Lokari

Mikä sai Merkelin avaamaan rajat?

Saksan liittokansleri Angela Merkelin harjoittama maahanmuuttopolitiikka alkaa olla  vastatuulessa, jopa hänen omassa puolueessaan. Hän toivotti taannoin maahanmuuttajat tervetulleiksi Saksaan, ja nämä ottivat toivotuksen vastaan monen mielestä liiankin tosissaan. Toisin sanoen tulijoiden suurta määrää on jo alettu pitää ongelmana.

Tosin Saksan talous on hyvässä vedossa ja työvoimaakin tarvitaan, mutta liika on liikaa. Merkelin varomaton humaani ele saattaa jopa torpata hänen tähän asti menestyksellisen poliittisen uransa.

Poliitikkojen toimintaa seuraavia kansalaisia saattaa kiinnostaa, mikä poliitikkojen tekemisiä näyttäisi kulloinkin ohjanneen. Vaikuttavathan heidän päätöksensä laajalti kansalaisten elämään. Merkelin toimet heijastuvat EU-maan kansalaisina meidänkin hyvinvointiimme. Me saamme nauttia monista hänen onnistumisistaan, mutta voimme myös kärsiä hänen epäonnistumisistaan.

Mitä enemmän yksittäisellä poliitikolla on valtaa, sitä enemmän hän voi yksinkin vaikuttaa maansa ja EU:n asioihin. Silloin tuntuu perustellulta pohdiskella, mitä kaiken muun ohella poliitikon persoonallisuus ja hänen henkilöhistoriansa voisivat vaikuttaa tehtyihin päätöksiin.

Puoluekanta on tietenkin yksi selittävä tekijä, sillä se kertoo poliitikon arvomaailmasta. Merkel on kristillisdemokraatti, ja hänen isänsä oli pappi. Vaikka puoluepolitiikka ja uskonto ovat yleensä kaukana toisistaan, kristillinen ja myös demokraattinen humaanisuus saattavat luonnehtia hänen poliitikon arvomaailmaansa. 

Uskonnollisen vakaumuksen vaikutusta päätökseen on vaikea osoittaa, ja sitä myös pidetään yksityisasiana. Jos se kuitenkin vaikuttaa poliitikon päätöksentekoon tavalla tai toisella, se ei ole enää puhdas yksityisasia. Onkin mahdollista nähdä Merkelin avoimen rajan politiikassa heijastuksen kristillisestä humaanisuudesta.

Merkelin taustoista tiedetään myös, että hän kävi koulunsa ja opiskeli Itä-Saksassa. Opiskeluoikeuden saaminen edellytti varmasti sosialismin hyväksymistä ja siihen perehtymistä. Hänen oikeistolaisuuttaan ei varmasti kukaan tänä päivänä epäile, mutta Itä-Saksan peruja voi olla hänen vastenmielisyytensä muureja ja rajoja kohtaan – moni saksalainen sai surmansa Berliinin muurilla yrittäessään paeta länteen, ja koko kansa pidettiin Itä-Saksassa miinakenttien ja piikkilanka-aitojen takana. Myös sosialistinen kansainvälisyys on saattanut tarttua häneen.

Niinpä avoimen rajan tarjoaminen väkivaltaa pakeneville ihmisille on saattanut tuntua entisestä Itä-Saksan vangista puhdistavalta kokemukselta. Tässä näyttää kuitenkin käyvän niin kuin usein ennenkin, kun ihanteet ovat kaapanneet ihmismielessä vallan realismilta: idealismin tarjoamaa hyvää on ryhdytty käyttämään väärin ja muihin tarkoituksiin kuin oli alunperin tarkoitus. Samalla hyvä on alkanut kääntyä vastakohdakseen. Kovin tuttu asetelma tilanteista, joissa on yritetty luoda ihmisille ihanneyhteiskuntia tai muuta maallista hyvää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Hyvää ja olennaista pohdintaa.

Uskon, että juuri tuolla vakaumuksella, "minä ainakaan en ole se, joka rakentaa muurin", on ollut vahva juonne ratkaisun aatteellisessa taustassa.
Omissa pohdinnoissani päädyin loppusyksyn aikana - osin Saksasta saamiini kommentteihin liittyen - arvioimaa, että Saksan EK, eli sikäläinen työnantajakeskusjärjestö (useita) ja niiden kumppanit lobbasivat pari viime vuotta lujaa työvoiman saatavuus-kysymyksestä. Saksan taloushan vetää ihan ok, ja työnantajat ja heidän järjestönsä halusivat taata työvoiman (yli-)tarjonnan jatkumisen, palkkapoliittisista ja tuotannollista syistä.

Toisaalta Saksa juuri hyväksyi ja ryhtyi toteuttamaan omaa Inrustrie 4.o -ohjelmakokonaisuutta (Neljäs teollinen vallankumous ja sen haasteisiin vastaaminen): toteutuessaan I4.o vauhdittaa työmarkkinoiden ja tuotantojärjestelmän polarisoitumista, ja työnantajapuoli halusi aktiivitoimin torjua poliittista johtoa omaksumasta "ennenaikaisesti" käsitystä työvoiman kysynnän odotettavissa olevasta laantumisesta, ja laadullisesta kvalifikaatiokasvusta.

Nyt jo voidaan sanoa, että lobbaus meni "yli", eli Merkel toimi ylitehokkaasti ja hänen Willkommen-kutsunsa vaikutti odottamattoman laajasti (verkkoviestintä ym. some).

Nythän Merkel on heikompi kuin koskaan, - pudotus suoraan kukkuloilta, "rampa ankka"; ilman ihmettä hänen loppukautensa tulee olemaan selviytymispyristelyä, ja järjestelmä ryhtyy ripeästi seuraajanhaku-toimiin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Lobbaus-selitys on uskottava muiden joukossa.

Käyttäjän OlliPorra kuva
Olli Porra

Hyvin sanottu: Merkelin kohdalla näyttää käyneen niin, että "ihanteet ovat kaapanneet ihmismielessä vallan realismilta". Näinhän on käynyt myös kotoisten suvakkiemme kohdalla, joitten aikanaan odottava takinkääntö tulee olemaan vaikea.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Herääminen unelmista todellisuuteen on monille vaikea. Sanotaan, että kaikki eivät ole vieläkään toipuneet sosialismin haaksirikosta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Merkel on joutunut vetämään puheitaan takaisin.

Yle Uutiset (30.1.) kertoo:

"Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi lauantaina, että hän odottaa useimpien Saksaan saapuneiden turvapaikanhakijoiden lähtevän kotimaihinsa sitten, kun sota Irakissa ja Syyriassa on ohi. – Meidän pitää... sanoa näille ihmisille, että oleskelulupa on tilapäinen ja odotamme, että kun Syyriassa on taas rauha ja Isis on voitettu Irakissa, he menevät takaisin kotimaihinsa ja ottavat mukaansa hankkimansa tiedot, Merkel sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan kristillisdemokraattisen CDU-puolueen kokouksessa Pohjois-Saksassa."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset