Lokari

Politiikkakin vaatii ammattitaitoa

Poliitikkoja on monesti moitittu käytännön työelämän kokemuksen puutteesta ja usein syystäkin. Pelkän poliittisen uran tehneitä on sanottu jopa poliittisiksi broilereiksi. Yksipuolisuus on aina haitaksi, mutta toisaalta ei ehkä aina huomata, että myös politiikka on ala, jolla onnistuminen vaatii ammattitaitoa ja alan kokemusta siinä missä mikä muu työ tahansa.

Politiikassa vaaditaan muun muassa sovittelu- ja neuvottelutaitoa, sillä päätöksiä ei tehdä yhden ihmisen mielen mukaan, vaan siinä on sovitettava kärsivällisesti yhteen usean eri intressitahon näkemykset. Myös politiikan keskeiset substanssiasiat on hallittava.

Jos politiikkaan siirrytään sen ulkopuolelta, erityisen ongelmallinen tausta nimenomaan hallitus- sekä muissa johtavissa asemissa toimiville on yrityselämä. Palkkajohtajakin on saattanut työssään tottua toimitusjohtajan laajaan yksinvaltaan, ja niinpä ei hyvää seuraa, jos hän yrittää politiikan johtotehtävissä soveltaa samaa mallia.

Tosin älykäs ja joustava henkilö huomaa viimeistään politiikan ensi askeleita otettuaan, että tämä malli ei toimi. Jääräpäisempi luonne lyö päätään seinään pitempään, yrittäessään muuttaa työympäristöään oman mielensä mukaiseksi.

Erityisen vaikeaa on omistaja-johtajana leipänsä ansainneen yrittäjän poliittinen taival. Itsenäiseen asemaan tottuneen johtajan voi olla vaikea sopeutua poliittiseen kulttuuriin ja ryhmätyöhön, jota politiikan tekeminen demokratiassa aina on.

Lisäksi yrittäjää vaanivat politiikassa riippumattomuusongelmat. Mitä laajemmilla alueille yrittäjän liiketoimet ovat osuneet, sitä todennäköisempiä ovat poliittisissa tehtävissä esiin tulevat jääviyskysymykset. Myös toimialat vaikuttavat asiaan. Ne voivat olla lähempänä tai kauempana virkatoimissa eteen tulevista. Valtion avustus- ja tukitoimien kohteena olevat alat ovat tietysti tulenarimpia.

Myös yksilön luonteella voi olla vaikutusta siihen, joutuuko yrittäjä hankaluuksiin poliittisissa virkatoimissaan. Jääräpäinen, ylimitoitetulla egolla varustettu fundamentalisti suorastaan kerjää vaikeuksia.

Aikoinaan monet ajattelivat, että kun valtion asiat – esimerkiksi talous – on kriisitilanteessa, politiikan ulkopuolelta tulevista koottu virkamieshallitus olisi sopiva panemaan maan asiat kuntoon. Tämä näkemys herättää helposti ajatuksen, että politiikan ulkopuolelta tuleva "ryvettymätön" henkilö olisi yleensäkin paras mahdollinen poliittinen johtaja ja päättäjä.

Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Politiikka on sittenkin ammatti, jossa tarvitaan ainakin jokin minimimäärä alan ammattitaitoa ja -kokemusta. Sen ohella kokemus politiikan ulkopuolisesta työelämästä on eduksi, mutta se ei korvaa politiikan alalta hankittua kokemusta. Politiikka ja esimerkiksi yritysmaailma ovat keskenään hyvin erilaisia, ja vaativat siten jossakin määrin erilaiset johtamis- ja toimintamenetelmät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Virkamiehet ovat taustapiruina tärkeitä toimijoita. Muistakaamme vaikkapa Sailaksen listaa. Kaikki ministerit eivät välttämättä kuuntele virkamiehiä, toiset taas nojautuvat hyvinkin tarkasti heidän esityksiinsä ja pohjatöihinsä. Minusta tuntuu, että esimerrkiksi Sipilä on varsin omapäinen tässä suhteessa.

Kansanedustajia on monenlaisia aktiivisuuden suhteen. Edellytykset vaihtelevat suuresti. Osa on uskollisia napinpainajia, osa ajattelee itsekin. Kun jokin missi tai muu julkkis pääsee kansansuosionsa nostamana eduskuntaan, ei hänellä tavallisesti ole paljon sanottavaa valtion asioista. Tietysti poikkeuksiakin on.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset