Lokari

Miksi asiantuntijoita ei kuunnella?

Viime vuosina on niin politiikassa kuin mediassakin alettu luottaa yhä enemmän epämääräiseen musta-tuntuu -tietoon, siis pelkkiin mielipiteisiin. Sen sijaan asiantuntijoiden punnituille näkemyksille ja tutkimustuloksille viitataan liian usein kintaalla. Varsinkin nykyisen ja muutaman edellisenkin hallituksen taipumus vähätellä asiantuntijoiden lausuntoja on ollut silmiinpistävää. Jos esimerkkejä kaivataan, sote-hanke tarjoaa niitä useita.

Poliitikoilla on tunnetusti omat tavoitteensa, jotka poikkeavat usein suuresti asiantuntijoiden puolueettomista näkemyksistä. Tavallisella poliitikoilla tavoitteiden tärkeysjärjestys lienee suunnilleen seuraava: ensin tulee oma henkilökohtainen etu (valituksi tuleminen seuraavissa vaaleissa) ja sitten puolueen ja kotiseudun etu. Jos tilaa vielä jää, maan etukin saattaa olla listoilla, ellei se ole ristiriidassa edellä mainittujen kanssa. Esimerkiksi maakuntamallin ajaminen olennaiseksi osaksi sote-järjestelmää edustaa keskustan puoluetaktista eduntavoittelua. Siihen saattaa sisältyä poliitikkojen omankin edun petaamista maakuntahallinnon virkapaikan muodossa.

Mediallakin on omat intressinsä. Se haluaa saada mahdollisimman paljon skuuppeja eli ennen kilpailijoita julkisuuteen saatettavia uutisia. Niiden avulla haalitaan lukijoita ja klikkauksia. Näyttää monesti siltä, että huomion herättäminen on tärkeämpi arvo kuin asiantuntijan näkemys. Viimeksi mainittuhan ei yleensä ole kovin kiinnostava, mutta vaikkapa Idols -tähden mielipide sen sijaan on.

Yhteiskunnassa on viime vuosina yleistynyt käsitys, että tutkimustieto ja yleensä korkeampi sivistys eivät ole arvostettavia vaan päin vastoin väheksyttäviä. Se näkyy yleisessä asenneilmastossa ja myös koulutukseen sijoitettavien varojen leikkauksissa.

Kansalaisten elämän privatisoituminen, ihmisten itsekeskeisyyden lisääntyminen ja somen yleistyminen ovat johtaneet siihen, että omaa mielipidettä pidetään vähintään yhtä arvokkaana kuin asiantuntijoiden tutkimustietoon nojaavia käsityksiä.

Julkisuudessa törmäämmekin totuusarvoltaan kovin vaihtelevaan tietoon. Ainakin seuraavaa meille saatetaan tarjoilla: paitsi selvää faktaa, tutkimustuloksia ja asiantuntija-arvioita, myös poliittisesti väritettyjä näkemyksiä, tavallisen kansalaisen mutu-kantoja ja jotakin tiettyä intressitahoa suosivia näkemyksiä (trollausta). Ja jopa suoranaisia valheita.

Onkin sanottu, että elämme totuuden jälkeistä ja vaihtoehtoisten totuuksien aikaa. On myös puhuttu tiedon jälkeisestä ja tietämättömyyden ajasta. Ihmisiin on toki yritetty vaikuttaa kautta historian, mutta tuskin siinä laajuudessa kuin nyt, sillä vaikutuskanavia on tarjolla hyvin runsaasti.

Useimmat kansalaiset lienevät jo oppineet sentään sen, että mainoksiin ei välttämättä ole uskomista, mutta nykyisin tarvitaan yhä enemmän medialukutaitoa, jotta kansalaiset välttäisivät vaikkapa laajenevan internet-maailman tiedolliset sudenkuopat. Myös Donald Tumpin tapaiset satusedät asettavat  kansalaisille aivan uusia tiedollisia haasteita.

Erityisesti nuorison kohdalla medialukutaidon opetus on erittäin tarpeellista, sillä arvostelukykyä ja varovaisuutta opettava elämänkokemus vielä puuttuu. Lienevätkö opetusviranomaiset ottaneet mediakasvatuksen kohentamistarpeen riittävästi huomioon suorittaessaan koulutusuudistuksia, joita tehdään kiihtyvässä vauhdilla? Eikä lisävalistus ole haitaksi varttuneemmallekaan väelle.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Suomen turvallisuuspoliittisesta ratkaisusta halutaan neuvoa kansalta. Kun kansalla on keskimäärin hyvin vähän tietoa aiheesta, neuvot perustuisivat enemmän tunteeseen kuin tietoon.

Tässä eräs käsitys liittoumisesta: ”Haluan rauhaa, puolustan rauhaa, uskon rauhaan! Sota on kauheaa. Rauhan puolustamiseksi vastustan sotateollisuutta, sotilasliittoja ja näitä Nato-hommia. Varustautumalla sotaan ja liittoutumalla keskenään rakennettaan sotaa. Nato on sotaa.”

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Vanhat roomalaiset sanoivat, että jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.

Se tarkoitttaa sitä, että jos haluat olla rauhassa, hanki itsellesi riittävät puolustusvoimat. Sotilaallinen tyhjiö vetää vihollisia puoleensa. Siksi yksipuolinen aseistariisunta on nykymaailmassa typeryyttä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mites roomalaisille sitten kävi?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #19

Miten heidän olisi käynyt, jos he olisivat laiminlyöneet varustautumisen?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #20

Koska tapahtunut historia ei miellyttänyt,niin pitää alkaa jossittelemaan?

Voidaan toki jossitella,mutta se ei muuta Rooman kohtaloa toiseksi. Mikäli ei oltaisi niin kovasti valmistauduttu sotaan,niin toiset eivät olisi kokeneet niin suurta uhkaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #21

Jossittelua tuo sinunkin näkemyksesi edustaa. Olisiko aseistamaton Rooma kestänyt niinkään pitkään kuin se aseistettuna kesti?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #23

Tottakai se oli jossittelua.

ns. Roomahan oli levittäytynyt liian laajalle kestääkseen millä tahansa varustelutasolla.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Valitettavasti nykypäivän käsiteltävät asiat ovat niin monimutkaisia, että niistä on jokseenkin mahdotonta saada yhtä yksimielistä ja puolueetonta asiantuntijan näkemmystä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Näin on, mutta useaa asiantuntijaa käytettäessä löytyy aina se enemmistön kannattama ratkaisu. Niin esimerkiksi sote-alueiden lukumäärästä oli monta eri käsitystä, mutta enemmistö asiantuntijoista päätyi noin kahteentoista. Hallituspa esittä kahdeksaatoista.

Käyttäjän PerttiAaltonen kuva
Pertti Aaltonen

Niin mistä tietää ketkä asiantuntijat ovat oikeassa?

Hyvä esimerkki siitä mitä asiantuntijoihin tulee, ovat USA:n presidentinvaalit vuoden takaa. Asiantuntijat olivat, yhtä lukuunottamatta, sitä mieltä, että Clinton voittaa. Miten kävi, kun luotti enemmistöön?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #15

"Niin mistä tietää ketkä asiantuntijat ovat oikeassa?"

Ei mistään. Kyse on subjektiivisista todennäköisyyksistä. Minkään alan asiantuntijat eivät ole velä keksineet ratkaisua tulevaisuutta koskevan epävarmuuden ongelmaan.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"...ja myös koulutukseen sijoitettavien varojen leikkauksissa".
Valitettavasti hallituksen mukaan Suomi ei pärjää koulutuksella, vaan halpatyövoimalla.

"...että omaa mielipidettä pidetään vähintään yhtä arvokkaana kuin asiantuntijoiden tutkimustietoon nojaavia käsityksiä".
Tuohon varmaan ilmastotutkijoilla on ollut oma osansa. Ovat liian usein jääneet kiinni "tutkimustiedosta". Ensimmäisenä tulee mieleen kuuluisa mailan lapa muka ilmaston lämpenemistä kuvaamassa. Sehän osoitettiin huijaukseksi.

"Erityisesti nuorison kohdalla medialukutaidon opetus on erittäin tarpeellista...".
Tuota poliittiset ja ei-poliittiset huijarit eivät ainakaan halua. Olisi kuitenkin (kuten blogisti toteaa) erittäin tarpeellista.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Valitettavasti hallituksen mukaan Suomi ei pärjää koulutuksella, vaan halpatyövoimalla."

Siltä tuntuu, että koulutukseen ei uskota, koska siitä surutta leikataan. Maahanmuuton oletetaan ratkaisevan työvoimaongelman - sitten kun/jos sellainen tosissaan tulee.

"Tuohon varmaan ilmastotutkijoilla on ollut oma osansa. Ovat liian usein jääneet kiinni "tutkimustiedosta". Ensimmäisenä tulee mieleen kuuluisa mailan lapa muka ilmaston lämpenemistä kuvaamassa. Sehän osoitettiin huijaukseksi."

Epäilemättä näin. Ilmastotutkijoillakin on joskus omia ideologisia intohimojaan, jotka vääristävät heidän viestinsä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset