Lokari

Koulutuksen laatu romahti

Opettaja Eva Sundgren lataa Helsingin Sanomissa (24.10.) harvinaisen selkeää tekstiä kehutun koulujärjestelmämme nopeasta huononemisesta. Toisen asteen oppilaitoksissa eli lukioissa ja ammattioppilaitoksissa on yhä enemmän huonosti motivoituneita ja laiskoja oppilaita. Heidän yleissivistyksensä ja kielitaitonsa on surkea, koska he vain roikkuvat sosiaalisessa mediassa niin kotona kuin koulussakin. Harvinaista tekstiä opettajalta, jotka yleensä tyytyvät kohtaloonsa kääntäen vain toisen poskensa läimäistäväksi.

Opettajat ovat voimattomia älypuhelinten edessä – mikä ironinen nimi puhelimelle. Kone voi olla "älykäs", mutta se käyttäjä  tyhmistyy päinvastaisista väitteistä huolimatta. Opetuksessakin pyritään tulemaan vastaan tätä älybuumia käyttämällä yhä enemmän koneita. Kaikkeen tähän kyseinen opettaja liittää oppilaiden huonot käytöstavat: kiroilun, roskaamisen sekä säännöistä ja sopimuksista piittaamattomuuden.

Opettajan auktoriteetti on mennyt maan rakoon, ja entismaailman arvostettu kansanvalistaja on nykyisin palvelija ja viihdyttäjä. Oppilaat ovat asiakkaita, jotka vaativat palvelua. Oikeutensa he tietävät hyvin tarkasti, mutta velvollisuuksista ei ole kuultu puhettakaan.

Mitä pitäisi tehdä, kysyy opettaja. Päättäjät hokevat kilpailukyky-, innovaatio- ja talouskasvumantrojaan, ja vähentävät samalla koulutuksen resursseja. Ei onnistu tällä epäyhtälöllä: se on yhtä epärealistinen asetelma kuin ostoksilla halpa ja hyvä.

Opettaja valittaa edelleen, että koulutukselle ja opettajille asetetaan yhä uusia vaatimuksia. "Kehittämisestä" on tullut itsetarkoitus, ja opettajien aika kuluu kokouksiin ja muuhun byrokratiaan.

Kyseisen kirjoituksen alla avautuu aivan toinen maailma: opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikön Anita Lehikoisen mielipide, jossa hän kertoo, että koulutuspolitiikalla on selvä suunta. Voi ollakin, mutta se on muotoiltu johonkin muuhun todellisuuteen kuin opettajan kuvaamaan. Kehittämissuunnitelmia tehdään joka neljäs vuosi. Ne ovat sisältäneet kansliapäällikön mukaan korkealentoisia tavoitteita, mutta niiden perusteella ei ole herunut yhtään lisäeuroa. Valtiovalta yrittää kumota vanhan kansanviisauden: "tyhjästä on paha nyhjästä".

Ei hätää, sillä uudessa tulevaisuuskatsauksessa Osaamisella ja luovuudella hyvinvointia, on kaikki alan kehittämistarpeet kirjattu tiiviiseen pakettiin. Mutta mitä paketti sisältää? "Laaja-alainen valmistelu, tietoon perustuvat kehittämistarpeet ja strateginen tavoitteenasettelu. Tavoitteena yhteiskunta, jossa on halu oppia uutta, osaamis- ja koulutustason nousu, suomalaisen yhteiskunnan uudistuminen ja mahdollisuuksien edistyminen sekä uudistetut oppimisympäristöt".Paketissa ei unohdeta myöskään niitä maagisia "askelmerkkejä", uudistumista ja kansainvälisyyden vahvistumista. Säästöjä tehdään, ja samalla kaivataan rakenteellisia ja toiminnallista uudistuksia sekä päättäjiltä tekoja.

Olipa siinä toiveiden tynnyriä kerrakseen. Mutta kun nykyisen koulumaailman ruohonjuuritason todellisuus on kehittäjille tuntematon, kaikki jää ennalleen. Todellisuus rapauttaa kehittämisen ja ylevät strategiat: ne lepäävät tyhjän päällä – siis tyhmän päällä.

Kaiken tämän yritysmaailmasta lainatun liirumlaarumin sijasta olisi tehtävä nykytilan ongelmien analyysi edellä siteeratun opettajan tapaan ja käytettävä ongelmista niiden oikeita nimiä: laiskuus, piittaamattomuus, sivistymättömyys ja opettajien olematon auktoriteetti. Siinä askelmerkkejä todellisen kehittämisen avaukselle. Tyvestä puuhun noustaan – ei latvasta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Näihin keskusteluihin olen usein pannut tämän linkin :

http://matematiikkalehtisolmu.fi/2005/2/teht1950.pdf

Tämän tasoisia tehtäviä ratkoivat 11-12 vuotiaat 50-60-luvulla ilman laskimia ; tarjotkaa näitä keskiverto lyhyen matematiikan läpäisseelle 18-kesäiselle ja hämmästy.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Ilman laskimia nykykoululainen ei onnistuisi. Kaikki eivät ehkä laskimen avullakaan.

Tapani Lahnakoski

Laskutikut takaisin käyttöön.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eikö muka enää opeteta paperin ja kynän kanssa laskemista?

Tapani Lahnakoski

Ei mitään yllättävää tämän opettajan kirjoituksessa, paitsi että se on kirjoitettu. Sisältö on ilmiselvää pässinlihaa. Tämä suunta on alkanut jo ainakin yli 30 v sitten, kun opettajien auktoriteetti murrettiin ja vanhempien samaan syssyyn. En viitsi sanoa, mikä poliittinen suuntaus on tähän johtanut.

Tämä älypuhelinten käyttö joka puolella on sitten viimeisin pisara, varmaan uusiakin pisaroita tulee. Ei ole harvinaista, että nuori perhe istuu pöydässä eikä puhu sanaakaan, vaan näpelöi kännykköjään.

Jos halutaan lisää rahaa perusopetukseen, sen voisi ottaa samalta momentilta yliopistojen "tiedekunnista", joissa opetetaan jotain harrasteaineita ja muutenkin pitäisi karsia opetusta, mikä johtaa lähes varmuudella suoraan kortistoon. Vaikka näistä harrasteista voi joku päästä pitkällekin, jos on sopiva puoluetausta. Helsingin kaupunkisuunnittelun johtajaksikin voi päästä humkandi, joka on ollut ihastunut neuvostoliittolaiseen runouteen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Vasemmistohan näiden "porvarillisten auktoriteettien" vyörytyksen aikoinaan aloitti arvaamatta, mihin se johtaisi. Meni lapsi kirjaimellisesti pesuveden mukana.

Asiaa ei korjata pelkästään rahalla (vaikka hyvää sekin on), vaan on tehtävä oikeita, konkreettisia asioita. Pilaantuneiden asenteiden korjaaminen vain ei ole helppoa, vaan hyvinkin vaikeaa.

Tapani Lahnakoski

"Pilaantuneiden asenteiden korjaaminen vain ei ole helppoa, vaan hyvinkin vaikeaa."

Juuri tästä on kysymys. Kun suunta on aivan väärä ja vielä kiihtyvä, se on sitäkin vaikeampaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei kaikilla opettajilla ennenkään ollut auktoriteettia.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #12
Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Kun luin hesarin pääkirjoituksen tuli mieleen, ettei ny niin vaan meikäläinen vanhempi polvi kaikkea niellyt. Mutta en siihenkään usko, että vasemmistolainen protestiliike olisi vienyt auktoriteetit opettajilta ja vanhemmilta.
Auktoriteettiakin tärkeämpää opettajalle on kyky herättää kiinnostusta oppiainetta kohtaan.
Auktoriteettiongelmainen opettaja tarvitsee työohjausta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #17

"Mutta en siihenkään usko, että vasemmistolainen protestiliike olisi vienyt auktoriteetit opettajilta ja vanhemmilta."

Et näytä muistavan sitä vasemmistovyörytystä, joka yhteiskunnassa vallitsi. Tosiasia joka tapauksessa on, että auktoriteetti katosi.

Juuri siinä kiinnostuksen herättämisen tarpeessa se viihdyttäjän rooli tuli välttämättömäksi. Työnohjaus ei näitä ongelmia ratkaise, kun opettajilla ei ole enää keinoja. Kaikki tapahtuu oppilaiden ehdoilla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Toki muistan vallan hyvin.
Ellei opettajalla ole keinoja opettaa, koulutus on puutteellinen.
Minun auktoriteettini ei ole mihinkään kadonnut.
Auktoriteetti on personallisuuden ominaisuus jota voi myös oppimalla edistää.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #19

On myös erilaista oppilasainesta. Tänään Hesarissa joku matematiikan opettaja esitti eriävän käsityksensä. Parhaat opiskelijat kerääntyvät matematiikkaan...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #20

Ei ole ihme ettei opettaja joka puhuu "oppilasaineksesta" hallitse tilannetta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #21
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #22

Onhan niitäkin jotka eivät arvosta oppilaitaan.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #23

Onhan niitä. Kaikki eivät ansaitse arvostusta.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Koulutuksen laatu on Suomessa käsittäkseni huippuluokkaa. Jos sensijaan se ei enää jaksa kiinnostaa niin suurta osaa oppilaista tulee ehkä syytä hakea jostain muualta.

Nyt mainittiin puhelimet, some ja huonot tavat. Onko nykyisessä elämäntyylissämme jotain sellaista joka suosii noita ja onko se väärin jos osa kansalaisista sitä haluaa.

Käytös lähtee kotikasvatuksesta ja siinä meillä vanhemmilla on miettimisen paikka. Pitää muistaa esimerkin voima: sisällä ei pidetä lakkia eikä ruokailessa näprätä kännykkää vaikka sieltä soittaisi kuka. Vietetään aikaa mieluumin yhdessä tehden kuin ruutua tuijottaen. Siitä se lähtee tai lähti ainakin meillä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Koulutuksen laatu on Suomessa käsittäkseni huippuluokkaa. Jos sensijaan se ei enää jaksa kiinnostaa niin suurta osaa oppilaista tulee ehkä syytä hakea jostain muualta."

Näin moni muukin on kuvitellut. Kyseinen opettaja antaa viitteitä siitä, mistä päin lääkkeitä tulisi hakea. Ei ainakaan "asiakaspalvelun" puolelta.

Kotikasvatuksessa se tapojen ja sivistyksen kivijalka asetetaan. Jos se jää hataraksi, kuten nykyisin niin monelta jää, koulun on vaikea sitä enäää korjata.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Muistan kun omana kouluaikanani luokkakoot olivat paljon nykyistä suuremmat joten on ihme että oppi meni niin hyvin perille.

Kun taas omien muksujeni koulua muistelen niin vaikeammaksi ja haastavammaksi on mennyt omiin aikoihini verrattuna.

Tietenkin maailma ja opetusmetodit muuttuu.
Nykyisin on helpompi jättää lukeminen väliin eikä kotikasvatus ole sellainen itseisarvo kuten ennen. Ei sitä silloinkaan ihan kaikilla ollut.
Vaan tämä on itse aiheuttamamme tilanne ja maailma jonka oma sukupolveni loi.
En nykyisin jaksa hakea syyllistä joka ongelmaan jostain muualta vaan mietin että kyllä meillä suomalaisillakin on vastuumme omista asioistamme.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Tietysti tilanne on suomalaisten itsensä vika. Kenenpä muunkaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset