*

Lokari

Ylioppilastutkintolautakunta antaisi pirulle pikkusormen

Ylioppilastutkintolautakunta (YTL) kaavailee, että ensi syksystä lähtien äidinkielen ylioppilaskokeen lukutaidon kokeessa ei otettaisi huomioon oikeinkirjoitusvirheitä. Kaksipäiväisen kokeen toisessa osassa, kirjoitustaidon kokeessa, oikeakielisyys sen sijaan olisi keskeinen arviointikriteeri. "Ymmärrän, että toisessa kokeessa mitataan lukutaitoa ja toisessa kirjoitustaitoa, mutta kuulostaa huolestuttavalta, jos toisessa kokeessa kieliasuun ei kiinnitetä huomiota", kommentoi Kotimaisten kielten keskuksen kielitoimiston johtaja Salli Kankaanpää (Yle.fi 29.11.).

Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä toteaa aiheesta nettiblogissaan (29.11.): "Suomesta tehdään Hölmölää. Se tapahtuu tehokkaimmin kasvattamalla koulussa hölmöjä. Viimeisin älyttömyys on yo-kirjoitusten äidinkielen kokeen oikeakielisyyden vähättely. --- Pedagoginen asiantuntemus ja terve järki on heitetty valtakunnassa ties minne. Kansainvälinen laaja tutkimustieto opetuksesta näyttää olevan arvotonta. Sen on korvannut simppeli muotisanojen markkinointi."

On helppo vähätellä ehdotuksen kielenhallintaa rapauttavaa vaikutusta, mutta pienen harkinnan jälkeen näyttää ilmeiseltä, että on kuin antaisi pikkusormen pirulle, jos yhdessäkin äidinkielen kokeessa viitataan kintaalla oikeakielisyydelle. Tunnetusti piru vie sormen saatuaan koko käden.

Voin kuvitella, minkälaista kielellistä roiskimista koetta korjaavat opettajat saavat ennen pitkää lukea. Jos ylioppilaslautakunnan jäsenet ajattelivat helpottavansa koetta korjaavien opettajien työtaakkaa, saattaakin käydä päinvastoin: kun teksti vilisee virheitä ja slangisanoja, sen lukeminen ja arvostelu on hidasta puuhaa.

Ehdotettu muutos heijastuu ennen pitkää sekä opettajien että oppilaiden asenteisiin: ei oikeakielisyys niin tärkeää olekaan, vaan siihen voidaan nyt suhtautua rennommin. Mutta kuinka rentoon kielenkäyttöön tässä kokeessa lopulta ajaudutaan? Mielestäni riskiä ei kannattaisi ottaa.

Onhan selvää, että äidinkielen virheetön kirjallinen hallinta on hyvin tärkeää mahdollisissa jatko-opinnoissa, työpaikoilla ja kaikessa muussakin yhteydessä tapahtuvassa kommunikoinnissa. Leppoisasti vaikkapa savoa tai stadin slangia haastava ihminen voi olla virkistävä ilmiö, mutta jos kansalainen ei halutessaankaan osaa kirjoittaa virheetöntä kieltä, tilanne on hänelle itselleen ongelma.  

YTL:n äidinkielen jaoston puheenjohtaja Minna-Riitta Luukka kommentoi: ”Meillä on paljon opiskelijoita, poikia erityisesti, jotka ovat tosi hyviä analysoimaan ja tulkitsemaan ja osaavat lukea hyvin. Jos heitä rangaistaan lukutaidon kokeessa siitä, että he eivät osaa kielenhuollon normeja, se on heille iso vääryys.” (Yle.fi 29.11.). Tämä  perustelu tuntuu keinotekoiselta, mutta on niin muodikasta surkutella poikien heikompaa menestymistä tyttöihin verrattuna ja ajatella, että sukupuoli olisi jokin syy antaa "tasoitusta".

Ylioppilastutkintoa ja koulutusta ollaan muutoinkin uudistamassa suurella innolla, mutta vähäisellä harkinnalla. Esimerkiksi yleissivistäviä reaaliaineita, kuten historiaa, on vähätelty, mutta matematiikan merkitystä ylikorostettu. Filosofia on arvioitu turhimmaksi lukioaineeksi, josta ei ole hyötyä yliopiston opiskelijavalinnoissa.

Eiköhän olisi viisainta antaa nyt kouluille työrauha, ja jättää äidinkielen taitoa sekä muuta sivistystä nakertavat muutokset tekemättä. Nykyinen linja vaikuttaa erityisen korostetusti typerältä juuri Suomen itsenäisyyden juhlavuonna.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vaikea ottaa tuohon kantaa, kun en tiedä lainkaan millainen tuo lukutaidon testi on. Omana aikanani ainoa äidinkielen YO-koe oli ainekirjoitus ja sillä siisti.

Jokainen ymmärtänee kuitenkin, että esimerkiksi historian esseekysymyksiä arvosteltaessa ei kirjoitusvirheisiin kiinnitetä arvosanan kannalta yhtä paljon huomiota kuin äidinkielen ainekirjoituksen kohdalla. Nythän tuossa esityksessä ei peräänkuuluteta slangin tai kielioppivirheiden hyväksyntää, vaan "oikeinkirjoitusvirheiden" painoarvon pienentämistä. Siis yhdys sana virheet, krijoitusvirheet t.m.s. ...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Tämän periaatteellisen kysymyksen arviointi ei mielestäni ole juurikaan lukutaidon testin yksityiskohdista kiinni. - Vaikeuksista puheen ollen: viittaankin jutussani varmuuden vuoksi muutamaan asiantuntijaan.

Historian esseestä ei nyt ole kysymys vaan äidinkielen kokeesta, jossa oikeakielisyyden tulisi olla kunniassa joka vaiheessa. On melko perusteltua ennakoida, että kun normeja löysätään, käytäntö alkaa lipsua yhä enemmän - miksi ei siis slanginkin puolelle.

Käyttäjän FArra kuva
Fredrik Arra

Miksi äidinkielen kokeessa oikeakielisyys asetettuna oikeisiin mittasuhteisiin mitattavan asian suhteen johtaisi dominoefektiin, jossa vähitellen lipsuttaisiin kielenkäytössä laissez-faire -linjalle, kun näin ei ole käynyt historian tai filosofian kokeessa?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #8

Se nyt vain on eräs inhimillinen piirre - eräänlainen tavan eskaloituminen.

Historian ja filosofian kokeiden vastausten kieliasusta en tiedä, mutta kielivirheistä "sakottaminen" ei ole näissä kokeissa luontevaa, toisin kuin äidinkielen kokeessa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #9

Oma historian opettajamme kyllä kerran läksytti meitä luokan edessä todeten, että kun esseekysymyksiin vastataan, on syytä pitää mielessä äidinkielen tunneilla saadut evästykset kielen käyttämiseksi.

Hän totesi siihen tyyliin, että "ei siellä suomen kieltä opeteta pelkästään siksi, että pärjää äidinkielen kokeessa, vaan ennen kaikkea siksi, että sen taidot ovat käytössä kaikessa muussa, missä kieltä tarvitaan. Joten toivoisin, että virkkeiden loppuun laitettaisiin piste eikä pilkkujenkaan käyttäminen ainakaan kaikkein selkeimmissä kohdissa pahasta olisi."

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #10
Risto Salonen Vastaus kommenttiin #10

Erittäin viisas opettaja. Minulla on samanlaisia kokemuksia vajaa 50 vuotta sitten. Kun virheitä korjataan, korjaukset jäävät mieleen loppuelämäksi.
Kaunis kiitos suomenkielen ja historian opettajilleni.
Ps
Miten matematiikkaa tai fysiikkaa voi opettaa, jos pilkunkäytössä on epävarmuutta. On kai eri asia, onko piin likiarvo 3,14 vai 31,4.

Käyttäjän FArra kuva
Fredrik Arra Vastaus kommenttiin #9

Ei oikeinkirjoitusvirheistä sakottaminen ole luontevaa, jos ei tarkoituksena ole mitata oikeinkirjoitusta. Tekstin ymmärtäminen ja analysointi voi olla erinomaisella tasolla, vaikka pilkkusäännöt olisivat puutteellisesti hallussa. Kokeessa voi tulos vääristyä, jos jo pelkällä oikeakielisyydellä, vaikkakin heikommalla tekstin ymmärtämisellä pärjää.

Kielitaito ei ole yksi yhtenäinen kokonaisuus. Esimerkiksi itse Amerikassa asuvana mamuna puhun ja varsinkin luen englantia erinomaisesti. Silti natiivi akateemisesti koulutettu naisystäväni löytää joka ainoasta huolella laatimastani kirjoituksesta korjattavaa. Kaikki nämä ovat eri taitoja, joita voidaan myös mitata erikseen, vaikka ne eivät ole täysin toisistaan irrallisia. Koska äidinkielen ylioppilaskokeessa on haluttu ryhtyä mittaamaan kielitaitoa sen eri osa-alueiden kautta, on silloin sama lähtökohta syytä ottaa se myös arvioinnissa huomioon. Muutenhan voitaisiin edelleen pitäytyä pelkästään monoliittisessa ainekirjoituksessa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #12

Näistä asioista voidaa tietenkin olla eri mieltä. - Kuten esimerkkisikin osoittaa, vieraassa kielessä ei saavuteta helposti täydellisyyttä. Sen sijaan äidinkielessä se on mahdollista ja siihen kannattaa koulussa pyrkiä. On muistettava, että koululaisten äidinkielen taito on tunnetusti huonontumistaan huonontunut. Siksi ei olisi varaa tehdä minkäänlaisia heikenneyksiä.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#1

>Omana aikanani ainoa äidinkielen YO-koe oli ainekirjoitus ja sillä siisti.

Ooo

Juuri niin. Se oli kypsyyskoe, jonka epäonnistumista ei ollut millään korvattavissa. Tarkoitus oli luotailla mitä kokelaan päässä todella liikkui. Yritettiin siis mitata oliko kokelas kypsä akateemisiin opintoihin ja yhteiskunnalliseen vastuunkantoon.

…...mutta kyllä minä niitä pilkkusääntöjä vieläkin vihaan...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Sellainen oli ainekirjoitus minun aikananikin. Kannattaisin selvyyteen perustuvaa pilkutusta tiukan säännöstön sijasta, joka täytyy opetella ulkoa.

Kerrotaan oppilaasta, joka kirjoitti aineensa loppuun kasan pilkkuja sekä tekstin: "Hyvä opettaja, jos pilkkuja puuttuu, tästä sopii ottaa".

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Sallitaanko erheet oikeinkirjoituksessa ja kieliopissa tällöin myös vieraissa kielissä ? Tämähän olisi jo aivan päätöntä lopputulosta ja tavoitetta ajatellen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Hyvä kysymys. Eiköhän ainakin pojille pitäisi sallia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Se riippuu siitä mitä on tarkoitus testata.

Ymmärtäisin kyllä, että jos vaikka kuullun ymmärtämisen koeosiossa olisi tarpeen kirjoittaa papaerille yhdellä lauseella vastaukset kysymyksiin, jotka kontrolloivat kuunnellun puheen sisällön ymmärtämistä, niin mahdollisiin oikeinkirjoitusvirheisiin ei silloin kiinnitettäisi yhtä paljon huomiota kuin kyseisen kielen ainekirjoituksen kohdalla, mikä koeosio juurikin testaa mm. oikeinkirjoitustaitoja.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

(Taidan olla tullut vanhaksi.. eikös vanhuuden tunnista siitä, että alkaa epäilemään nykyajan ajattelua.. Näyttää nimittäin siltä, että nykyisin tapahtuu merkillisiä asioita..)

Oikeinkirjoitus palvelee lukijaa. Kun perustana ovat säännöt, joita ei aivan kevein perustein muuteta, teksti ymmärretään. Ja kyllä kirjoittajakin saa omasta ajattelustaan myöhemmin tekstiään lukiessaan paremmin selvyyden, jos on nähnyt vaivaa oikeinkirjoituksen eteen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ehkäpä tässä luetun ymmärtämisen raportoinnin oikeinkirjoitusta koskevaa merkitystä käsittelevässä asiassa kuitenkin paras vertaus olisi vaikkapa käsialan vaikutus arvosanoihin. Opetettiinhan kouluissa aiemmin kaunokirjoitustakin ja kaunokirjoituksesta sai myös arvosanoja, mutta ei sen perusteella kuitenkaan arvioitu ainekirjoitusten tasoa. Ellei teksti nyt ollut niin vaikeasti luettavissa olevaa, että siitä ei selvää saanut.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

#13
"Oikeinkirjoitus palvelee lukijaa."

Niin palvelee. Eikä ole syytä tinkiä siitä opetuksessa. Opetuksen viestittämä suurpiirteisyys kirjallisessa ilmaisussa menee varmasti perille - myös ilman, että siihen koulussa mitenkään kannustetaan.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Kielitaidon liki täydellinen hallinta on erinomaisen tärkeää mm. viranomaisessa, jonka päätökset tai ratkaisut voivat vaikuttaa asianosaisiin monin tavoin. Pilkun ja pisteen paikka, lainausmerkit yms. voivat olla ratkaisevia juridisissa asiakirjoissa.

Vastaanotin taannoin viranomaisen lähettämän kirjeen, jossa oli järkyttäviä kirjoitusvirheitä. Asiasisältö kyllä selvisi, mutta viralliseksi kirjeeksi sitä en olisi kelpuuttanut kirjoitusvirheiden johdosta. Allekirjoituksen perusteella tein olettaman, että kirjeen oli laatinut ulkomaalaistaustainen henkilö.

Ulkomaalaisen heikon suomenkielen taidon vielä ymmärtää, mutta se ei ole anteeksi annettavaa, ettei syntyperäinen suomalainen osaa kirjoittaa omalla äidinkielellään oikein.

Tästä huolimatta nuoremman polven PISA-suomalaiset viljelevät selkäpiitä karmivaa tekstiviestikieltä aina nykyproosaa myöten.

Suomen kieli on monipuolinen ja rikkaudessaan ainutlaatuinen.

Tästä huolimatta menemme amerikkalaiseen suuntaan ja yksinkertaistamme puhekieltämme ghettoasteelle aivan omaehtoisesti.

Yksi porras tähän suuntaan on nimenomaisesti vaatimusten helpottaminen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Aiemmin naureskeltiin sille, että lääkärien kirjoittamat resptit ja lausunnot olivat niin harakanvarpailla kirjoitettuja, ettei niistä ottanut selvää kukaan. No, nykyään kirjoitetaan samat asiat tiekkarilla, mutta ei niistä edelleenkään ota selvää, koska ne ovat lähes poikkeuksetta kirjoitusasultaan ja oikeakielisyydeltään alakoululaistason alapuolella.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Tai vakuutusyhtiöiden parhaat:
-Törmäsin autollani hirveen, jonka vasen etukulma vaurioitui.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Hyvää tekstintuottamiskykyä ei voi rahalla mitata ja parhaillaan se on taidetta.

Lukekaa Heikki Herlinin teksti tältä päivältä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto
Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi

Kokeet muuttuva ja digitaalisuus antaa suuremmat mahdollisuudet aineiston käyttöön.

Mutta mitä tähän asiaan kommentoikaan äidinkielenopettajien liiton PJ -->

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/aidinkielen-opett...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Tuossa Suomenmaan artikkelissa sanotaan mm. seuraavaa:

"Kou­vo­las­sa äi­din­kie­len opet­ta­ja­na toi­mi­va Sari Hyy­ti­äi­nen ko­ros­taa, et­tä pu­hu­taan vas­ta esi­tys­luon­nok­ses­ta. Lo­pul­li­set ar­vos­te­luk­ri­tee­rit sel­vi­ä­vät vas­ta sen jäl­keen kun Yli­op­pi­las­tut­kin­to­lau­ta­kun­ta on ne vah­vis­ta­nut jou­lu­kuun puo­li­vä­lis­sä. ---
Koko uu­dis­tus on läh­te­nyt liik­keel­le Yli­op­pi­las­tut­kin­to­lau­ta­kun­nan sekä Äi­din­kie­le­no­pet­ta­jain lii­ton ja vas­taa­van ruot­sin­kie­li­sen SMLF:n opet­ta­jil­le te­ke­män ky­se­lyn poh­jal­ta ko­keen ke­hit­tä­mi­sek­si."

On kaikille asiassa kantaa ottaneille selvää, että kyse on esitysluonnoksesta. Juuri luonnosvaiheessa onkin perustelemattomat hankkeet syytä ampua alas. Hyytiäinen puhuu omassa asiassaan, sillä Äidinkielenopettajien liitto(jonka puheenjohtaja hän on)on hankkeessa mukana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset