Lokari

Mikä on yritysjohtajien panos laman torjunnassa?

Suomen talouden alamäki on yleisesti pantu ylivelkaantumisen, liian suuren julkisen sektorin, korkean palkkatason ja muiden vastaavien syiden tilin. Helsingin Sanomissa (29.3.) filosofian tohtori Ilkka Reima nostaa kriittisesti esiin suomalaiset yritysjohtajat - ja myös  julkisen sektorin päättäjät. Ovatko he tehtäviensä tasalla?

Hän luettelee esimerkkejä suurista virhepäätöksistä: olisiko metsäteollisuuden pitänyt sellukeiton sijaan keksiä jotakin muuta jo kymmenen vuotta sitten? Nokian kännykkäbisnes suli johdon epäonnistuneisiin kehitysarvioihin, ja Sonera upotti satoja miljoonia euroja Saksan umts -kauppoihin, ja niin edelleen.

Reima kysyy aiheellisesti, onko liike-elämällä, Elinkeinoelämän keskusliitolla, ammattiyhdistysliikkeellä ja maamme poliittisella eliitillä johtajuusongelma. Siltä tosiaan näyttää. Tyypillisesti elinkeinoelämä syyttää poliitikkoja virheistä ja ammattiyhdistysjohtajia ylimitoitetuista palkkaratkaisuista. Syytä on kyllä näissäkin, mutta olisiko myös talouselämän omat nurkat jääneet siivoamatta? EVA on kohdistanut kriittisen katseen jopa yliopistoihin ja alkanut organisoida niitä uuteen uskoon. Siitäkö välitöntä apua yrityksille? Järjestön tarmo kohdistuu aivan väärään suuntaan.

Yritysjohtajien omat ratkaisut vaikuttavat kovin mielikuvituksettomilta: irtisanomiset ja yritysten myynnit ulkomaille, ja jos ylimääräistä rahaa on, se  jaetaan mieluummin omistajille kuin sijoitetaan yrityksen kehittämiseen.

Näyttääkin siltä, että yritysjohdossa vallitsee henkinen lama, jonka torjumisen sijasta alan järjestöt katsovat hyökkäyksen parhaaksi puolustukseksi. Yritysjohtajien olisi nyt otettava itseään niskasta kiinni ja ryhdistäydyttävä. Vai onko heillä vielä tarvetta kannustusbonuksiin, ennen kuin kehittämistyö alkaa maistua?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Tapani Lahnakoski

Johtajuus on ongelma varsinkin julkisella puolella. Täysin mitääntekemättömiä pomoja on pilvin pimein. Enemmän tai vähemmän tähän liittyen julkisten hankintojen taso on täysin ala-arvoista, mistä on hyvänä esimerkkinä tietojärjestelmien järjetön hinta ja toimimattomuus, mikä on jatkunut vuosikymmenet.

Yrityspuolella pidän suomalaisten onnetonta myyntikykyä isompana ongelmana. Myyjän työhön pitää myös kuulua tiedon hankkiminen esim. tuotteen jatkokehitystarpeesta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Totta nämäkin. Minä kiinnitin enemmän huomiota suomalaisten yritysten innovaatioiden puutteeseen. Niillä luotaisin uusia tuotteita ja vientimahdollisuuuksia sekä siten talouskasvua. Toki innovaatio voi liittyä myös markkinointiin.

Tapani Lahnakoski

Niin se liittyy. Palautetta pitää saada markkinoilta.

Olin 80-luvun Nokian verkkopuolella, mikä nyt enää Nokiasta on jäljellä. Kyllä siellä myynti ja tekninen tuki olivat hyvin yhteydessä asiakkaisiin ja palautetta tuli, mutta miten laajaa tämä osaaminen on, en tiedä, mutta tuskin riittävää.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #3

"Kyllä siellä myynti ja tekninen tuki olivat hyvin yhteydessä asiakkaisiin ja palautetta tuli, mutta miten laajaa tämä osaaminen on, en tiedä, mutta tuskin riittävää."

Miten mahtoi asiakkailta saatu tieto mennä ylempien johtoportaiden tietoon, ja ottivatko nämä sen huomioon? Usein käy niin, että kun yritys menestyy, johto alkaa luulla tietävänsä asiakkaita paremmin, mitä nämä tarvitsevat.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Olen samaa mieltä, että yritysjohdossa on kyvyttömyyttä, näköalattomuutta ja henkistä lamaa. Ei osata muuta kuin kehitellä itselle uusia palkitsemismuotoja ja jakaa rahaa osakkeenomistajille.

On skandaalimaista, miten maailman johtava matkapuhelinten valmistaja Nokian menetti asemansa käsiään levitellen muutamassa hetkessä. Puunjalostusteollisuuskin on ollut avuton keksimään uusia tuotteita wc- ja sanomalehtipaperin lisäksi.

Murheellisia tarinoita löytyy pilvin pimein: Sonera, Talvivaara, ydinvoimalahankkeet. Rahaa on haaskattu miljardi poikineen.

Suomi on monessa mittauksessa rankattu jopa maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi. Kun siitä huolimatta on jo eletty kolme miinusmerkkistä vuotta, kyllä silloin vika täytyy olla yritystoiminnan johtamisessa.

Kun ei osata keksiä uusia vientituotteita, kannattaisi ainakin satsata vaikkapa täysin välttämättömään asuntorakentamiseen ja liikenneinvestointeihin. Silloin voittaisimme aikaa kunnollisten yritysjohtajien hankkimiseksi vientialoille.

Leikkauslistoja laatimalla lama vain syvenee ja kurjuus lisääntyy.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Silloin voittaisimme aikaa kunnollisten yritysjohtajien hankkimiseksi vientialoille."

Talouselämän järjestöt voisivat nyt suunnata huomionsa tähän johtamisvajeeseen. Suomalaisessa johtamiskulttuurissa on vakavia puutteita. Oikea ratkaisu eivät ole bonusjärjstelmät - se tie on jo tehottomaksi todettu. Lahjakas johtaja tekee työnsä sen tuoman haasteen ja mielenkiinnon takia - palkka on sivuseikka. Lahjatonta johtajaa ei saa millään rahalla innovatiiviseksi.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Kun yrityksen talousosasto kehittyy ylisuureksi, itseään ruokkivaksi ja ottaa organisaation haltuun. No se on yleensä soronoo.

Markkinointi ja tuotanto ovat kaiken ydin. Niiden pitää keskustella, tehdä kiinteää yhteistyötä. Talouspuoli on apuväline.... Toki sitä tarvitaan, mutta ei itseisarvona.

Isojen yritysten hallitukset ovat luku sinänsä. Tilanne lienee hallinnassa kun puheenjohtajana on omistajalähöinen henkilö, jolla on tj tausta ja joka on ollut kehittämässä yhtiötä. Hallitusten jäsenten eturistiriidoista ei juuri puhuta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Isojen yritysten hallitukset ovat luku sinänsä. Tilanne lienee hallinnassa kun puheenjohtajana on omistajalähöinen henkilö, jolla on tj tausta ja joka on ollut kehittämässä yhtiötä."

Juuri niin. Esimerkiksi perheyhtiö-Koneessa ei palkkajohtajia ole ylipalkittu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset