Lokari

Hyvä, että on riippumaton Uusi Suomi

Nyt kun Yle on tukkinut toimittajan suun – siitähän näyttää olevan kysymys Ylen johdon selittelyistä huolimatta – on hyvä, että on olemassa Uuden Suomen tapaisia riippumattomia medioita, joissa kansalaiset pääsevät käsittelemään myös kiellettyjä aiheita. Päätös, jolla kiellettiin Ylen toimittaja Ruben Stilleriä valmistelemasta Terrafame-jupakkaa koskevaa ohjelmaansa irtisanomisen uhalla (joka tosin peruttiin, kun järki palasi) ei näytä niinkään journalistiselta kuin poliittiselta päätökseltä. Selitys, että haluttiin antaa eduskunnan oikeusasiamiehelle työrauha, vaikuttaa keinotekoiselta.

Ylen johdon päätös näyttää liittyvän siihen, että pääministeri Sipilä pommitti toimitusta kiihtyneessä mielentilassa noin kymmenellä viestillä. Sipilä selittää, että hänellä ei ollut tarkoitusta vaikuttaa Ylen toimintaan, vaan hänen kritiikkinsä kohdistui siihen, ettei hänelle annettu riittävästi aikaa kommentoida Terrafamen kaivokseen liittyvää uutista. Pääministerin pitäisi kuitenkin ymmärtää  – presidentti Koiviston sanontaa siteeratakseni – että jos hän kuvittelee käyttävänsä vasaraa, se osoittautuukin käytännössä hänen asemansa johdosta moukariksi.

Pääministerillä on arvovaltaa, jota tässä tapauksessa vielä lisää Ylen budjettiriippuvuus maan hallituksesta ja eduskunnasta. Tämä toteamus ei tarkoita sitä, että väittäisin pääministeri Sipilän uhanneen kiristää Ylen budjettiruuvia. Pelkkä tieto tästä mahdollisuudesta riittää – sen verran organisaatiolla ja sen edustajilla on itsesäilytysvaistoa.

Pääministerin esteellisyysepäilyistä alkanut Terrafame-jupakka on saanut lisäulottuvuuden, joka koskee sananvapautta. Poliittisesti johdettu Yle osoittautui nyt ongelmalliseksi järjestelyksi. En kannata hallituksen suurta yksityistämisintoa, mutta Ylen poliittisen napanuoran katkaisemisessa saattaisi olla järkeä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Sipilän sähköposteista Ylen toimittajalle tuli iso uutinen maailmalla
(Iltalehti Keskiviikko 30.11.2016 klo 19.30)

"BBC:n mukaan Suomen pääministeri on keskellä sensurointikiistaa.
BBC muistuttaa, että Suomi on ollut lehdistön vapaudessa maailman ykkösmaa. BBC muistuttaa, että Suomi on ollut lehdistön vapaudessa maailman ykkösmaa. Tätä kirjoitettaessa (klo 19.30) yksi Britannian yleisradioyhtiön BBC:n luetuimmista jutuista kertoo siitä, miten Suomen pääministeri on yrittänyt puuttua tiedotusvälineiden uutisointiin.
BBC muistuttaa, että Suomi on tähän saakka ollut maailman lehdistön vapautta mittaavan indeksin kärkimaa viimeiset viisi vuotta.
BBC:n mukaan pääministeri Sipilä on keskellä sensurointikiistaa. Pitkässä jutussa kerrotaan myös siitä, että talk show-isäntä Ruben Stilleriä kiellettiin tarttumasta aiheeseen ohjelmassaan.
Juttu on levinnyt uutistoimistojen kautta ympäri maailmaa. Esimerkiksi australialainen 7News kertoo 1.12. päivätyssä jutussaan (Australiassa kello on edellä), että Suomen pääministeriä syytetään median sensuroimisesta."

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Blogissasi on monta ongelmallista mielipidettä. Ruodin niitä lopusta alkuun.

1. YLE on Eduskunnan radio, eli se ei siis ole hallituksen radio. Jos Ylen napanuora Eduskuntaan katkaistaan, se lakkaa olemasta valtiollinen ja markkinoista vapaa media.

2. Pääministerillä on vaikutusvaltaa. Sehän näkyy tässäkin tapauksessa siinä, että Yle on siirtynyt puolustus- ja sensuurikannalle. Täytyy vielä kuitenkin toistaa, että pääministeri on osa eduskuntaa - ei eduskunta kokonaisuudessaan.

3. Pääministeri pommitti eräiden tietojen mukaan toimittajaa ja tämän esimiestä vajaan kahdenkymmenen viestin verran (perjantain ja lauantain välisenä yönä). Tulee mieleen, onko Sipilä on ollut voimakkaan mielenjärkytyksen tilassa, tai vaihtoehtoisesti vetänyt ns. mattilat?

4. Ruben Stiller on aiemminkin hankkinut itselleen ongelmia Ylessä ollessaan. V. 1993 hän hankki henkilökohtaisen "puhekiellon" ja lopuksi potkut sen rikkomisesta, koska nimitti kepulaista (!) yksikönjohtajaa "kökkötraktoriksi". Saa nähdä, toistaako historia itseään?

Kepulaisuus on ehtymätön astia Ylelle, mutta Yle näyttäisi olevan koko ajan erityinen ongelma kepulle. Toimittajat eivät näytä taipuvan kepulaisuudelle, jostain syystä?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Vastailen:

1. --- Jos Ylen napanuora Eduskuntaan katkaistaan, se lakkaa olemasta valtiollinen ja markkinoista vapaa media. ---> Juuri sitä tarkoitin.

2. Pääministerillä on vaikutusvaltaa. Sehän näkyy tässäkin tapauksessa siinä, että Yle on siirtynyt puolustus- ja sensuurikannalle. Täytyy vielä kuitenkin toistaa, että pääministeri on osa eduskuntaa - ei eduskunta kokonaisuudessaan. ---> En ole tuollaista väittänytkään. Asian ydin on se, että Sipilä on hallituksen pääministeri.

3. --- Tulee mieleen, onko Sipilä on ollut voimakkaan mielenjärkytyksen tilassa, tai vaihtoehtoisesti vetänyt ns. mattilat? ---> Hän itse myönsi olleensa tunnekuohun vallassa - mikä on varsin selvä asia. On hän lisäksi saattanut olla niin sanotusti "väsynyt".

4. Ruben Stiller on aiemminkin hankkinut itselleen ongelmia Ylessä ollessaan. V. 1993 hän hankki henkilökohtaisen "puhekiellon" ja lopuksi potkut sen rikkomisesta, koska nimitti kepulaista (!) yksikönjohtajaa "kökkötraktoriksi". Saa nähdä, toistaako historia itseään? ---> Siis hankala tyyppi? Se ei mielestäni lievennä Ylen johdon sensurointitoimenpiteitä.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tämänhetkinen pääministeri on osa eduskuntaa, eli 1/200.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Onkohan Uusi Suomi todellakaan riippumaton media? Sehän kuuluu Alma konserniin, jossa Koneen/ Cargotekin Herlineillä on isohko osakepotti.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Pertti "Onkohan Uusi Suomi todellakaan riippumaton media?" Sanotaanko lähes riippumaton, vaikka ehkä välillä nostoissa näkee mihin suuntaan ollaan vähän enemmän kallellaan... Kuitenkin saamme kirjoittaa omia mielipiteitämme vapaasti ja se on jo itsessään arvokas oikeus, josta voi olla kiitollinen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kaikki on suhteellista, mutta kuten Kaija toteaa, saamme kirjoittaa omia mielipiteitämme vapaasti - juuri sitä pidän riippumattomuutena, joka Yleltä näytti puuttuvan.

Jokaisella lehdellä on jokin agendansa, joka voi vaikuttaa julkaisemiseen. Nettilehdessä sen vaikutus on minimissään, koska "palstatilaa" riittää.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Mitään painostustahan noissa sähköposteissa ei ollut kun yle ne julkaisi, pelkkää Sipilän vitutusta, mikä on ihan normaalia.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ylen julkaisema kirjoitus ei vastannutkaan tätä:

Samana iltana pääministeri Sipilä lähetti lähes 20 viestiä Ylen ajankohtaistoimittajalle Salla Vuorikoskelle. Iltalehden haastattelussa Vuorikoski ihmettelee Sipilän jyrkkäsävyisiä viestejä ja suhtautumista mediaan.

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2016113022000...

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Petteriäkin viedään kuin pässiä narussa. Normaalisti analyyttinen ja kirkas mieli on tunnekuohuissa kadottanut johtoajatuksen monipolvisen tapahtumasarjan käänteissä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

#5
Kyllä jo se on painostusta, kun päääminiteri kirjoittaa tunnepitoisia viestejä tiedotusvälineelle. Ja painostukseksi se tulkittiin, koska Ylen "journalistinen" päätös oli pääministerin mielen mukainen eli uusi ohjelma hyllytettiin. Tästä jäi jupakasta tahra Suomen sananvapausmaineeseen. Uutinen kiertääkin maailmalla Australiaa myöden.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos kirjoituksesta. Aihe on tärkeä keskusteltavaksi niin pääministerin kuin Ylenkin osalta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kiitokset! Aihe on tosiaan tärkeä, sillä sananvapaus ja median riippumattomuus ovat demokratian kulmakiviä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Mielipide: Ajattelematon Juha Sipilä on itse syyllinen kohuunsa

Professori emeritus ja oikeustieteilijä Aulis Aarnio kirjoittaa, että hallituksen ja pääministeri Juha Sipilän oikeudellinen osaaminen on heikkoa. Sipilä on ollut yliolkainen häntä sitovien säännösten noudattamisessa.

AAMULEHTI Kotimaa12.12. 09.33
Mauri Ratilainen

Aulis Aarnio
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) lausunnoista yritystaustastaan ja yksityiselämästään on syntynyt kohu, jonka syy on pääministeri itse. Kuten julkisuudessa on todettu, Juha Sipilä ei ole tiedostanut olevansa poliittinen johtaja. Yritysjohtajana hän hallitsi hyvin hallituksen muodostamisprosessin, mutta sitten, kun hänen on pitänyt esiintyä poliittisena johtajana, hän on paljastunut pelkäksi yritysjohtajaksi.
Yksi julkisuutta hallinnut teema on ollut pääministerin esteellisyys Terrafame-asiassa. Teeman käsittely julkisuudessa on ollut täynnä käsitesotkuja. Ei ole tehty eroa vaikuttamisen ja vaikuttamismahdollisuuden välillä, ei ole eritelty, mitä mahdollisuus vaikuttaa voisi merkitä. Niin ikään on jäänyt pohtimatta, miten mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun heijastuu poliittiseen päätöksentekokulttuuriin.

Esteellisyyden määritelmä itsessään on selkeä. Jos henkilöllä on sellainen suhde esille tulevaan asiaan, että se uhkaa hänen objektiivisuuttaan, henkilö on esteellinen eli jäävi tuon asian osalta. Julkisen vallankäytön yhteydessä määritelmä saa lisää syvyyttä.
Siinä esteellisyyssäännöt suojaavat päätöksenteon uskottavuutta. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, ettei päätöksenteon ylle lankea epäilyksen varjo.

Epäily voi kytkeytyä läheisyyteen, esimerkiksi sukulaisuuteen. Juuri sitä katsotaan usein suurennuslasin lävitse. Kiinnostavampi on kuitenkin intressijääviys. Siinä on kysymys henkilön suhteesta itse asiaan, ei asiaan osallisiin. Intressijääviys voi myös sulautua henkilösuhteiden läheisyyteen. Vaikka päätöksentekijällä itsellään ei olisi odotettavissa suoranaista tai välitöntä etua päätöksestä, sitä voi olla jollakulla hänen läheisellään. Tällöinkään jääviys ei perustu epäilylle siitä, että on tietoisesti suosittu läheistä. Ratkaisevaa on mahdollisuus, että yksityiset intressit heijastuvat ratkaisuun ja vinouttavat sitä.

Olennaista on pääministeri Sipilän uskottavuus kansalaisten silmissä.
Modernin jääviysajattelun mukaan ei nimittäin riitä edes se, että henkilö varmistuu puolueettomuudestaan. Hänen on arvioitava myös se, miltä tapaus näyttää ulospäin. Vaikka todellista intressien yhtymistä ei olisikaan olemassa, jo pelkkä ulkoinen kuva jääviyden mahdollisuudesta vaikuttaa siihen, kuinka lujasti päätöksenteon puolueettomuuteen luotetaan. Sekin mikä ei ole väärin, voi näyttää siltä, jos asia huonosti hoidetaan.

Luotettavuuden kannalta olennaista on se, että päästään mahdollisimman varhain pureutumaan luottamusta horjuttaviin tosiasioihin. Niin kuin professori Leena Halila jo kohun alkuvaiheessa totesi, henkilön pitää itse huolehtia esteettömyyden selvittämisestä. Tällöin ei ole kysymys siitä, mitä henkilö tiesi tai uskoi. Henkilö ei voi vetäytyä tietämättömyyden verhon taakse. Hänellä on selonottovelvollisuus. Henkilöä arvioidaan paitsi sen mukaan, mitä hänen on katsottava tietäneen, myös sillä perusteella, mitä hänen olisi pitänyt siinä asemassa tietää. Mitä korkeammassa asemassa henkilö on, sitä suurempaa selonottovelvollisuutta tulee häneltä vaatia.

Pääministeri Sipilän esteettömyyteen ei ole mahdollista ottaa kantaa tiedossa olevien tosiseikkojen perusteella. Julkisuuden kautta ei pidä luoda paineita eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tämä kyllä osaa asiansa. Sen verran voi kuitenkin sanoa, että pääministeri on ollut harvinaisen ajattelematon ja myös yliolkainen häntä sitovien säännösten noudattamisessa. Yrityselämästä lainatut mallit eivät sovellu merkittävää julkista valtaa käyttävälle henkilölle. Pääministerin toiminta ja sitä seurannut kiukuttelu medialle ei anna hyvää kuvaa pääministerin, ei liioin hallituksen oikeudellisesta osaamisesta.

Tätä hallitusta koottaessa ministeriryhmään ei mahtunut yhtään oikeustieteellisen loppututkinnon suorittanutta. Hallitus on osin ehkä tästä syystä poukkoillut julkisuudessa keskeneräisten esitysten ristitulessa. Ensin ehdotetaan jotakin ja sitten se vedetään pois, kun huomataan, että on olemassa sellainenkin asia kuin Suomen laki, joka estää hankkeen, saati että olisi muistettu perustuslain olemassaolo.
Hallituksen työtä lainsäädäntöhankkeet mukaan lukien leimaa tekninen keskeneräisyys. Siihen ovat kiinnittäneet huomiota jopa valmistelusta vastaavat virkamiehet. Se on aivan uutta. Lainvalmistelua on toki aika ajoin kritisoitu tuomioistuinten ja yliopistojen suunnalta, eikä aiheetta. Mutta oudoksi nykymenon tekee se, että lainvalmistelijat itse alkavat ruotia kriittisesti omia tekemisiään.

Insinööri-pääministerin olisi siis korkea aika havahtua siihen tosiasiaan, että Suomi on oikeusvaltio, jossa maata on lailla rakennettava – tai tehtävä se ainakin niin, että kunnioitetaan lakia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset