Lokari

Rutinaa yritysmaailmasta – ja hallitus kuulee

"Suomalaiset yritykset valittavat liikaa", toteaa HS:ien haastattelussa Finlaysonin johtaja Jukka Kurttila (27.8.). Hänen mukaansa vuosien taantuma on antanut yrityksille tekosyyn paeta omaa vastuutaan tuotteiden kehittämisessä. Finlayson on sen sijaan tehnyt uusia tuotteita, panostanut muotoiluun ja lähtenyt kansainvälistymään.

Suomessa valitetaan ja meillä vallitsee pelon kulttuuri voisi myös sanoa henkinen lamaannus. Kurttilan mielestä liian monen yrityksen strategia keskittyy kannattavuuden parantamiseen, kustannusten leikkaamiseen ja halvemmalla tekemiseen. Hänelle tärkeintä on pohtia miten saada "ylärivi kasvamaan" eli myyntituloja lisää. Sitä kautta syntyvät kilpailuedut ja erottuvuustekijät, joilla voitetaan markkinat.

Tämä on harvinaista puhetta yritysjohtajalta. Yleensä vain rutistaan ja vaaditaan valtiolta etuja. Vaativa katse käännetään työntekijöihin päin: heidän olisi tehtävä pitempää päivää eli töitä pienemmällä palkalla, että yksikkökustannukset saataisiin alas ja voitaisiin tarjota hiukan halvempia tuotteita markkinoille. Omat palkkiot muistetaan kyllä mitata ulos täysimääräisinä. 

Missä on yritysjohtajien kunnianhimo ja luovuus? Pitäisi  keksiä parannuksia tuotteisiin ja palveluihin sekä tarjota näin houkuttelevampia tuotteita sellaisia, joita kilpailijat eivät osaa tehdä. Niistä  voi saada jopa paremman hinnan kuin vanhoista vakiotuotteista. Tarvitaan siis niitä paljon puhuttuja innovaatioita jotka eräät ymmärtämättömät mielenosoittajat kehottivat työntämään sellaiseen paikkaa, missä aurinko ei paista.

Jopa valtakunnan yritysjohtajavetoinen hallitus on mennyt halpaan kuunnellessaan johtajien rutinaa: tarjotaan "tuottavuusloikkaa", jolla ei ole mitään tekemistä tuottavuuden kanssa. Se vain merkitsee työntekijöille pitempää työaikaa pienemmällä palkalla. Kuulostaa mukavalta yritysjohtajien kannalta, sillä  heidän ei tarvitse ryhtyä vaivaamaan päätään ja alaisiaan uusilla ideoilla. Ajattelutyö kun on tunnetusti raskasta.

Hallituksen olisi tavalla tai toisella saatava yritysmaailma heräämään todellisuuteen. Se on vaikeaa, mutta ei varmasti tapahdu tarjoamalla nyt esillä olevia yrityksille helppoja ja tehottomia ratkaisuja. Ne eivät vaadi yritysjohtajia ryhdistäytymään ja poikkeamaan rutiineistaan. Jotain tarttis siis tehdä mutta niin epätoivoinen tilanne ei sentään ole, että pitäisi huutaa filosofi Himanen apuun.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Hkäpä yrityksiä vaivaa suomessa sama vaiva kuin nykylapsissa, ei ole aukoritettia ja liikaa valtaa päätösten teossa. Valtiosta ja hallituksesta on tullut näille ennemminkin ystävä kuin vanhemmat. Tämä on kuitenkin vain ajatuksen poikanen.

myös valitus palkkakuluista ihmetyttää, siis jos kerran on laskettu että asumiskulujen pitää mahtua 550 e per kuu ja elämiseen tulisi jäädä 750 e per kuu niin miksi valitetaan siitä ettei väki tee töitä 30 pennillä tunti?
(Summat perustuu kelan laskelmiin)
Kanssa kummastuttaa miksi sipilän hallitus jättää nyt huomiotta eurooppaneuvoston varoituksen liian alhaisesta sosiaaliturvasta ja on nyt kovalla kiirellä pankkien pyynnöstä leikkaamassa "tuottavuushyppyä" vähäosaisimpien päästä.

Kai ratkaisu olisi helppo, perustulo prokressiivisella leikkautumalla.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Mielenkiintoinen rinnastus nykylapsiin. Voi olla osuvakin.

Hallitusta arvioitaessa on syytä muistaa, että Sipilä on taustaltaan yritysmaailman miehiä. Sieltä siis aatokset.

Perustuloon en usko. Tarveharkinta on parempi, vaikka virkakoneisto aiheuttaa kustannuksia. Onko missään maailmalla otettu perustuloa käyttöön? Jos näin on, se herättää kysymyksiä.

Sitäpaitsi, ei perustulo näitä ongelmia ratkaisisi. Rahojen riittävyys on se ongelma, jota jakopolitiikkaan keskittyneet eivät ota huomioon. Jos meillä olisi nyt perustulo, sama keskustelu kohdistuisi sen riittämättömyyteen.

Käyttäjän timpuri kuva
Timo Uppala

Pieni ristiriita Hesarin jutun otsikossa ja tekstissä: "Finlaysonin tuotanto on siirretty ulkomaille, esimerkiksi Turkkiin, jo viisitoista vuotta sitten. Jos pussilakanat tehtäisiin täällä, niille tulisi hintaa 150 euroa. Olisimme konkurssissa puolessa vuodessa."

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Panin merkille tämän globalisaation hedelmän. Mutta Finlaysonin johto ei valita...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset