Lokari

Kirjoja lukenut teini osaa jopa 70 000 sanaa

Suomalaislapset lukevat koko ajan vähemmän ja ilottomammin. Sanavarasto surkastuu: omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50 000–70 000 sanaa; nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000. Alle puolet yli kymmenvuotiaista lukee kirjoja vähintään kerran viikossa. Tutkittu tieto lukuhalujen katoamisesta on niukkaa ja repaleista, mutta ilmeisin syypää ei ehkä olekaan lukutaidon pahin vihollinen eli netti (Yle 3.3.2016).

Tässä on miettimistä lasten vanhemmille ja vähän muillekin. Eräs tutkija tosin rauhoittelee, että nuoret lukevat, mutta muuta kuin paperikirjoja, siis lähinnä tietokoneen näytöltä ja muista sähköisistä välineistä. Kuitenkin sanavaraston laajuusero kirjoja lukeneiden ja muiden kesken kertoo omaa karua kieltään.

Lisäksi jokainen kirjallisuuden lukemista harrastava tietää, miten paljon tämä harrastus avartaa omaa ajattelua ja mielikuvitusta sekä antaa tyydytystä elämään. Lukemisen antaman mielihyvän vastapainona ei tule krapulaa. Lukemalla kirjoja lapset ja nuoret kehittävät maailmankuvaansa. He kokevat kirjan henkilöiden tunteita ja elävät näiden elämää. Erityisesti nuortenkirjojen klassikot tarjoavat ajatonta rakennusainesta nuorten maailmankuvalle. Ihmisen ei tarvitse – eikä hän voikaan – kokea itse kaikkea ja matkustaa kaikkialle, vaan hän voi hankkia elämyksiä ”virtuaalisesti”, lukemisen ja ajattelun kautta.

Pinnallinen netissä surffailu ei antane vastaavaa kestävää tyydytystä, eikä opeta samalla tavalla pitkäjänteisyyttä kuin kirjojen loppuun lukeminen. On valitettavasti ilmeistä, että laajalti kirjat korvanneiden netin ja elokuvankin tarjonta, johon lapset ja nuoret törmäävät, on monesti arvotonta, jopa vahingollista roskaa – vaikka myös poikkeuksia on. Tietysti kirjahyllystäkin voi löytyä vastaavaa tavaraa.

Kirjojen lukemisen kehittämää ajattelukykyä, mielikuvitusta ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan työelämässäkin alalla kuin alalla. Ja ellei nuori osaa kunnolla lukea, opiskelutie katkeaa häneltä alkuunsa, eikä hän edes sinne halua.

Kaikki eivät voi työllistyä netin käyttäjäksi, ja vaikka tietokone kuuluukin lähes jokaiseen työtehtävään, näilläkin tehtävillä on tasoeroja, jotka näkyvät työn mielenkiintoisuudessa ja palkkauksessa.

Se joka osaa kunnolla lukea, osaa todennäköisesti myös kirjoittaa hyvin. Siinäkin on taito, jota työ- ja muussakin elämässä tarvitaan.

Lukemisen suositteleminen ei ole siis mikään aivopesun yritys tai mainostajan puheenvuoro, vaan hyvää tarkoittava neuvo niille, jotka voivat vaikuttaa lasten ja nuorten lukemistottumuksiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Olin viime keskiviikkona Katri Saarikosken luennolla. Katri Saarikoski on kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä tutkijana Helsingin Yliopistolla. Kuulin luennolla, että erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää empatiataitoja.

Empatian rooli tulee kasvamaan tulevaisuudessa todella paljon.
Empatiaan liittyy kolme osa-aluetta.

  1. Kognitiivinen empatia.
  2. Affektiivinen empatia.
  3. Empaattinen motivaatio.

Miksi empatia?

Ihmiset tekevät enemmän ja enemmän työtään vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Työ ei tulevaisuudessa ole hänen mukaansa mitään nollasummapeliä. Työ on ennen kaikkea ongelmien ratkaisua. Ja vaikuttaa siltä, että ihmistä tarvitaan hyvin paljon ongelmien ratkaisuissa, tekniikan kehityksestä huolimatta. (Tekoäly, robotiikka jne.)

Katrin teesit työstä tulevaisuudessa:

  1. Työstä tulee muuttuvaista.
  2. Työstä tulee luovaa.
  3. Työstä tulee vuorovaikutteista

Kaunokirjallisuuden lukeminen siis kannattaa.

Jo tällä hetkellä palkataan huippufirmoihin johtajia, joilla on hyvät empatiataidot. Ja paremmat taloudelliset tuloksetkin puhuvat empatian puolesta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Empatia liittyy kaiketi myös ns.tunneälyyn. Voisi kuvitella, että hyvä kirjallisuus kehittäää myös tunneälyä.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Hyvä huomautus. Itsellänikin kirjojen lukemiset jäivät pari vuotta sitten siihen, että aloin pelailemaan Clash of Clansiä luppoajalla, jota aiemmin olin käyttänyt lukemiseen. Kaikenlaista lyhyempää tulee toki luettua, mutta kirjat ovat aivan kamalan tuskaisia lukea nykyään. Pikatyydytysapina pitää kyllä huolen, että pelejä on kivempi räplätä kuin lukea kirjoja.

Aloin tässä miettimään, mikähän mahtaa olla oma sanavarastoni, tuo 70 000 sanaa kuulostaa aika suurelta määrältä. Englanninkieltä koskien löytyy ainakin tällainen testi, josta sain vain 16 900 sanaa, siis vähemmän kuin keskiverto englantia äidinkielenään puhuva. Tuon lähteen mukaan natiivi osaa 20 - 35 000 sanaa, mutta toisissa tutkimuksissa määrä on selvästi vähemmän, 10 - 20 000 sanaa, yliopistosta valmistuneilla keskimäärin 17 000. Tuo siten riippunee valtavasti mittaustavasta.

Sikäli kyllä ihmetyttää, miten suomalaisten suomen kielen sanavarasto olisi kaksin-kolminkertainen englanninkielisiin verrattuna, mutta ehkä vertailu eri kielten välillä on heikosti vertailukelpoista. Suomen taivutusmuodot ja yhdyssanat ehkä kasvattavat sanavarastoa helposti – jokainen voinee helposti arvata mitä vaikkapa "sanaupporikas" voisi tarkoittaa, kun englannissa tuo olisi pari-kolme erillistä sanaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Itsellänikin kirjojen lukemiset jäivät pari vuotta sitten siihen, että aloin pelailemaan Clash of Clansiä luppoajalla, jota aiemmin olin käyttänyt lukemiseen."

Siinäpä omakohtainen näyttö pelaamisen ja kirjallisuuden lukemisen välisestä negatiivisesta riippuvuudesta. Aikuisen kohdalla vahinko ei liene kovin suuri lapsiin verrattuna.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulle lukeminen on jäänyt vähemmälle kun roikun täällä kommentoimasta.
Kirjoittaminenkin on nautinnollista.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #7

Kirjoittaminen vastaa varmasti aika pitkälti älyllisenä suorituksena lukemista. Tosin siinä ammentaa olemassa olevista kokemus- ja tietovarastoistaan, kun taas lukemisessa täyttää niitä. Molempi parempi, sanoisin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #8

Mulla menee vähän vaihettain; joko on input- tai output-vaihde päällä. Niin paljon olen kuitenkin lukenut, että ammentamista riittää loppuelämäksi.
Sikäli kirjoittaminen on dementian torjuntaan hyvä keino koska sanoja joutuu aktiivisesti tuottamaan.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #9

Varmasti riittää ammentamista!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Ajatuksia herättävä blogi Pekka Pihlanto. Tämä teksti pitäisi lukea lasten vanhempien ja varsinkin lasten ja nuorten itsensä.

Minä olen harrastanut kirjallisuutta jo kuudenkymmenen vuoden ajan. Lukeminen on tänäkin päivänä harrastuksistani ykkönen. Näin eläkepäivinä saa ajan kirjallisuuden parissa kulumaan helposti ja miellyttävällä tavalla.

Kun saa käteensä uuden uutukaisen teoksen, tai vanhalta haiskahtavan mielenkiintoisen opuksen antikvariaatista, oikein odottaa tulevaa lukuelämystä. Se on parhaimmillaan huikea elämysmatka omalla mielikuvituksella höystäen.

Ja väitetään, että lukeminen ajatuksen kanssa ehkäisee jopa dementiaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kiitokset kommentistasi. Minulla on aivan samanlaisia kokemuksia.

Netistä löytyi dementian ehkäisemistä koskevasta artikkelista tällainen tieto: "Aivovoimistelu, kuten lukeminen, ristisanatehtävien ratkominen, vieraiden kielten opiskelu ja muu haastava ajattelutoiminta hidastaa aivojen vanhenemista."

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Murrosikä alkaa 12 vuotiaana ja päättyy 24 vuotiaana joten 12 vuoden aikana oppii hyvin montakin sanaa jos viitsii lukea ja seurata televisota. Suuomen kielisten sanonjen lisäksi nuori ehtii oppia yhden tai useamman vieraskielen sanastoa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Ja kun on oppinut laajan sanavaraston, ei tarvitse ainakaan sanojen puutteen takia turvautua esimerkiksi v-alkuiseen täytesanaan. :-)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

V-sana ei suinkaan ole täytesana vaan naissukupuolisen genitaali jota käytetään voimasana kiroamiseen ja manaamiseen mutta pahansilmän sijaan se aiheutta useimmisa vain pahaamieltä eikä sen viljely lauseisiin muutenkaan soinnu korvaan vaan on räävitöntä.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Suuremmasta sanavarastosta ei kuitenkaan ole välttämättä mitään hyötyä haltijalleen, jos tämä ei toimi itse kirjailijana, runoilijana, sanoittajana tai muuna sanankäytön ammattilaisena.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Suuremmat valmiudet aiheuttavat pyrkimystä hakeutua haasteiden pariin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Suuremmasta sanavarastosta ei kuitenkaan ole välttämättä mitään hyötyä haltijalleen...".

On siitä se hyöty, että ymmärtää keskustelua, vaikka siinä käytettäisiin harvinaisiakin sanoja. On varmasti "hyödyksi" tuntea itsensä päteväksi ja kykeneväksi osallistumaan tällaiseen keskusteluun. Sivistyneisyys - jota mm. laaja sanavarasto osoittaa - on sinänsä pääomaa, vaikka sitä ei mainitsemillasi tavoin käyttäisikään.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Nyt jo on havaittu, että firmat, joiden johdossa on empatiataitoisia johtajia tekevät parempaa taloudellista tulosta, kuin ne, joissa on vähemmän empatiataitoisia."

Tieto ei sinänsä hämmästytä, mutta sen sijaan hiukan se, että empatia-muuttuja(t) olisi kyetty yhdistämään tulokseen.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari Vastaus kommenttiin #17

Tutkimukset aiheesta ovat kohtalaisen tuoreita. Korrelaatiota vaikuttaa olevan.

http://fortune.com/2016/01/07/quality-leaders-lack/

Ja toki aihepiiri on uutta, terminologia ei vaikuta täysin vakiintuneelta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #19

Kiitos tiedosta. Oikein Fortune tarttunut aiheeseen...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ongelma on kuitenkin siinä, että useimmat psykopaatit osaavat näytellä empaattista ylöspäin organisaatiossa ja etenevät sitten johtoasemaan. Heidän todellinen luonteensa paljastuu vain alaisille.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #18

Tällaista sattuu. Miten muuten psykopaatti mahtaa suhtautua kirjojen lukemiseen? Voisi kuvitella, että narsistia kiinnostaa vain hänestä itsestään kertova kirja.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #22

Oisko niin että lukeminen estää ettei ihmiset käyttäydy tahtomattaan narsistisesti mutta ei estä pahaa narsismia.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #23

Tuskin lukeminen narsistista persoonallisuushäiriötä parantaa. Mutta se saattaisi lisätä yksilön jonkinlaista itseymmärrystä - riippuen tietysti mm. siitä, mitä lukee.

Minna Hänninen

Vastaus kommenttiin #12

Ennustankin, että lukeminen vähenee entisestään tulevaisuudessa, koska siihen ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Jopa laitteiden käyttöohjeet tulevat olemaan äänimuodossa, mikä on jo todellisuutta monissa laitteissa. Seuraavaksi vähenee puhuminen, koska ihmiset siirtyvät telepatiaan...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Seuraavaksi vähenee puhuminen, koska ihmiset siirtyvät telepatiaan..."

Ihminenkö niin paljon muuttuisi, johan siitä apinakin suuttuisi, ei me ei olla apinoita (Tuomari Nurmio).

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #30

#30
https://www.youtube.com/watch?app=desktop&persist_...

Toivottavasti musiikkia ei kuitenkaan esitetä telepaattisesti, vai oliskohan sekin mahdollista :)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #31

Kaikki on tulevaisuudessa mahdollista. Telepaattinen musiikki säästäisi naapureiden korvia :-)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #32

Telepaattiseen kommunikoitiin kyetäkseen tulisi pystyä luomaan infra- ja ultraääniä tai ainakin luomaan vahvoja magneettiaaltoja. Nämä keinot kuitenkin olisi enemminkin vastapuolen aivojen manipulointia eli telepatian sivuoireena tulisi luultavasti lisää mielenterveyshäiriöitä. Kaiken tuon huipuksi pitäisi yhä käyttää elrkieltä vahvistaakseen tarkoittamansa merkityksestä esimerkiksi suurin osa sanomamme sisällöstä on yhä sanatonta elekieltä kuten ilmeet ja ruumiinasennot.

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #33

#33
Joo, taitaa olla vielä pitkä matka siihen, että telepatia on yleistä, koska siihen pitää sopeutua. Olisiko maailmassa enää silloin salaisuuksia, vai onnistuuko valehtelu telepaattisesti.

Minna Hänninen

Olin lapsena ja nuorena ns. lukutoukka, eli ahmin kirjoja kaiket päivät. Opiskelu sujui siinä sivussa kohtalaisesti, sillä Mars, Tarzan, ym seikkailukirjat olivat paljon mielenkiintoisempia :) Aikuisena lukuinnostus alkoi hiipumaan, mutta välillä tuli kuitenkin lukuputkia. Huomasin myös, että luin mieluummin enemmän tietokirjallisuutta, kunnes sekin into hiipui. Syy tähän on, etten enää pysty samaistumaan viihdekirjallisuuteen, kuten en myöskään tv-sarjoihin ja elokuviin, ja tietoa saa lukea netistä liiankin kanssa :)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Sähän kuulostat ideaali hyvän kaunokirjallisuuden lukijalta. Niissähän ei ainakaan tarvitse samaistua stereotyyppisiin hahmoihin.

Minna Hänninen

Niin, unohdin kaunokirjallisuuden :) Sitäkin luin ennen kirjojen lukuinnon ehkä lopullista hiipumista, mutta jos lukuputki iskee vielä päälle, niin varma valinta on kaunokirjallisuus :)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"...ja tietoa saa lukea netistä liiankin kanssa :)"

Netistä voi myös löytää kirjavinkkejä ja tilata niitä kotiin.

Eläkeikäinen kaverini vannoo e-kirjojen nimiin, eikä suostu enää muita lukemaankaan. Nuoriso voisi viehtyä e-kirjoihin, koska niitä lukiessa saa räplätä tietotekniikan parissa. Kirjan täytyy tietysti olla koukuttava.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Pitäisi miettiä kuinka nuoret saataisiin kiinnostumaan ekirjoista ja allittaa niiden markkinointi nuorille kun nuoret suosivat yhä enimmäkseen perinteistä kirjaa jos viitsivät lukea, joten nuoriin ei ole kohdistettu ekirjojen markkinointia. Muutenkin ekirjojen suosio on ollut hiipumaan päin lanseeramisen jälkeisen hypetyksen huippuvuosista. Eli toisaalta pitäisikö ennemmin nuorisoa ennemmin innostaa lukemaan perinteistä kirjaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #34

"Muutenkin ekirjojen suosio on ollut hiipumaan päin lanseeramisen jälkeisen hypetyksen huippuvuosista. Eli toisaalta pitäisikö ennemmin nuorisoa ennemmin innostaa lukemaan perinteistä kirjaa."

Kumpiakin voisi tarjota. Tärkeintä on kuitenkin mielenkiintoinen sisältö.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset