Lokari

Mikä Pastori Jussilaisessa mättää?

TV:ssa esitettiin äskettäin Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Pastori Jussilainen vuodelta 1955. Mistähän  johtuu, että monet arvostelijat suhtautuvat elokuvaan nurjamielisesti? Hesarin arvostelija kuittasi sen yhdellä tähdellä – ja antoi samalla amerikkalaiselle kohellukselle Heitä mami junasta kaksi tähteä. Makuasioista on tietenkin kysymys, mutta missä ovat perustelut?

Wikipedia luonnehtii filmin sisältöä: Tapahtumat sijoittuvat savolaiseen kirkonkylään 1800-luvun loppupuolella. Uudenlaiset ajatukset, kuten naisasia- ja kansanopistoaatteet tekevät tuloa kylään. Nämä uuden aatemaailman vaikutteet eivät kuitenkaan saa pastoria innostumaan. Kun pastorin anoppi yllättäen saapuu vierailulle, edessä on todellinen tahtojen taistelu. Anoppi laittaa pappilassa paikat uuteen uskoon, ja näin muuttuvat myös pastorin vanhoilliset ja edistyksenvastaiset käsitykset.

Erilaisten aatteiden yhteentörmäys on ominaista meidänkin ajallemme. Ja mielestäni Pastori Jussilainen on viihdyttävä kansan- ja ajankuvaus. Käsikirjoitus antaa pohjan mainioille tyypeille, joita hyvät näyttelijät työstävät herkullisiin mittoihin, etunenässä Edwin Laineen näyttelemä nimihenkilö. Hyvän vastuksen pastorille antaa Tyyne Haarlan luoma sisukas anoppi.

Rauha Rentolan herttainen ja myöntyväinen pastorskakin on roolisuoritus paikallaan. Kun mainitaan vielä Kirsti Ortolan typerä ja taikauskoinen Mari-piika sekä herännäisten joukko etunenässä Uuno Montonen, niin keskeinen näyttelijäkavalkadi on siinä. Ei tosin myöskään Leo Riutun kansakoulunopettajassa, Kaarlo Halttusen hidasliikkeisessä renki-Jannessa ja Kaisu Leppäsen Lindgreenskassa mitään vikaa ole.

Edvin Laineen suoritusta on moitittu maneeriseksi, mutta minusta hän luonnehtii osuvasti ailahtelevaa, autoritaarista ja turhamaista pappismiestä, joka tiukan paikan tullen eli anopin edessä muuttuu lapsenomaiseksi marttyyriksi. Suuren herännäisjoukon pastori kuitenkin heittää sumeilematta salistaan ulos hänen matoilleen syljeskelemästä ja uskonasioista vaahtoamasta. Mahtipontista komiikkaa parhaimmillaan.

Lieneekö elokuvan teatterimaisuus vaivannut arvostelijoita? Sitähän elokuvan alussa suorastaan osoittelevasti korostetaan, kun alkukohtaus on sijoitettu teatterin lavalle täyden katsomon eteen. Suomalaisen elokuvan alkutaipaleiden jäykästä teatterireplikoinnista ei kuitenkaan ole jälkeäkään.

Esimerkiksi pastorin saarnan valmistelu on riemastuttavaa seurattavaa: seurakunta tulee kuulemaan tuomitsevaa tekstiä Helsingin herrojen ja narrien koreilunhalusta sekä turhamaisuudesta: "Sikkaaria poltetaan, totia juuvaan ja Nyya Prässiä luvetaan...".

Ja tuskinpa on kukko laulanut kolmeakaan kertaa kun anoppi on saanut pastorin houkuteltua totia juomaan, sikaria polttamaan ja pukeutumaan koreisiin vaatteisiin. Anopin tuomat toppastuolit ja ikkunaverhot saavat lopulta jäädä taloon – sen jälkeen kun herännäisjoukko on käynyt tätä synnillistä menoa kuuluvasti moittimassa.

Kassila herkuttelee pitkillä kamera-ajoilla kulissipappilan huoneesta toiseen – samaan tapaan kuin Palmu-elokuvissa. Minua se ei ainakaan häirinnyt. Teatterivaikutelmaa vähentävät muun muassa ulkokohtaukset, joita esiintyy silloin tällöin.

Yhteenvetona totean, että Pastori Jussilainen edustaa Edvin Laineen ja muiden hyvien näyttelijöiden, käsikirjoittajan sekä ohjaajan juhlaa, jota seuratessa katsoja viihtyy.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Hyvä arviointi!

Kuten ei Sinunkaan Pekka Pihlanto, niin ei minunkaan mielestäni kyseisessä elokuvassa ole mitään moittimista. Mainio elokuva, tosin teatterimainen, mutta ei kai se esitystä välttämättä pilaa?

Elokuvakriitikkojen arvosteluihin ei kannata liiaksi tuijottaa. Olen huomannut, että esimerkiksi Aamulehden elokuva-arvostelijan huonoksi haukkumia filmejä kannattaa juuri niitä katsoa.

Viime viikkoina YLE on päivisin esittänyt suomalaisia filmejä, joiden pääosassa on Edvin Laine. Erinomainen näyttelijä ja ohjaaja. Noissa elokuvissa saa tosissaan nauraa; ja sehän on pelkästään hyväksi tässä nykyisessä karunoloisessa maailmanmenossa. (Tosin viimeaikaiset kaksi Edvin Laine-elokuvaa ovat olleet melko synkkiä. Esimerkiksi Linnan "Musta rakkaus".)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kiitokset! Ei tosiaankaan kannata tuijottaa arvostelijoiden näkemyksiä. Eri sukupolvet näkevät asiat aivan eri tavalla.

Edvin Laine oli hyvä ohjaaja ja näyttelijä. Musta rakkaus oli liian synkkkä minunkin mielestäni.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Aina kun pastori Jussilainen tulee, katson sen, mainio elokuva, mainiot näyttelijäsuoritukset.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Katsoin pätkän, vaikutti opettavaiselta kuin Turmiolan Toimmit aikoinaan kansakoulussa. Lapsellista paasausta hyvästä, pahasta ja oikeaoppisuudesta. Hieman samaa kuin tämän päivän alkoholipolitiikka.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Mistähän elokuvasta katsoit pätkän? Kaikesta päätellen et ainakaan "Pastori Jussilaisesta"!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Turmiolan Tommilla ja Pastori Jussilaisella on ainakin yksi selkeä ero: Jussilaisessa on huumoria.

Jussilainen ei opasta alkoholinkäytössä, mutta asettaa naurunalaiseksi pastorin, joka vanhaa sanontaa käyttääkseni "juopuu kuin kansakoulunopettaja". Lisäksi se irvailee raivoraittiiden ja kiihkouskovaisten körttien kustannuksella. Nämä itseään muita paremmiksi luulevat käyvät haistelemassa papin henkeä ja toteavat: "Todisesti, väkevätä on!".

Jotakuta voi loukata pappien ja uskovaisten kustannuksella irvailu. Minua se ei kuitenkaan häirinnyt.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Perjantaain "Hilman päivät" ja taas on istuttava tv:n ääreen. Aino Mantsas, Manni, Tuuri, Palo ja tietenkin Laine, kaikki hyvässä vedossa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Siinä on toinen hauska Edvin Laine-toteutus. "Missä palaa, missä palaa...!".

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Hyvä arvio elokuvasta ja hyvä on elokuvakin.

Minulla on muutamia asioita joiden koen henkilökohtaisesti haittaavan omaa taidekokemustani, mutta eivät ne asiat jotka koen henkilökohtaisesti negatiivisesti sellaisia ole joiden ajattelisin vähentävän teoksen arvoa, ne ovat vain sellaisia jotka häiritsevät minua henkilökohtaisesti.

Pääosan esittäjä, Edwin Laine, esittää Jussilaista kyllä ansiokkaasti, mutta hän on sen tyypin näyttelijä joka ei pysty kätkemään omaa persoonaansa roolinsa alle. Se oma persoona on väistämättä aina esillä, jopa enemmän kuin esitettävä persoona. Tälle asialle ei tämä näyttelijä kuitenkaan itse voi mitään. Siitä puutteesta jos ei piittaa niin hänen tulkintansa on kyllä erinomainen.

Toinen asia joka häiritsee on tämän elokuvan teatterimainen esitystapa. Silloin nyt vain osattiin tehdä asioita tällä tavalla, elokuvan keinot eivät olleet ilmeisesti kovin kehittyneitä. Tämä on siis mielestäni teatterielokuva ja sellaisena taidolla toteutettu, ei huomauttamista, mutta se olisi voinut olla myös elokuvamaisempi.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin tämä oli huolellista työtä ja tulos on laadukas, kaikki toimii, missään kohtaa ohjaajan tai näyttelijöiden ote ei herpoa, kuten niin usein elokuvissa tapahtuu. Siinä mielessä tällaista mestariteosta on aina nautinto katsoa, vaikka edellämainitut asiat vähän kiusaavat.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kiitokset! - Toki jokaisella voi olla omia kielteisiä tuntemuksia myös kokonaisuutena hyvänä pitämästään elokuvasta. Teatterimaisuus häiritsi minuakin aluksi, mutta sen unohti melko pian, sillä elokuva on niin mukaansa tempaava.

Edvin Laine saattoi olla persoonansa johdosta kovin samanlainen eri elokuvarooleissa, varsinkin komedioissa, mutta se ei yksittäistä filmiä katsellessa ainakaan minua häirinnyt. Jos niitä katsoisi useita peräkkäin, tämä voisi jo haitata.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Mitä sanotte elokuvasta "Rakas lurjus"?
Käsikirjoitus Mika Waltarin ja pääosissa Edvin Laine ja Joel Rinne.
Filmi oli hyvin teatterimainen, siellä esitettäväksi kai lähinnä tarkoitettukin, mutta mitään se ei haitannut. Todella nauruhermoja kutkuttava esitys...hau-hau-mies!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Rakas lurjus on hyvä elokuva sekin. Waltarin käsikirjoitus on tietynlainen laadun tae. Esim. Waltarin käsikirjoittamat Komisario Palmut ovat laatufilmejä. Viimeisessä Palmussa (Vodkaa, komisario Palmu) käsikirjoitus on jonkun muun tekemä, ja se ei ollutkaan aikaisempien veroinen.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Itseäni hämmästyttää se, kuinka paljon elokuvia sodasta toipuneessa Suomessa kyettiin toteuttamaan, esim "Tuntemattoman sotilaan" aikaansaaminen sen ajan Suomessa on varmasti ollut valtava ponnistus.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Silloin tehtiin elokuvat huolella. Taisi olla Spede Pasanen, joka aloitti suomalaisen elokuvan alamäen nopeasti huiskaistuilla tekeleillä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Spede Palanen erityisesti turhapuroillaan on suomalaisen elokuvataiteen alennustilan symboli, mutta kyllä sitä alhaista tasoa oli paljon laajemmalla ja jossain vaiheessa ei hyviä elokuvia Suomessa tehty. Eivät ne kokeiluviritelmätkään sellaisia olleet.

Nyt on taas jotain pyrkimystä parempaan, mutta aikalailla elokuvia nyt tehdään kansainvälisten formaattien mukaan.

Vanhan suomalaisen elokuvaperinteen pohjalle ei nykyisin rakenneta, vaikka perustus olisi luja ja vankka.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #19

Eräs piirre uudemmassa suomalaisessa elokuvassa ja teatterissakin on, että monen näyttelijän puheesta ei saa kunnolla selvää. Lieneekö Turkan koulukunnan jälkiä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset