Kuinka kauan Twitter-presidentti voi jatkaa?

Donald Trump on profiloitunut valtionpäämiehenä, joka lähettelee ahkerasti twitter-viestejä, kun jokin uutinen häntä ärsyttää. On meilläkin ollut teksti- ja sähköpostiviestejä tehtailevia poliitikkoja – tuoreimpana tapauksena Yleä viesteillään pommittanut pääministeri Sipilä. Presidentti Urho Kekkonen joutui tyytymään vanhanaikaiseen etanapostiin läksyttäessään poliitikkoja ja johtajia myllykirjeillään.

Trump on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Kun yökaudet televisiota seuraavan presidentin silmiin osuu kuohuttava uutinen tai ohjelma, singahtaa Valkoisesta talosta viesti maailmalle ilman minkäänlaista neuvonantajan tarjoamaa suodatinta. Twitter-iskun sisällössä ei niin sanotulla vanhanaikaisella totuudella ole välttämättä paljonkaan sijaa. Presidentin ja yksityishenkilön roolit menevät tässä iloisesti sekaisin.

Viestittely paljastaa yksityisyydestään aran ja kritiikkiin tottumattoman yritysjohtaja-omistajan. Hänelle ei ole koskaan sanottu vastaan, mutta nyt hän saa sietää sitä jatkuvasti. Eikä vastarannan kiiskiä voi edes erottaa. Tämä reagointi tuo mieleen ensi kertaa todellisuuden kohtaavan hemmotellun teini-ikäisen, joka on tähän asti saanut tahtonsa läpi kaikessa.

Herää kysymys, miten pitkään tällaisella mielenlaadulla varustettu henkilö voi toimia presidentin virassa, varsinkin kun hänen politiikan ja poliittisen elämän tuntemuksensa on olematon. Trump on viestittelyllään rakentanut itselleen kasvavan joukon viholliskuvia: media on kansan vihollinen, samoin oikeuslaitos, joka ei ymmärrä presidentin turvallisuusajattelua.

Trump ei ymmärrä, että median tehtävänä on toimia vallan vahtikoirana ja tiedottaa kansalle vallanpitäjien tekemisistä – poliittisille päättäjille ei todellakaan pidä antaa "työrauhaa".  Myös sen presidentti unohtaa, että tuomarien on pidettävä oikeusvaltiota pystyssä presidentin henkilökohtaisista näkemyksistä piittaamatta.

Rajojen takaakin löytyy vihollisia: Kiina, Meksiko, Ruotsi, Euroopan unioni ja joukko muslimimaita on jo twiitattu takajaloilleen. Myös Trumpin ja hänen perheensä liiketoimista on alkanut tulla riesaa – ja twiittauksia.

Löytyykö republikaanisesta puolueesta riittävästi poliittista tahtoa viheltää peli lopulta poikki? Valitettavasti oikeusvaltiossakin oikeudenkäynti on politiikkaa. Niin kauan kuin republikaanien senaattoreiden enemmistö katsoo Trumpin jatkamisen edulliseksi itselleen ja puolueelle, hän jatkaa, ehkä jopa selvistä lainrikkomuksistakin huolimatta.

Kannattajakunnan pysyminen ehdokkaansa takana on melko varma tae siitä, että republikaanisenaattorit eivät uskalla vetää presidentiltä tukeaan. Nykynäkymin kannattajiin eivät muiden esittämät tosiasiat juurikaan pure – vain oman presidentin "vaihtoehtoiset faktat" ovat käypää valuuttaa. Vasta silloin, kun vaalilupausten pettäminen alkaa näkyä omassa kukkarossa, on kannattajien totuuden hetki.

 

 

 

 

Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu