä myös Suomen  kansan etu, sitä voi kysyä.

Jos kansanedustajien harkintakykyyn voi luottaa, pitäisi perustuslain säätämän kansanedustajien riippumattomuuden olla maan kannalta tärkeämpi asia kuin puoluekuri, joka pönkittää demokratialle – ja perustuslaille – vierasta puoluevaltaa.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Juhani Vehmaskangas

"Jos kansanedustajien harkintakykyyn voi luottaa, pitäisi perustuslain säätämän kansanedustajien riippumattomuuden olla maan kannalta tärkeämpi asia kuin puoluekuri, joka pönkittää demokratialle – ja perustuslaille – vierasta puoluevaltaa."

Täysin noin!

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Olen aikoinani ihmetellyt sitä puoluekuria. Mitä varten ja ketä varten sellainen lakiin perustumaton toimii jopa vahvemmin, kuin laki. Mitä seuraisi, mikäli puoluekurimenetelmää ei saisi käyttää lailla kieltäen.

Anarkiaa siitä syntyy. Polittisten puolueiden muodostuminen ja toiminta menisi täysin persiilleen. Todennäköisesti lakien läpimeno tulisi olemaan harvinaisuus, jopa hyvätkin lait haudataan hiljaisuudessa. Eduskunnan päätehtävä on lakien kanssa vehtaaamine niin, että kansalaisilla on lain puitteissa kiva elellä Suomessa.

Sitten on Troijan He... eiku hevonen. Todennäköisesti puolueet syöttäisivät troijan hevosia muiden puolueiden ryhmiin. Tilaisuuden tullen nämä käskytettäisiin äänestämään "emopuolueen" tahdon mukaisesti.

Se on puolueiden asia, miten sanktioidaan liukastelevia omia sotureita. Elleivät edustajat käyttäydy sopimusten mukaan seuraa sanktio. Ellei ko. edustaja noudata sanktiota, pitänee hänen heittäytyä siihen loikkareiden kaartiin. Se, se vasta on äänestäjien pettämistä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Anarkiaa ja kaaosta syntyisi puoluekurin poistamisesta - edellyttäen, että kansanedustajien harkintakykyyn ei todellisuudessa voisi luottaa. Puoluekuri perustuukin paljolti tähän lausumattomaan oletukseen, että suurin osa kansanedustajista on tietämättömiä ja holhottavia. Tämä taitaa olla nykyisin yleinen oletus kansalaisten keskuudessa päätellen kansanedustajien ja eduskunnan arvostuksen nykytasosta.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Puoluekuri kohdistuen kansanedustajaan on perustuslain vastainen. Laiton.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Siltä tosiaan näyttää. Mutta kuten vanha viisaus tietää kertoa, laki on niin kuin se luetaan.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Niin kauan kuin muistan olen ollut puoluekuria vastaan, ja niin kauan kuin muistan jokainen eduskunnassa oleva puolue sitä käyttää. Uskon että uudetkin puolueet sitä käyttäisivät. Ikävämpi juttu, mutta ellei ratkaisua löydy, niin hyväksyttävähän tuo on (pakon edessä ja koska niin joka tapauksessa tapahtuu)... Kaikin mokomin antakaa ideoita miten tuo voitaisiin muuttaa.

------------------

"Soinin esiintymistä puolustaneet ovat sanoneet, että ulkoministeri vain käytti sanan- ja uskonnonvapauttaan.
"
¨
Ihmisiä kusettava Soini käytti juurikin sananvapauttaan ja uskonnonvapauttaan eikä mikään oikeuskanslerin paheksunta tai huomautus sitä miksikään muuta. Soini voi olla mitä tahansa ikävää (ja onkin), mutta hänellä oli oikeus sanoa mitä sanoikin.

Ei tämä ole eikä pidä olla liian vaikeaa. Selvästikin moni vain haluaa tehdä tilanteesta ongelman. Kaikkein höpsöimmät höpönassut yrittävät uskotella että tilanteessa kysymys oli mm. naisten oikeuksista (ei tietenkään ollut ja useimmat niin sanovistakin sen tietävät). Sehän on tunteisiin vetoava pointti sekin, totaalisen idioottimainen tässä kohtaa, mutta ymmärrä että tuo kortti kannattaa pelata... jotkut meinaan siihen uskovatkin, ja sitä kautta pisteitä satelee. Vaalit ovat tulossa.

------------------------------------------------
"Jos kansanedustajien harkintakykyyn voi luottaa, pitäisi perustuslain säätämän kansanedustajien riippumattomuuden olla maan kannalta tärkeämpi asia kuin puoluekuri"

Hah. Pitäisi ja pitäisi. Ainakin 90-luvulta asti, jolloin aloitin politiikan seuraamisen, on tuohon kiinnitetty huomiota eikä se siitä muutu.
Tai ehkä keksit jotain mitä 90/00/2010 - luvuilla ei ole vielä ehdotettu (luultavasti wanhemmat polvet ovat samaa pohtineet myös, mutteivät päässeet erityisiin parannuksiin). Mielenkiinnolla kuulisin ideoita.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

En tiedä miten tuota voisi muuttaa, mutta suoralla demokratialla politbyroiden sisärenkaiden aiheuttamia haittoja voidaan minimoida.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Suora demokratia on totaalisen kaukana Suomen järjestelmästä. IPU ( omissa kirjoissani Putinin puolue) ja Muutos2011 tai mikä olikaan, tuollaista ehdottelivat. Tulos on että kummatkin "puolueet" ovat kuolleita tai vähintään henkitoreissaan...

En ole ehdottomasti suoran demokratian kannalla tai sitä vastaan (näen joitakin ongelmia kumminkin päin) ...... mutta realistinen vaihtoehto se nyt vain ei ole tällä hetkellä. Tilanteet toki voivat muuttua. Jos elät pitkään, näet paljon muutoksia... en ole varma tekeekö se ihmisen elämästä sitten sen parempaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

#4
Puoluekuri on maan tapa, jota ei ole asetettu kyseenalaiseksi, ja esiintyy sitä muissakin maissa. En usko, että siitä eroon päästään, sillä se on puolueillle edullinen puoluejohdon vallankäytön väline.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Miksi meillä on nyt EU:n aikana 200 ns. kansanedustajaa ?

Olkoon edustajien maksimimäärä edelleen tuo 200, mutta paikat täytetään vain äänestysprosentin suhteessa. Jos siis vain puolet äänioikeutetuista käy äänestämässä, valitaan eduskuntaan vain 100 pyrkijää.

Säästöjen lisäksi 100 edustajan seuraaminen olisi paljon helpompaa kuin 200. Puolueiden ryhmäkuri ja kellokkaathan kuitenkin määräävät mitä kukin sanoo ja tekee. Miksi maksamme noille kumileimasimille maltaita ?

Edustajien moraalikin saattaisi parantua väen vähetessä ja putoamisvaaran kasvaessa.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Ilman 'puoluekuria' tuskin mitään vaikeampia päätöksiä saataisiin aikaan.

Jos vaikkapa hallituspuolueiden neuvottelijat saisivat aikaan sopimuksen, jossa jokainen saa jotain tavoitteitaan mukaan samalla luopuen jostain tavoitteistaan, niin seuraavaksi heidän olisi 'myytävä' nämä tulokset lopulle eduskunnalle. Eiväthän edes omat puoluetoverit ole sitoutuneet tulokseen, elleivät ole olleet neuvottelussa mukana sopimassa.

Tietenkin jokaisella edustajalla on täysi oikeus toimia omantuntonsa mukaan. Eihän kukaan voi heitä estää. Samalla he kuitenkin hyväksyvät sen, että ryhmästä he, jotka ovat saavutetun tuloksen kannalla, joutuvat miettimään, tarvitseeko sitten muissakaan asioissa noudattaa ryhmän enemmistön kantaa, jos se ei satu miellyttämään.

Kyllä eduskuntaryhmät ovat tietyllä tapaa sitoutuneet siihen, että ryhmän jäsenenä yksittäinen henkilö suostuu noudattamaan ryhmän, ei omaa kantaansa. Eihän ryhmällä muuten ole mitään merkitystä.

Eihän työelämässäkään voi tehdä sitä mitä huvittaa eikä aina edes siten kuin huvittaa. Jos sovitaan, että jotain toteutetaan jollain tavalla, niin kyllä siihen pitää sitoutua, vaikka olisi itse tehnytkin toisin. Ellei pysty sopeutumaan, niin sitten on oikeastaan parempi etsiä toista työpaikkaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Eihän työelämässäkään voi tehdä sitä mitä huvittaa eikä aina edes siten kuin huvittaa. Jos sovitaan, että jotain toteutetaan jollain tavalla, niin kyllä siihen pitää sitoutua, vaikka olisi itse tehnytkin toisin. Ellei pysty sopeutumaan, niin sitten on oikeastaan parempi etsiä toista työpaikkaa."

Vaikka kansanedustaja saa työstään korvauksen, eduskunta ei ole hänen työnantajansa, eikä myöskään puolue, eikä ryhmä. Perustuslaki on luotettavampi lähde asian arvioinnissa kuin työpaikka-analogia.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Palkka ei tuossa ole se oleellinen asia vaan kyky toimia ryhmässä. Ellei ryhmä voi luottaa sinuun, niin olet väärässä ryhmässä. Silloin kannattaa hakea se ryhmä, jonka päätökset pystyy hyväksymään.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #17

Työpaikalla johtaja sanoo viimeisen sanan. Työntekijälle ei ole säädetty riippumattomuuttaa vaan kuuliaisuusvelvollisuus - aivan toisin kuin kansanedustajalla.

Ihmiset voivat olla asioista eri mieltä, jos he ajattelevat omilla aivoillaan. Juuri sellaisia ihmisiä kai yhteisiä asioita hoitamaan pitäisi valita, eikä ryhmän ja puolueen johtajille uskollisia napinpainajia.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #18

Kyllä niitä on sellaisiakin töitä ja työpaikkoja, joissa ryhmä suunnittelee ja toteuttaa kokonaisuuksia. Silloin suunnitteluvaiheessa päätetään yhdessä, miten homma tehdään. Sitten kaikki tehdään sovitulla tavalla.

Kun työtehtävissä johtaja sanoo viimeisen sanan, silloin tehdään, kuten johtaja sanoo. Viimeisen sanan sanominen jopa on johtajan tehtävä, jos asia ei muuten onnistu. Jos taas on vahvasti erimieltä johtajan sanasta, eikä voi toimia sen mukaan, edelleenkin olen sitä mieltä, että kannattaa etsiä toinen toimintaympäristö.

Jos ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan, he voivat tulla siihenkin johtopäätökseen, että vaikka minua miellyttäisikin hieman erilainen ratkaisu, niin toteutettavissa on vain enemmistön ratkaisu. Joko toiset ovat kuitenkin (enemmän) oikeassa tai sitten en ole kyennyt esittämään omaa näkemystäni riittävän hyvin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #19

"Kyllä niitä on sellaisiakin töitä ja työpaikkoja, joissa ryhmä suunnittelee ja toteuttaa kokonaisuuksia. Silloin suunnitteluvaiheessa päätetään yhdessä, miten homma tehdään. Sitten kaikki tehdään sovitulla tavalla."

On niitä sellaisiakin työpaikkoja, mutta kuten sanottu, kansanedustaja on eduskunnassa luottamustehtävässä, eikä työnantajan palkkaama työntekijä. Siksi työpaikka-analogia ei valaise nyt puheena olevaa kysymystä.

Tietenkin eduskuntaryhmässäkin voidaan sovitella ja sen jäsen voi taipua enemmistön tai puoluejohdon kantaan - ja niin yleensä tapahtuukin. Mutta on myös sellaisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi surullisen kuuluisa Soinin tapaus, joissa edustajan on vaikea tinkiä omantunon vaatimuksesta. Muistettakooon myös perustuslain kansanedustajalle takaama riippumattomuus, jonka puoluekuri voi jyrätä.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #20

Ryhmäanalogia valaisee. Yksittäinen kansanedustaja ei saa mitään aikaan, ellei hän sovi muiden kanssa. Eikä toiminnasta tule yhtään mitään, jos jokaiseen asiaan perustetaan omat ryhmät. Alkoholilain muuttamiseen 'Viinamäen ryhmä' vs. 'Raivoraittiiden ryhmä' vs. 'Kohtuuden ystävät'. Kyllähän tuosta ainakin yhden, todennäköisesti kaksi enemmistöyhdistelmää saa...

Jotta hallitus voisi yleensäkään jotain suunnitella, sillä täytyy olla jonkinlainen pysyvä ryhmä takanaan eduskunnan luottamuksen lisäksi. Jos jokaisen yksittäisen esityksen myötä kansanedustajat ryhmittyisivät uudelleen, todennäköisesti ei saataisi koskaan mitään aikaan.

Ryhmäkuri ei todellakaan ole mikään pakkopaita ja jokainen edustaja voi kyllä ihan vapaasti irrottautua ryhmästään. Täällä on ollut hirveä itku siitä, että siniset irrottautuivat muusta perussuomalaisten ryhmästä. Sehän oli juuri sitä omaa ajattelua ja kahlitsevasta ryhmäkurista kieltäytymistä. Eduskunnassahan kansanedustajat eivät ole puolueidensa edustajia vaan itsenäisiä toimijoita, jotka järjestäytyvät eduskuntaryhmiksi. Jos joku ryhmä onkin nimeltään puolueen eduskuntaryhmä, se on vain nimi. Muitakin ryhmiä voi perustaa ihan vapaasti.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #21

Ei nyt ole kysymys siitä, että kansanedustaja olisi aina tai edes yleensä eri mieltä kuin ryhmänsä tai että "joka asiaan perustetaan uusi ryhmä". On kyse aivan poikkeuksellisesta, mutta silti tärkeästä tapauksesta, jolloin asia on luonteeltaan ns. omantunnnonkysymys: esimerkiksi alkoholiin, aborttiin, yms. herkkiin moraalikysymyksiin liittyvä. Usein silloin ryhmissä edustajille myönnetäänkin "omantunnonvapaus" äänestää oman vakaumuksensa mukaisesti.

Nyt Soinin tapauksessa sitä ei hallituspuolueissa myönnetty, koska Soinin joukko kiristi asian koko hallitusta koskevaksi luottamusäänestykseksi eli he uhkasivat erota hallituksesta, ellei luottamusta tule.

Hallituksn jatkaminen koettiin tietenkin keskustan ja kokoomuksen piirissä niin tärkeäksi aiheeksi, että abortinvastustaja Soinille äänestettiin - vastahakoisesti kyllä - luottamus samalla kuin hallituksellekin.

Tämä pelin politiikka johti siis siihen, että rikotttiin perustuslain säännöstä, joka antaa kansanedustajalle riippumattomuuden "muista määräyksistä".

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ ”..Voidaan epäillä, että usein puolueen puheenjohtaja ja muutama muu puolue-eliitin edustaja käytännössä vaikuttavat ratkaisevasti siihen, mikä on ryhmän kanta. ..”

Jos väite on pääpiirteissään totta niin kuin uskon, tulee seuraavaksi mieleen, mihin sitten tarvitaan nykyisen suuruista kansanedustajien määrää eikö 50 tai korkeintaan 100 tekisi saman asian. Syntyisi säästöä ja turhakkeet putoaisivat pois. Samalla päätöksenteko sujuvoituisi, kun puheiden määrä vähenisi ja laatu paranisi (toivottavasti). Nyt kun suuri osa päätöksistä tehdään Brysselissä, niin tänne jäljelle jää lähinnä budjetin teko ja kollegojen taksimatkojen seuraaminen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Hyvä ehdotus. Valitettavasti kansanedustajat eivät ryhdy omaa oksaansa sahaamaan, joten edustajien määrään ei saada muutosta.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"On esitetty, että kansanedustaja hyväksyy puoluekurin vapaaehtoisesti".
Mutta jos edes enemmistöllä "kansan"edustajista olisi selkäranka, ryhmäkuri ei onnistuisi. Tuo kumileimasimien suuri määrä hirvittää ja suututtaa.

Edes kuluttajain suojaksi laadittu laki ei vähääkään auta. Kilpailuvirastokin kyllä riemastuu, jos jonkun halvan sohvan alekampanja on venynyt liian pitkäksi, mutta yli 4 miljoonaa äänestäjää se ei noteeraa mitenkään.
Mitä virkaa on lailla, mistä edes viranomaiset eivät piittaa ?

Puoluekuri on vain yksi korruption muoto.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kumileimasimia ja pelkkiä napinpainajia taitaa kansanedustajien joukossa olla suuri määrä. Joka tapauksessa puoluekuri perustuu - paitsi puolueiden johtoportaiden vallanhimoon - myös epäluottamukseen, joka kohdistuu kansanedustajiin. Sen joukon harkintakykyyn ei katsota voitavan luottaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset