Lokari

Turha Tuntematon

Markkinoilla on nyt kolmas elokuvaversio Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Edvin Laineen ohjaus oli ensimmäinen. Toinen, Molbergin elokuvaversio oli jo oman aikansa tuotos, josta viime sotiemme autenttisuus ei enää välittynyt. "Päivityksiä" on tehty myös näyttämölle. Tuntemattoman eräs näyttämösovitus edusti nykytyylin mukaista riehuntaa. Siinä panssarivaunut korvattiin pesukoneilla, joita murjottiin näyttämöllä.

Helsingin Sanomien arvostelija antaa Aku Louhimiehen Tuntemattomalle sotilaalle vain kaksi tähteä. Hänen mukaansa tämä on turha elokuva. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, vaikka en ole elokuvaa nähnyt, enkä aio sitä katsoakaan. Näyttelijäsuoritukset ja kuvaus ovat kuuleman mukaan hyviä. Mutta uusinta on uusinta... Tosin joku arvostelija antoi siitä täydet pisteet.

Mielestäni nykyinen trendi niin elokuva- kuin näyttämömaailmassakin, jonka mukaan klassikot täytyy "päivittää", on jotenkin takaperoinen, etten sanoisi falski. Halutaan ratsastaa aikaisempien tekijöiden töillä, ja panna niihin omat usein kyseenalaiset puumerkit.

Eräät surkuhupaisimmista esimerkeistä, joihin olen törmännyt, ovat oopperamaailmasta. Niebelungin sormuksessa taottiin miekkaa sähköhellalla kerrostaloasunnon keittiössä, ja miekkailukohtaus toteutettiin eräässä produktiossa golf-mailoilla, jne. Vastaavia esimerkkejä löytyy lukuisia.

Oopperassakaan ei sentään tietääkseni mennä nuotteja peukaloimaan, mutta näyttämöllepanossa ovat kädet vapaat. Samoin elokuvassa ja näytelmässä tarinaa voidaan päivittää mielin määrin. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on samanlaisen päivittämisen kohteena. Surullisin esimerkki taitaa olla Jouko Turkan versio kuolaavine idioottiveljeksineen.

Miksi ei haluta tai osata tehdä aivan omaa elokuvaa tai näytelmää, ratsastamatta toisten oivalluksilla? Kaupallinen motiivi on tietenkin keskeinen selittäjä. Esimerkiksi uuden Tuntemattoman tekijät haluavat menestystä ja rahaa Väinö Linnan tunnetun teoksen maineen avulla.

Jos viime sotamme ovat itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlinnan johdosta ajankohtainen teema, niistä  olisikin voitu tehdä aivan omintakeinen teos uusine henkilöhahmoineen ja tapahtumineen. Pullonkauloiksi taitavat tosin yleensä tulla luovuus ja lahjakkuus – sekä aika: kopiointi käy nopeammin kuin aivan uuden luominen.

Lisäksi epäonnistumisen riski on liian suuri. Ei ole sanottu, että yleisöä kiinnostaa käsikirjoituksen tekijän ja ohjaajan  ikioma näkemys sodasta, joka on käyty paljon ennen kuin nämä ovat edes syntyneet? Voisi silti yrittää, jos kanttia on, sillä onhan ennenkin tehty elokuvia kauan sitten menneistä ajoista.

Todennäköisesti joudumme kuitenkin jatkossakin seuraamaan klassikkojen kopiointia ja riepottelua. Alkuperäisen tekijän ja teoksen nimi jätetään mainoskyltiksi ennalleen, mutta sisältö on vanhan toistoa ehkä uusin maustein. Jos hyvin käy, kriitikot kiittävät, että onpa moderni päivitys. Ja kansa rientää kassoille sankoin joukoin uskoen itseään viisaampia.

(Muokattu versio vuoden 2014 US-blogistani "Annetaan Tuntemattoman sotilaan levätä rauhassa"; http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176782-annetaan-tuntemattoman-sot...).

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tämäntyyppinen versiointi johtuu alkuperäisteoksen yleisestä ja erityisesti taiteellisesta vetovoimasta. Kestävä taide onnistuu pitämään otteessaan yhä uusia sukupolvia, jotka puolestaan eivät kykene varsinaisesti irtautumaan klassikkoteoksien "taikapiiristä", vaikka nämä aika ajoin ja kukin tavallaan teoksia modernisoivat.

https://www.youtube.com/watch?v=N2RNe2jwHE0

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

#1
Kiitokset, hyvä täydentävä selitys ilmiölle, jossa näen myös ongelmia ja turhuutta.
Rahan vetovoiman lisäksi vallitsee myös taiteellinen vetovoima klasikkoihin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Tehköön kuinka monta haluaa kunhan verovaroja ei käytetä, minulle riittää se ensimmäinen, alkuperäinen.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Kävin eilen katsomassa tuntemattoman.
Parempi kuin Edvin Laineen tekemä. Rokka parempi kuin edm.tekemässä.
Tapahtumat ihmishahmot kuvattu paremmin sodan kuvauksena.

-Nykytekniikalla ja päivitetyllä kerronalla tämän ajan nuorisolle kertovana sota ajan kuvauksena.
Suosittelen . Jopa sotaveteraanit kertoivat pitävänsä siitä ja tuoneen kyyneliä silmiin niin todenperäiseltä se oli tuntunut.
Etenkin kun sotilaat oli pelkkiä mukuloita, nuoria siihen aikaan kun sotaan joutuivat kuten tässä elokuvassa oli.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Oululaiset sotaveteraanit olivat epäillen lähteneet katsomaan tätä uusinta versiota Tuntemattomasta sotilaasta.

Heidän mielestään, tämä uusin versio voisi korvata molemmat edelliset itsenäisyyspäivänä esitetyt versiot. Ilmeisesti he löysivät itsensä tästä uusimmasta ja huomasivat kuinka mukuloita, nuoria ja kokemattomia olivat.

Sota vain on sellaista, se tarvii näitä kolmea ominaisuutta sotilaalta.

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

"Etenkin kun sotilaat oli pelkkiä mukuloita, nuoria siihen aikaan kun sotaan joutuivat kuten tässä elokuvassa oli."

Nuoria:
- Pirkka-Pekka Petelius 64 v.
- Eero Aho 49 v.
- Jussi Vatanen 39 v.
- Aku Hirviniemi 34 v.
- Juho Milonoff 43 v.
- Matti Ristinen 43 v.

jne.

Melkoinen käsitys nuorista!

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

"Mukulat" Edvin Laineen filmissä oli minkä ikäisiä?
Ongelma voidaan täsmentää yksinkertaisesti luettelemalla näyttelijöiden syntymävuosia: Leo Riuttu 1913, Kosti Klemelä 1920, Heikki Savolainen 1922.

Oliko armeijan kenraalit ym. kokeneita upseereita ja vanhempia sodassa?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Sodissamme oli mukana muitakin kuin "mukuloita". Syntymäaikoja voi tarkistaa sankarihautausmailta.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Linnan teos, tekstihän on se mikä on klassikko (ja kirjan lukemalla jokainen tekee päässään oman elokuvansa).

Mutta kun tehdään oikea elokuva niin sehän on työryhmän kommentti Linnan teokseen. Miksi eri sukupolvet eivät saisi tehdä kannanottoaan klassikosta? Minusta klassikko oikeastaan vaatii sitä.

Otto Tannenberg

Laineen tuntematonta eivät teinit enää pysty katsomaan. Aika on ajanut ohi. Tätä omat lapseni pyysivät päästä katsomaan. Olisiko tässä perustelua?

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Montako elokuvaa tai näyttämösovitusta sallisitte Tolstoin Sodasta ja rauhasta? Entäpä Victor Hugon Kurjat, onko olemassa joku sovelias enimmäismäärä? Romeolle ja Julialle? Missä menee raja, jonka jälkeen ei saa klassikosta tehdä uutta sovitusta uusille sukupolville?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

En sano, että ei saisi tehdä - tehkööt, mutta mielestäni se on turhaa. Ja kuten sanottu, siinä käytetään hyväksi klassikon tekijän luovaa panosta.

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Saahan sitä versioita tehdä, kunhan eivät ala kuin tämä. Ensimmäiseksi valkokankaalle lävähti teksti: "Sinäkin olet ollut rahoittamassa tätä elokuvaa."

Ehkä Elokuvasäätiön rahaa voisi käyttää parempaankin.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Isäni joka kävi jatkosodan pikakiväärimiehenä oli rintamalle lähtiessään 19-vuotias. Keskustelin hänen kanssaan Laineen ohjaamasta "tuntemattomasta" ja isäni mielestä se oli liian, kaikella kunnioituksella siloitettu versio siitä millaista siellä rintamalla oikeasti oli. Ilmeisesti Louhimiehen ohjaus antaa huomattavasti todenperäisemmän kuvan jatkosodasta ja siitä miten julma ja raaka se sota okeasti oli.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Mielestäni Edvin Laineen versiokin osoitti kyllä sodan raakuuden ja julmuuden koskettavasti. Eikä pelkästään sodan tämän puolen osoittaminen elokuvan päätarkoitus kaiketi pidä ollakaan - vaan lähinnä Linnan tarinan kuvittaminen. Jokainen tietysti asettaa elokuvalle omat vaatimukset siitä, mitä siinä pitäisi tuoda esiin.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Minullekin riittää Tuntemattoman sotilaan elokuvaversioista se ensimmäinen, Edwin Laineen, vaikka saatan tämän uudenkin käydä katsomassa. Mutta Hesarin arvostelija tuntui arvostelevan Louhimiehen Tuntematonta siitä, ettei se onnistunut esittämään suomalaisia sotilaita riittävän fasistisina.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Mutta Hesarin arvostelija tuntui arvostelevan Louhimiehen Tuntematonta siitä, ettei se onnistunut esittämään suomalaisia sotilaita riittävän fasistisina."

Tuollaista kuvaa en arvostelusta saanut. Arvostelija vain piti elokuvaa tarpeettomana. Syytökset siitä, että Laineen versio olisi fasistinen, "ikoninen", tms. merkitsee näkemystä, että Tuntematon pitäisi päivittää tämän päivän punavihreiden aatteiden mukaiseksi. Jos edellytetään autenttista tulkintaa, silloin se vaikuttaakin varmasti isänmaallisuudessaan joistakin fasistiselta. Sodan aikana vallinnut isänmaallisuuus muodosti sen henkisen selkärangan, jonka varassa joukot taistelivat - vaikka monesti hurraa-isänmaallisuutta pilkatenkin.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Hesarin arvostelija toi myönteisenä esiin sen, että Louhimiehen Tuntemattomassa Rahikaisen näytettiin toimittaneen venäläistyttöjä suomalaissotilaiden "raiskattavaksi" ja kehui, että Mollbergin elokuvassa suomalaisupseerit olivat "sylki roiskuen" huutaneet Heil Hitleriä. Hän kaipasi Louhimiehen elokuvaan lisää edellämainitun kaltaista ja piti sitä tällaisenaan liian kilttinä. Kyllä minä sain kritiikin luettuani sen käsityksen, että hänen mielestään suomalaiset sotilaat tulisi esittää valloitetun maan asukkaita raiskaavina ja Heil Hitleriä huutavina fasisteina.

Edwin Laineen elokuva, kuten Linnan romaanikin esittää uskoakseni Jatkosodan suomalaisen sotilaan kuvan todenmukaisesti, ei kiiltokuvamaisena sankarina, mutta ei myöskään minään fasistina. Katson sen aina mielelläni uudelleen, Mollbergin näkemys Tuntemattomasta ei kiinnosta minua pätkääkään ja Louhimiehen versiosta en osaa vielä sanoa, kun en ole sitä nähnyt. Sinänsä pidän sitä kuitenkin melko tarpeettomana, lähinnä kaupallisten näkökohtien tuotantoon saattelemana.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #31

"Kyllä minä sain kritiikin luettuani sen käsityksen, että hänen mielestään suomalaiset sotilaat tulisi esittää valloitetun maan asukkaita raiskaavina ja Heil Hitleriä huutavina fasisteina."

Tämä osoittaa, että jokainen uusi versio sisältää aikansa virtauksia ja vouhotuksia. Näin uudet versiot etääntyvät alkuperäisestä teoksesta ja ajan hengestä yhä kauemmaksi. Sodan aikaiset tunnelmat eivät enää nykyhetkessä tunnu "hyväksyttäviltä". Minusta tämä on lähinnä falskia.

"Edwin Laineen elokuva, kuten Linnan romaanikin esittää uskoakseni Jatkosodan suomalaisen sotilaan kuvan todenmukaisesti, ei kiiltokuvamaisena sankarina, mutta ei myöskään minään fasistina."

Näin minäkin sen koen.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Kävin eilen katsomassa elokuvan. Rankka kuvaus sodan järjettömyydestä tavallisen ihmisen näkökulmasta. Se, että se on kolmas elokuva samasta aiheesta ei vähennä sen arvoa. Tarinan levittäminen myös kotirintaman kärsimyksiin oli hyvä. Taistelutilanteiden lohduttomuus oli saati kuvattua uudelle tasolle. Elokuva onnistui myös kuvaamaan sen, miten kokemukst trautmatisoivat kaikkein kovimpiakin. Harvoin suomalaiset taputtavat ellokuvalle, mutta nyt se tapahtui.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Silti jää jäljelle kysymys, miksi sotateemasta - vaikkapa kotirintamapainotuksin - ei tehdä aivan itsenäistä käsikirjoitusta ja elokuvaa, vaan täytyy kelata yhä uudelleen Linnan sinänsä hyvät repliikit. Missä on tekijöiden kunnianhimo ja luovuus?

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Jos Hyysäri antaa vain kaksi tähteä, on elokuva varmuudella hyvä.

IS (Islamic-State) ja IL (Ilta-Rehti) antoivat molemmat viisi tähteä.
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000005424669...
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/2017102522004...

Milloinkahan on saatavissa Blu-ray:na?
Taattua tavaraa kalsari-iltoihin.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Eilen Aamulehti uutisoi sotaveteraaneista, jotka olivat käyneet katsomassa uuden version ja tyrmäsivät yksimielisesti sen täysin vailla mitään todeliisuutta olevana päinvastoin, kun alkuperäinen, jossa sen aikalaiset sodankäyneet olivat näyttelijöinä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Vaikka en ole sotaveteraani, pidän Laineen versiota parhaiten sotiamme ja niiden tunnelmia kuvaavana versiona. Myöhemmissä versiosissa on tekohetkensä sanelemia tulkintoja ja "hollywood-glamouria", jotka vieraannuttavat aihetta tuntevat.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Tunnettu sotilas

Louhimiehen versio on melkoisesti muokattu aiempiin tuntemattomiin verrattuna. Siitä on karsittu pois joitain keskeisiä kohtauksia ja tilalle on ympätty Louhimiehen tyyliin, sotakuvaukselle täysin tarpeetonta, erotiikkaa. Leikkaustyö myös ontuu muutamassa kohdassa todella pahasti.

Mielestäni tuntemattoman kolmas tulkinta on kertomus Antti Rokasta, koska elokuva pyörii lähes täysin Rokan hahmon ympärillä hänen ilmestyttyään kuvioihin. Louhimies on samalla onnistunut haihduttamaan muiden roolihahmojen merkitystä. Esimerkiksi alikersantti Lehto, joka on hyvinkin näkyvä hahmo jatkosodan alkuvaiheiden taisteluissa, on Louhimiehen kuvauksessa hyvinkin näkymätön sivupersoona.

Jos olisin elokuvaohjaaja ja minulla olisi n. kymmenen miljoonan budjetti, tekisin elokuvan Magnussonin ilmasirkuksesta, eli Suomen ilmavoimista toisen maailmansodan melskeissä.

Monikaan ei tiedä, että suomalaispilotit saavuttivat melkoisen merkittäviä voittoja, jotka toki jäivät saksalaispilottien huimien pudotuslukemien varjoon, mutta jopa Saksan tilastoissa mm. Ilmari Juutilainen ja Hans Wind noteerattiin todella korkealle.

Nykyinen digitekniikka mahdollistaisi sellaisten lentokoneiden, jotka romutettiin suurelta osin heti sodan jälkeen, jälleen luomisen.

Se mahdollistaa jopa sen, että olen itsekin nykyisin melkoisen taitava Messerschmitt bf 109 G2 pilotti, tosin vain tietokoneen puikoissa :-)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Turun Sanomien kriitikko kirjoitti, että Louhimiehen elokuvan nimeksi olisi hyvin sopinut "Rokka".

Ilmasodankäynnistä olisi tosiaan saanut ja saisi omintakeisen ja ennen käsittelemättömän sotiemme tarinan - jos tekijöiden kantti vain kestäisi lähteä aivan alusta ja ihan itse luomaan.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

”Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Niinpä hän oli aikoinaan antanut metsäpalon polttaa kymmeniä hehtaareja valtion metsää eräällä Hietakankaalla lähellä Joensuun kaupunkia. Tapansa mukaisesti koettivat ihmiset kaikkensa ponnistaen keskeyttää hänen työnsä, mutta järkähtämättä hän poltti metsää niin laajalta alueelta kuin katsoi tuleviin tarkoituksiin sopivaksi.
Muuan eversti huomasi ensimmäisenä miten pitkälle oli ulottunut kaikkivaltiaan katse. Hän oli erään armeijakunnan esikuntapäällikkö, ja joukkoja sijoitellessaan hän huomasi paloaukean sopivaksi majoituspaikaksi.” Nämä sanat ovat tietysti alkuteksti, kirjallisuuden neron, Väinö Linnan kirjasta ”Tuntematon sotilas.”

Edvin Laineen elokuva on minulle se ainoa oikea Tuntematon sotilas. Mustavalkoinen elokuva antoi aikanaan mahdollisuuden myös autenttisen dokumenttiaineiston käyttämiseen itse elokuvassa.
En tiedä vielä, menenkö katsomaan tämän elokuvan. Tärkein anti tässä elokuvassa on joka tapauksessa se, että se muistuttaa myös ”kännykkäsukupolvea” niistä uhrauksista, joihin sotien aikana jouduttiin. Onneksi nämä päättyivät torjuntavoittoihin ja Itsenäisyys säilyi.

Tässä on faktaa Helsingin Sanomista 5.7.1945 sivu 5.

”Molempien sotien tappiot yhteensä.

Kahdessa viimeksi käydyssä sodassa ovat siis tappiomme kaatuneina olleet kaikkiaan 4.270 upseeria, 12.489 aliupseeria ja 55.426 miehistön kuuluvaa eli yhteensä 72.185 kaatunutta. Kadonneina olivat tappiot 368 upseeria, 1.344 aliupseeria ja 8.970 miehistöön kuuluvaa.”
Nämä luvut ovat yhteenvedossa ja yksityiskohtaisemmat ja tarkat tiedot löytyvät itse artikkelista. Selvitys oli Puolustusministeriön.
Nämä kuolleiden uhriluvut kasvoivat vielä tämän jälkeen niillä, jotka kuolivat sotasairaaloissa ja vankileireillä.

Siniristilipustamme, joka hulmuaa jälleen kerran Itsenäisyyspäivänä, on maksettu kova hinta. Taloudellista hintaa maksettiin vielä sodan jälkeen sotakorvausten muodossa, mutta siitäkin selvittiin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Edvin Laineen elokuva on minulle se ainoa oikea Tuntematon sotilas. Mustavalkoinen elokuva antoi aikanaan mahdollisuuden myös autenttisen dokumenttiaineiston käyttämiseen itse elokuvassa."

Kuvan mustavalkoisuus on tosiaankin eräs piirre, joka tekee Laineen versiosta autenttisemman kuin näistä kahdesta. Sota-ajan elokuvakatsaukset ja lehtikuvat olivat mustavalkoisia.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Tuntuu siltä, että uudet "tuntemattoman" versiot kiinostavat ohjaajia ja rahantekijöitä siksi, että sen nimi on tuttu jokaiselle suomalaiselle ja siitä on mielipide. Eli ennakkomarkkinointia on tehty kymmeniä vuosia.

Kuten J-P Kosonen totesi, mm. lentoässämme samassa sodassa ovat jääneet hyvin vähäiselle huomiolle. Miksi siitä ei saada aikaan vastaavaa tai edes kunnon dokumenttia täydennettynä ?

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Tämä menee itse blogin aiheesta sivuun, mutta todettakoon:

"Varustettuna ensin Fokker D.XXI:llä ja sitten mm. Brewster 239:llä ja Messerschmitt 109G:llä Suomen hävittäjäyksiköt saavuttivat sellaisia pudotussuhteita, joihin minkään muun maan hävittäjävoimat eivät pitkäaikaisissa taisteluissa ole pystyneet; Brewstereillä 32:1 ja Messerschmitteillä 25:1"!, kontra-amiraali, res. Paul T. Gillcrist U.S. Navy kirjoittaa kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritari Ilmari Juutilaisen kirjan "Punalentäjien kiusana" alkusanoissa.

Tämän kaiken takana on ollut pitkälti Mannerheim-ristin ritari G.E. Magnusson, josta ohessa on erittäin mielenkiintoinen dokumentti.

https://www.youtube.com/watch?v=lfHujMqV6_E&t=295s

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Myös hävittäjälentäjä, Mannerheim-ristin ritari Joppe Karhunen kirjoitti mittavan määrän ilmasota-aiheisia kirjoja ja artikkeleja.

Karhunen asui aikoinaan samassa talossa Porissa kuin minä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jorma_Karhunen

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset