*

Lokari

Politiikkaan aikovan kannattaa tehdä kunnon gradu

Jyväskylän yliopisto ottaa selvitykseen perussuomalaisten presidenttiehdokkaan Laura Huhtasaaren pro gradu -tutkielman plagiointisyytökset. Pienpuolue liberaaleja edustava Tuomas Tiainen esitti Uuden Suomen blogi-kirjoituksessaan, että Huhtasaaren tutkielmassa on viitteitä kopioinnista (Iltalehti 18.1.).

Kirjoitin kuusitoista vuotta sitten artikkelin otsikolla "Kannattaa tehdä kunnon gradu" (Acatiimi 1/2002). Kirjoituksen sanoma ei ole vuosien varrella juurikaan vanhentunut, joten se antaa valaistusta myös Huhtasaaren tapaukseen ja sen tutkintaan:

"Jos aiot politiikkaan, tee gradutyösi kunnolla. Viime vuoden [2001] lopulla syntynyt ministeriehdokkaan [kokoomuksen kansanedustaja Jari Vilenin] gradu-työtä koskenut jupakka opetti ainakin sen, että jos opiskelija aikoo politiikkaan, hänen kannattaa tehdä gradutyönsä kunnolla. Muutoin on olemassa vaara, että sitä aletaan viimeistään ministerinimityksen odottaessa riepotella julkisuudessa. Yleensä opiskelijoilla lienee se käsitys, että kunhan tutkinto on suoritettu, siihen sisältyvillä suorituksilla ei ole myöhemmin mitään merkitystä. Myös tarkastajat taitavat ajatella, että arvostelun jälkeen gradua ei enää pöyhitä.

Ainakin itselleni on jäänyt epäselväksi, miten kauan jälkikäteen graduun mahdollisesti liittyviä epäselvyyksiä on mahdollista penkoa. Oli miten oli, työssä mahdollisesti havaitulla vilpillä saattaa kuitenkin olla myöhemminkin yleistä merkitystä. Näin varsinkin jos tekijä on hakeutumassa korkeisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Vanhakin vilppi tai hutilointi näet kertoo omaa tarinaansa tekijästään.

Mikä sitten on opiskelijan vastuu työstään, jonka tarkastajat ovat siunanneet? Periaatteessa ongelma ei ole vaikea – näyttökysymykset ovat asia erikseen. Jos tarkastajat ovat olleet selvillä myöhemmin esiin nostetuista puutteista, ei opiskelijalla ole käsittääkseni enää vastuuta. Korkeintaan hänelle koituu häpeä huonosta suorituksesta, mutta tarkastajat eivät voi tulla enää katumapäälle ja muuttaa arvosteluaan.

Jos opiskelija on kuitenkin taitavalla peittelyllään onnistunut harhauttamaan tarkastajat, jotka ovat suorittaneet riittävän huolellisen tarkastuksen, opiskelija alkaa olla heikoilla. Riittävän huolellisen tarkastuksen rajat kertoo akateeminen käytäntö. Arvostelun lähtökohtaoletuksena täytyy normaalisti olla opiskelijan rehellisyys. Eihän ole kysymys rikostutkinnasta, vaan opintosuorituksen arvostelusta. Ei voida vaatia, että tarkastaja lähtisi kirjastoon tarkistamaan lähdeviitteitä teoksista, joita hän ei ennestään tunne tai soittelisi haastattelututkimusta arvostellessaan kohdeyritykseen varmistaakseen, että opiskelija todella tunnetaan siellä. Tarkastajan ei myöskään tarvitse suorittaa tietokoneajoja uudelleen, elleivät tulokset vaikuta epäilyttäviltä. Jos toisenlaisia vaatimuksia aletaan tosissaan esittää, yliopistojen resurssointi joutuu aivan uuteen valoon.

Joku voi syystäkin paheksua, mikäli gradun kaivelu saa alkunsa alhaisista, vaikkapa poliittisluontoisista motiiveista. Tilanne on gradun tekijän kannalta kiusallinen ja voi vahingoittaa hänen urakehitystään, mutta jos on epäiltävissä, että hänellä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan, asiaa ei voi auttaa. Tutkinta kuitenkin puhdistaa vilpittömässä mielessä toimineen opiskelijan maineen.

Edellä viitatun tapauksen osalta on sanottu, että koska on mahdollisesti olemassa muita yhtä arveluttavia tapauksia, on kohtuutonta nostaa tämä silmätikuksi. Selvää kuitenkin on, että tällä seikalla ei ole merkitystä: tässäkin on tyydyttävä siihen, että kaikki väärinkäytökset eivät koskaan paljastu. Ei myöskään voida ajatella, että ryhdyttäisiin "tasapuolisuuden vuoksi" systemaattisesti tarkastamaan uudelleen tietyn opettajan, laitoksen tai tiedekunnan hyväksymiä graduja.

Kun siis yksittäistapaus nousee esiin, se on tutkittava. Vaikka opiskelijaa tai tarkastajia ei voitaisikaan enää "sakottaa", on kyllä mahdollista tarkastella kyseisen laitoksen tai tiedekunnan noudattamia arvosteluperusteita ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Opintosuoritusten arviointi on kuitenkin aina subjektiivista toimintaa ja arvostelukriteerit vain suuntaa antavia. Siten ei liene mielekästä ryhtyä laatimaan yksityiskohtaisia arvosteluohjeita. Nykyiset säännökset ja tarkastajan ammattietiikka – sekä opiskelijan opiskeluetiikka – riittävät. Tosin viimeksi mainittuun ei ole tähän mennessä juurikaan kiinnitetty huomiota. Tasapuolisuuden vuoksi ehkä pitäisi?"

Tähän minulla ei ole mitään lisättävää.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Niin, taisi libilaari Tuomas Tiaisen blogiteksti olla jo kauan valmiina odottamassa julkaisun täsmäaikaa.
Todellinen epäpoliittinen herrasmieshän olisi julkaissut tuon arvailublogin Huhtasaaren gradun mahdollisesta plagioinnista niin, että lautakunta olisi ehtinyt julkaista päätöksensä ennen vaaleja - tai reilusti vaalien jälkeen. Nyt ajoitus oli tarkka, eikä päätös ehdi ennen vaalien lopullista ratkaisua.

Päätoimittaja Huuskon päivänblogissaan käyttämä sana härski ("Peli Sauli Niinistön takana sai jo härskejä piirteitä") sopisi tähän asiyhteyteen jopa paremmin kuin Huuskon käyttämään.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Onhan se tarkoitushakuista, että asia nostetaan esiin juuri tässä vaiheessa, mutta jos kyse on tosiaan plagioinnista, ei asian esiin nostamisen ajankohdalla ja motiiveilla ole mitään merkitystä kyseisen kirjallisen varkauden arvioinnissa. - Jos syyte osoittautuu aiheettomaksi, kyse on todella härskistä teosta.

Huhtasaaren gradujuttu ei vaikuta mitenkään siihen, että peli Niinistön takana on härskiä. Sitä voidaan tietysti arvioida, kumpi on härskimpää, mutta mitäpä iloa siitä arvioinnista olisi?

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Luulenpa, että sellaiset gradut tai diplomityöt ovat todella harvinaisia, joista ei löydy suoraa kopiointia jostain lähteestä. Itse asiassa monissa ohjeissa suorastaan kehotetaan tähän, kunhan vain lähde mainitaan. Graduthan eivät ole mitään uutta tietoa luovia tieteellisiä julkaisuja, vaan lähinnä todistuksia siitä, että tekijä osaa etsiä tietoa, analysoida sitä ja esittää tulokset oikeakielisen kirjallisen julkaisun muodossa. Tämä pätee varsinkin humanistisissa ja taloustieteellisissä aiheissa. Tekniikassa voi joskus olla kyseessä jonkin laitteen tai järjestelmän rakentaminen, joka sekin voi perustua jonkin olemassa olevan kopiointiin.

Huhtasaaren tapauksessa on kyse selvistä poliittisista motiiveista. Ilmiannon tekijän puoluesihteeri Tiaisen kannattaa varmaan olla erityisen huolellinen oman diplomityönsä kirjoittamisessa sillä se kammataan varmaan hyvin tiheällä kammalla.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Nythän syytöksen ydin oli, että kopioitujen tekstien lähdettä ei ilmoitettu. Lähteet eivät olleet edes lähdeluettelossa. Kyse ei siis ollut epäselvästä lähdeviittauksesta.

Mitä Tiaisen tulevaan diplomityöhön tulee, mitään täikampaa harvempaa työkalua ei varmasti mikään työtä arvioiva taho tule käyttämään. Hän lienee kuitenkin tiedostanut asian julkaise-nappia painaessaan.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

#3
"Nythän syytöksen ydin oli, että kopioitujen tekstien lähdettä ei ilmoitettu. Lähteet eivät olleet edes lähdeluettelossa. Kyse ei siis ollut epäselvästä lähdeviittauksesta."

Jos tämä pitää paikkansa, kyseessä oli todellakin plagiointi eli kirjallinen varkaus.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

#2
"Luulenpa, että sellaiset gradut tai diplomityöt ovat todella harvinaisia, joista ei löydy suoraa kopiointia jostain lähteestä. Itse asiassa monissa ohjeissa suorastaan kehotetaan tähän, kunhan vain lähde mainitaan."

Siinäpä asian ydin: ratkaisevaa on, maintaanko lähde vai ei. Se on plagiointia, jos esitetään jokin toiselta kopioitu tieto omana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset