Milloin maahanmuuttajaa aletaan pitää suomalaisena?

Äskettäin eräs maahan muuttanut ja Suomen kansalaisuuden saanut henkilö valitti julkisuudessa, että vaikka hän tuntee olevansa suomalainen, häntä ei kohdella suomalaisena, vaan häntä vieroksutaan – esimerkiksi kukaan ei istu hänen viereensä bussissa. Lehtikuvassa hän oli pukeutunut afrikkalaiselta näyttävään asuun.

Suomalaisia on muuttanut siirtolaisina moniin maihin – Ruotsiin, muihin Euroopan maihin, Australiaan, Yhdysvaltoihin, jne. Varsinkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muutti viime vuosisadan alkupuolella paljon suomalaisia, jotka kutsuivat itseään amerikansuomalaisiksi.

Wikipedian mukaan "amerikansuomalaiset ovat Pohjois-Amerikassa asuvia suomalaisia. Usein käsite rajataan tarkoittamaan vain niitä, jotka tiedostavat suomalaiset sukujuurensa." Samalla periaatteella esimerkiksi Somaliasta Suomeen tulleet ovat suomensomalialaisia.

Vaikka amerikansuomalainen sai Yhdysvaltain kansalaisuuden, hän oli edelleen amerikansuomalainen – myöhempien sukupolvien kohdalla heidän tietoisuutensa suomalaisuudestaan saattoi haalistua.

Tunnetusti amerikansuomalaiset asuivat usein omissa yhteisöissään, joissa oli omat kaupat, kirkot ja kokoontumistilat "Haalit". Omissa yhteisöissään elävät monet  maahanmuuttajaryhmät meilläkin, vaikka Suomessa maahanmuuttajia yritetäänkin kotouttaa, sopeuttaa kummankin osapuolen edun nimissä suomalaisiin olosuhteisiin.

Suomen kansalaisuuden saanut on tietenkin suomalainen, mutta on eri asia, tunnistaako hänet helposti suomalaiseksi. Suomen kielen osaaminen on tärkeä edellytys kanssakäymiselle muiden suomalaisten kanssa, työpaikan saannille – ja samalla sille, että henkilö koetaan suomalaiseksi.

Myös paikallisten tapojen omaksuminen helpottaa kanssakäymistä ja yksilön kokemista muiden taholta suomalaisena. Silti asianomaisen ei tietenkään tarvitse eikä pidäkään unohtaa oman kotimaansa tapoja ja kulttuuria, mutta jos hän tuo korostetusti esiin pelkästään niitä, ei häntä todennäköisesti kovin moni suomalaisena pidä. Ihminen tekee johtopäätöksiään sen perusteella, mitä hän näkee ja kokee.

Mitä eksoottisemmin ihminen siis pukeutuu, sitä todennäköisemmin hänet koetaan ei-suomalaiseksi, olipa hänellä Suomen passi tai ei. Eli valinta on jokaisella uudella suomalaisella paljolti itsellään. Uuteen maahan pysyvästi sijoittumien vaatii vaikeita valintoja ja tasapainoilua oman synnyinmaan ja uuden kotimaan kulttuurien välillä. Jotkut onnistuvat siinä paremmin kuin toiset.

Esimerkiksi juutalaisia alkoi muuttaa Suomeen jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien, ja he ovat sopeutuneet hyvin tähän yhteiskuntaan hyödyttäen sitä muun muassa liike-elämän piirissä. He ovat säilyttäneet omat kulttuuriset tapansa ja uskontonsa, mutta eivät tuo niitä näkyvästi julkisuuteen:  he eivät kulje kipa päässään julkisilla paikoilla. Myös Venäjän vallankumousta paenneet emigrantit sopeutuivat Suomeen saumattomasti. Monet muuttivat nimensäkin suomalaiselta kuulostavaksi. Molemmat nämä ryhmät opettelivat suomenkielen. Varsin pian heitä pidettiin yleisesti suomalaisina.

Nämä ryhmät tarjoavat kannustavan esimerkin niille nykypäivän maahanmuuttajille, jotka haluavat käydä suomalaisesta.

 

Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu