Pitäisikö ruotsia oppia pakolla?

Eräs kaverini lähetti minulle tiedot kansalaisaloitteesta, jossa vastustettiin pakkoruotsia. Tämä herätti minut pohtimaan pakkoruotsikysymystä. Itse opiskelin ruotsia vanhassa oppikoulussa 1950-luvulla – välillä pitkin hampain. Pääsin kuitenkin ruotsinkielen vaikeuksien kautta voittoon, eli cum laude taisi tulla kirjoituksissa.

Koskaan en ole  kärsinyt traumoja tästä pakosta. Emme edes mieltäneet opiskelua pakoksi, sillä  oli etuoikeus saada käydä ns. oppikoulua, joka huipentui lukioon ja ylioppilaskirjoituksiin. Meille sanottiin, että ei täällä ole pakko olla. "Monttuun vaan", toivotti matikan opettaja Tyyni Berg Porin lyseossa laiskoille oppilaille.

Ruotsinkielestä on ollut minulle pelkkää hyötyä. Onhan ollut mukava osata lukea ruotsin- ja norjankielisiä oppikirjoja kauppakorkeakoulussa. Tukholmassa oli palkitsevaa tilata vaikkapa drinkit på svenska, vaikka ruotsalainen baarimikko ei ymmärtänytkään mitä Cherry Heering oli, jos sen äänsi cheri. Piti sanoa: cherry, siis y:llä. Taksikuski tosin vastasi pyyntööni "Till hotel Birger Jarl" sanomalla: "Kyllä täällä suomellakin pärjää", mutta en luottaisi tähän yleisenä sääntönä.

Jos menet töihin ruotsalaiseen firmaan – svenskithän ostavat ennen pitkää kaikki merkittävät suomalaiset yritykset – niin putoat kuin eno veneestä, jos solkkaat englantia palavereissa tai kahvipöydässä, jos yleensä saat työpaikan firmasta.

Oli onnetonta, että ruotsin opiskelun vastustajat keksivät propagandistisen termin pakkoruotsi. Eihän puhuta veropakostakaan eikä asepakosta, vaan -velvollisuudesta. Pakkohan on meille myrkkyä – suomalainenhan ei ota edes ilmaista olutta, jos se on pakko.

Tiedän, että on suomalaisuusaatteen kannattajia, joille olisi kauhistus opetella hurrien kieltä. Mutta tämä ylpeys koituu vain nuorison vahingoksi. Usein vastustajilla itsellään ei ole mitään kokemusta ruotsin opiskelusta, eikä siten sen osaamisen hyödystäkään. Jos ruotsin opiskelun pakosta luovuttaisiin, valistuneiden perheiden lapset saisivat kyllä vanhemmiltaan asiallista informaatiota ruotsin opiskelun hyödyistä, ja he valitsisivat ruotsin edelleen, mutta muiden perheiden lapset olisivat tässä kärsijöitä.

Veikkaan, että vastahankaisuuteen ruotsin opiskelun suhteen liittyy usein myös poliittinen lataus – ei pelkkä vapauden kaipuu. Luultavasti  osa pakkoruotsin vastustajista hyväksyisi pakkovenäjän. Siten kysymys olisikin  suuntautumisestamme joko länteen tai itään.

Pakko on kyllä aina  ongelmallinen motivaattori. Parasta olisi, jos koululaisille kyettäisiin antamaan puolueeton ja asiantunteva tieto ruotsinkielen eduista ja haitoista, jonka perusteella he voisiat tehdä oman etunsa mukaisen vapaehtoisen päätöksen. Itsehän he kohtaavat päätöksensä seuraukset.

Kysymys on paljolti siitä, olisivatko koululaiset ja heidän vanhempansa aina riittävän kypsiä ratkaisemaan asian pitkäjänteisesti lapsen edun mukaan. Lainsäätäjän vastaus kysymykseen on siis ollut kielteinen ja siksi on säädetty pakko lasten edun nimissä. Pakollisuuden eräs motiivi on varmaankin myös hyvien suhteiden ylläpito Ruotsiin ja maamme ruotsinkieliseen kansanosaan.

Itse en halua toimia asiassa agitaattorina puoleen tai toiseen. Toin vain esiin omat positiiviset kokemukseni. Tunneperäisesti tällaiseen kysymykseen ei pitäisi suhtautua. Tiedän hyvin, että tämä jää hurskaaksi toivomukseksi.

 

 

 

Lokari
Sitoutumaton Turku

Kirjoittaja on liiketaloustieteen, erityisesti laskentatoimen professori emeritus Turun kauppakorkeakoulusta (Turun yliopisto).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu