Lokari

Suomi toimi rikospoliisina kansainvälisessä konfliktissa

Presidentti Urho Kekkonen lausui aikoinaan, että Suomen tulee pysytellä suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella  ja toimia kansainvälisessä politiikassa pikemminkin lääkärin kuin tuomarin roolissa.

Nyt Suomi on antanut apua rikostutkinnassa, joka tähtää Ukrainassa tapahtuneeseen matkustajakoneen alas ampumiseen syyllistyneiden paljastamiseen. Tutkimukset pidettiin salassa Hollannin viranomaisten pyynnöstä. Presidentti Niinistö piti asiasta tiedotustilaisuuden koska tutkimukseen osallistumista riepoteltiin julkisuudessa.

Asia on maallemme kiusallinen varsinkin kun kyseessä on venäläinen ilmatorjunta-ase ja venäläiset ovat ilmeisesti osoittautumassa syyllisiksi. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, pitikö meidän ryhtyä poliisiksi tässä asiassa vai olisiko ollut viisaampaa pysytellä lääkärin roolissa.

Asiaa hankaloittaa vielä se, että Suomen hankkiessa kyseisiä venäläisiä ohjuksia, se ilmeisesti sitoutui pitämään ohjusta koskevat tekniset tiedot salassa. Nyt muut tutkimuksiin osallistuneet maat ovat saattaneet saada ohjuksistamme salaisia tietoja.

Moraaliselta ja inhimilliseltä kannalta on tietenkin tärkeää, että tällaiseen rikokseen syyllistyneet saadaan kiinni ja tuomituiksi. Mutta täytyikö  Suomen mennä siihen mukaan – ja oliko apumme aivan ratkaisevaa laatua? Hintana ovat nyt suhteiden huonontuminen naapurimaahan ja sen mahdolliset toimenpiteet.

Väitetään, että YK:n ja ehkä EU:nkin kanssa solmitut sopimukset velvoittivat meitä suostumaan ohjuskokeeseen. Sopimuksissa on usein ehtoja, jotka vesittävät sopimusta tapauksissa, joista sen noudattamisesta olisi oleellista haittaa sopimusosapuolelle. Tätä näkökohtaa ei päästy testaamaan, koska Suomi suostui kokeeseen.

Esittämäni kysymysten saatetaan katsoa edustavan suomettumista. Suomettuneisuuden aikoina maamme joutui pakosta alistumaan käyttäytymiseen, jota emme olisi halunneet. Nyt olisimme todennäköisesti voineet käyttää harkintavaltaamme ja sen tuloksena päättää jättäytyä rikostutkinnan ulkopuolelle sekä tyytyneet antamaan humanitaarista apua sen tarpeessa oleville.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat reaalipolitiikkaa, jota ei olisi varaa harjoittaa moraalisten ja tunneperusteiden varassa. Sillä  tiellä voi käydä niin, että kun mennään sutta pakoon, tuleekin karhu vastaan. Ja silloin sen paremmin YK kuin EU:kaan ei antaisi meille konkreettista apua.

Jonkinlaista uussuomettumista on muuten sekin, että menemme mukaan kokeisiin, jotka ovat oman turvallisuusetumme vastaisia.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Juridisessa mielessä kyse lienee tyypillisestä intressivertailusta: sotarikoksen tutkinnan etu vs. asekauppasopimuksen salassapitomääräykset, Suomen maine salassapitosopimusten pitäjänä, sekä Venäjän it-tekniikan pysyminen salassa NATO-mailta.

Tasavallan presidentti myönsi, ettei eron tekeminen ole ollut käytännössä helppoa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hannu on täysin oikeassa intressivertailussa.

TP on sen sijaan vähintäänkin pihalla, jos pitää asekauppasopimuksen salassapitopykälää merkityksellisenä tutkittaessa ilmeistä sotarikosta ja 300 murhaa. Mikään valtio- tai kauppasopimus ei voi luoda salassapitovelvollisuutta, jolla ohitetaan YK:n määräyksiä ja näin vakavien rikosten tutkintaa.

Sen aika on ohi, että Suomi ummistaa maailmalla joukkomurhilta silmänsä ja leikkii ettei pahaa ole tapahtunut. On oksettavaa ajatella miten aikanaan Suomi mateli Neuvostoliiton ja myös Venäjän tekemien sotarikosten ja murhien edessä ja piti itseään sivussa lääkärinä. Lääkäri ei yleensä herätä kuolleista tai estä murhia ennalta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Mikään valtio- tai kauppasopimus ei voi luoda salassapitovelvollisuutta, jolla ohitetaan YK:n määräyksiä ja näin vakavien rikosten tutkintaa."

Ei voikaan, mutta nostinkin esille sen, mikä lienee tässä Suomen etu. Kuten Paasikivi totesi aikoinaan (jolloin ajat olivat toki toiset), "Kreml ei ole mikään raastuvanoikeus" - mikä sovellettuna tähän tapaukseen merkitsisi mielestäni sitä, että sopimukset ja muut oikeuskysymykset ovat toissijaisia, kun on kyse maan edusta.

Jos Venäjä reagoi lopulta radikaalisti, ei meitä paljon lohduta, että teimme sopimusten edellyttämällä tavalla. Sopimusosapuoli (YK tai EU) ei taitaisi olla merkittäväksi avuksi?

Summma summarum: voi olla, että tällä linjalla toimien joudumme lopulta liittymään Natoon - jos pääsemme.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #5

"Summma summarum: voi olla, että tällä linjalla toimien joudumme lopulta liittymään Natoon"

Voisin kuvitella että tuo on joidenkin ryhmien tavoitteena.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #6

Ei tarvitse kuvitella, se on.

Jos suomalaisten tarvitsee pelätä Venäjää noin paljon kuin presidenttimme tekee, Nato on ainoa vaihtoehto.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #6
Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #5

Presidentti Paasikiven hahmo ja käytös oli yhtenä mallina komisario Palmulle, kun elokuvaohjaaja Matti Kassila filmasi kirjailija Mika Waltarin samannimiseen dekkariin perustuvaa elokuvaansa " Komisario Palmun erehdys".

Tuleekohan tästä esityksestä " Presidentti Niinistön erehdys" ?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Henkirikoksen tutkinnassa pyritään hyödyntämään kaikki lähteet todisteiden saamiseksi. Kieltäytyminen yhteistyöstä olisi ollut suorastaan karkea moraalinen virhe Suomelle. Sellainen olisi ollut suomettuneisuuden huippu.

Ja jos venäläisillä ei ole asiaan osuutta eikä arpaa, heidänhän pitäisi olla hyvillään, että Suomi auttaa asian tutkinnassa, eikö totta?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Tämän henkirikoksen selvittelyyn liittyy myös ulkopoliittinen näkökulma, joka tekee sen erilaiseksi kuin tavallinen kansallinen rikostutkinta.

Jo tähän asti julkisuudessa esitetyn näytön perusteella venäläisillä on siinä hyvinkin osaa ja arpaa. Ei vaikuta todennäköiseltä, että Suomen ohjuskookeella voitaisiin tuoda esiin mitään ratkaisevasti uutta näyttöä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ei vaikuta todennäköiseltä, että Suomen ohjuskookeella voitaisiin tuoda esiin mitään ratkaisevasti uutta näyttöä."

Ensinnäkin, se mikä somekeskustelijoiden keskuudessa näyttää todennäköiseltä ja mikä ei, ei ole millään tavoin linkattavissa asiaan tarkkaan perehtyneiden tutkijoiden tuloksiin.

Toiseksi, näin mittavan henkirikoksen kyseessä ollessa on selvää, että jokíkinen tiedonmuru kerätään ja sitä pidetään tärkeänä. Sama, jos kritisoisit vaikkapa Auerin murhaoikeudenkäynnin kohdalla sitä, että ääninauhaeksperttejä kuunneltiin, vaikka sellaisella tuskin on ratkaisevaa merkitystä lopputuloksen kannalta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #12

"Ensinnäkin, se mikä somekeskustelijoiden keskuudessa näyttää todennäköiseltä ja mikä ei, ei ole millään tavoin linkattavissa asiaan tarkkaan perehtyneiden tutkijoiden tuloksiin."

Tuo on itsestään selvyys. Näissä keskusteluissa tietopohjana on kirjoittajan aikaisempi kokemus ja mediassa julkaistut tiedot.

Auerin tapaus ei ole vertailukelpoinen, sillä siihen ei liity ulkopolitiikkaa.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

"Esittämäni kysymysten saatetaan katsoa edustavan suomettumista."

Oikein aiheellisia kysymyksiä esitit. Venäjä on suurvalta ja toimii sen mukaan. Meidän osamme on toimia niin, että emme anna tämän asetelman aiheuttaa meille vahinkoa.

Tämän kohun alkusyy oli taas yksi niitä temppuja, joita Stubb ja Haglund aikanaan järjestelivät. Ei ole ainoa lajissaan. - No, eivät ole enää häärimässä. Toivottavasti asiat oikenevat ja asiallinen tapa toimia on palaamassa. Kiitos kuuluu erityisesti presidentti Niinistölle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset