Lokari

EU:sta ei pidä tehdä verokantajaa

Komissaari Jyrki Katainen kannattaa verotusoikeuden myöntämistä EU:lle.  Ajatus ns. Eurooppa-verosta liittyy Euroopan unionin budjettiuudistukseen. Sen taustalla on idea unionin jäsenmaksujen korvaamisesta EU:n omilla tuloilla, joita voitaisiin saada jonkinlaisen veron avulla.

Kataisen kannattaman vaihtoehdon mukaan EU-budjetin varat koottaisiin suoraan jäsenmaiden perimästä arvonlisäverosta, josta “otettaisiin nykyistä suurempi osa EU:n omiksi tuloiksi“. Perusteluksi hän esittää, että näin vältyttäisiin jokavuotisilta neuvotteluilta jäsenmaiden kanssa.

Tämä on tyypillinen hallintobyrokraatin näkemys: siirrettäisiin automaattisesti rahat komission käsiin ja perustelu on hallinnon vaivojen säästäminen. Se ei ole jäsenvaltioiden kannalta järkevä motiivi. On perusteltua, että jäsenmaat voivat edelleen vuosittain päättää, mitä haluavat ja voivat sijoittaa yhteiseen pottiin.

Tällaista automatiikkaa ei pidäkään missään tapauksessa hyväksyä. Komissiolla ei ensinnäkään ole poliittista vastuuta, sitä kun ei valita vaaleilla. Toiseksi sillä on omat tavoitteensa, jotka eivät ole välttämättä ainakaan pienen jäsenmaan intressissä. Britannialla oli valtaa vastustaa tällaista hanketta, mutta Brexit poisti tämän ongelman - iloitsee Katainen.

Ehdotettu veroautomatiikka johtaisi todennäköisesti nykyistä harkitsemattomampaan rahankäyttöön. Katainen tosin selittää, että veron määrästä olisi kuitenkin sovittava. Miten siis komission kannalta hankalista neuvotteluista päästäisiin eroon - eli missä on ehdotuksen pukinsorkka?

Ettei vain pyrittäisi siihen, että neuvotteluissa olisi mahdollista ainoastaan korottaa veron määrää, eikä koskaan alentaa - ja verosta päätettäisiin nykyistä harvemmin?

Heti aluksi komissio pyrkisi epäilemättä saamaan verokannan “riittävän” korkeaksi, jotta rahaa “hyviin hankkeisiin” olisi. Miten Suomi pärjäisi tässä prosenttiluvun asettelussa?

Sopii vain toivoa, että EU-maat eivät taivu tällaiseen veroautomatiikkaan. Luotan erityisesti entisen itäryhmän maihin, jotka ovat muissakin asioissa osoittaneet itsenäisyyttä. Toisin kuin esimerkiksi mallioppilaaksi pyrkivä ja usein EU-hallintoa mielistelevä Suomi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Tuntuu, haisee ja näyttää siltä, että EU n johto pyrkii kaikin mahdollisin keinoin luomaan niin tiukasti yhteiskuntaan soluttuvan järjestelmän, ettei sen kitkeminen onnistu edes rikkakasvien torjunta-aineilla.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Integraation lisääminen ja lopulta liittovaltio ovat epäilemättä komission jäsenten tavoite ja toive.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Keskusjohto harvoin kieltäytyy lisävallasta, jos joku sitä haluaa sille antaa. Itse asiassa usein itse pyytävät ja haalivat sitä lisää :-) . Toiseen suuntaan liikenne tapaa olla vähäisempää.

Katsellaan mihin suuntaan kehitys lähtee brexitin jälkeen. Keksusjohdon tavotteet voi arvata, mutta muut ehkä vielä miettivät.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Keskusjohto harvoin kieltäytyy lisävallasta, jos joku sitä haluaa sille antaa. Itse asiassa usein itse pyytävät ja haalivat sitä lisää :-)."

Epäilemättä näin on. Katainen on Hyvä esimerkki: mieli muuttui, kun hän on nyt keskusjohdon jäsen.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Oman mausteensa tähän peliin tuo sekin, että keskusjohtoon kärkkyjien kannattaa ajaa keskusjohdon suosimaa politiikkaa jo muissa tehtävissä ollessaan, jotta vakuuttaisivat keskusjohdon lojaalisuudestaan, ja näin lopulta tulisivat itsekin valituksi keskusjohtoon. Jonkinmoinen intressiristiriita siis.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #5

Katainen on tällainen kärkkyjä, joka jo ministeriaikoinaan petasi asemaa EU:ssa.

Saa nähdä, mihin Stubb loppusijoitetaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset