Lokari

Eikö Stubb tiennyt, vai valehteliko hän?

Valtiovarainministeri Alexander Stubbin perätön lausuma hallintarekisterilakia vastustaneiden viranomaisten määrästä nosti melkoisen mediakohun ja välikysymyksen. Se aiheutti myös joukon Stubbin nöyriä anteeksipyyntöjä.

En osaa sanoa, oliko asia todella välikysymyksen väärtti, mutta aivan pikkujuttu se ei ole. Kun yhdeksänkymmentä prosenttia lausunnon antaneista viranomaisista suhtautui hallintarekisteriin kielteisesti, ja Stubb väitti näitä olleen vain kymmenen prosenttia, niin olihan totuuden ja Stubbin lausuman välillä melkoinen kuilu.

Entä jos kukaan ei olisi huomannut Stubbin antaman tiedon virheellisyyttä? Olisiko nyt hylätyksi tullut laki mahdollisesti hyväksytty? Jos näin olisi voinut käydä, niin virheellinen tieto olisi ollut todella merkittävä. Onneksi Hesarin toimittaja oli valppaana – ja myös laskutaitoinen.

Stubb ei tietenkään myönnä valehdelleensa, vaan "antaneensa virheellisiä tietoja". Valehtelu on ruma sana, ja niinpä siitä ei eduskunnassa yleensä puhutakaan, vaan korkeintaan "muunnetun totuuden esittämisestä", mikä on itse asiassa sama asia.

Jos Stubb valehteli tai puhui tieten tahtoen muunnettua totuutta, se vaikuttaa varsin pahalta, koska kyseessä on ministeri ja tapahtumapaikka eduskunta. Muualla maailmassa sellaisesta tulee herkästi lähtöpassit ministerille ja jopa presidentille. Ei ole myöskään sopivaa pyrkiä puhumaan vain niin totta kuin osaa, kuten Anneli Jäätteenmäen tapaus osoitti. Stubbin tapauksessa hallituksen ja eduskunnan luottamus kuitenkin säilyi, joten hän voi jatkaa ministerinä – tosin maine tahriintuneena.

Mutta jos Stubb ei todellakaan tiennyt sen oikeampaa prosenttilukua kuin tuo kymmenen, herää ihmetys ministerin osaamisen ja ahkeruuden tasosta. Miten ministeri voi olla näin huonosti perillä tärkeästä asiasta annetuista viranomaislausunnoista? Kotitehtävät on silloin ainakin tältä osin laiminlyöty.

Voidaan myös kysyä, osoittaako tämä lausuntojen suhteen osoitettu kevytmielisyys ministeriltä asennetta, että "kuullaan, mutta ei kuunnella". Toisin sanoen, pyydetään lausuntoja, koska laki ja käytäntö vaativat, mutta jätetään ne omaan arvoonsa. Tämä osittaa demokratian halveksuntaa. Onnekseen ministeri sentään vältti puhumasta "kaiken maailman viranomaisten lausunnoista".

Oli miten oli, Stubbin suorittamalle virheellisen tiedon jakamiselle ei tunnu olevan yhtään hänen kannaltaan mairittelevaa selitystä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Yksi mahdollinen selitys Stubbin "prosenttilaskullle" oli hätäily. Keskustelun tuoksinassa mopo pääsi karkaamaan. Viileä harkintakyky olisi poliitikolle kullanarvoinen ominaisuus...

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Väitetään, että nimen mainitseminen nykyjulkisuudessa on poliitikolle( ja mainonnalle) tärkeintä. Ei ole paljoa väliä toistetaanko sitä hyvässä vai pahassa.
Mainonta on ennen kaikkea toistoa, jankutusta. Stubb (ja moni muu) pysyy mielissä, suosio jatkuu.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Voi se olla näinkin, mutta kyllä huono maine verottaa kannatusta. Vannoutuneet tukijat ovat eri asia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset