Lokari

Palkkojen ja voittojen välinen kuilu on liian leveä

Yhä kasvava osa tuloista päätyy voittoina pääomanomistajille, ja liian pieni osa heruu palkkoina työntekijöille. Varsinkin ne, jotka ilmiöstä hyötyvät, pitävät sitä hyvänä tai ainakin väistämättömänä "luonnonvoimana". Taloussanomien toimittaja Jan Hurri analysoi ilmiötä mielenkiintoisella tavalla (7.12.). Hän katsoo, että viimeaikaiset mullistukset kuten Brexit, Trumpin voitto sekä muut populismin ilmenemismuodot kumpuavat paljolti tästä epäsuhdasta. Sen sijaan, että kansalaisten kasvava tyytymättömyys hallituksia ja muuta eliittiä vastaan kuitattaisiin tyhmien ihmisten populismina, se olisi otettava vakavasti ja mietittävä sen todellisia syitä ja parannuskeinoja.

Kun palkansaajien toimeentulomahdollisuudet pienenevät ja heidän ostovoimansa heikkenee, tavaroiden ja palvelujen kysyntä vähenee. Näin syntyy vähitellen lama. Yritysten voittojen ja omistajien osinkojen samalla kasvaessa alkaa esiintyä kansalaisten tyytymättömyyttä, jota populistipoliitikkojen on helppo käyttää hyväkseen kannatuksensa lisäämiseksi. Syntyy poliittista kuohuntaa ja yhteiskunnallista epävarmuutta. Kun finanssimaailman peliin riittää yhä enemmän rahaa, alkaa myös ilmetä häiriöitä: finanssikriisi on tästä eräs esimerkki. Finanssitalous on kasvanut reaalitaloutta paljon suuremmaksi, joten sen kriisit vaikuttavat kaikkialle.

Marx rakenteli teorioitaan työn ja pääoman välisen ristiriidan analysoimiseksi ja ratkaisemiseksi. Tiedämme, että hankkeen toteutus epäonnistui. Kapitalisti ja autotehtailija Henry Ford käsitteli samaa ongelmaa realistisemmin. Hän ymmärsi, että työntekijöille oli maksettava kunnon palkka – muutoin he kävivät tyytymättömiksi, ja mikä pahinta, he eivät pystyneet ostamaan Fordeja, toteaa toimittaja Hurri.

Miksi palkankorotukset eivät vieneet Fordin kilpailukykyä – ongelma, johon meillä jatkuvasti törmätään taloutta tervehdytettäessä? Monopoliaseman ja suurten voittomarginaalien lisäksi eräs selitys on työnteon rationalisointi, jonka avulla tuotantokustannukset saatiin alas ja Fordien hinta pysymään kohtuullisena. Ford otti käyttöön muun muassa liukuhihnatuotannon ja monia liikkeenjohdollisia parannuksia, jotka tekivät valmistusprosessista tehokkaan ja siten kustannuksiltaan edulliseksi. Tehtaalla ei seisoskeltu odottamassa, kuten nykysuomalaisessa putkiremontissa, vaan prosessi eteni vauhdilla ja ilman turhia liikkeitä.

Kun meillä puhutaan palkankorotuksista tai vastustetaan palkanalennuksia, vastaväitteeksi esitetään kilpailukyvyn menetys: tuotteemme tulevat niin kalliiksi, että ne eivät mene kaupaksi, vaan halpamaiden tavarat vievät voiton.

Fordin keino olisi siis heittää pallo yrityksille: tuotanto- ja markkinointiprosessit olisi saatava järkeistetyiksi niin, että kustannustaso sallisi palkankorotukset tai ainakaan palkkoja ei tarvitsisi alentaa. Tämä on hidas ja epävarma tie. On yrityksen kannalta paljon helpompaa alentaa palkkoja – jos mahdollista – kuin ruveta miettimään ja toteuttamaan rationalisointitoimenpiteitä. Yritysten olisi myös pyrittävä suunnittelemaan erikoistuotteita, joita vastaavia ei markkinoilla ole. Näiden hinnalla ei ole niin ratkaisevaa merkitystä kuin kaikkien tarjoamien massatuotteiden. Tällöin yrityksellä olisi myös kykyä maksaa kunnon palkkoja.

Tuloeroja voidaan pienentää myös kiristämällä voittojen ja osinkojen verotusta. Se ei vaikuta kilpailukykyyn, mutta se ei myöskään heikennä sanottavasti ostovoimaa ja kulutuskysyntää, koska voitonsaajia on suhteellisen pieni määrä verrattuna palkansaajiin, ja osakkailla riittäisi kyllä edelleen rahaa kulutukseen. Kun verot pienentäisivät voittoja tuntuvasti, vähenisivät kansalaisten katkeruus ja vieraantumisen tunne, joita populistipoliitikot käyttävät hyväkseen. Yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen kiinnitetäänkin liian vähän huomiota.

Vastaväitteinä esitetään, että veronkorotukset lamauttavat yrittäjyyttä ja ehkäisevät paljon puhuttuja investointeja sekä saavat sijoittajat hakeutumaan alhaisen verotuksen maihin. Kaikilla aloilla ulkomaille siirtyminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa. Mitä tulee investointivaikutukseen, nykyinen alhainen verokanta voi puolestaan jopa vaikuttaa yrittäjyyttä ja investointeja hillitsevästi, kun verojen jälkeen jää muutenkin tuloja käytettäväksi suhteellisen runsaasti. Mutta jos verotus olisi kireää, yrittäjät saattaisivat innostua hankkimaan lisää tuloja investoimalla ja kehittämällä tuotantoa sekä tuotteita.

Palkkojen ja pääoman ristiriita on siis vaikeasti ratkaistava ongelma, kuten meillä on käytännössä havaittukin pyrittäessä tervehdyttämään valtiontaloutta sekä tasapainoiltaessa menoleikkausten ja velanoton välillä. Fordin keino eli taloutta elvyttävät palkan- ja etuuksien korotukset on vaikea pala valtiollisella tasolla, samoin kuin palkankorotukset yrityksissä. Valtion velkaantumista pidetään jo nyt liian korkeana vaikka korkotaso on alhainen. Korot voivat kuitenkin jossakin kriisitilanteessa nousta, ja silloin olemme vaikeuksissa.

Yrityksiä ei Fordin keino kiinnosta, sillä tilanne on erilainen kuin Fordilla. Palkankorotusten tuoma ostovoiman lisäys ei välttämättä valu samalla tavalla takaisin yrityksiin kuin Ford-kaupassa, ja yrityksiä ei työntekijöiden rauhallisena pysyminen kiinnostane samassa määrin kuin vastuullisia valtiollisia päättäjiä. Yrityksen kilpailukyvystä huolehtiminen on helpompaa alhaisen palkkatason kuin rationalisoinnin kautta.

Ehkä valtiolla olisi kuitenkin keinoja kannustaa yrityksiä rationalisointiin, jos niitä ruvettaisiin tosissaan miettimään: saattaisi löytyä sekä keppiä että porkkanaa. Globalisaation tuloeroja kasvattaville vaikutuksille ei valtiollisella tasolla voida juuri mitään – eikä tuskin EU:ssakaan, vaikka sitä tosissaan yritettäisiin.

Tosin globalisaation sanotaan olevan hiipumassa, mitä muun muassa juuri Brexit ja Trumpin voitto osoittavat. Valtiot alkavat kansalaisten vaatimuksesta kääntyä sisäänpäin, mikä ei vallitsevasta viisaudesta poiketen ole välttämättä pelkästään huono asia.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Yhä kasvava osa tuloista päätyy voittoina pääomanomistajille, ja liian pieni osa heruu palkkoina työntekijöille"

Jos väite pitää paikkansa, niin ongelma korjaantuu, kun duunari sijoittaa osan palkastaan pörssiosakkeisiin. Ja jos palkka ei riitä, niin pankista lainaa ja sillä ostamaan osakkeita.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Suuret oivallukset ovat aina yksinkertaisia.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Tuossa on vain sellainen ongelma, että nykyisen mentaliteetin mukaan pääomasijoittaminen rinnastetaan melkeinpä rikolliseen toimintaan. Tätä samaa toteutetaan myös yleisesti verojen ja lakien suhteen muutenkin, jolloin sijoittajaksi ryhtyville voi tulla hyvinkin nopeasti mielikuva, ettei homma oikeasti kannata, kun tuotoista vähennetään verot ja sijoituskulut.

Pahintahan tuossa on se, että pääomatuloverotusta halutaan nostaa entisestään, mikä taas tekisi pääomasijoittamisesta entistä kannattamattomampaa suomalaiselle samalla kun se ei koskisi pahemmin ulkomaalaisia sijoittajia. Eli loppujen lopuksi yritysten omistajuus karkaisi vain nopeammin ulkomaille jättäen vain työnteon suomalaisille ja voitot ulkomaalaisille. Tietenkin tuo on jo tällä hetkellä käynnissä, mutta hitaampana ilmiönä. Muutumme siis vähitellen talousorjakansaksi ja se on ihan omaa syytämme.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"...nykyisen mentaliteetin mukaan pääomasijoittaminen rinnastetaan melkeinpä rikolliseen toimintaan."

On tilanne ollut huonompikin. Pahimpina vasemmiston valta-aikoina yrittäjyys oli kironsana ja yrittäjiä kohdeltiin kuin rikollisia.

Kataisen hallitus alensi pääomaveroastetta. - Näin siinä tietysti käy, että päääoma karkaa ulkomaille ja on sitä jo tehnytkin. Juuri siitä oli Brexit- ja Trump-protesteissa paljolti kysymys: työpaikat ovat karanneet halpamaihin, ja turhautuneet työttömät protestoivat poliittista ja finanssieliittiä vastaan.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

"On yrityksen kannalta paljon helpompaa alentaa palkkoja – jos mahdollista – kuin ruveta miettimään ja toteuttamaan rationalisointitoimenpiteitä". Tämä on juuri se "sudenkuoppa" jolla markka-aikana kilpailukyky turvattiin ja sen seurauksena rationalisointitoimenpiteet jäivät toteutumatta ja korkean teknologian tuotanto valui kohti bulkkituotantoa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Juuri niin. Silloin ammattiyhdistysliike ei voinut tehdä mitään, sillä se ei päässyt vaikuttamaan devalvaatiopäätökseen. Euromaailmassa se pystyy tehokkaasti jarruttamaan ns. sisäistä devalvaatiota palkkojen alentamisen osalta.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Asiakas on se, joka tekee ne viimeiset johtopäätökset.

Suomalaisen tuotannon täytyy perustua hintakilpailukykyiseen osaamiseen ja erikoistumiseen, mikäli hyvinvointia haluttaisiin edelleenkin jatkaa ilman velkaantumista ilman konkurssia.

Suomalaiset ostavat Ikeasta ja muu porukka Euroopassa on hieman valveentumpaa.

Ei hyvältä näytä ei, sen kummemmin osaamisen kun omistamisen uskon taholta.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ei hyvältä näytä myöskään suomalaisten oman satavuotisjuhlaliköörin valinnan vajonneen Vana Tallinkiin? Eivät isoisetkaan pidä Suomen puolta, vaikka nyt olisi ollut tilaisuus kannattaa kotimaista tuotetta, jotka ovat tuotteina yhtä hyviä kuin virolaisetkin liköörit. Kansakin voi kannattaa nyt hyvällä omallatunnolla Ikean halpoja tuotteita:)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Vana Tallinnin valinta Suomen 100-vuotislikööriksi on suorastaan skandaali. Ei osattu tässäkään vetää kotiinpäin. Kansallista alemmuudentuntoa, jota ei muuualla maailmassa tapaa.

Onhan meillä omiakin, esimerkiksi kuopiolainen Lingnell&Piispanen. Se torjuttiin, koska siinä oli alkoholia ilmoitettua enemmän (!). Mutta sehän olisi pelkästään hyvä piirre suomalaisten mielestä.

Pekka Iiskonmaki

''Palkkojen ja voittojen välinen kuilu on liian leveä''

Netto vai bruttopalkkojen tulonsiirtojen jälkeen herra professori?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kumman tahansa, herra Iiskonmäki.

Pekka Iiskonmaki

Sitä voisi olla ilkeä, mutta en lyö lyötyä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ongelma on vain siinä, että voitot joustavat sataprosenttisesti suhdanteen mukaan, mutta palkat eivät juuri lainkaan. Jos yritys tuottaa tappiota ja jatkaa toimintaansa, niin palkat ovat äärettömän monta kertaa voittoja suuremmat. Ja voitokkaiden vuosien jälkeen yritykselle tulee taas niitä vähemmän voitokkaita tai tappiollisia vuosia. Palkankorotukset jäävät silti voimaan.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Tämä on kyllä merkittävä mikrotason ongelma. Tietysti voittojen täytyy olla suuria juuri riskinoton palkitsemiseksi, mutta nyt on selvästi ylitetty jokin raja. Riskinsä on tosin palkansaajillakin, kuten vaikkapa leipäjonot osoittavat.

Yksittäisiä ongelmatapauksia on aina, mutta pyrin hahmottelemaan isoa kuvaa.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Työpaikat taas joustaa, ei ketään pidä palkkalistoilla porukkaa jos ei ole töitä. Kun taas työ lisääntyy ja toiminta muuttuu voitokkaaksi niin palkataan minimillä taloon lisää porukkaa.

Joten loppupelissä se palkka kyllä joustaa, kierron kautta.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Ongelma kärjistyy myös sen takia, että yritykset kansainvälistyvät. Tuo vaikuttaa varsinkin silloin, kun omistajuus on ulkomailla ja työntekijät Suomessa. Vai kuinka usein itse ajattelette vaikka Intian köyhiä, jotka teettävät teille joka päiväisiä tuotteita kauppoihin?

Toinen suurempi ongelma on kilpailun puuttuminen, joka taas johtuu poliittisista päätöksistä. Yrittäminen Suomessa on nykyisin lähinnä taloudellinen itsemurha, koska säännöt, verot ja velvollisuudet lannistavat jo ensimmmäisinä vuosina yrittäjäksi erehtyneen pienyrittäjän. Suuremmilla yrityksillähän nuo eivät ole ongelma, koska niillä on luultavasti valmiiksi osasto, jonka tehtävä on kahlata päivittäin byrokratian viidakoissa tai ne voivat helposti laittaa moisen pystyyn.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Ongelma kärjistyy myös sen takia, että yritykset kansainvälistyvät."

Nimenomaan. Globalisaatiosta ja sen haitoista on keskeisesti kysymys.

Pienyrittämiselle on Suomessa liikaa esteitä, se on tosiasia. Isot pärjäävät, kuten toteat. Niillä on varaa palkata asiantuntijoita, jotka löytävät ne porsaanreiät.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Globalisaation henkeä ei oikein takaisin pulloonkaan saa. Sen pullottamine vaatisi teknologisen kehityksen kääntämistä päinvastaiseen suuntaan tai täydellistä eristäytymistä.

Muutenkin globalisaatio on haitta vain, jos ajattelee sen haittana, eikä itse halua muuttua. Jos oikeasti katsottaisiin, että mitä kannattaisi tehdä Suomessakin globalisaation suhteen, toisi globalisaatio tänne aika paremman elintason. Nykyinen linja pitäytyä rajatun valtion keinoissa globaalissa maailmassa vain tulee tekemään korjaamatonta tuhoa nykyisissä ja tulevissa sukupolvissa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #17

"Globalisaation henkeä ei oikein takaisin pulloonkaan saa. Sen pullottamine vaatisi teknologisen kehityksen kääntämistä päinvastaiseen suuntaan tai täydellistä eristäytymistä."

Ehkei saa. Ei sen "pullottaminen" tosin täydellistä eristäytymistä vaatisi, eikä myöskään teknologian kehityksen kääntämistä kokonaan. On olemassa aste-eroja.

Professori Esa Stenberg kirjoitti eilisessä Turun Sanomissa "Globalisaatiota uhkaavasta hitaasta kuolemasta":

http://www.ts.fi/mielipiteet/aliot/3122433/Globali...

Hänen mukaansa globalisaatio ei ole ikuisesti laaajenava ilmiö, kuten nyt monet luulevat/pelkäävät. Kuten sanottu Brexit ja Trump-ilmiö sekä muu populismi ovat osaltaan protesteja globalisaation haittavaikutuksia vastaan.

Tulevaisuuden ennustaminen on tosin vaikeaa tai mahdotontakin...

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen Vastaus kommenttiin #19

Harmi kyllä, en pääse lukemaan tuota artikkelia.

Tottahan toki globalisaatio jossain vaiheessa hidastuu ja lopulta voi pysähtyä melkeinpä kokonaan. Maapallo kuitenkin on rajallinen elintila ja vapauksiakaan ei voi antaa rajattomasti.

Brexit, Trump, Le Pen ovat toki protesti-ilmiöitä, mutta ovatko ne tosiaan protesteja globalismia vastaan vai jotain ihan muuta, kuten ehkäpä huonoa hallintoa vastaan. Tuskin noiden takana olevista henkilöistä kukaan haluaa rajoittaa järkevää liikkumista, tavaran siirtämistä ja ajatusten vaihtoa valtiosta toiseen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #30

Tuskin ne suoraan globalisaatiota vastaan oli suunnattu, mutta globalisaation seurauksia vastaan, jotka näkyvät esimerkiksi työpaikkojen häviämisenä. Ja varmasti myös huonoa hallintoa, hallitsevaa eliittiä vastaan. Ainakin Brexitissä vastustettiin nimenomaan ihmisten vapaata liikkumista ja myös EU:n vaikutusvaltaa - globalisaatioilmiöitä molemmat.

Jos haluat antaa s-postiosoitteesi, lähetän em. TS-jutun siihen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Globalisaation henkeä ei oikein takaisin pulloonkaan saa."

Trumppi aikoo yrittää ja todellisuudessa protektionismi on lisääntynyt lähes kaikissa maissa, niin ettei globalisaatio mikään luonnonvoima ole. Globalisaatiosta ovat hyötyneet vain ylikansalliset yhtiöt ihmisten jäädessä sivuosaan. Suomi on ollut häviäjä kaikilla mittareilla.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Olen kuta kuinkin samaa mieltä. Ehkä Suomi on sentään jotakin hyötynytkin globalisaatiosta. Mutta mikä lienee saldo hyödyistä ja haitoista?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Minä en ainakaan löydä merkittävää hyötyä, työt ovat lähteneet ja työttömyys räjähtänyt käsiin. Olisin kiinnostunut näkemään ne hyödyt joka ei tarkoita teknologista kehitystä, sitä tehtiin Suomessakin silloin kun työtä oli.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Vientiteollisuus on varmasti hyötynyt globalisaatiosta.

Mm. tällainen arvio globalisaation vaikutuksista löytyi netistä:

http://www.akava.fi/akava/tavoiteohjelmat/globalis...

Wikipedia määrittelee ilmiön näin:

"Globalisaatio on käytöltään hyvin moniulotteinen termi. Karkeasti määritellen se tarkoittaa yhteiskunnallista muutosta, joka ilmenee lisääntyvinä mannertenvälisinä yhteyksinä ihmisten välillä. Globalisaatio on siis maailmanlaajuista verkottumista.

Monesti globalisaatiota tarkastellaan vain taloudellisena ilmiönä. Globalisaatio tosin voidaan ymmärtää myös kulttuurin, informaation, politiikan, ympäristön ja hallinnon tasolla, näiden globalisoitumisprosessina. Asiayhteydestä riippuen globalisaatio on siis joko ihmisten lähentymistä toisiaan kohti, markkinoiden lähentymistä toisiaan kohti tai jopa globaalia hallintoa. Joissain määrittelyissä globalisaatio-termi korostaa kansallisvaltioiden rajojen hämärtymistä ja etenemistä kohti tietynlaista maailmankansalaisuutta. Globalisaatio käsittää siis lähes kaiken ihmisten välisen toiminnan."

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Vientiteollisuus on varmasti hyötynyt globalisaatiosta."

Suomen vienti on romahtanut ja samalla tuontikin koska ostovoimaa ei ole, onneksi ovat kuitenkin tasapainossa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #24

Valoisampia näkymiä on jo havaittu.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Oaj ilmeisesti haluaa kasvattaa tätä kuilua.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-200000...

Kakkosen kannan ymmärän bisines miehenä. Opettajat taas eivät tienaisi senttiäkään ahtaajien palkkojen jäädyttämisestä tai alentamisesta. Tienistit menisivät muualle.

Jos täma ei ole populismia, niin mikä?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #28

Populismia, ja ehkä vielä enemmän opettajien edunvalvontaa.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto Vastaus kommenttiin #29

No sitä kyllä. Mutta mielestäni aika harhaanjohtava ja väärä tapa käydä muiden kimppuun. Ahtausyrityste omistajat tapputtavat. Ehkäpä heidän kannattaisi liittyä oaj kannatus jäseniksi.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #31

Ei se minustakaan fiksua ole, mutta edunvalvonta on raakaa peliä.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Yksi mahdollisuus tilanteen tervehdyttämiseen olisi ottaa työntekijät osaksi yrityksen omistusta, jolloin joustaminen tilanteen mukaan olis luonnollisempaa. Hankalina aikoina jaetaan tappiot ja hyvinä aikoina voitot. Vanha idea, tuskin ottaa tuulta alleen vaikka edut on haittoja suuremmat.

Yrityksen johtajien paine päätösten tekoon ei tulisi ainoastaa kasvottomilta sijoittajilta joita ei kiinosta muu kuin tuotto, vaan myös työntekijöiltä jotka joka päivä näkevät mihin suuntaan firma menee ja osaavat vaatia nopeammin korjausta kuin sähköpostin päässä oleva sijoittaja joka näkee pieleen menneet päätökset vasta kun tuloksia annetaan julki.

Tämä myös mahdollisesti ratkaisisi ainaisen yritysten ulkopuolisen järjestäytymis kiistakapulan ja synnyttäisi yrityksen sisäisen järjestäymisen jolloin palkankortukset, lisät, vapaat jne voi sovittaa paremmin yrityksen tarpeisiin.

Myös ilmapiiri ongelmat olisi helpommin ratkaistavissa kun kyseessä on kaikkien etu eikä vain yrittäjän tai sijoittajien. Ei välttämättä edes synny työpaikkakiusaamista tai muuta epäedullista toimintaa joka vahingoittaa yrityksen tulosta joka tuntuu sitä kautta sitten osingoissa.

Eli palkkakuilu kapenisi kun osa palkasta on sidottu yrityksen tulokseen kaikilla.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kokoomuksella oli aikoinaan ohjelmassaan kansankapitalismi.

Wikipediasta löytyi vastaava idea, jota kutsutaan distributismiksi:

"Distributismi (engl. distribute = jakaa, jaella, levittää, jaoitella) eli omistuksen hajautusoppi on talousoppi, joka pyrkii turvaamaan markkinoiden toiminnan mahdollisimman laajapohjaisella tuotantovälineiden omistuksella. Omistuksen hajauttamisella tarkoitetaan niitä keinoja, joita käyttämällä on mahdollista vähentää omistuksen keskittymistä valtiolle tai yksityisille suuromistajille. Distributismin alkuperä on katolisessa kirkossa ja katolisissa ajattelijoissa. Se laajeni 1900-luvulla muihin piireihin ja viime vuosikymmeninä distributismista on tullut eri nationalististen suuntausten, liikkeiden ja aatteiden epävirallinen talousoppi. Distributismi on lähellä ideaa, jota jotkut poliittiset ryhmät Suomessa ovat kutsuneet nimellä kansankapitalismi.

Distributismi eroaa perinteisistä vasemmistolaisista ja oikeistolaisista opeista, ja luetaankin Kolmannen tien (Third way) opiksi. Distributismin idea poikkeaa kapitalismista ja sosialismista, koska distributismi vastustaa pääomien keskittämistä harvojen rikkaiden tai valtion haltuun. Kun sosialismissa tuotantovälineet ovat yhteiskunnan omistamia ja kapitalismissa taas pienen joukon yksityisesti omistamia, distributistisessa kansantaloudessa tuotantovälineiden laajapohjainen omistaminen on normaalia kuten sosialismissa, mutta samalla myös yksityistä kuten kapitalismissa. Pääoman yksityistä omistusoikeutta ei rajoiteta, mutta omistuksen keskittymistä yksityisellä sektorilla voidaan silti hienovaraisin keinoin vähentää. Tällaisen laajapohjaisen yksityisen omistamisen ajatellaan takaavan paremmin markkinoiden toiminnan kuin sosialistinen monopoli tai kapitalistinen oligopoli. Distributismi vastustaa myös äärimmäisyyksiin menevää individualismia ja statismia. Valtio-oppina distributismille on aivan sama, onko valtio tasavalta vai monarkia."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Distributismi

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Tuo ei välttämättä riitä, koska meillä on myös niitä, joilla ei ole töitä. Tuohon liittyen globalisaatiosta voi hyötyä tuhottomasti antamalla omistusten kasvaa. Meillä kun on kansainvälisten yritysten suhteen (kuten myös ulkomaalaisten) vain kolme vaihtoehtoa, jotka ovat velkaorjuus, kieltäminen tai omistajuus. Velkaorjuus on se, johon tällä hetkellä ollaan luisumassa. Velkaorjuudessa tuottavan omaisuuden määrä on lähes nollassa ja suomalaistenkin yritysten omistajuus on ulkomailla. Kieltäminen meinaa protektonismia ja tuo taas toisi entistä enemmän eriarvoistamista, kun Kiinan halvat kännykät muuttuisivat suomalaisiksi kännyköiksi ja niiden hinta olisi moninkertainen puhumattakaan muista protektionismin haittapuolista. Omistajuudessa taas suomalaisten omaisuuden annettaisiin kasvaa ja suomalaiset siis omistaisivat myös osan (paljon suuremman kuin nyt) ulkomaalaisista yrityksistä. Tuolloin muut olisivat ainakin osittain velkaorjuudessa suomalaisille.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Omistajuudessa taas suomalaisten omaisuuden annettaisiin kasvaa ja suomalaiset siis omistaisivat myös osan (paljon suuremman kuin nyt) ulkomaalaisista yrityksistä."

Tähän olisi pyrittävä. Kuitenkin suuntaus näyttää olevan pikemminkin se, että suomalaiset myyvät yrityksiään ulkomaalaisille omistajille. Miten siis saataisiin suomalaisten omistamishalu kasvuun?

Mitä tulee työntekijöiden omistuksen lisäämiseen, sen ongelmakohtina ovat ainakin pääomien puuute ja työntekijöiden halukkuuus sijoittamiseen ja siihen liittyvään rikinottoon.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen Vastaus kommenttiin #37

Piensijoittamisesta pitäisi tehdä kannattavampaa ja sijoittamisen riskejä pitäisi vähentää.

Esim. tällä hetkellä piensijoittajien osinkoverot huitelevat jo kohta kolmessa kymmenessä prosentissa samalla kun suursijoittajat maksavat pyöreän nolla prosenttia veroa.

http://osinkotieto.com/osinkovero-iskee-kotitalouk...

Kuten artikkelissakin on, niin jo 3% osinkovero kaikille toisi vähintään saman verokertymän.

Riskejä taas voidaan vähentää antamalla köyhemmille mahdollisuus omistaa jotain sosiaaliturvallakin. Yksinkertainen ratkaisu olisi antaa sosiaaliturvallakin omistaa omaisuutta muodossa tai toisessa vaikka jonnekin puoleen miljoonaan asti. Nythän niiden, jotka tippuvat sosiaaliturvalle, ei kannata tehdä pieniä työhommia tai edes kerätä omaisuutta, koska seuraavassa kuussa omaisuua vähennetään suoraan tuesta. Jos köyhemmille sallitaan omaisuuden kasvu, he voivat parhaimmassa tapauksessa kiivetä ulos köyhyydestä ihan itsekin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #38

"Esim. tällä hetkellä piensijoittajien osinkoverot huitelevat jo kohta kolmessa kymmenessä prosentissa samalla kun suursijoittajat maksavat pyöreän nolla prosenttia veroa"

Täysin kohtuuton tilanne.

"Yksinkertainen ratkaisu olisi antaa sosiaaliturvallakin omistaa omaisuutta muodossa tai toisessa vaikka jonnekin puoleen miljoonaan asti. Nythän niiden, jotka tippuvat sosiaaliturvalle, ei kannata tehdä pieniä työhommia tai edes kerätä omaisuutta...".

Puolen miljoonan omaisuus kuulostaisi aika kohtuuttomalta tuen saajalla. Pienten tulojen salliminen olisi kyllä järkevää. On huomattava, että näissä(kin) asioissa viranomaiset joutuvat torjumaan väärinkäytöksiä, joita aina esiiintyy.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen Vastaus kommenttiin #40

Puoli miljoonaa ei ole ihan tuulesta temmattu. Tuollainen summa vähäriskisissä sijoituksissa tuottaa (kaikkien verojen jälkeen) suurinpiirein saman verran kuin mitä tukea saa maksimissaan. Muutenkin puoli miljoonaa ei ole paljoa esim. Helsingin asuntomarkkinoilla. Rajan voi toki häivyttää kokonaan pois, jolloin ollaan oikeastaan perustulossa.

Tuloista tietenkin olisi hyvä sallia kaikki, mutta vähentää tuesta ainakin puolet tuloista, kuten nytkin ilmeisesti tehdään.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #41

Tosin puoli miljoonaa on yleisesti ottaen tuensaajile suuri summa, jollaista he tuskin pystyisivät keräämään. Ja harva ryhtyisi pienistä tuista/palkkatuloista säästämään, kun raha ei riitä välttämättömimpäänkään.

Käyttäjän visahuuskonen kuva
Visa Huuskonen

Kiitos Pekka Pihlannolle ajatuksia herättävästä kolumnista.

’Vanhaan hyvään aikaan’ yritysten tulokset palasivat eri reittejä melko suljettuun kansantalouden kiertokulkuun ja liiketoiminnan kannattavuus kasvatti myös palkansaajien jako-osaa kansantuotteesta. Injektiovaikutus saattoi synnyttää myönteisiä megasuhdanteita, kuten ensimmäistä maailmansotaa edeltäneenä ajanjaksona. Nyt näyttää siltä, että tulokset katoavat ja liudentuvat näkymättömiin maailman rahamarkkinoille. Tulos ei enää lämmitä kotikulmilla.

Kansantalouden rahaprosessi oli joskus tiukasti kiinni talouden reaaliprosessissa. Rahalle oli todellisuudessa vastinetta. Nyt ei ole. Tästä seuraa kaksi ongelmaa: Rahataloutta ohjaamalla reaalitalous muuttuu vähän, tai ei ollenkaan. Toisaalta reaalitalouden tuottavuuden muutokset eivät ole riittävän houkuttelevia vetämään investointeja puoleensa.

Laaja raha velloo levottomana etsimässä tuottoja, jotka ylittävät reaalitalouden kasvun. Reaaliarvojen ja raha-arvojen kuilua ylläpidetään ’setelielvytyksellä’.

Tulee ehkä päivä, jolloin oivalletaan, ettei kaikelle tilirahalle ole vastinetta. Keskinäistä velkaa on enemmän kuin omaisuutta yhteensä. Markkinoiden laajan rahan määrä (=velka) on moninkertaisesti suurempi kuin globaali bruttokansantuote. Talletuksemme ovat ketjutetussa rahastossa, jonka nimi on Global Hype.

Ihmisen elämä on vietettävä täällä reaalimaailman puolella. Tiliraha ei lämmitä, ennen kuin sillä on saatu joku käyttökelpoinen vastine. Rahan numeerisen (fiktiivisen) määrän sijasta pitäisi puhua siitä, mitä meillä on käsillä, ei tilillä.

Aika harva näyttää olevan kiinnostunut reaalimaailman laadusta ja siihen liittyvästä aidosta hyödystä. Tällä logiikalla on taloudellisesti kannattavaa pitää yhä suurempi osa työvoimasta tuotannon ulkopuolella, koska he aiheuttavat fiskaalisia kustannuksia. On kannattavaa jättää infra rakentamatta, onnettomuuksien uhrit kuntouttamatta, talot maalaamatta, tai vanhukset huonolle hoidolle. Kun kurjuus tämän seurauksena lisääntyy, säästetään pakon edessä taas vähän lisää, jotta saamme rahaa välttämättömään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset