Lokari

Omistajat kärsivät johtajan palkanalennuksesta

Eräät yritysjohtajat ovat suostuneet palkanalennuksiin, osallistuakseen näin vallitsevassa lamatilanteessa omalta osaltaan talkoisiin. Vaikka tämän eleen taloudellinen vaikutus on vähäinen, sen symboliarvo esimerkkinä on huomionarvoinen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tavallista, että suurituloiset lahjoittavat suuriakin summia hyväntekeväisyyteen. Meillä muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö on alentanut omaa palkkiotaan muutama vuosi sitten.

Kaikki johtajat eivät tietenkään seuraa esimerkkiä. Yksi näistä on erään finanssikonsernin johtaja. Tämä on vapaa maa. Johtaja kertoo haastattelussa (HS 13.8.), että hänen palkastaan puolet riippuu yhtiön tuloksesta ja osakekurssista, minkä vuoksi hän ei voi alentaa palkkaansa omistajien kärsimättä.

Maalaisjärjellä ajatellen omistajat hyötyisivät johtajan palkanalennuksesta, ja voisivat jakaa sen vaikkapa lisäosinkoina itselleen. Mutta ei, asia on monimutkaisempi. Konserninjohtajalle maksetaan kiinteän kuukausipalkan lisäksi palkkioita, mikäli hän on saanut ponnisteltua yhtiön voiton ja osakkeiden pörssikurssin korkeammalle tasolle kuin se muuten olisi. Kun näin tapahtuu, hän tahkoaa rahaa omistajille, ja saa siitä vaivanpalkakseen oman siivunsa.

Sivumennen sanoen kukaan ei voi olla varma, johtuuko hyvä tulos ja sen mukana kohonnut osakekurssi johtajan ponnisteluista, mutta tiedetään, että hän on ahertanut palkkioiden kannustamana  pitkää päivää ja uhrannut muun muassa muutoin golfin peluuseen menevää vapaa aikaansa. Täytyyhän tämän uhrauksen jossakin näkyä – vaikka yhtiössä on muitakin työntekijöitä, jotka työskentelevät saman päämäärän hyväksi.

Johtajalle maksetaan tulospalkkioita juuri sen takia, että hän motivoituisi työskentelemään omistajien etujen mukaisesti ja yltämään huippusuorituksiin, joihin ei päästä isollakaan kuukausipalkalla. Palkansaajien keskuudessa tunnettu perinteinen sanonta: "Ei näillä palkoilla..." pätee siis huipputasollakin.

Jos siis johtaja alentaisi tulospalkkioitaan vaikkapa viidellä prosentilla, hänen motivaationsa heikkenisi samassa suhteessa, ja yhtiön tulos putoaisi vastaavasti. Ketjureaktio etenisi, ja omistajat jäisivät nuolemaan näppejään laihempaa osinkotuloaan murehtien. Ja valtio eli me kaikki, kärsisi verotulojen menetyksen.

Ei siis ole mitään syytä mennä harkitsemattomiin palkkionalennuksiin. Tasavallan presidentin tilanne on toinen, sillä hänelle ei makseta tulospalkkioita, ja hänen palkkansakin on verovapaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Täyty myöntää, että ajatus siitä, että kovapalkkaisia johtajia motivoisi lähinnä lisäpalkkiot on hämmentävä. Minusta sellaista johtajaa ei pitäisi edes palkata.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Samaa mieltä.

Niin vain on joskus sanottu, että kuukausipalkka saa johtajan tulemaan työpaikallle, mutta vasta tulospalkkio saa hänen ryhtymään tosissaan töihin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset