Lokari

Onnellisuus on yksilöllinen asia

Onneansa täällä on jokainen etsimässä – vaikka ei olisikaan onnenonkija. Jokainen kokee kuitenkin onnensa ja sen avaimet ainakin jossakin määrin omalla tavallaan. Onhan onnellisuus ensisijaisesti mielentila, jonka koemme mielessämme. Ihminen kyllä tietää milloin hän on onnellinen – ja varsinkin sen, milloin onneton.

Onnellinen ihminen on tyytyväinen elämäänsä. Toisaalta, vaikka ihminen on tyytyväinen, hän ei välttämättä tiedosta onnellisuuttaan. Kun elämä sujuu hyvin, sitä pidetään itsestään selvänä. Usein vasta kun jokin tärkeä onnellisuuden edellytys häviää, menetetty onni tiedostetaan.

Sanotaankin, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää, eli tieto ei välttämättä tuo onnea. Kun olet "onnellisen tietämätön" pahasta maailmasta, sinulla ei ole samalla tavalla aihetta olla onneton kuin sellaisella, joka tietää kaikki mahdolliset sudenkuopat.

Myös persoonallisuutemme vaikuttaa kykyymme antaa itsemme olla onnellinen. Joku murehtii pieniäkin ongelmia, kun toinen kykenee nauttimaan elämästään antamatta mahdollisten uhkien pilata elämäänsä.

Vaikka onnellisuus on paljolti ihmisen korvien välissä, sen aihiot ovat myös vahvasti kunkin fyysisessä olemuksessa. Hyvä terveys  mainitaan usein eräänä tärkeimmistä onnellisuuden edellytyksistä. Jos sairastumme, onnellisuutemme on vaarassa. Tosin moni pitkäaikaissairas on osannut sopeutua kohtaloonsa ja kokee olevansa onnellinen.

Onnellisuus kytketään usein ihmisen ulkoisiin olosuhteisiin, elämäntilanteeseen. Vaikka raha on nyky-yhteiskunnan epäjumala, se ei tunnetusti tuo onnea. Mutta rahahuolet voivat estää onnen tunteen. Niinpä tietty toimeentulon minimitaso mielletään esimerkiksi Suomessa onnen edellytykseksi. Kehitysmaissa suuressa köyhyydessä elävät ihmiset saattavat vaikuttaa onnellisilta.

Kaikki on suhteellista. Niinpä joku hyvin toimeen tuleva voi kadehtia naapuriaan maallisesta hyvästä, jota itsellä ei ole. Onnellisuus riippuu siis myös elämäntaidosta ja kypsyydestä, kyvystä olla tyytyväinen siihen, mitä on saanut.

Siinä ovatkin ehkä onnen perimmäiset avaimet: kyky olla hamuamatta koko ajan lisää ja olematta katkera siitä, mitä itseltä puuttuvaa muilla on. On siis viisasta tyytyä elämäänsä juuri sellaisena kuin se on. Tämä ei suinkaan estä iloitsemasta kaikesta siitä, mitä vielä mahdollisesti voi saavuttaa – pääasia, että siitä ei tule pakkomiellettä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Epikuros (k. 270 eaa) liitti tietyllä tavalla toisiinsa nautinnot ja onnellisuuden. Hän ei kuitenkaan suosinut liioitteluja, vaan sanoi, että suurin nautinto on kivun puuttuminen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Epikuros

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Luullakseni nautinnoista koituva onnnellisuus on lyhytaikaista, ja se haituu esimerkiksi krapulan myötä. Yleensä onellisuudella tarkoitetaan pitempikestoista tunnetilaa.

Kivun puuttuminen on varmasti onnea ainakin sellaiselle, joka on kivusta pitkään kärsinyt.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>...Kehitysmaissa suuressa köyhyydessä elävät ihmiset saattavat vaikuttaa onnellisilta....

ooo

Entäpä, jos he ovatkin onnellisia, vai näyttelisivätkö he vain.
Mahdollisesti he osaavat elää päivän kerrallaan.
---
Niin.... monet viisaat sanovat että onni ei tule etsien vaan eläen.
---
Toiset sanovat, että onnellisiksi tullaan tekemällä toiset onnellisiksi. (Tästä meillä suomalaisilla taitaa olla vähänlaisesti tietoa. Puuttuu kokemuksia.)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Emme voi tietää, mitä kehitysmaan kerjäläinen mielessään kokee pitemmän päälle. Eroa on kuitenkin itämaisen ja länsimaisen ihmisen onnellisuuskäsityksellä.

Markkinatalous ja sen markkinointikoneistot suorastaan lietsovat tyytymättömyyttä ja haperruttavat onnen kokemista - kunnes mainostettu hyödyke on hankittu. Mutta sitten seuraa uusi, ja aina uusi tarve...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Jäivät vielä kommentoimatta nämä:

"Niin.... monet viisaat sanovat että onni ei tule etsien vaan eläen.
---
Toiset sanovat, että onnellisiksi tullaan tekemällä toiset onnellisiksi. (Tästä meillä suomalaisilla taitaa olla vähänlaisesti tietoa. Puuttuu kokemuksia.)"

Sen olen lukenut monestakin lähteestä, että onnea ei kannata sinänsä tavoitella - se on sivutuote, niin kuin murrerunoilija Heli Laaksonen asian muistaakseni ilmaisi. Onnellisuuus onkin muun muassa juuri muiden palvelemisen sivutuote. Itsekkyys lieneekin piirre, joka karkoittaa onnnellisuutta.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Haja- ajatuksia asian tiimoilta.
Onnellisuus saattaa olla yhteisöllinen asia. Yksin on vaikea olla onnellinen.

Varmaan olen aikaisemminkin kertonut radiossa kuulemistani haastatteluista kun kauan Afrikassa asuneet muuttivat takaisin Suomeen ja ihmettelivät juuri sitä, miten köyhät afrikkalaiset voivat olla onnellisia; nauravat laulavat ja ovat yhteydessä toisiin ihmisiin.

Onko asiaa tutkittu suomalaisin voimin. Tuskin. Pari väitöskirjaa voisi hyvin tehdä asiasta.

Olisiko takana pelko, että olemme ymmärtäneet väärin jo ihan elämän perusasioita. (Totta kai luonnonolosuhteet ovat huomattavasti helpommat kuin Suomessa).

He ovat onnellisia, eikä heillä ole juuri mitään. Meillä monilla on lähes kaikki ja suu mutrussa jatkuvasti.

Mitä, jos 5 miljoonaa afrikkalaista eläisi Suomessa meidän sijastamme.(Samaa on kysytty myös japanilaisista ja saksalaisista). Miten he eläisivät?

”Mitä tekisimme, jos emme kuluttaisi.” Sitäkin on kysytty.

Itsehillintä ja vaatimattomuus eivät kiinnosta tänään.

Teillä on kellot, meillä on aikaa, sanovat afrikkalaiset.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Onnellisuus on varmasti yhteisöllinen, muihin ihmisiin liittyvä asia. Ihmissuhteet ja ihmisen kaikki muutkin suhteet "ympäristöönsä" ovat niin tärkeitä, että filosofi Lauri Rauhala määritteli ihmisen kaikkien suhteiden kokonaisuuden yhdeksi ihmisen olemassaolon muodoksi ja kutsui sitä situationaalisuudeksi. Ihminen siis o n situationaalisuutta siinä kuin kehollisuutta ja tajunnallisuuttakin.

Aikaisemmin puhuttiin huolettomista "luonnonlapsista", jotka käyttäytyivät niukoissakin oloissa kuin onnelliset ihmiset - ja varmaankin sitä myös olivat.

Ankara luonto tosiaan tekee tuollaisen elämäntyylin melko mahdottomaksi. Lisäksi markkinatalous ja protestanttinen työn etiikka ovat muokanneet meistä murehtivia työmyyriä. Ilmiö on vain vahvistunut globaalin kilpailutalouden myötä.

Itsehillintä ja vaatimattomuus on pantu viralta aivan viime aikoina. Ihmisille on suotu monenlaisia vapauksia, ja ne on paljolti omaksuttu ilman vastuuta, jota sentään ennen tunnettiin nykyistä enemmän.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Itse olen siitä onnellinen, että harkinnan jälkeen päätimme hankkia vielä kolmannen lapsen, kahden pojan lisäksi ja tänään, Hiroshimaan pudotetun pommin päivänä, jolloin miljoonat kynttilät maailmalla syttyvät muistuttamaan meitä ihmisen kyvystä julmuuteen, juhlimme tyttäremme 30-vuotista syntymäpäivää Turussa, Aurajoen kauniissa ympäristössä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kuten esimerkkisikin osoittaa, onnellisuus todella on yksilöllinen asia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

0-vuotiaalle onnellisuus on äidin rinta.
10-vuotiaalle onnellisuus on karamelli.
20-vuotiaalle onnellisuus on seksi.
40-vuotiaalle onnellisuus on raha.
80-vuotiaalle onnellisuus on terveys.

Joten yksilöllisyyden rinnalla onnellisuus on myös ikäkausikysymys.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Totta. Tosin esimerkit olivat viimeistä lukuunottamatta hyvin lyhytkestoisen onnen avaimia.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Onnellisimpia ihmisiä keskuudessamme ovat niin sanotusti vähän onnelliset yksilöt.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Muistan tämän sanonnan. Sen vähän sopimattomampi muoto on: "Hulluna on hyvä olla".

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Niin.... tuo sanonta liikkuu kansan suussa, vaan mahtaakohan siinä olla perää. Olisiko peräti tutkittukin asiaa?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #15

Enpä osaa sanoa. Linee mielisairauksia, joissa potilas on hyvin ahdistunut ja onneton. Saattaa myös olla tapauksia, joissa potilas ei tajua oman tilansa toivottomuutta, ja hän saattaa olla tyytyväinen elämäänsä - jos hän on ymmärtäväisten ihmisten parissa ja miellyttävässä ympäristössä.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #16

Itse olen aina käsittänyt niin, että vähän onnelliset yksilöt eivät suinkaan ole mielisairaita vaan henkisesti hieman jälkeenjääneitä ja hetkessä eläviä lapsenomaisia aikuisia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset