Lokari

Totuuden jälkeinen aika?

Monet väittävät, että elämme totuuden jälkeistä aikaa. Tällä tarkoitetaan, että politiikassa tosiasiat olisivat menettäneet merkityksensä. Niiden sijaan sanotaan mielipiteiden ja tunteiden vallitsevan. Todisteina esitetään Brexit- ja Trump-  kampanjat, joissa totuuksilla oli vähänlaisesti sijaa. Meilläkin on nähty perussuomalaisten jytky – ja sen jälkeinen kannatuksen romahdus kun huutoon ei hallituksessa kyettykään vastaamaan.

Saattaa olla, että aikaisemmin poliitikot pysyivät hiukan paremmin totuudessa, eikä heidän poskettomia puheitaan olisi kaiketi uskottukaan niin herkästi kuin näissä tapauksissa. Ehkä äänestäjät olivat ennen epäluuloisempia ja jopa valistuneempia kuin nykyisin?

Mutta mitä se totuus sitten oikein on? Kuten eräs kauppakorkeakoulun professori aikoinaan totesi, totuus on kuin takamus: jokainen istuu omallaan. Varsinkin yhteiskunnallisissa asioissa on harvoja ehdottomia totuuksia tyyliin: maapallo on (kutakuinkin) pyöreä. Puhujan maailmankatsomus ja oma sekä puolueen etu värittävät sitä, mitä hän pitää totuutena. Lisäksi on tietysti aina esitetty tahallista vääristelyä ja valehtelua, jotka voivat upota äänestäjiin varsinkin silloin kun totuus ei ole ilmiselvä. Esimerkiksi tulevaisuus on aihe, joka sisältää paljon epävarmuutta.

Vaalikampanjoissa onkin kysymys tulevaisuutta koskevista lupauksista, tavoitteista, joten usein vasta ajan myötä nähdään, oliko niitä  mahdollista saavuttaa. Puolustelematta lainkaan näitä poliitikkoja, jytkyyn, Brexitiin tai Trumpin voittoon johtaneet kampanjat eivät välttämättä olleet pelkkää valehtelua, vaan osittain vain todellisuus saattoi/saattaa yllättäen potkaista takaisin.

Kuinka moni Brexit-poliitikoista osasi odottaa, että EU ei tule hyväksymään briteille vapaakauppasopimusta, jos maahanmuuttoa rajoitetaan? Ja tiedettiinkö edes perussuomalaisten sisäpiirissä ennen vaaleja, että Soini veisi puolueensa hallitukseen ja että hän saisi siellä niin vähän vaalitavoitteitaan läpi? Trumpin vaaliuhoaminen saattoi olla paitsi taitavasti suunniteltua valehtelua, myös osittain ehdokkaan ja hänen avustajiensa tietämättömyyttä politiikan realiteeteista.

Nämä kampanjat olivat siis ehkä moni-ilmeisempiä kuin pelkkää valehtelua ja äänestäjien harhaanjohtamista. Siten "totuuden jälkeinen aika" on vähintään melkoista liioittelua. Voitaisiin ehkä paremminkin puhua "röyhkeän kampanjoinnin" ja "tietämättömyyden ajasta". Tietämättömyys tarkoittaisi tässä sekä kampanjoivia poliitikkoja että heidän kelkkaansa heittäytyneitä äänestäjiä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Elämme postmodernismin eli fasismin aikaa!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto
Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Totuuden jälkeinen" kuulostaa dramaattiselta. Mutta voiko totuutta loppujen lopuksi sivuuttaa; sehän "ei pala tulessakaan"?

Asian ydin on näkökulmien erilaisuus. Trump väitti Washingtonin herrojen puhuneen soopaa ja juonitelleen etuja itselleen ja toisilleen, ja tälle perusväitteelle (vaaleissa poispotkittu) hallinto ei löytänyt toimivaa torjuntakeinoa.

Brexit on mielestäni kimurantimpi juttu. Yksi avainhahmoista on ilmeisesti Boris Johnson, joka vuosien ajan toimittajana keksiskeli poskettomia väittämiä Brysselin byrokratiasta, ja onnistui näin herättämään brittien epäilykset EU:n järkevyydestä yleensä. Toisaalta mitään kansanäänestystä ei olisi järjestetty, jollei pääministeri Cameron olisi (heikkona hetkenään?) siihen sitoutunut.

Meikäläistä jytkyä ei vielä ole osoitettu kertakäyttöiseksi. Perussuomalaiset onnistuivat säilyttämään vuoden 2011 kannatuksensa käytännössä sellaisenaan myös vuoden 2015 vaaleissa, ja ennemmin tai myöhemmin suuren eduskuntapuolueen on otettava myös hallitusvastuu.

Äänestävän kansalaisen ei tarvitse perustella valintaansa mitenkään. "Hauskat jutut" tai "lankomiehen serkku" ovat aivan yhtä hyviä syitä ehdokkaan äänestämiseen kuin "rautainen ammattitaito taloudenhoidossa".
Totuus on siis äänestäjän totuutta, ja äänestäjän totuus ehkä useimmiten nopea vilkaisun tuloksena tehty harkitsematon päätös - päivän mielipide.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Kyllä.
Moni äänestää mielipiteensä kuuluville: - "En pidä tästä, tehkää jotain" tyyliin. Vaikka Brexit ei olisikaan voittanut, se toimii silti signaalina - 'Me voimme tehdä tämän'.

Niin kuin myös Jytky, se oli ja on vanhoille puolueille litsari naamaan ihan riippumatta sisällöstä - 'Miten voi hieno aatteemme ottaa turpaan populismilta'.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

#2
Kaiketi se "todellinen" totuus tulee esiin joskus historiankirjoituksen yhteydessä - tosin joka sukupolvi ja ajatussuunta kirjoittaa oman näkemyksensä mukaisen historian.

Äänestäjän "totuus" ei mikäään totuus olekaan, vaan subjektiivinen näkemys, päähänpisto siitä, ketä hän haluaa äänestää.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

En usko "totuuden jälkeiseen aikaan".

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset