Lokari

Poliittinen sopivuus jyrää pätevyyden

HS kirjoittaa pääkirjoituksessaan (15.2.) poliittisista virkanimityksistä. Tuorein tapaus on uuden Kan­sal­li­sen kou­lu­tuk­sen ar­vioin­ti­kes­kuk­seen johtajan valinta.

"Po­ri­lai­nen ope­tus­mi­nis­te­ri Kris­ta Kiu­ru (sd) ni­mit­ti vir­kaan Har­ri Pel­to­nie­men. Hän­kin on puo­lue­kan­nal­taan so­siaa­li­de­mo­kraat­ti ja Po­ris­ta ko­toi­sin. Vi­ras­ta kil­pail­lut kou­lu­te­tum­pi ha­ki­ja va­lit­ti asias­ta oi­keus­kans­le­ril­le, jon­ka tors­tai­na an­ta­mas­ta pää­tök­ses­tä käy ka­rus­ti il­mi, mi­ten mi­nis­te­rit käy­tän­nös­sä pys­ty­vät oh­jaa­maan vir­koi­hin mie­lei­siään hen­ki­löi­tä ja kirk­kain sil­min väit­tä­mään, et­tei ni­mi­tys ole po­liit­ti­nen".

Ja mitä tekee oikeuskansleri? Hänen mukaansa  näyt­töä ei ole, et­tä Kiu­run oh­jaus oli­si ol­lut po­liit­ti­ses­ti mo­ti­voi­tu­nut­ta tai lain­vas­tais­ta – mut­ta asial­lis­ta­kaan se ei oikeuskanslerin mukaan ollut. Ettei ollut näyttöä? Virkaan valitaan puoluetoveri, joka sattuu olemaan Porista kuten Kiurukin. Lisäksi hän on vähemmän koulutettu kuin hakija, joka teki nimityksestä kantelun.

Lisänäyttönä nimityksen poliittisuudesta on vielä se, että "Kiu­ru puut­tui voi­mak­kaas­ti ni­mi­tyk­seen jo sii­nä vai­hees­sa, kun hä­nel­le vas­ta esi­tel­tiin seit­se­män haas­ta­tel­tua ha­ki­jaa il­man pa­rem­muus­jär­jes­tys­tä. Kiu­ru oli kii­reh­ti­nyt ker­to­maan kes­ken vir­ka­mies­val­mis­te­lun oma­na kan­ta­naan, et­tä Pel­to­nie­mi on 'pä­te­vin ja so­pi­vin'". Ei siis ollut edes tarvetta paneutua muiden hakijoiden ansioihin, kun porilainen demari oli niin ylivoimainen. Siinä oli selvä määräys virkamiesvalmistelulle.

Kaiken järjen mukaan tämän selvempää näyttöä nimityksen poliittisuudesta on vaikea ajatella. Oikeuskansleri siunaa tämän mädännäisen maan tavan todeten vain sivulauseessa, että menettely ei ollut asiallinenkaan. Onko tavanomainen tuomarin harkintavalta poistettu oikeuskanslerin keinovalikoimasta? Vetoaminen ja uskominen pelkkään "poliittiseen sopivuuteen" on asiallisesti ottaen yhtä tyhjän kanssa. Vanha tuomarin ohje sanoo, että se mikä ei ole kohtuullista, ei voi olla lakikaan.

Pelkällä maallikkojärjellä kyseisen tapainen nimitys on räikeän poliittinen. Kansalaisia pitäisi kiinnostaa tässä se, että pätevämpi henkilö sivuutetaan ja valitaan poliittisesti sopiva. Tällaisen henkilön päätöksetkin tehtävässään tulevat olemaan vain "poliittisesti sopivia". Se saa riittää kansalaisille.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (200 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Oikeuskanslerit tekevät selvän eron laillisuusvalvonnan ja poliittisen päätöksenteon välillä ja sinänsä aivan oikein korostavat, että poliittisen päätöksenteon ollessa kyseessä parlamentaarinen vastuu pelaa (jos pelaa).

Siihen nähden pidän Jonkan kantaa yllättävän rohkeana. Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todetaan, valitusoikeus vähentäisi epäilyjä poliittisista virkanimityksistä.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Tervehdys!

Parlamentaarinen vastuu ei mielestäni toimi. Ei ole oikein, että kun poliitikko vetoaa nimitettävän sopivuuteen, asiantuntijuus ja objektiiviset tosiasiat sivuutetaan. Veronmaksajat hoitavat sitten jäljet.

Jonkan kanta ei myöskään ole rohkea, vaan päin vastoin pelokas.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

No eihän se toimi, mutta kun sillä puolella ollaan, laillisuusvalvonta ei pelitä. Siksi Jonkan kanta on rohkea.

Terv. KK

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #8

OK. Sikäli kyllä, suorastaan uhkarohkea.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #10

Poliittisesta vastuusta taas päättää lopulta kansa vaaleissa. sas nähdä, kuinka Kiurun käy.

Valittaneen uudelleen, sillä se on maan tapa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #51

Varsinkin ministereillä on oma vakaa kannattajakuntansa. Jopa tuomioita saaneet kansanedustajat on valittu uudelleen. Pienemmät tyylivirheet eivät merkitse monille mitään.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #53

Näinhän se on. Ja kansalla on siihen täysi oikeus. Mutta maksamaan joutumisesta onkin sitten sen jälkeen aika lapsellista valittaa. Saati siitä, että myös nuo poliitikot noudattavat, aivan äänestäjien tuella, "maan tapaa".

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #55

Kuten sanottu, kansalla on sellaiset edustajat kuin se ansaitsee.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #56

Hiukan pieleen.

Kansalla on sellaiset edustajat, kuin se valitsee.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #62
Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #66

Nimitys :"Kansallisen koulutuksen arviointikeskus" on kuin suoraan Orwellin kirjoista ja N-liitosta. Nykyistä epäselkokielistä , byrokraattista munkkilatinaa.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

PP. Yleislausekkeena voitaneen sanoa erityyppisistäkin aroista asioista,joihin jostain tietystä syystä "ei katsota olevan aihetta puuttua", että "poliittiset tarkoituksenmukaisuussyyt ovat niissä (pää)esteenä puuttumiseen". Ne vesitetään, eikä uskalleta astua aroille liikavarpaille. Joku voisi sanoa jopa, että suojellaan hengenheimolaisia ja aatetovereita kastumiselta.

Tuntuu siltä kuin poliitikot ja heidän valvojansa olisivat kuin Yhtä Köyttä Yhdistystä ja solidaarisia toisilleen. Ei ihme, että nytkin tässä tapauksessa usko oikeusjärjestelmään ja sen ylimpiin valvojiin horjuu:luottamus menee.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #137

"...aroista asioista,joihin jostain tietystä syystä "ei katsota olevan aihetta puuttua", että "poliittiset tarkoituksenmukaisuussyyt ovat niissä (pää)esteenä puuttumiseen".

Näinhän politiikassa pelataan. Suojellaan oman puolueen edustajia ja jäseniä. Usein myös voi havaita yli puoluerajojen menevää hiljaista "solidaarisuutta" asioissa, joissa kenenkään jauhot eivät ole täysin puhtaat. Asioiden penkominen julkisuudessa olisi haitallista kaikille. Tämä olisi tutkivan journalismin aluetta.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #138

PP. Tämä, jos mikä olisi tutkivan journalismin (M.O.T.?) aluetta. Olen samaa mieltä. Tapausesimerkkejä ja näyttöjä kyllä löytyy, kun ihmiset alkavat avata sanaista arkkuaan. Syynä puuttumattomuuten on juuri:" Asioiden penkominen julkisuudessa olisi haitallista kaikille" - asianosaisille. "Sylttytehtaat" paljastuisivat ja sosiaaliset ja poliittiset kasvot menisivät. Se olisi katastrofi asianosaisille.

Negatiivista JULKISUUTTA pelätään varsinkin ennen vaaleja.

Politiikassa ja oikeusjärjestelmässä pitäisi alkaa likapyykin pesu, jotta usko ja luottamus niihin palautuisi. Poliisia myöten kuten on nähty.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #141

Tarvittaisiin vain jokin räikeähkö tapaus, niin media kiinnostuisi - esim. samanlainen kuin puheena oleva poliittinen virkanimitys. Suuri osa kähminnästä tapahtuu kabinettien kätköissä.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #143

PP. "Suuri osa kähminnöistä tapahtuu kabinettien kätköissä" tai kuten toisinkin sanotaan: "keittiön kautta". Toisaalta myös painostuksen alaisena, eli käydään kauppaa jostakin kriitikolle arasta seikasta, joko sovitaan näin tai paljastetaan vastapuolelle tulenarkoja "luurankoasioita" julkisuuteen.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #148

Kari #148.

Helsingin Työväen Säästöpankin johtaja Mauno Koivisto meni Valtiovarainministeriöön ja Suomen Pankkiin "keittiön oven kautta" jo vuosia ennen kuin tuli niihin nimitetyksi.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #151

Jorma Jaakkola. Sanontaan "nahkurin orrella tavataan" liittyy myös tiettyä "poliittista tarkoituksenmukaisuutta" ja joko- tai vedätystä/varoittelua... Kun ollaan ns.samassa veneessä ja sylttytehtaassa.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #138

Pekka Pihlanto:
"Oikeuskansleri siunaa tämän mädännäisen maan tavan todeten vain sivulauseessa, että menettely ei ollut asiallinenkaan. Onko tavanomainen tuomarin harkintavalta poistettu oikeuskanslerin keinovalikoimasta? Vetoaminen ja uskominen pelkkään "poliittiseen sopivuuteen" on asiallisesti ottaen yhtä tyhjän kanssa. Vanha tuomarin ohje sanoo, että se mikä ei ole kohtuullista, ei voi olla lakikaan."

Presidentti Koivisto ohjeisti oikeuskansleria jo 1990-luvun alussa antamaan kanteluihin rutiinivastauksen:

Kysymyksessä on poliittinen tarkoituksenmukaisuus, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua.

Yksi asia, johon tuli moisia vastauksia oli EMU-päätöksenteon muodonvalinta eli euron käyttöönotto ilman perustuslain (hallitusmuodon 72 §:n) muutosta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #144

"Kysymyksessä on poliittinen tarkoituksenmukaisuus, johon oikeuskansleri ei voi toimivaltansa rajoissa puuttua."

Tällaiseen poliitikot edelleen vetoavat. Kun on kyse niin sanotusta poliittisesta päätöksestä, asiantuntijoiden lausunnot ja faktat - jos sellaisia on - voidaan heittää romukoppaan.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #153

PP. Voidaan kuitenkin kysyä, ylittääkö "poliittinen tarkoituksenmukaisuus" ja näennäiset "toimivaltuudet" hallinto-oikeudelliset periaatteet ja muotoseikat sekä itse perustuslain kirjaimet? Mitenkähän oikeusoppineet tämän selittäisivät? Ei presidenttikään ole kaikkien lakien yläpuolella.

Presidenttikin on perustuslain alainen: PL 112§ Valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen laillisuuden valvonta. Sekä PL 113§ Tasavallan presidentin rikosoikeudellinen vastuus. HUOM! Myös PL 117§ Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen oikeudellinen vastuu on kirjattu perustuslakiin.

KAIKKI nämä asiat ym. löytyvät perustuslain 10 luvussa Laillisuusvalvonta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #163

"Voidaan kuitenkin kysyä, ylittääkö "poliittinen tarkoituksenmukaisuus" ja näennäiset "toimivaltuudet" hallinto-oikeudelliset periaatteet ja muotoseikat sekä itse perustuslain kirjaimet?"

Niin voidaan, ja hyvällä syyllä. Vaikuttaa usein siltä, että kun valtakunnan poliittisella huipulla tehdään jotakin, sitä eivät viranomaiset kovin herkästi halua ryhtyä syynäilemään.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #168

PP. Muuten käy kuten Sulo Aittoniemelle taannoin, kun astui liian isokenkäisten varpaille tutkimuksissaan.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #169

Niin tosiaan, Suti jutui liemeen.

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Kiuru ei ole vielä asettautunut ehdokkaaksi tuleviin vaaleihin. Onko hän miettinyt, että kun jotakin kaveria auttaa, niin muut kaverit hommaa sitten paikan hyvään virkaan toisaalla. Tätähän tämä on ollut iät ajat. Nimittäin nämä poliittiset virkanimitykset.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Näinhän se valitettavasti on. Ja poliiitikot eivät tule hyväksymään jatkossakaan valitusoikeutta virkanimityksistä, vaan haluavat säilyttää oikeutensa poliittisiin virkanimityksiin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Tämäkin kuuluu järjestelmään. Vetäytyville poliitikoille hankitaan hyvät siviilivirat. Niinpä tapahtui Kataiselle ja monille muille. Niitä sitten hoidetaan sillä pätevyydellä, jonka poliittinen toiminta tuo.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

PP. Liekö nuo bonusvirat jonkinlaisia "kultaisia kädenpuristuksia" eli poliittisesti mieleisistä ja oikeaoppisista suorituksista. Kataisellakin pikemminkin EU/EMU:n mieleisestä toiminnasta Suomen tappioksi.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #170

"Liekö nuo bonusvirat jonkinlaisia "kultaisia kädenpuristuksia" eli poliittisesti mieleisistä ja oikeaoppisista suorituksista. Kataisellakin pikemminkin EU/EMU:n mieleisestä toiminnasta Suomen tappioksi."

Kyllä niissä tätä makua on. Ainakin niin, että jos Katainen olisi toiminut enemmän Suomen etujen mukaan, EU-virkaa hän ei olisi ehkä saanut.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Aiheellinen blogi. Pienelle maalle tämä leviämään päässyt rämettyneisyys on erittäin kohtalokasta.
Kiurun uskottavuus on jo mennyt aikaisemmin. Nyt menee oikeuskanslerinkin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kiitokset kommentistasi. Uskottavuus meni tosiaan kummaltakin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tämäkin huolettaa:
"Alun perin työryhmä esitti, että kansainvälistäkin koulutuksen arviointia harjoittavan keskuksen johtajan tulisi olla tohtori, mutta asetukseen kelpoisuus alennettiin maisteriksi eli ylemmäksi korkeakoulututkinnoksi."
Näin oli helppo muodollisestikin torpata tohtorihakijat.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #7

Niinpä niin. Nykyisin tasapäisyysvaatinmus sivuutttaa yhä useammin pätevyyden ja tutkinnot. Kuinkahan paljon kansantaloutemme on kärsinyt siitä, että päättäjiksi ei valita parhaita voimia - vaan sopivia?

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #9

Pihlannon näkemykset ovat rautaa. Tapa, jolla Peltoniemi nimitettiin tehtävään loukkaa periaatetta, että parhaiten koulutettu ja pätevin nimitetään tehtävään. Arviointikeskuksen johtoon oli tarjolla kyvykkäitä tohtoritason ihmisiä, jotka syrjäytettiin poliittisin perustein.
Poliittisen virkanimityksen suurin ongelma on vielä siinä, että tehdystä päätöksestä ei voi valittaa. Vastaisuudessa tämä edellyttää selkeää lainmuutosta. Tällaisista valtion päätöksistä tulee kirjata lakiin oikeus valituksen tekemiseen.
Oli lisäksi päteviä hakijoita loukkaavaa, että Kiurun nimityspelin politiikassa kelpoisuusvaatimuksia piti vielä alentaa, että hänen suosikkina sopivin sosiaalidemokraatti H. Peltoniemi Porista kyettiin junttaamaan virkaan. En usko, että hänenkään itsetuntoaan ja moraaliaan hivelee tapa, miten hänet junailtiin virkaan
On sanottu, ettei Suomessa ole korruptiota. Väite ei pidä paikkansa, sillä juuri tämä on rakenteisiin perustuvaa pahemman luokan korruptiota, jossa kaveri pelaa kaverille paikkoja.
Surullisinta demokratian ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on, kuten Pihlanto huomautti, että "poliittisesti sopivin" syrjäytti pätevämmän ja osaavamman.
Minusta lainmuutoksella pitää varmistaa, että Kiurun tekemät koplaukset tulevat vastaisuudessa juridisesti mahdottomiksi, kun valinnan on kohdistuttava pätevimpään.
Lopuksi voi sanoa, että tapahtuneen kaltaisiin möhläyksiin ja poliittisen krediitin väärinkäyttöön kansakunnalla ei ole varaa.
Toivottavasti seuraavaan hallitukseen saadaan vihdoin hallintoalueensa osaava, aidosti ihmisiä kuunteleva, toimissaan rehellinen ja suoraselkäinen opetusministeri. Toivottavasti tämä episodi politiikan moraalittomuudesta on jäänyt tulevissa vaaleissa äänestäjien muistiin!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #30

Kiitokset.

"Lopuksi voi sanoa, että tapahtuneen kaltaisiin möhläyksiin ja poliittisen krediitin väärinkäyttöön kansakunnalla ei ole varaa."

Ei todellakaan ole!

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #9

PP. Ja tenteissä menestyvät ne, jotka osaavat antaa sopivia ja oikeaoppisia/-asenteisia vastauksia kysymyksiin. Tarkoitushakuisuus seulana. Pätevyys ei siis ole enää pääkriteerinä numeruksiin, vaan oikeat asenteet.

Mihin tämä Suomen koulutus onkaan menossa? Ei ihme, ettei valtion ja hallituksen työ onnistu, kun keskikertaisuus johtaa Suomea. Luovuus ja pätevyys on sorrettua. Ovatko he liian vaarallisia tyhmille päättäjille tieto-taitoineen ja pahoine kysymyksineen? Siksikö heidät pannan syrjään valinnoissakin?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #40

"Luovuus ja pätevyys on sorrettua. Ovatko he liian vaarallisia tyhmille päättäjille tieto-taitoineen ja pahoine kysymyksineen? Siksikö heidät pannan syrjään valinnoissakin?"

Luova ja pätevä voi olla kiusallinen alainen ja työtoveri. Häneltä voi tulla uusia ja vanhaa rauhaa järkyttäviä ideoita. Hyvän johtajan eräs tunnusmerkki onkin se, että hän uskaltaa valita itseään fiksumpia alaisia.

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #9

Tasapäistämisvaatimus on pitkälti kaiken takana monine haaroineen. Nykinen peruskoulu hoitaa tätä tehtävää oivallisesti. Luokallejättö ei ole enää työkalupakissa. Käytetään jopa henkilökohtaisia arvosteluasteikkoja, jotta siltä vältyttäisiin. Siitä ei vaan yleisesti kerrota.

Eräs tuntemani henkilö törmäsi tähän koko ajan etenevään tasapäistämiseen kymmenkunta vuotta sitten, kun hän palasi takaisin matematiikanopettajaksi AMK:n insinöörikoulutukseen. Hän oli ollut samassa tehtävässä aiemmin, kun tämä opinahjo oli vielä tasoltaan matalampi, ainakin nimikkeen mukaan, teknillinen opisto.

Tässä välissä oli opiskelijakunnan matematiikantaidoissa tapahtunut romahdus. Kuulemma ihan peruslaskuoppia ei osattu, mistään differentiaalilaskennasta puhumattaan. Vuoden kuluttua hän kypsyi täysin hommaansa ja siirtyi teollisuuden puolelle.

Kyllä perustutkinnon jälkeiset jatko-opinnot ovat oleellisia monissa tehtävissä. Ainakin ennen ne olivat sellaisia, joissa opiskelijat luennoivat toisilleen ja professori arvioi tämän toiminnan laatua ja tuloksia. Varmaan systeemi ei ole suuremmin muuttunut ja muutakin opetusvelvollisuutta kuuluu tohtorikoulutukseen. Näitä ei voi mitenkään politikoinnilla korvata.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #59

"Eräs tuntemani henkilö törmäsi tähän koko ajan etenevään tasapäistämiseen kymmenkunta vuotta sitten, kun hän palasi takaisin matematiikanopettajaksi AMK:n insinöörikoulutukseen. Tässä välissä oli opiskelijakunnan matematiikantaidoissa tapahtunut romahdus. Kuulemma ihan peruslaskuoppia ei osattu, mistään differentiaalilaskennasta puhumattaan."

Näin on käynyt. Ja nyt pari yliopiston(!)rehtoria on esittänyt (HS Vieraskynä 14.2.), että AMK:t voisivat hoitaa myös yliopistojen alemmat tutkinnot ja sieltä sitten osa siirtyisi näine eväineen yliopistoon jatkamaan. Tämä merkitsisi yliopiston laatutason heikkenemistä ja nykyistä pitempiä opiskeluaikoja.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #61

En ole pitkään aikaan ymmärtänyt, miksi poliitikot ovat päästäneet ammattikorkeakoululaitoksen laajenemaan yliopistojen alueelle. Alun perin niiden tarkoituksena oli tuottaa osaavaa työvoimaa työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Tästä ideasta on lipsuttu ja ammattikorkeakoulut pyrkivät toiminnassaan yhä enemmän imitoimaan tiedekorkeakoulujen toimintamalleja ja niiden tuottamia tutkintoja.

Ammattikorkeakouluihin on sittemmin rakennettu ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, joita vaaditaan rinnastamaan ylempiin maisteritutkintoihin. Ammattikorkeakouluväen mielestä ylempien ammattikorkeakoulututkintojen tulisi antaa automaattisesti kelpoisuus tieteellisiin jatko-opintoihin. Yliopistoväen vaatimus tieteellisistä siltaopinnoista jatko-opintoihin pyrittäessä, koetaan ammattikorkeakouluväen mielestä epäoikeudenmukaisuudeksi ja/tai päällekkäisyydeksi, joita ei saisi vaatia. Jos hieman spekuloi, niin loogista voisi olla, että seuraavaksi ammattikorkeakoulut alkavat vaatia oikeutta myöntää työelämää lähellä olevien tohtorin tutkintoja.

Jos tälle linjalle lähdetään, niin se merkitsee käsitykseni mukaan tiedekorkeakoulujen laatutason heikkenemistä, jos tai kun poliittisella ohjauksella pyritään heikentämään yliopistojen ja tieteen autonomiaa. Minusta siltaopintojen tarkoituksena on juuri ajaa opiskelija sisälle tieteelliseen kulttuuriin ja sen toimintatapoihin. Niitä valmiuksia kukaan ei saa äidinmaidosta eikä nykyinen ammattikorkeakoulu voi niitä antaa. Siihen ammattikorkeakouluilta puuttuu tosiasiallinen tieteellinen kompetenssi.

Minusta suutarin olisi pysyttävä lestissään ja päättäjien tulisi huolehtia siitä, että ammattikorkeakoulut keskittyvät niiden alkuperäisen tarkoitukseen. Käytännössä se tarkoittaa ammattikorkeakoulujen todellisen osaamisen kehittämistä vastaamaan entistä paremmin työ- ja elinkeinoelämän tarpeita. Uusia hallintohimmeleitä sen toteuttamiseksi Suomi ei tarvitse.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #70

Totta. Kuka olikaan se opetusministeri Oulusta, joka ajoi ammattikorkeakoulua kuin käärmettä pysyyyn. Hänen tutkintonsa oli vastaavasta oppilaitoksesta.

Tohtorin tutkintoa on yritetty saada ammatttikorkeakouluun, samoin professorin virkoja. AMK:t yrittivät myös kaapata ekonomi-nimikkeen omaan tutkintoonsa, kun kauppakorkeakoulun tutkinnosta tuli kauppatieteiden maisterin tutkinto. Ekonomi säilytettiin kuitenkin arvonimenä, jonka kauppat.maisteri voi saada.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #76

Hei Pekka,

Muistini mukaan tuo kyseinen opetusministeri oli kemiläinen Maija Rask (SDP). Hän oli koulutukseltaan sairaanhoidon opettaja AMK:sta ja toimi Lipposen II hallituksen (1999-2003) opetusministerinä.

Rask tuli tunnetuksi kuningasajatuksestaan, jonka mukaan amk-sairaanhoitajista oli muuntokoulutettava lääkäreitä.Muistaakseni yksi ryhmä ehdittiin kouluttaa, kun se liian kalliina koulutusväylänä lopetettiin.

Helsingin yliopiston (lääkäri)kansleri, professori Kari Raivio arvosteli aikanaan kovin sanankääntein Raskin toimintaa, jossa kritiikin ydin kohdistui juuri muuntokoulutukseen. Hän katsoi, ettei Rask tuntenut lainkaan akateemista maailmaa. Tästä Rask sai vettä myllyynsä ja moitti Raiviota "akateemisesta ylimielisyydestä". Väittelyssä mentiin jopa henkilökohtaisuuksiin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #81

Kiitos, Maija Raskhan se surullisen kuuluisa ministeri oli.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #76

Hei Pekka,

mitä mieltä sinä olet, akateemista maailmaa erinomaisesti tuntevana, että mistä tässä ammattikorkeakoulu/yliopisto-"kamppailussa" on oikein kyse?
Tietysti näin äkkiseltään voisi heittää, että vallasta, statuksesta, rahasta jne..
Olen seurannut sivusilmällä some-sivuilta opiskelijoiden keskustelua asetelmasta ammattikorkeakoulut versus tiedekorkeakoulut ja aika kiihkeänä puolesta ja vastaan tuota keskustelua on käyty.
Joitakin esimerkkejä mainitakseni keskustelu on usein liittynyt titteleihin ja statukseen, mielikuvilla pelaamiseen, mutta harvemmin substanssikysymyksiin.
Itse olen kirjoittanut teemasta Aamulehden blogiin muutaman kirjoituksen, mutta nyt haluaisin kuulla sinulta tiedemiehen ja professorin näkemyksen asiasta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #107

Terve Jyrki!
"mistä tässä ammattikorkeakoulu/yliopisto-"kamppailussa" on oikein kyse?
Tietysti näin äkkiseltään voisi heittää, että vallasta, statuksesta, rahasta jne.."

Sanoisin, että kaikista näistä. Valtion koulutukseen suuntaama rahamäärä jaetaan mm. yliopisto- ja amk-opetuksen kesken. Siitä on aina kiistaa. Lisäksi amk:t pyrkivät jo alunperin mahdollisimman yliopistomaisiksi: haluttiin tutkimusta, professuureja, kansainvälisyyttä, jne. Eli haluttiin saada statusta yliopistoja jäljittelemällä.

Samalla vesitettiin edeltävän opistolaitoksen käytännönläheisyyttä kun pyrittiin johonkin "parempaan". Työnantajat ovat monesti todenneet, että opistolaitoksen tuotteet (rakennusmestarit, insinöörit, merkonomit, jne) olivat valmiita töihin, mutta amk-tutkinnon suorittaneita täytyy työpaikoilla jatkokouluttaa.

Inhimillistä turhamaisuutta sisältyy paljon tähän hankkeeseen. Unohdettiin paljolti se käytännönläheisyys, joka on amk-laitoksen tavoite ja kilpailuvaltti. Nyt on taas esitetty ehdotuksia, että tätä duaalimallia pitäisi hämärtää lähentämällä yliopistoja ja amk:ja toisiinsa. Tietenkin "yhteistyön" ja säästöjen nimissä.

Kuitenkin kummallakin on oma tehtäväalueensa ja luonteensa. Yliopistot valmistavat teoreettiseen ja tieteelliseen ajatteluun perehtyneitä asiantuntijoita, amk:t käytännnön osaajia. Näitä ei kannata sekoittaa toisiinsa.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #113

Hei,

kiitos Pekka! Olen aivan samaa mieltä kanssasi.
Tunnen joitakin amk:n opettajia, jotka ovat huolissaan oman oppilaitoksensa tasosta. Heistä siellä luodaan mielikuvia ja ratsastellaan niillä, vaikka ne eivät vastaa todellisuutta.
Surullisinta minusta asiassa on se, että nuo mielikuvat korostuvat siellä opiskelevien vastauksissa. Eikö markkinoinnin yksi kultainen sääntö ole, että jos asiakkaalle jotakin luvataan, nuo lupaukset on lunastettava?
On jossain määrin suorastaan tragikoomista, että jotkut ammattikorkeakoulut mainostavat yamk-tutkintoa Master-tutkintona ja sen suorittaneet opiskelijat sitten ihmettelevät, miksi he eivät saa käyttää maisteri-nimikettä, kun muilla kielialueilla se sallitaan. Sen jälkeen nuo some-keskustelut muuttuvatkin juupas-eipäs-kinasteluksi, jossa tunteet sumentavat avoimen kriittisen keskustelun ja sen "punainen lanka" häviää.
Itse olen alusta alkaen ollut sitä mieltä, että amk-tutkintojen paras kilpailuvaltti on käytännön osaajien kouluttamisessa. Sen tehtäväkentän syventämisessä ja osaamisen kehittämisessä on ammattikorkeakoulujen vahvuus.
Maisteri-nimikkeet ja professori-nimikkeet ovat kautta vuosisatojen liittyneet yliopistolaitokseen ja yhteiskunnassa vallitsee myös ymmärrys siitä, mitä nuo nimikkeet tarkoittavat.
Ammattikorkeakoulujen pyrkimys imitoida tiedekorkeakouluja ja sen nimikkeitä on toimintana vastaavanlaista, jos hakisi säkillä ulkoa valoa.
Minusta on nimittäin niin, että nimikkeet ollakseen aitoja, tarvitsevat myös todellisia tekoja, siis tutkintojen substanssia ja keskittymistä olennaiseen. Juuri sitä ammattikorkeakoulut eniten tarvitsevat, sillä laatua ei voi korvata koskaan määrällä. Minusta mosse pysyy mossena, vaikka siihen yrittäisi pistää välillä mersun renkaat.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #126

Tällaista kissanhännänvetoa se on ja väärien lupausten antamista opiskelijoille.

Tässä aiheeseen liittyvä vanha kirjoitukseni:

Pekka Pihlanto
Ammattikorkeakoulut lainahöyhenissä
Acatiimi no. 1, 2.2.2006

Ammattikorkeakoulut ovat ottamassa käyttöön englanninkielisen nimen University of Applied Sciences. Opetusministeriön suosittelema käännös Polytechnic ei ammattikorkeakouluväkeä miellytä, koska sen väitetään viittaavan teknilliseen koulutukseen tai ammattikouluun. Ammattikorkeakoulu ei kuitenkaan ole yliopisto edes englanninkielessä, sillä yliopisto-termi tarkoittaa siinäkin korkeinta opetusta antavaa instituutiota, joka myöntää oppiarvoja ja harjoittaa akateemista tutkimusta (Hornby, Oxford Advanced Learner's Dictionary of Current English).

Tosin Englannissa on lehtitiedon mukaan menty jostakin syystä antamaan ammattikorkeakouluille oikeus käyttää university-nimikettä. Siten englantilaiseen käytäntöön ei voi vedota, koska tilanne on siellä nyt toinen kuin meillä. Ammattikorkeakoulujemme nimikevalinta ei myöskään muutu hyväksyttäväksi siitä, että eräiden muidenkin maiden ammattikorkeakoulut ovat tehneet tällaisen nimikekaappauksen - varsinkin kun maamme ammattikorkeakoulun opetuksen tasosta on esitetty vahvoja epäilyksiä (viimeksi tammikuussa TV1:n M.O.T. -ohjelmassa).

Uuden englanninkielisen nimen loppuosa tarkoittaa sovellettuja tieteitä ja on siten perusteeton sekin: tieteellinen tutkimus ei kuulu sovelletussakaan muodossa ammattikorkeakoulujemme varsinaiseen tehtäväalueeseen, vaikka asiaa on yritetty ammattikorkeakoulupiireissä viritellä. Polytechnic puolestaan viittaa lähinnä monialaisuuteen, jollaisia ammattikorkeakoulut juuri ovat, ja tekniikalla laajasti ymmärrettynä on maamme ammattikorkeakouluissa keskeinen sijansa. Siten termissä ei pitäisi olla mitään vikaa - lukuun ottamatta ilmeisesti sitä, että se ei tuota lainkaan ylimääräistä (ja ansaitsematonta) arvonnousua.

Herää kysymys, onko lainahöyhenissä liikkuminen ammattikorkeakoulujen omankaan edun mukaista. Aina kun totuus paljastuu, tilanteen luulisi olevan turhauttava ulkomaiselle osapuolelle ja nolo selittelyn paikka suomalaiselle.

Jo silloin kun ammattikorkeakoulujen kaupan alan tutkinnolle etsittiin nimeä tapahtui vastaavanlainen hämäysyritys: ammattikorkeakoulut havittelivat itselleen kunniakasta ekonomin nimikettä, jonka kauppakorkeakoulut olivat työllään tehneet arvostetuksi. Tässäkin näkyi halu esiintyä todellista korkeatasoisempana. Samoin ammattikorkeakoulujen tohtorintutkinnoista, professoreista ja dekaaneista puhuminen viittaa pyrkimykseen kopioida yliopistoille ominaisia nimikkeitä. Jo korkeakoulu -nimikkeen antaminen näille oppilaitoksille oli perusteettoman statuksen tavoittelun tarkoituksessa tehty virhe, sillä muun muassa kauppatieteelliset ja tekniset yliopistot käyttävät sitä edelleen.

Tämä kaikki osoittaa ammattikorkeakoulujen horjuvaa uskoa oman perustehtävänsä merkitykseen. Voidaankin kysyä, miksi ammattikorkeakoulut eivät tyydy ja keskity kunnolla käytännön työelämään tähtäävään koulutukseen, joka niille on säädetty. Ammattikorkeakoulut ylpeilevät käytännönläheisyydellään "liian" teoreettisten yliopistojen suuntaan, mutta pyrkivät samalla olemaan yliopistoja. Tämä yhtälö on todellisuudessa mahdoton. Selvää pitäisi olla, että kaikki opetuksen instituutiot eivät voi edustaa "korkeinta opetusta", niin demokraattiselta kuin se ehkä kuulostaisikin.

Ainakaan suomalaisessa kulttuurissa ei ole totuttu arvostamaan esiintymistä roolissa, joka ei vastaa tosiasioita. Tuskin se on menestyksellinen strategia kansainvälisessäkään toiminnassa. Rehellisempää ja pitkällä aikavälillä palkitsevampaa olisikin esiintyminen toimintansa luonnetta oikein kuvaavalla nimikkeellä ja pyrkiminen mahdollisimman hyviin tuloksiin juuri omalla alueellaan. Tämä on tosin huomattavasti vaivalloisempi tie kuin statuksen keinotekoinen kohottaminen näyttävillä nimikevalinnoilla.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #128

Hei,

kiitos loistavasta kirjoituksestasi Pekka! Itse näen asian juuri samalla tavalla, mutta sinäpä se todella osaat ilmaista asian kristallinkirkkaasti.
Olenkin joskus mielessäni ihmetellyt, miten pitkälle tuo ammattikorkeakoululaitos saa kulkea "lainahöyhenissään", ennen kuin akateeminen väki tosissaan älähtää.
Luin muuten Turun Sanomista jokin aika sitten, että Turun AMK on saanut lähes miljoonan euron rahoituksen veronmaksajilta, siis OKM:stä, laivanrakennuksen YAMK-tutkinnon käynnistämistä varten (2016). Samassa TS:n jutussa viitattiin AMK:n "tohtorikiihdyttämöön", joka on tarkoitus käynnistää.
Mieltäni jäi tuolloin askarruttamaan, että mitähän siellä "kiihdytetään", kun asiasta ei ole julkisuudessa sen tiimoilta juuri hiiskuttu.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #130

Kiitokset vaan! Akateeminen väki on keskimäärin aika vaisua. Tuota tohtorikiihdyttämöuutista en huomannutkaan, vaikka luen TS:ia. Vaikuttaa taas yhdeltä sarjassa päättömiä ideoita.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #132

Hei Pekka,

tässä on yksi linkki tuohon amk:n "tohtorikiihdyttämöön", josta puhuin.

http://lentopelia.blogspot.com/2015/01/coastal-lii...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #145

Jyrki moi,

Kiitokset linkistä. Siinä todetaan mm.:

"CoastAL Tohtorikiihdyttämö on liittouman henkilökunnalle tarkoitettu, ohjattu ja työnantajan toimesta tuettu jatko-opiskelujärjestely kotimaisten ja ulkomaisten partneriyliopistojen tohtorikouluissa ja jatkokoulutusohjelmissa."

Amk:jen henkilökuntaa siis jatkokoulutetaan partneriyliopistoissa. Sinänsä OK.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #155

Hei Pekka,

olen vain hieman skeptinen tuon amk:n "innovaatiopedagogiikan" sisällöstä. Mielessä vaan on joskus käynyt nuo työelämää lähellä olevat "tohtorintutkinnot" ja epäily, ettei vaan niiden kehittelyssä yritetä taas päästä sivuoven kautta keittiöön.
Niinhän nimittäin kävi noiden YAK-tutkintojen osalta, joiden lopputöiden taso keskimäärin graduihin verrattuna ei kyllä häikäise.
Ne tuntuvat olevan enemmän kertomuksen, kirjallisen raportin tai työselosteen luonteisia.
Ehkäpä olen todella turhan skeptinen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #161

"olen vain hieman skeptinen tuon amk:n "innovaatiopedagogiikan" sisällöstä. Mielessä vaan on joskus käynyt nuo työelämää lähellä olevat "tohtorintutkinnot" ja epäily, ettei vaan niiden kehittelyssä yritetä taas päästä sivuoven kautta keittiöön."

Näin voi kyllä olla. Amk:issa on kuten todettu ollut pyrkimystä olla "yhtä hyvä kuin yliopisto", ja tämä tohtoritouhu on ehkä eräs merkki siitä.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #162

Niin,

mietin tuossa amk:n opetushenkilökunnan korkeakoulutuksellista taustaa. Turussa siellä on johdossa toimitusjohtaja-rehtori, vararehtori ja koulutusalajohtajat. Heillä on tietääkseni tohtorin tutkinto, vaikka asetuksen mukaan rehtorilta sitä ei sitä edellytetä, jos hänellä on muuten monipuolista ja ansioitunutta työelämäkokemusta paljon. Sen sijaan yliopettajilla pitää olla lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Muuten koulutuksellisesti liikutaan aika paljon maisteri- ja YAMK-tutkinnon tasoilla.

Käsitykseni mukaan en tiedä ketään, jolla olisi dosentin arvo, professorin kelpoisuudesta puhumattakaan. Myöskään tieteellistä vertaisarviointia, referee-menettelyä AMK:n systeemi ei tunne, koska tieteellisyys ei ole sen toiminnan ydintä, vaikka toisaalta jotakin edes hieman tieteeseen liittyvää on saatu AMK:n englanninkieliseen nimeen ujutettua, että ainakin minun korvissa se kuulostaa hienolta;). Sen syvemmin asiaan tai sen substanssiin ei kannata perehtyä. Pääasiahan on, että luotu mielikuva näyttää ja kuulostaa hyvältä ja ravitsee itsetuntoa.

Jos nyt pelaisi hieman ajatusleikkiä, niin käytännössä sekä alemman että ylemmän amk-tutkinnon opettajana voi toimia, vaikkapa esimerkiksi KTM. Maisteri voi ohjata YAMK:n opiskelijan opinnäytetyötä, jonka tutkinto sen valmistuttua pitäisi rinnastaa ylempään tiedekorkeakoulututkintoon.

Sisällöiltään ne eivät vastaa lainkaan toisiaan ja ylempi YAMK-tutkinto on kuin tilkkutäkki, missä on vähän "sitä sun tätä", kuten ennen vanhaan edullisen opiskelijasapuskan nimi Hämeenportissa.

Ajatusleikki menee tosin vielä oudommaksi, jos "amk-tohtoreita" ryhtyvät ohjaamaan amk:n oma väki, joilla ei ole tieteellistä kompetenssia. Lisäksi hyvin hedelmällinen kysymys lienee, mikähän olisi se suomalainen tai ulkomainen tiedekorkeakoulu, joka lähtisi AMK:n nykyiseltä osaamisen tasolta AMK:n todelliseksi kumppaniksi. Tosin, jos rahaa ja resursseja vaan löytyy, niin se kyllä saa monetkin kumppanit liikkeelle, vaikka ei sen suurempia henkisiä sympatioita sinällään tuntisi.

Mitä tuumaat Pekka moisesta ajatusleikistä?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #165

"Maisteri voi ohjata YAMK:n opiskelijan opinnäytetyötä, jonka tutkinto sen valmistuttua pitäisi rinnastaa ylempään tiedekorkeakoulututkintoon.
Sisällöiltään ne eivät vastaa lainkaan toisiaan ja ylempi YAMK-tutkinto on kuin tilkkutäkki, missä on vähän "sitä sun tätä"".

Tämä tutkintojen rinnastaminen taitaa olla niin sanottu poliittinen pääätös, jolla voidaan tehdä mahdotonkin virallisesti mahdottomaksi.

"Ajatusleikki menee tosin vielä oudommaksi, jos "amk-tohtoreita" ryhtyvät ohjaamaan amk:n oma väki, joilla ei ole tieteellistä kompetenssia."

Toivottavasti ei sentään näin tapahdu. Asetelmassa on jo tarpeeksi farssin - tai tragedian - aineksia jo ilman sitäkin.

"Lisäksi hyvin hedelmällinen kysymys lienee, mikähän olisi se suomalainen tai ulkomainen tiedekorkeakoulu, joka lähtisi AMK:n nykyiseltä osaamisen tasolta AMK:n todelliseksi kumppaniksi. Tosin, jos rahaa ja resursseja vaan löytyy, niin se kyllä saa monetkin kumppanit liikkeelle, vaikka ei sen suurempia henkisiä sympatioita sinällään tuntisi."

Niin, rahalla on ihmeelline voima tälläkin alueella. Yliopistojen ja amk:jen yhteistyöstä kuitenkin puhutaan monella taholla lämpimästi - jopa yliopistojen, kuten parin yliopiston rehtorin Vieraskynäkirjoitus Hesarissa 14.2. osoitti. Herrat ehdottivat, että alemmat tutkinnot suoritettaisiin amk:issa, joista sitten osa opiskelijoista jatkaisi yliopistoissa. Järjetön ajatus, ottaen huomioon yliopistojen ja amk:jen täysin erilaiset tavoitteet ja luonteet.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #167

Juuri niin Pekka, kysymys on ollut poliittisesta päätöksestä, jolla ns. voitiin tehdä "mahdoton virallisesti mahdottomaksi".

Koko homma on todella yhdistelmä farssia ja tragediaa, eräänlaista korkeakoulukomediaa, että joitakin AMK:ssa työskenteleviäkin on ihmetyttänyt sen johdon "höhhöö", siis koulutuksen luodut mielikuvat, jotka eivät vastaa todellisuutta. Määrää painotetaan laadun kustannuksella, vaikka ulospäin hehkutetaan aivan toista.

On totta, että resursseja tai rahoitusta säätelemällä voidaan hyvin tehokkaasti vaikuttaa korkeakoulupolitiikkaan. Eniten minua ehkä on huolestuttanut, mihin pyörteen virtaan tiedekorkeakoulut joutuvat, jos kaiken hömpän seurauksena on tieteellisen laadun ja akateemisen tason lasku.

Lisäksi omasta näkökulmastani koen tiettyä kirpeyttä ja ymmärrän hyvin yliopisto-opiskelijoiden kriittisen ja torjuvan suhtautumisen "lainahöyhenissä" kulkeviin ammattikorkeakouluihin. Ei voi olla kenenkään etujen mukaista, että tieteessä ja tutkimuksessa heikompitasoiset YAMK-tutkinnot yritetään (puoliväkisin) rinnastaa vaativampiin ylempiin tiedekorkeakoulututkintoihin.

Uskon, että poliittisissa päätöksentekijöissä ja akateemisessa älymystössä on tieteellistä henkistä perintöään arvostavia toimijoita, jotka eivät tule hyväksymään yliopistojen tasapäistämistä, joka johtaisi koulutusinflaatioon ja perinteisten yliopistojen tärkeän tieteellisen laatutason heikentymiseen.

Kansakunta, joka ei toimillaan vaali korkeimman sivistyslaitoksensa, yliopistojen, tieteen ja osaamisen tasoa, karsiutuu kansojen välisessä kilpailussa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #175

"Eniten minua ehkä on huolestuttanut, mihin pyörteen virtaan tiedekorkeakoulut joutuvat, jos kaiken hömpän seurauksena on tieteellisen laadun ja akateemisen tason lasku."

Juuri tämä on asian huolestutttava ydin.

"Kansakunta, joka ei toimillaan vaali korkeimman sivistyslaitoksensa, yliopistojen, tieteen ja osaamisen tasoa, karsiutuu kansojen välisessä kilpailussa."

Tästä ollaan julkisuudessa (olevinaan) huolestuneita, mutta käytännössä toimitaan tätä tavoitetta vastaan heikentämällä yliopistojen asemaa.

Tänään Vesa Helkkula kirjoittaa HS:ien mielipidesivulla otsikolla "Poliittiset virkanimitykset heikentävät hallintoa". Hän toteaa kirjoituksensa lopukappaleessa:

"Hy­vin pe­rus­tel­lus­ta ar­vos­te­lus­ta huo­li­mat­ta po­liit­ti­set päät­tä­jät näyt­tä­vät ha­lut­to­mil­ta muut­ta­maan toi­min­taan­sa. Hen­ki­löi­den suo­si­mi­nen po­liit­ti­sin pe­rus­tein jat­kuu ja ra­paut­taa hal­lin­non te­hok­kuut­ta. Tä­hän Suo­mel­la ei oli­si nyt va­raa."

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #176

Kiitos Pekka,

täytyypä lukaista!

Surullista, että tuo poliittisten virkanimitysten ketju koskee koko maan toimintaa, aina kunnallishallinnosta ylimpiin valtionhallinnon nimityksiin tai tehtäviin.

Kun edellä esitetty asetelma ei ole Turunkaan kunnallispolitiikalle vierasta, niin kukin voi aprikoida sen vaikutusta talousalueen kehitykselle. Turussahan aivan kaikesta on perinteisesti sovittu demarien ja kokoomuksen kesken. Täälläkin merkittävässä asemassa olevat poliittiset puolueet jakavat mandaatteja toisilleen.

Vaikka välillä jotkut puoluejohtajista saattavat todeta, että poliittisin perustein tehtäviä ei saa jakaa, vaan ainoastaan pätevyyden tulee ratkaista, niin samassa lauseessa he kuitenkin jatkavat, että poliittinen meriitti ei saa olla este virkojen täytössä. Eli homma jatkuu entisellään, koska puolueilla täytyy olla joitakin etuja tai palkkioita, joita voi jakaa jäsenilleen ja suosikeilleen (entisten keisarien ja kuninkaiden tavoin).

Ajattelen yhä yhtenä nimityspolitiikan farssina tuota Ultra Bran laulujen sanoittajan, Sinnemäen, valintaa Helsingin apujohtajaksi, joka itse vielä kehtasi väittää olevansa siihen mitä pätevin ja kyvykkäin.

Sanoisin vaan, että voi herran jestas!!!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #177

Totta puhut. Turussakin tämä meno on tuttua ja varmasti muuallakin. Se vain kuuluu homman luonteeseen, joka ei tunnu muuuttuvat. Median pitäisi olla aktiivinen - niin kuin meidän unilukkarienkin - mutta medialla on omat sidoksesensa ja riippuvuutensa. Muun muassa ilmoitustulot ovat yksi tekijä...

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #178

Hei Pekka,

juuri niin. Sekä median sidos talousalueen päättäjiin puolin ja toisin, että valta, vaikutusvalta ja rahan merkitys näyttäytyvät perin yksinkertaisilta käsitteiltä. Todellisuudessa juuri niihin kätkeytyy mitä monimutkaisempia ulottuvuuksia, jotka tarvittaessa tekevät mustasta valkoista, pahasta hyvää, oikeudenmukaisuudesta väärää jne.. Kysymys on vallasta, siis asioista, jotka laitetaan toimimaan totuutena.

Mielestäni Foucault katsoi aikanaan kunkin ajan tuottavan "oman totuuden politiikansa". Kysymys on "totuudesta, jonka yhteiskunta hyväksyy ja/tai saattaa toimimaan totuutena". Foucault osuu minusta siinä oikeaan, että ongelmana ei niinkään ole ihmisten tietoisuuden muuttaminen, "vaan taloudellisen, poliittisen, institutionaalisen hallinnon totuuden tuottamistavan muuttaminen".

Siten ongelmaksi jää itse totuus, jota tuottavat vallan järjestelmät ja siihen suhteessa olevat.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #179

Foucault oli näköjään oikeassa tässäkin.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #162

Hei Pekka,

Minusta kun niitä vilkaisee, niin kyllä ne keskimäärin pyrkimykseksi jäävät (https://www.theseus.fi).

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #199
Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #59

Hei,

peruskoulun keskeisin ideahan liittyi koulutukseen pääsyn demokraattisuuteen, eli että kaikille tarjoutui samanlainen mahdollisuus päästä koulutukseen. Ei siinä mitään. Poliittisesti peruskouluahan ajoi voimakkaasti ennen kaikkea vasemmisto.

Toinen peruskouluun ideologisesti liitetty ajatus oli oppimistulosten demokraattisuus. Juuri tuo haave kätki käytännössä sisäänsä tasokurssit, joista hyvin nopeasti luovuttiin. Tasokursseilla saatiin kuitenkin poliittisesti oikealla olevat jotensakin mukaan peruskouluhankkeen läpiviemiseen. Niin sitten tapahtuikin.

Peruskoulun yhdeksi ongelmaksi tasapäistämisen ohella on joidenkin koulutusgurujen mukaan muodostunut siellä viihtymättömyys. Syitä siihen voidaan toki etsiä koulun ulkopuolelta, kuten elämän yleisestä viihteellistymisestä ja yksilöllisen hedonismin kasvusta.

Jos koulun sisältä haetaan syitä viihtymättömyyteen, niin se osaksi liittyy siihen, että nykyinen akateemisia tietoja korostava peruskoulu on joillekin oppilaille liian teoriapainotteinen ja liian vaikea. Heidän pitäisi saada tehdä enemmän käsillään, kropallaan jne. Tähän panostamisen avulla voi oppia ja uuden oppimisena se yhtä arvokasta kuin akateeminen tieto.

Tosiasia on myös, että "Matti" ja "Maija" saadessaan opetusta saman verran eivät koskaan tule oppimaan yhtä paljon. Me ihmiset kun olemme niin ihmisinä kuin tiedoiltamme taidoiltamme erilaisia.Opetuksenjärjestelyillä, me voimme vaikuttaa oppimiseen, mutta ihmisten välisiä eroja me emme voi poistaa. Ihmisten osaamisen erilaisuus tulisikin nähdä rikkautena, jota ei saisi koulutuspolitiikan toimin tasapäistää.

Tasapäistämisen suurin ongelma peruskoulussa ilmenee siinä, että niin teoreettisesti lahjakkaat kuin enemmän käytäntöön suuntautuneet oppilaat turhautuvat. Lopputulos onkin sitten sen mukainen. Puhutaan koulujen työrauhaongelmista ja oppilaista harvat etenevat opinnoissaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Surullisinta asiassa on lisäksi se, että peruskoulun joidenkin oppilaiden heikot oppimistulokset kertautuvat jatko-opintoihin pyrittäessä. Tällä kommenttipalstalla on ollut kirjoituksia, joissa on viitattu mm. AMK:n opiskelijoiden puutteellisiin matematiikan taitoihin, huolimatta siitä että opiskelija on hakeutunut tekniikan koulutusalalle, jossa täytyy osata laskea.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että Pisa-rummutus voitaisiin lopettaa siinä samassa yhteydessä, kun Kataisen hehkutus, että "meillä on maailman paras peruskoulu".

En halua kiistää joitakin peruskoulun ansioita, joita sillä varmasti on. Yhtä rehellistä on kuitenkin avoimesti myöntää, että sen toiminnan tuloksissa lienee vielä paljon parannettavaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #180

Tasapäistäminen on väärin tulkittua tasa-arvoa.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #183

Pekka, osut taas naulan kantaan!

Tasapäistämiselle sukua valtionhallinnon dispanssit, jolla pätevyyttä omaamaton saadaan päteväksi.

Samaa tavoitetta palvelevat pätevyyden alentamisen hyväksyvät poliittiset toimintatavat, joissa maisterit syrjäyttävät tohtorit pätevämpänä

Kaikki nuo keinot ovat veljiä keskenään. Niiden maaginen voima perustuu kykyyn löytää tehtäviin aina tuo sopivin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #184

Kiitokset Jyrki!

Vasemmisto on tällaista politiikkaa ajanut, vaikka eiköhän heidänkin riveissään jo ole tarpeeksi koulutettua väkeä.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #9

PP. #9 Erittäin hyvä kysymys.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

PP.#6. Olen samaa mieltä- luottamuspula vallitsee molempiin.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

Olet oikeassa! Poliittinen rämettyneisyys ja "puoluekaverinepotismi" on korruptiota, joka on pesiytynyt suomalaisen poliittisen järjestelmän rakenteisiin.
Suomen kielellä sanonta "tehdä kiurut" tarkoittaa peukaloitua poliittista nimitystä, jossa kotikaupungin demarikaveri Porista syrjäyttää viranhaussa ansioituneemmat tohtoritason hakijaehdokkaat virankelpoisuusehtoja alentamalla. "Poliittisen kiurun tekeminen" tarkoittaa, että poliittinen meriitti on valintatilanteessa pätevyyttä tärkeämpi tulla nimitetyksi virkaan.
Kiurun toilailujen seurauksena hänen uskottavuutensa ministeriä on mennyt, sekä arviointikeskuksen johtajan nimitysteatterin seurauksena että hänen valtavassa kiireessä käynnistämällä korkeakoulujen uudistamishankkeella.
Toivoa pitää, että seuraavaksi opetusministeriksi valitaan jo vihdoinkin osaava ja hyvin koulutettu henkilö, joka tuntee erinomaisesti hallintoalueensa ja on heti alusta alkaen tehtäviensä vaatimusten tasolla.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Toivoa pitää, että seuraavaksi opetusministeriksi valitaan jo vihdoinkin osaava ja hyvin koulutettu henkilö, joka tuntee erinomaisesti hallintoalueensa ja on heti alusta alkaen tehtäviensä vaatimusten tasolla."

Tätä toivomme. Tosin opetusministerin salkku on ollut tähän mennessä monesti heittopussi, joka on annettu melko kevyin perustein alaan perehtymättömälle.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #78

Hei Pekka,

jaan täysin näkemyksesi. Minusta on tosi surullista, että opetusministerin tehtävä on annettu "melko kevyin perustein alaan perehtymättömille". Nykyhallituksesta Gustafsson joutui väistymään ja vielä heikompi Kiuru tuli tilalle. Hän on pitänyt itseään opettajana sitä faktisesti olematta.

Kiuru painiikin osaamisellaan samassa sarjassa, kuin Rask aikoinaan. Jälkimmäinen halusi nostaa kertaheitolla ammattikorkeakoulujen tason yliopistojen tasolle, kun jälkimmäinen taas yrittää tehdä nopeaa "come backiä" laittamalla korkeakoulut uusiin kuosiin. Ei liene mikään ihme, jos korkeakouluväki on ymmällään.

On perin outoa, että opetusministerin tehtävä on ollut ministerinpaikkoja jaettaessa ns."heittopussin" roolissa, huolimatta siitä, että sitä voisi perustellusti pitää kansakunnan tulevaisuusministeriönä, sen henkisen pääoman ja osaamisen kirstunvartijana.

Oman muistikuvani mukaan Olli-Pekka Heinonen (KOK) on tainnut olla viimeinen opetusministeri, joka onnistui tehtävässään edes kohtuullisesti.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #82

Sinulla on hyvät tiedot koulutusalan lähihistoriasta. O-P Heinonen jäi minunkin mieleeni varsin pätevänä opeusministerinä.

Yliopistolaitokset pyörityksestä kirjoitin äsken Turun Sanomiin seuraavasti:
http://www.askokorpela.fi/keskustelu/Pihlanto/2015...

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #84

Moi Pekka,

luin sen huolella ja taisin kommentoidakin.
Sinulta tapasi mukaan erinomainen kirjoitus!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #108

Moi taas Jyrki!
Kiitokset ystävällisestä kommentistasi!

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Seppo Saari.#3.-> Vertaa kommentti KK/137.

Pauli Leinonen

Aina sosialisti spesialistin voittaa! Vanha juttu.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Mutta onneksi ei kuitenkaan löytynyt riittävän pätevää kotoutettavaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Miksi tätä onnetonta tapaa ei saada todellakaan muutettua. Oppositiossa huudellaan vuodesta toiseen, ettei nimityksiin saa sotkea puoluepolitiikkaa, vaan paras ehdokas on vain kyllin hyvä hoitamaan koko Suomen asioita. Itse vallassa olevat taas unohtavat hetkessä omat huutonsa ja likasangot täyttyvät. Häpeällistä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Näin se menee. Oppositiosta asia näyttää aivan toiselta. Eivät poliitikot kuitenkaan omia vaikutusmahdollisuuksiaan lähde leikkaamaan.

Media voisi Hesarin pääkirjoituksen tapaan pitää asiaa esillä. Jos kansalaiset siitä heräävät, se voisi hiukan vaimentaa poliitikkojen röyhkeyttä virkanimityksissä.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Taitaa oikeuskansleri olla kiitollisuudenvelassa omasta "poliittisesta virkanimityksestään", että tarkoituksenmukaisuussyistä ei puutu tai katso olevan aihetta puuttua selvääkin selvempään "poliittiseen virkanimitukseen".

Poliittinen sopivuus ja tarkoituksenmukaisuus näyttää "pääsääntöisesti" voittavan pätevyyden. Vaarana on kuitenkin, että poliittisesti sopiva voi joutua työssään pätemättömyyden tasolleen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Näin taitaa olla. Kyllä oikeuskansleri tuntuu kovasti ymmärtävän poliittista kulttuuriamme.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus on turha laitos. Ei muuta kuin lakkautuslistalle, kuten kaikki muukin vastaava poliittinen suojatyölaitospohjainen sälä. Muistattekos sen eläketiedotuskeskuksen johtajan... Viinanen SAK:sta...

Tapani Lahnakoski

Tämä touhuhan jatkuu, kun sulle - mulle - politiikka elää ja kehittyy ja siksi poliitikot vaikenevat näistä jutuista. Jos joku uskaltaa suunsa avata, se palautetaan ruotuun välittömästi. Näin tämä menee maailman "vähiten korruptoituneessa" maassa.

Aina vaan me äänestämme samat suhmuroijat valtaan. Auttaisiko äänestämisen lopettaminen kokonaan? Poliitikkojen mantrahan on että äänestää pitää, muuten ei saa valittaa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Äänestämättömyys ei ole pätevä lääke. Parempi on äänestää muita kuin näitä vanhoja suhmuroijia.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

En tiedä, olenko politiikan suhteen muuttunut hieman kyynisemmäksi, koska parlamenttimme alkaa yhä enemmän muistuttaa "teatteria", jonka jäsenet valitaan lähinnä pääluvun herruuden, mutta ei sen sisällön perusteella.

Politiikasta, aidosta yhteisiin asioiden syventymisestä, tuntuu hävinneen substanssi, mikä johtuu äänestäjäkunnasta, joita ei kiinnosta esimerkiksi Eurooppa-politiikka, rahapolitiikan koukerot tai finanssipolitiikka, kestävyysvaje tai vaikkapa korkeakoulupolitiikan kehittäminen. Ne koetaan vaikeiksi ja hankaliksi asioiksi, joihin perehtyminen on raskasta ja kuivaa. Niihin syventymiseen ei monenkaan halu tai energia riitä.

Koska politiikka itsessään ei ole seksikästä, niin sen julkiseen kuvaan on sisällytetty yhä enemmän erilaista hömppää, ehdokkaiden vaatekaappien esittelyä tai muita sirkushuveja. Se johtaa siihen, että ihmiset tekevät äänestyspäätöksiä sen mukaan, miltä joku tuntuu tai jokin näyttää, mutta ei sen perusteella, mitä ehdokas todella osaa, koska se kiinnostaa yhä harvempaa joukkoa matti meikäläisiä. Poliittiset puolueet ovat osasyyllisiä politiikan tilaan, koska ne ovat halunneet ehdokkaikseen "julkkiksia".

Vaikka maamme eduskuntaa voi koostumuksensa puolesta pitää eräänlaisena otoksena Suomen kansasta, niin on huonoa, että sinne tulee valituksi edustajia, jotka keskittyvät lähinnä oman habituksensa esille tuomiseen. Osata ei tarvitse, kunhan osaa luoda kansan rakastamia mielikuvia, brändää itseään erilaissa viihdeohjelmissa ja on joka paikassa mahdollisimman paljon jatkuvasti esillä. Kaiken julkisuuden he hyvänä, sen laadusta riippumatta.

Olen professori Pihlannon kanssa yhtä mieltä siitä, että vaaleissa tulee jokaisen äänestää, koska se on kansalaisen yksi keskeisimmistä keinoista yrittää vaikuttaa politiikan sisältöön ja tulevan hallituksen muodostamiseen.

Yhtäältä toivoisin kuitenkin, että Suomenkin poliittisessa järjestelmässä voitaisiin siirtyä listavaaleihin, joiden avulla puolueet voisivat päättää keitä he listalta valitsevat parlamenttiin. Tällä voitaisiin jossain määrin ehkäistä turhanpäiväisten julkkisten pääsyä Arkadian mäelle.

Toisaalta julkkiksia, urheilijoita ja missejä suomalaiset ovat aina ihannoineet, mutta eduskunta ei ole minusta sovelias työpaikka henkilölle, jolle oman henkilökohtainen habitus ja ulkoinen glamour on kaiken toiminnan keskiössä. Komea ulkonäkö tai muu julkisuus ei sinällään tee heistä huonoja kansanedustajia, mutta tehtävässä menestyminen vaatii paljon muuta. Kansanedustajalla on oltava asioiden substanssiosaamista, luovaa ongelmaratkaisukykyä, neuvottelutaitoa ja ennen kaikkea kykyä johtaa omaa työtään, kuulla ja kuunnella muita sekä oppia uutta. Hyvä kielitaito ja kyky kulttuurien ymmärtämiseen on avuksi toimittaessa Euroopan unionissa ja kansainvälisessä ympäristössä.

Jaan Pihlannon näkemyksen siitä, että paras tapa rakentaa toimivaa ja todellista kansanvaltaa, on olla äänestämättä "suhmuroijia", itsekkäitä oman pelin pelaajia ja taloudellisen hyödyn tavoittelijoita. Idealistisuudestani huolimatta, en oikein jaksa valitettavasti uskoa äänestäjien poliittiseen viisauteen, että he vaaleissa todella käyttäytyisivät analyyttisen harkitsevasti. Toivottavasti olen tässä skeptisyydessäni kerrankin väärässä.

Kuitenkin niitä, siis osaavia ja kyvykkäitä ja rehellisiä Suomen kansan menetyksen puolesta työtä tekeviä edustajia. Juuri heidän kaltaisiaan vallan ja vastuun tuntevia, eettisesti vahvoja ja suoraselkäisen rehellisiä kansanedustajia Oy Suomi Ab tarvitsee tässä kiperässä taloustilanteessa eniten.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #32

Jaan skeptisen näkemyksesi nykyisestä poliittisesta kulttuurista. Siitä on tehty paljolti viihdettä, ja viihdemaailman tapaan pinnallisuus on valttia.

Siteeraan kuitenkin optimistista loppukappalettasi:

"Kuitenkin niitä, siis osaavia ja kyvykkäitä ja rehellisiä Suomen kansan menetyksen puolesta työtä tekeviä edustajia. Juuri heidän kaltaisiaan vallan ja vastuun tuntevia, eettisesti vahvoja ja suoraselkäisen rehellisiä kansanedustajia Oy Suomi Ab tarvitsee tässä kiperässä taloustilanteessa eniten."

Tämän voisimme me äänestäjät pitää mielessämme.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

PP. Olen samaa mieltä. Vanhat suhmuroijat pihalle.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #33

Meistä äänestäjistä se on kiinni. Kansa saa sellaiset edustajat kuin se ansaitsee.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

#20. Nyt jos kaskaan pitää kaikkien äänestää nykymenoa vastaan.On muutoksen aika.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #110
Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Touhu jatkunee valtion välittömään konkurssiuhkaan asti. On jokseenkin reippaasti empiiristä näyttöä siitä, että vasta kuilun partaalla käytetään sitä järkeä. Niin Suomessa kuin muuallakin.

Tällä menolla siihen ei montaa vuotta mene.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Sanotaan, että suomalaiset ryhdistäytyvät tiukan paikan tullen. Saapahan nähdä. Aika tiukoilla maamme talous jo on.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Kiuru tosiaan meni tässä tapauksessa tavallistakin pidemmälle tuossa omiensa suosimisessa.

Mutta en malta olla kyseenalaistamatta sitä seikkaa, etteivät nuo tittelit sinällään tee ketään päteväksi tai epäpäteväksi. Tuijottamalla liikaa suoritettuja tutkintoja kadotetaan aidon osaamisen ja kokemuksen arvo, jota minusta pitäisi painottaa paljon enemmän henkilövalinnoissa. Nyt vaikkapa uskontotieteen maisteri on miltei alalla kuin alalla "pätevämpi" virkaan kuin vuosikymmeniä asian kanssa töitä tehnyt jolla ei ole yliopistotutkintoa. Niin blogisti kuin kommentoijat kun tuppasivat korostamaan näitä titteleitä...

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Olet oikeassa ja ymmärtääkseni ajattelet sen vielä oikein. Eikä tietenkään voi kiistää Pihlannon näkemystä tutkinnon arvosta mutta samalla on muistettava, että ei tutkinto ole takuu, se on vain mahdollisuus. Tehtävästä riippuen tietenkin myös alan työkokemus kyllä voittaa toisen alueen korkeankin tutkinnon.

Tuohon voi vielä lisätä, että ei tutkinto takaa johtamis- tai yhteistyöominaisuuksia. Yhtä lailla joissain tehtävissä soveltuvan tutkinnon puute taas estää todellisuudessa myös johtamismahdollisuudet.

Tämä on ihan analogista sen kanssa, että tutkija- ja opettajaominaisuudet eivät välttämättä kohtaa. Joku voi olla erinomainen tutkija mutta surkea opettaja. Vastaavasti joku voi olla heikko tutkija mutta erinomainen opettaja.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

Hei Juho ja Marko,

Suomessa on ollut aina voimakas usko sivistyksen voimaan. Olette oikeassa siinä, ettei suoritettu yliopistotutkinto voi kertoa kaikkea henkilön osaamisesta. Sellaista mittaria, joka ottaisi huomioon kaikki muuttujat, tuskin kukaan kykenee keksimään. On kuitenkin kiistatonta, että yliopistotutkinnon suorittaminen sinällään on jo näyte jostakin. Se on yksi keskeisimmistä mittareista, joka onnistuessaan tukee ihmisen kehittymistä täyteen mittaansa.

Minusta yliopistotutkinnon suorittanut kertoo jotakin esimerkillistä sen suorittajasta. Hän on jaksanut tehdä työtä, lukea, kirjoittaa, prosessoida ja ennen kaikkea kyennyt viemään oman projektinsa maaliin asti. Vaikka hän ei keksinytkään "ikiliikkujaa", niin hän on osoittanut tavoitetietoisuutta, päämäärätietoisuutta ja kykyä akateemiseen ajatteluun. Senecaa lainaten voisi sanoa, että "jos et tiedä mitä satamaa kohti olet purjehtimassa niin mikään tuuli ei ole oikea".

Jos tämän päivän näkökulmasta arvioidaan yliopistotutkinnon yleistä merkitystä, niin sen suorittanut opiskelija, joka on oppinut oivaltamaan, kyseenalaistamaan ja ajattelemaan analyyttisesti sekä reflektoimaan omaa tietoaan ja toimintaansa, on oppinut jo paljon. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Jo Snellman totesi aikanaan, että tiedot ja taidot eivät sellaisenaan eivät jalostaneet ihmistä ilman elävää tiedon harrastamista. Siksi itsensä sivistäminen ei päättynyt hänestä formaalin koulun suorittamiseen, vaan kysymys oli koko elämän kestävästä matkasta, sivistymisestä, siis ihmiseksi tulemisesta. Formaali koulutus antaa eväitä sivistymiseen, mutta ihmisen kyvystä prosessoida oppimaansa, on viime kädessä kiinni, tapahtuuko sivistymistä vai ei.

Lopuksi en voi olla lainaamatta akateemikko G. H. von Wrightin sivistysnäkemystä, jonka mukaan "tiedot ja taidot muuttuvat sivistykseksi, vasta sitten, kun ne kasvattavat ihmistä kaikessa ajattelussaan ja toiminnassaan ilmentämään laajakatseisuutta, objektiivisuutta ja oikeamielisyyttä". ´

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kyllä yliopistotutkinnolla ja muillakin tutkinnoilla on oma arvonsa. Se harjoittaa periaatteelliseen ajatteluuun ja laaja-alaiseen päätöksentekoon. Kokemuksella on oma arvonsa, mutta ellei ole mitään perustutkintoa, kokemusta ei pysty täysipainoisesti hyödyntämään.

Poliittinen kokemus, joka tuo sen sopivuuden, on melko vähäarvoista. Sen turvin osaa kyllä vetää kotiin eli omaan puolueeseen päin.

Tiedän kyllä, että tämä ei ole nykyisin valtavirta-ajattelua. Tfendihän on se, että pätevyysvaatimuksia alennetaan jatkuvasti.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

PP. #19. Liekö tuo sitä surullisen kuuluisaa tasapäistämispolitiikkaa?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto
Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

Hieman karrikoiden sen idea lienee vanhassa peruskoulun kasvatusideologiassa.
Sen mukaan Matti ja Maija oppivat yhtä paljon, jos he heitä opetetaan yhtä paljon.
Tuosta ideologiasta seuraa, että koulutuksen saamisen demokraattisuus takaa myös demokraattiset koulutustulokset. Meneeköhän se todellisuudessa ihan noin?

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #63

Menee se noin, jos vaatimustaso vedetään riittävän alas. Ei tolkun häivää, mutta tasapäistämisperiaate toimii oivallisesti.

Pitkään olen ihmetellyt noita PISA-tuloksia, nyt sentään vähän pinnat tippuu,milloin mahtaa koko korttitalo romahtaa?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #65

Eikö Pisa-testeihin valita parhaat, eikä satunniasotannalla? Jos näin on, ei yleisen tason heikkous paljastu.

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #68

Ei aavistustakaan tuosta asiasta, mutta yksi syys suomalaisten pärjäämiseen on hyvä lukutaito, josta saamme kiittää TV:n tekstityksiä ja mielestäni myös Suomen kirjakielen nuoruutta. Mikael Agricola onnistui tekemään kirjakielestä varsin loogisen ja se ei ole siitä ainakaan rapautunut.

Matematiikan osalta yksi ongelma on, että nämä testit tehdään vielä niin nuorille, että varsinaista matematiikkaa ei vielä juuri ole opetettu.

Näitä asioita käsitellään täällä: http://solmu.math.helsinki.fi/2003/1/naatanen.html

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #65

Hei,

juuri niin! Katainen aikanaan hehkutti suorassa TV-lähetyksessä, että "meillä on maailman paras peruskoulu". Todellisuudessa asia näyttää toiselta, kun kuuntelee opettajien kommentteja.
Milloinhan meillä mahdetaan havaita, että eihän keisarilla ole vaatteita ja kukahan politiikko moisen uskaltaisi sanoa!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #72

Myös esimerkiksi epäonnistunut yliopistolakiuudistus oli Kataisen ja kumppaneiden mielestä "fantastinen". - Ainakin Kataisen ja Stubbin hallitusten "vaatteettomuus" on jo yleisesti todettu.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

PP. Siksiköhän puolue/ryhmäkuri ja sen määräykset voittavat perustuslain eduskunnassa. -> Vrt. PL 29§.Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset. (Ns. imperatiivisen mandaatin kielto eli kansanedustajat eivät ole tilivelvollisia äänestäjilleen antamistaan vaalilupauksista valtakirjan saatuaan).

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Puolue- ja ryhmäkuri ovat kansanedustajan vapautta rajoittavia käytäntöjä. Ne näyttävät mainitsemasi 29§:n vastaisilta.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #48

Siksi Suomeen tarvittaisiin PerustusLakiTuomioistuin pohtimaan peruslaillisuuteen viittavia asioita, onko joku säädös/lain tulkinta perustuslain mukainen vaiko vastainen. - Perustuslakivaliokunta on liian sisäänlämpiävä, koska samat kansanedustat/lainsäätäjät, jotka isossa salissa säätävät lakeja , muuttuvatkin heti perustulakivaliokunnan oven avattuaan itsensä yläpuolisiksi oikeusoppineiksi. Kornia.Itsesäätöistä ja valvomatonta puuhaa. Riippumattomuus ja objektiivisuus on kaukana. Tässä käytäntö mättää mielestäni pahasti. Käytäntöä tulee muuttaa luotettavammaksi.

Asia olisi verrattavissa tilinpäätöksentekijään, joka itse toimisi myös tilintarkastajana. Eli pukki olisi kaalimaan vartijana sisäänlämpiävästi ja valvomattomasti. Kontrollia ja kriittisyyttä pitää olla.

Tapani Lahnakoski

On sentään jotain vaatimuksia tiukennettukin. Ydinvoimaloiden turvallisuusmääräyksiä on tiukennettu älyttömyyksiin asti. Sillä on onnistuttu saamaan ydinvoimainvestoinnit kannattavuusrajalle, kun lisäapuna on käytetty karseita syöttötariffeja.

Miltä tuntuu se, että kun ydinvoimalan toimistoon halutaan ruuvata kirjahylly seinälle, ruuvit pitää lähettää ranskalaisen laboratorion testeihin, jotta saadaan varmuus niiden kelvollisuudesta moiseen tarkoitukseen.

Kohta varmaan ehdokaslistat tulevat näkösälle, jos vielä eivät ole. Löytyisikö joku vapaaehtoinen merkkaamaan siihen ne pyyteettömät isänmaan etuja ajavat henkilöt, niin helpottuisi tuo äänestysvalinta?

Jokainen voisi vielä sen jälkeen miettiä koulutustason ja -alan merkitystä.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

Minusta kaikella koulutuksella on arvoa sinällään.

Yliopistotutkintojen suorittaminen edellyttää ajattelutaitoja. Niissä vaaditaan halua ja kykyä harjoittaa vakavaa ajattelua. Tutkintoihin sisältyvää substanssia ei kukaan voi hankkia politiikan kentiltä tai ostaa kappaletavarana kaupasta Yliopisto-opiskelijan on luotava tuotteensa itse.

Tutkintoja ei tulisi nähdä produkteina, vaan prosesseina. Niiden tehtävinä on auttaa niiden suorittajia ymmärtämään ja oivaltamaan sekä jäsentämään lukemaansa. Runsas lukeminen ja kirjoittaminen lisäävät ajattelun syvyyttä ja leveyttä, korostavat luovaa ongelmaratkaisua ja päätöksentekoa. Parhaimmillaan niiden tulisi antaa aineksia asioiden laaja-alaiseen analyyttiseen pohdintaan, syväprosessointiin.

On opiskeltava, jotta voi prosessoida ja prosessoitava, jotta voi ymmärtää asioiden välisiä yhteyksiä. Yliopistotutkintojen suurin anti on minusta siinä, että ne nostavat esille enemmän kysymyksiä (miksi ja miten) kuin antavat valmiita vastauksia.

Minusta poliittinen kokemus ei tuo koskaan pätevyyttä tai soveltuvuutta. Sinnemäki voi olla humanististen tieteiden kandidaattina erinomainen laulujen sanoittaja, mutta on kiistatonta, että tekniikan tohtori on pätevämpi koulutus apulaiskaupunginjohtajan tehtävään, koska siinä hänen toimenkuvaansa kuuluu vastata mm. kaupungin kaavoituksesta ja muista teknisistä asioista.

Koulutuksellista osaamista ei Sinnemäen poliittinen kokemus voi koskaan korvata eikä se myöskään tuo sopivuutta tehtävään. Poliittisen kokemuksen merkityksen yliarvostaminen koulutuksellisen osaamisen ja pätevyyden kustannuksella on politiikkaa väärin perustein.

Hyvä kysymys on, miten kauan meillä on varaa jakaa ex-poliitikoille perusteettomia palkkiovirkoja tai suojatyöpaikkoja?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Hyvä analyysi koulutuksen merkityksestä ja poliittisen kokemuksen yliarvioinnista. Niiden, jotka eivät usko koulutuksen merkitykseen, kannattaisi lukea Kaarttisen kommentti huolellisesti.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #54

Kiitos Pekka! Mehän emme elä opiskellaksemme, vaan opiskelemme, jotta eläisimme.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #58

Kiitos Jyrki! Kuten ennen sanottiin: ei koulua vaan elämää varten.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #60

Eli non scholae sed vitae discimus.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Akateemikko V.A.Koskenniemi: "Tärkeintä ei ole hyvät vastaukset, vielä tärkeämpiä ovat hyvät kysymykset." "Kettummaiset" ja pyrkimyksiin tähtäävät. Mihin milläkin pyritään? Ja miksi? Ja millä keinoin ja resurssein? Ja millä motiivein? Perustelut!

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #94

Hei Kari,

noinhan se menee. Erityisesti akateemisessa maailmassa oleellista on juuri oikein kysymysten tekeminen. Siinäpä on akateeminen taito kiteytettynä, kuten V.A. osuvasti sanoi: ei ne vastaukset, vaan juuri nuo kysymykset. Erityisesti historiantutkijalle, tuo taidon osaaminen on ehkäpä keskeisin työkalu, minusta jopa suorastaan välttämätön.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #157

Hei Jyrki,

"Erityisesti akateemisessa maailmaassa on juuri oikein kysymysten tekeminen"

Kyseenalaistaminen ja perustelut kuuluvat akateemiseen, luovaan keskusteluun parhaimmillaan. MUTTA 1) Politiikassa kuitenkin vaarallisia ovat sellaiset luovat ja pätevät henkilöt, jotka kysyvät "vaikeita ja vääriä" jopa salattaviakin kysymyksiä ja kysymysasetteluja. 2) Poliittisesti sopivimpia (sopivia) ovat sellaiset henkilöt, jotka eivät arvostele tai aseta kyseenalaisiksi puolueen johtoeliitin näkemyksiä. He etenevät pätevyydestä riippumatta taktisella nöyristelyllään. Totuuden puhujille näytetään ovea.

Jos linjaus meneekin pieleen syytellään sitten, miksei aiemmin varoitettu omaksutusta harhapolusta. Kuten nykyhallituksen sekametelikeitoksesta tai paetaan härskisti vastuitaan muualle kuin rotat uppoavasta laivasta.

PS. "Opportunistis-utilitaristinen" tutkimustyyli on paljolti vallalla: tutkimus pönkittää ensisijaisesti ostavan tilaajan intressejä vähätellen/teilaten muita kilpailevia näkökulmia. Tällainen tutkija palkitaan ja menestyy.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Tässä lisäajateltavaa pätevyydestä ja pätemättömyydestä: #49.

http://karikilpio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/187122-...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kari kirjoittti em. linkissä mm. näin:

"Jokainen hallituspuolue pyrkii ministeriensä avulla saamaan omia kaadereitaan poliittisiin virkanimityksiin niin paljon kuin mahdollista. Ne vakanssit ovat palkkioita "sopivasta palveluksesta" puolueen hyväksi. Puhutaan myös pakastinviroista ja eläkeviroista. "Läänityksistäkin" ja tietylle puolueelle sovitusta paikasta jne. Pätevyys sivuseikka mandaateissa."

Siinä oman puolueen etu menee monesti - ellei aina - valtion ja kansalaisten edun ohi.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #100

PP. #100. Puhut pelkkää asiaa. Oman puolueen suu lähempänä kuin valtion tai muiden puolueiden tai konttisten suut.

Poliittisille virkanimityksille pitää pistää sulku. Niiden suhmuroinnista on jo kuultu riittävästi ja riesaksi asti. Samoin valittujen suosikkien epäpätevyydestä.

Härskiä poliittista nimityspeliä. Ja sekin, ettei ole valitusoikeutta, ja että oikeuskanslerikin on jo menettänyt täysin luottamuksensa ja uskon puolueettomaan ja riippumattomaan oikeusjärjestelmään. Hyvät-Veljet -show näyttää vain jatkuvan piittaammattomasti ja julkeasti verkostoituneena Suomessa ja EU:ssakin. O mores, o tempora!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #104

Valitusoikeus toisi varovaisuutta poliitikkojen toimiin, mutta eivät he tule itselleen suitsia säätämään.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Mitä tuo Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen johtaja ylipäätänsä tekee? Tai mihin sitä arviointikeskusta tarvitaan?

Kysymyksiä ei ole esitetty väheksymään, vaan ihan silkkaa uteliaisuuttani...

No juu, tiedän: olen jo käynnistänyt hakumoottorit. :)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kyseisen linkin mukaan keskuksen arviointityö kohdistuu seuraaviin aloihin: Esi- ja perusopetus, lukiokoulutus, ammatillinen koulutus, korkeakoulutus ja vapaa sivistystyö.

Varsin vaativa paletti. Ja pätevin sivuutettiin kun poliittinen sopivuus oli taattu. Tää korutont on kertomaa...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

En tiedä minäkään muuta kuin mitä keskuksen nimi kertoo. Kuulemma pätevyysvaatimuksia alennettiin juuri jokin aika sitten. Ja kysymys on koulutuksen arvioinnista... Kaiketi sellainen on paras arvioimaan, jolla on itsellään mahdollisimman vähän koulutusta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Näin se menee. Oppositiosta asia näyttää aivan toiselta."

Vuorotellen oppositiossa sdp, kok ja kepu ovat tienneet että oma vuoro tulee takuuvarmasti median avustuksella kuten kepun noususta on taas nähtävissä. Näissä kuvioissa on helppoa jakaa palkkiovirkoja kuten Biaudetin virkakin hiljattain pätevämpien karsiutuessa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Jokainen hallituksessa oleva puolue tekee sitä, mutta ei tämä maan tapa siitä sen lievemmäksi tule.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Huonot tavat on syytä muuttaa paremmiksi, muuten niistä tulee huono perinne.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Marko Kivelän kommentti sai minutkin kirjoittamaan. Helsingissä nimitettiin apulaiskaupunginjohtajaksi humanististeiden tieteiden kandidaatti Anni Sinnemäki(vihreät). Hän jätti kirkkaasti jälkeensä virkaa jo hoitaneen tekniikan tohtorin, joka oli sosiaalidemokraatti.

Tämäkin nimitys oli todella oikein. Kaikki kokoomuksen valtuutetut olivat aivan hiljaa paitsi ryhmän puheenjohtaja, joka sanoi, että vihreät ilmoittivat Sinnemäen olevan sopivan. Piste ja punkt.

Sinnemäki kertoi Hesarin haastattelussa olevansa sopiva ja niin muuten myös pätevä. Helsinkiläiset ovat todella ansainneet tämän vihreän nimityksen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Sinnemäki kertoi Hesarin haastattelussa olevansa sopiva ja niin muuten myös pätevä. Helsinkiläiset ovat todella ansainneet tämän vihreän nimityksen."

Olen törmännyt yliopistomaailmassa silloin tällöin tällaiseen itse ilmoitettuun pätevyyteen. Yliopistoissa käytettiiin ainakin aikaisemmin nimitysmenettelyssä tukena puoluueettomien asiantuntijoiden lausuntoja, ja päätökset teki monijäseninen kollegio. Nykyisin tästä on lipsuttu poliittisen elämän käytäntöjen suuntaan.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen
Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #200
Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Ongelman" ydin on, ettei tajuta, että KAIKKI päällikkötason virat ovat poliittisia. Niinpä nimityksetkin niihin ovat poliittisia. On naurettavaa ajatella, että joku kako nimittäisi päällikkövirkaan kommarin vaikka tuo kommari olisi kuinka pätevä.

Kun viranhoidon päätökset ovat poliittisia, on virkakiin poliittinen, so. sopivuus ratkaisee. Kun tehtävät päätökset ovat ammatillisia, on virkakin ammatillinen, so. pätevyys ratkaisee.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Silti voitaisiin kyseessä olevan puolueen tarjokkaista valita pätevin, eikä epäpätevää kaveria.

Tapani Lahnakoski

Ongelmia tulee siitä, että vaikka akateemisen perustutkinnon saavuttaneita poliitikoissa riittää, alan työkokemus on monella jäänyt nollaksi. Jos itse kukin muistelee ensimmäisiä työviikkojaan valmistumisensa jälkeen ja vertaa myöhempiin vuosiin, niin moni huomaa tiettyjä eroja. Pitkän ajan poliitikot ovat lisäksi unohtaneet lähes kaiken oppimansa yliopistoissa ennen palkintovirkaan pääsyä.

Toinen ongelma on, että poliitikkojen koulutus on pitkälti polarisoitunutjuridiikkaan ja valtio-oppiin, niin kaupunkien vesi- ja energialaitoksille voi olla vaikea löytää päteviä puoluepukareita.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #69

Perusonelma on, jos sellaista nyt on, että politiikka on yhteisten asioien hoitoa etulähtökohista. Mitää "parasta" ratkaisua ei ole ees teoriassa olemassa, päin vastoin kuin vaikka viemärinrakennuksessa, vaan kyse on puhtaasti tahonvallan asioista.

Ja se ei ole, eikä voi olla, ammatti, johon voisi saada koulutuksen.

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #73

Pitää paikkansa eli poliitikkoja ei palkintovirkoihin pidä valita ilman oikeaa koulutusta ja riittävää kokemusta alan tehtävistä ja johtamisesta.

Poliitikothan mielellään profoloituvat juurikin johtajina ja kehuvat itseään johtajuudessa. Tätä en hymyilemättä pysty kuuntelemaan.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #69

"Ongelmia tulee siitä, että vaikka akateemisen perustutkinnon saavuttaneita poliitikoissa riittää, alan työkokemus on monella jäänyt nollaksi."

Parissa viime halllituksessa on ollut silmiinpistävän kokemaatonta väkeä - on vain poliittista kokemusta, mutta ei muusta työelämästä. Ja jäljet nähdään.

Ennen hallituksiin saattoi tulla ihmisiä, joilla oli kokemusta muuun muassa talouselämän piirissä, ja he saattoivat palata taas siviilihommiin. Nyt poliitikon tehtävistä on tullut ammatti, joka aloitetaan puoluetoimistosta. Yhteiskunnan todellisuus jää etäiseksi.

"Toinen ongelma on, että poliitikkojen koulutus on pitkälti polarisoitunutjuridiikkaan ja valtio-oppiin...".

Tämä on ongelma myös. Maisterin paperit on haalittu jotenkuten ja juuri näiltä tyypillisiltä aloilta. Monipuolinen opillinenkin näkemys puuttuu politiikan piiristä.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #74

Nimenomaan haalittu, ne maisterin paperit, siis.

Ja SILTI tulevat uuelleen valituiksi, jos vain ehokkaaksi asettuvat.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #75

Niin tulevat. Meillä siis äänestäjä on tyypillisesti hyvin vähään tyytyväinen.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #74

Vähän on niitä, jotka osaavat soveltaa elämänkokemuksen ja hankitun tieto-taidon käyttökelpoisiin teorioihin. Enemmän on idealisteja ja teoreetikkoja kuin hyviä, realistisia käytäntöön soveltajia. Monasti näyttää siltä, että "pyörä keksitään yhä uudelleen". Kaikkea vanhaa ei silti pidä heti hylätä.

Juuri valmistuneet luulevat olevansa kaikkitietäviä ruutiukkoja ja-akkoja, kunnes elämä opettaa nöyryyttä ja arvostamaan "retroakin" ja vanhempaakin sukupolvea. Mutta sama bessewisserimäinen ja nousukasminen oravanpyörä tahtoo jatkua sukupolvesta toiseen. Mutta vanha konsti voikin olla parempi kuin pussillinen uusia.

Eläkeläisissä on resursseja ja lahjakkuusresevejä, joita ei tarpeeksi arvosteta ja osata käyttää yhteiskunnan tarpeisiin hyväksi. Heidät leimataan poliittisesti vain turhiksi tuottamattomiksi kulueriksi ja kiviriipoiksi. Härskiä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #112

Juuri näin. Nykyinen linja, jossa ihaillaan kansanedustajien ja kunnallispoliiitikkojen nuoruutta ja kokemattomuutta sekä samallla valitellaan, miten vanhoja yhteiskunnalliset päättäjämme ovat.

Tällainen ikärasismi merkitsee sitä, että yhteisillä asioilla "harjoitellaan". Harjoituksesta poliitikot usein puhuvatkin ("tämä on haasteellinen harjoitus"). Harjoitttelu tulee kalliiksi veronmaksajille, jotka maksavat untuvikkojen oppirahat.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #119

PP. Tuo "harjoittelu" on tullut Suomellekin hallitusuntuvikkojen vuoksi liiankin kalliiksi. Untuvikkojen jälkeläiset ja seuraavat sukupolvet maksavat pitkään heidän EUfooorisia ja euromaaanisia oppirahoja ja perintövelkoja kiroten samalla holtittomia, "sijoitusneromaisia" isiään ja äitejään: "Me hyödytään tästä! Fantsua!"

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #122

Uskomatonta touhua, mutta valitettavan totta.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #119

PP. Kiinassa ei ilmeisesti tunneta ikärasismia, kokeneita arvostetaan tai status-quota varmistetaan.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #129

Näin on vanhoissa kulttuureissa - sanotaan niistä muuten mitä tahansa, mutta ikää ja kokemusta arvostetaan. Meillä vallitsee epäkypsä nousukaskulttuuri.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #131

Samoin jopa parjatussa mustalaiskulttuurissa arvostetaan aina vanhempaa sukupolvea joka tilanteessa. Kaunis piirre. Siinä olisi meilläkin oppimista.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #133

"Samoin jopa parjatussa mustalaiskulttuurissa arvostetaan aina vanhempaa sukupolvea joka tilanteessa."

Näin on. Samoin latinokulttuureissa.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #131

Hei Pekka, juuri niin!

Vanhoissa rikkaissa kulttuureissa ikä ja elämänkokemus nähdään viisautena. Siellä vanhoja ihmisiä arvostetaan ja kunnioitetaan, toisin kuin meillä, jossa vanhuus elämänvaiheena nähdään lähinnä ikävänä kulueränä.

Sen sijaan meillä ihannoidaan nuoruutta ja nousukasmaisen nulikkamaisuuden röyhkeyttä. Vanhempien työntekijöiden hiljaista tietoa ei arvosteta ja sen osaamista ja kokemusta syrjitään.

Machiavelli sanoi aikoinaan, että hallitsijan "on ulvottava sutena susien joukossa". Jos tuo piirre on yleistynyt nykyiseen tapakulttuuriimme, niin on perusteltua kysyä, missä kasvatuksemme on mennyt metsään?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #186

"Sen sijaan meillä ihannoidaan nuoruutta ja nousukasmaisen nulikkamaisuuden röyhkeyttä. Vanhempien työntekijöiden hiljaista tietoa ei arvosteta ja sen osaamista ja kokemusta syrjitään."

Syitä on varmasti monia. Meillä vallitsee todellakin nousukaskulttuuri, joka helposti heittää vanhan aineksen sivuun ja ottaa kritiikittä mallia muualta. Siinä on hyviäkin puolia - esimerkiksi uuden tekniikan omaksumisessa suomalaiset ovat ennakkoluulottomia. Yhdysvalloissa ihannoitiin varsinkin sotien jälkeen nuoruutta: vanhat mammat yrittivät näyttää nuorilta, ja sieltä nuorisokulttuurikin meille tuli farkkuineen ja rockeineen - ja paljon muuta.

Viime vuosina nuoriso on omaksunuut uuden tietotekniikan perusteellisemmin kuin muu väestö, ja monet vanhemmat luulevat, että tekniikka korvaa kasvatuksen ja sivistyksen. Vähitellen on sentään ymmärretty, että ei se aivan näin mene, ja on alettu puhua somen haitoista lapsille ja nuorille.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #187

Aivan Pekka,

hyviäkin puolia on, kuten mainitsit. Tästä huolimalla pitäisi muistaa, että tosiasiassa tietotekniikka on erinomainen renki, mutta huono isäntä.

Tässä yhteydessä päätös kaunokirjoituksen lopettamisesta alakoulussa tuntuu oudolta, sillä mitä jälkeläisemme tekisivät siinä tilanteessa, jossa tietokonetta, älykännyä tai tablettia ei olisi saatavalla ja pitäisi jollakin lailla kynällä ja paperilla osata riipustaa sanottavansa. Siksi juuri alakoulussa kirjainten ja lukujen oikein kirjoittamisen oppiminen on tärkeää, kun käden motoriikka kehittyy.

Olen jollakin lailla seurannut, kieltämättä hieman huvittuneenakin, tuota opetushallinnon tietotekniikan ihannointia, kun ylioppilaskirjoitukset ovat muuttumassa sähköiseksi.

Onhan se hienoa, että tekniikka valjastetaan oppimista tukemaan. Nykynuorille tuo tietotekniikan osaaminen on aivan eri luokkaa ja liikkuu toisissa sfääreissä kuin itsellä ja myönnänkin rehellisesti, että toiseksi jään.

Kuitenkin katson myös tuota opetushallinnon tietotekniikan glorifiointia hieman skeptisesti, (en pelkästään niiden toteuttamiseen liittyvien pullonkaulojen ja mahdollisten väärinkäytösten vuoksi), koska en ymmärrä, että mitä lisäarvoa ylioppilaskokeen sähköinen tekeminen (vaikkapa reaalin) tuottaa, jos kirjallisen tehtävän tekee nyt tietokoneella tai kuten ennen kynällä ja paperilla.

Viime kädessä tärkeintä on kuitenkin ihmisen oma prosessointi ja sen tuotos. Ihmisaivoja kun ei korvaa parhainkaan tietotekniikka tai sen sovellukset.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #188

Hei Pekka,

tässä yhteydessä tulikin mieleen heittää Sinulle kysymys, joka liittyy lukio-opiskeluun ja sen raskauteen.

Nimittäin Suomen Lukiolaisten Liitto on vaatinut, että lukion pakollisten oppimäärien kursseja tulisi vähentää, koska ne ovat liian raskaita ja kuormittavat sekä työllistävät opiskelijoita liikaa.

Itse en ole käynyt kurssimuotoista lukiota, vaan siihen aikaan, kuten varmasti Sinäkin luokkamuotoisen lukion.

Omana aikanani lukio-oppilailta ei ajan behavioristisen oppimiskulttuurin mukaisesti liiemmälti kysytty, vaan sen mukaisesti mentiin, kuin tuolloin vaadittiin.

Ylioppilaskirjoituksissa tapana oli, että kaikki kirjoittavat kuusi ainetta yhdellä kertaa eikä nykyisenlaiseen jakamiseen (syksy/kevät) ollut mahdollisuuksia.

Mitä ajattelet, kuormittaako nykyinen lukio liikaa?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #189

Hei Jyrki!

Tulin ylioppilaaksi v. 1960. Silloin lukio ei sen kummemmin rasittanut. Ei myöskään kyselty, että viihdytäänkö siellä vai ei. Ihan mukavaa se oli.

Havaintojeni mukaan nykyiset ylioppilaat eivät tiedä senkään vertaa kuin me aikoinaan. Miten siis sen vähäisemmän tietomäärän hankkiminen on saatu rasittavammaksi? Sitä en tajua. Lienee vain motivaatio ja halu omaksua huonontunut nykyisiltä sukupolvilta. Heillä on niin paljon muita houkutuksia ja vapaus ryntäillä niiden perään.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #192

Moi,

Kiitos vastauksestasi Pekka!

Samanlaisia muistikuvia minullakin on kuin Sinulla. Tulin ylioppilaaksi tosin 16v. myöhemmin Sinua myöhemmin.

Aikaan kuului, ettei oppilailta juuri kysytty viihdytäänkö vai ei. Kun oppikouluun pyrittiin pääsykokeiden kautta (matikka, äidinkieli) nelivuotisen kansakoulun jälkeen, niin henki oppikoulussa oli sellainen, että jos opiskelu ei siellä jotakin syystä kiinnostanyt, niin annettiin nopeasti kyllä ymmärtää, että tervemenoa takaisin kansakouluun.

Tukiopetusta ei tuolloin ollut erityisopetuksesta puhumattakaan. Ehtoja annettiin ja luokallekin jätettiin, jos ei pärjännyt. Opetuksen tukipalvelut olivat siinä lyhykäisyydessään.

Vaikka vanha yksityinen oppikoulu oli lukukoulu, niin tunnen yhä vanhoja opettajiani kohtaan suurta arvostusta siitä, että koulussa oli kuri. Opettajat olivat tiukkoja ja vaativia koulumestareita. Vaikka sitä ehkä silloin vähän mielessään saattoikin kapinoida, niin jälkeenpäin osaan arvostaa saamiani oppeja ja kokemaani luokkahenkeä.

Olen yhtä mieltä kanssasi Pekka siitä, että nykyisten lukioiden oppilaiden tietomäärä ei vastaa vanhan oppikoulun vaatimuksia., koska ennen vaatimustaso oli sekä korkeampi että laaja-alaisempi. Silloisten lukioiden tuottama yleissivistyksen taso oli korkeampi.

Meíllä ei ollut tuolloin apunamamme monitoimikone Googlea ym. vastaavaa jokaisen ongelman ratkaisemiseksi, mutta opettajat valoivat meihin uskoa ja luottamusta ja voimaa omaan järkemme, tietojemme ja taitojemme kehittämiseen, joita kutsun terveen ja realistiseksen itseluottamuksen ja ja hyvän itsetunnon kehittämiseksi
Siitä esitän vanhoille oppikoulun opettajilleni, lämpimän kiitollisuuteni!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #194

Kiitokset Jyrki! Aivan samanlaisia tunnelmia minulla koulusta ja opettajistamme. Eräskin opettaja - historian lehtori Olli Miettinen - piti yllä yhteyksiä entisiin oppilaisiin kuolemaansa saakka. Arvostus oli molemminpuolista.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #195

Kiitokset Pekka,

meidän molempien koulutushistoriassa on yhteinen kosketuspinta edesmenneessä, suuresti arvostamassani, historian lehtori, filosofian maisteri Olli Miettisessä.

Olli oli minun pääohjaavaopettaja auskultoidessani 1980-luvun lopulla Norssissa. Minulle on jäänyt aina mieleen, kun hän kerran pitämäni tunnin jälkeisessä ohjauskeskustelussa sanoi: "Kaarttinen teillä on kultivoitunut ja jämäkkä ote luokkaan, mutta voisitteko hieman pehmentää äänen käyttöä?"

Naispuoliset auskultantit pukivat yleensä aina ylleen hameen mennessään pitämään Ollin ohjaamia tunteja.

Olli Miettinen on jäänyt mieleeni opettajana, joka oli kohtelias ja laajasti sivistynyt ja syvällinen kulttuuripersoona.

Muistuupa sellainenkin mieleeni, että hänellä oli aina päällään tietysti suorat housut, sininen pikkutakki, kravatti ja valkoinen paita kalvosinnappeineen.

Sekä hänen persoonansa että tapansa opettaa opettamista huokui karismaa, joka teki myös historian eläväksi.

Muistelen häntä lämpimällä kunnioituksella ja arvonannolla.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #196

Maailma on pieni. Muistelusi vastaavat minunkin käsitystäni Ollista. Olli pukeutui konservatiivisesti loppuun asti. Hän kommentoi aikojen muuutosta: kun koulu muutti Varissuolle, eräät nuoremmat miesopettajat siirtyivät villapaita- ja pipolinjalle.

Olen kirjoittanut pieniä muisteluksia Ollista ja muistakin Norssin opettajista. Jos lähetät s-postiosoitteesi (oma osoitteeni löytyy netistä) niin lähetän muistelukseni sinulle, jos olet kiinnostunut.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #197

Hei Pekka,

pitää vielä selvästi oikoa kaikkien tiettäväksi edellisessä kommentissani ollut virhe.

Olli Miettinen ei koskaan teititellyt minua ja eikä tietääkseni muitakaan auskultantteja.

Hän teki heti tavattuamme sinun-kaupat, joten tuon ohjeensakin harjoitustuntini päätyttyä Olli antoi minulle yksikön toisessa, siis sinä persoonassa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #188

"Viime kädessä tärkeintä on kuitenkin ihmisen oma prosessointi ja sen tuotos. Ihmisaivoja kun ei korvaa parhainkaan tietotekniikka tai sen sovellukset."

Tässä on asian ydin. Hyvin sanoit myös rengistä ja isännästä. Usein tuntuu siltä, että renki on nostettu isännän yli - mistä ei hyvää seuraa.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #69

Hei Tapani,

akateemista perustutkintoa arvostan toki eräänlaisena työnäytteenä, siis että on jaksanut viedä jonkun asian loppuun asti.

Tästä huolimatta on kysyttävä, miksi korkeakoulutus, yliopistossa opitut asiat tai loppututkinto eivät ole jalostuneet sivistykseksi asti?

Yhtäältä tunnen ihmisiä, jotka eivät ole käyneet paljon koulua, mutta siitä huolimatta he ovat sivistyneitä. Toisaalta tunnen monia korkeastikin koulutettuja, mutta en pidä heitä sivistyneinä, vaan koulutettuina. Sekä sivistyksen että sen antiteesin ihminen oppii aistimaan.

Minusta sivistynyt ihminen on samalla kertaa niin laaja-alainen kuin syvällinen. Sivistyksessä on kysymys humanismin jaloja periaatteita seuraten tietojen, taitojen ja sydämen jakamattomuudesta.

En pidä hyvänä kehityksenä sivistysyliopiston korvaamista markkinayliopistolla. Siinä rytäkässä saatetaan menettää jotakin sellaista, mikä on vuosisatojen ajan tehnyt yliopistoinstituutiosta oman ainutlaatuisen tarinan korkeimman sivistyksen vaalijana.

Minusta yliopisto tarjoaa kaikille mahdollisuuksia sivistyä. Jostakin kummasta syystä monet jättävät nuo mahdollisuudet käyttämättä. Onkohan tässä ajassa jotakin vikaa?

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #85

"Minusta yliopisto tarjoaa kaikille mahdollisuuksia sivistyä. Jostakin kummasta syystä monet jättävät nuo mahdollisuudet käyttämättä.

Ydinkysymykseksi näyttää jäävän, missähän lienee vika?"

En, Jyrki, halua esiintyä minkäänlaisena besserwisserinä. Tuossa lainaamasani kommentissasi olet mielestäni ajatuksen ytimessä.

Työtehtäviä on kuitenkin niin monenlaisia, että moniin se korkein oppitaso tarvitaan, mutta oleellisinta on se, että mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää tietävänsä ja mitä vähemmän tietää sitä enemmän luulee tietävänsä.

Oman tietämyksensä tason tunteminen omalla alallaan ja nöyryys myöntää omat rajansa on viisauden edellytys.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #89

Hei,

hyvä! Noinhan se menee. Hyvin samansuuntaisesti me asiat näemme.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #85

Jyrki. Ihminen voi olla vaikka kuinka paljon kouluja ja akateemista kirjatietoa saanut, mutta ei hän silti ole välttämättä sivistynyt sanan varsinnaisessa merkitykseessä - sydämmeltään. Sydämmen viisaus on aivan muuta.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #115

Hei Kari,

kiitos kommentistasi. Olen saa mieltä.
Tunnen ihmisiä korkeasti koulutettujakin, mutta en pidä heitä sivistyneinä, vaan joitakin heistä jopa moukkina.
Sen sijaan elämässään vähän, syystä tai toisesta, kouluja käynyt voi säteillä henkistä lämpöä, avoimuutta ja empaattisuuta.
Eli koulutetun ja sivistyneen ihmisen välille ei voi automaattisesti laittaa yhtäläisyysmerkkejä.
Minusta se on surullista, kun oppi ei ole jalostunut sivistykseksi, vaikka siihen on ollut mahdollisuus ja ehkäpä monia muita paremmat lähtökohdat.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

PP. Ihmiset kysyvätkin takanapäin valintojen jälkeen, etteikö pätevämpiä löytynyt?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #120

Ovat sitten jo jälkijunassa. Pitäisi kysyä ennen valintoja ja edessäpäin.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #121

PP. Sellaista se "keittiön kautta nimittäminen teettää" - jälkiviisaus on sitä huonointa viisautta. Mutta "tyhmältä kansalta" ei tunnetusti kysytäkkään etukäteisgallupeilla, ketä mille pallille istutetaan. Vaaligallupitkin ovat suuntaa-antavia, ostettuja, tarkoitushakuisia mielipiteenmuokkaajia tai pelkkää ajanviihdettä.

Äänestystulos ilmoittaa vasta oikeat kannatuslukemat.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Minusta yliopisto tarjoaa kaikille mahdollisuuksia sivistyä. Jostakin kummasta syystä monet jättävät nuo mahdollisuudet käyttämättä. Ydinkysymykseksi näyttää jäävän, missähän lienee vika?"

Vaikka et kysy minulta, vastaan kuitenkin. Vika on käsittääkseni lähinnä ihmisluonnossa. Niin sanottu "sydämen sivistys" ja hyvät tavat riippuvat kotikasvatuksesta ja yksilön luonteestakin. Jos niitä ei yliopistoon mennessä ole, tuskin niitä siellä oppii - vahinko on jo tapahtunut. Tietysti yliopisto-opintojenkin myötä voi tapahtua jonkinlaista kypsymistä sivistyneeksi ihmiseksi, mutta ei välttämättä.

Yliopistotutkinto auttaa kuitenkin edellä esitetyissä puheenvuoroissakin kuvatulla tavalla hahmottamaan maailmaan ja toimimaan siinä tiedollis-teknisessä mielessä. Sanoisin, että on parempi jos ihminen on oppinut ja sivistymätön kuin pelkästään sivistymätön.

Tapani Lahnakoski

Tuo kotikasvatus "sydämen sivistys" on tietenkin tärkein asia ihmisyydessä. Kotikasvatus jää yhä enemmän koulujen vastuulle.

Ihmistenvälinen kanssakäyminen vain lisää tätä ihmisyyttä. Sen pitää kuitenkin liittyä kaikkeen toimintaan ei pelkästään tämän kanssakäymisen tutkimiseen, jolloin se jäisi sisäänlämpiäväksi viisasteluksi.

Voi kuitenkin olla, että oppinut sivistymätön saa enemmän tuhoa aikaan kuin oppimaton ja sivistymätön. Näin varsinkin poliitikkojen kohdalla.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Kotikasvatus jää yhä enemmän koulujen vastuulle."

Siis kodit laiminlyövät yhä useammin kasvatuksen, mutta koulukaaan ei ota sitä vastuulleen, eikä voikaan ottaa. Jotakin voi tietysti opettajakin yrittää, mutta vahinko on jo paljolti tapahtunut. Ja se näkyy...

"Voi kuitenkin olla, että oppinut sivistymätön saa enemmän tuhoa aikaan kuin oppimaton ja sivistymätön. Näin varsinkin poliitikkojen kohdalla."

Voi olla näinkin. Riippuu tapauksesta. Ei voine yleistää aivan ehdottomasti kummankaan oletusta.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #98

Voidaanko kysyä,että nykynuoriso on jätetty täysin heitteille ja oman onnensa varaan? ? Onko nuoret - kuten usein puhutaan - kadotettu sukupolvi vanhempien uraputken, elintasokilpailun ja kerskakulttuurin lieveilmiönä? Miten nuoret koulutetaan ammattiin ja työllistetään ja valmistellaan kunnolla elämänsä realiteettihin? Nämä asiat on yhä ratkaisematta.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #125

"Voidaanko kysyä,että nykynuoriso on jätetty täysin heitteille ja oman onnensa varaan?"

Varmasti yhä usempi on kokenut tämän kohtalon. Tietenkin on vielä perheitä, joissa lapsille annetaan perinteinen kunnon kasvatus. Nämä lapset ovat sitten etulyöntiasemassa kouluissa ja työelämässä.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #125

Muistelen kaipauksella jo edesmenneiden isovanhempieni oppeja, minkälaista se elämä oli ennen. Se lienee fakta, että yhteisöllisyyttä ja talkoohenkeä oli paljon nykyistä enemmän.
Tänä päivänä monille on se ensimmäinen kysymys "mitäs maksat". Periaateena on, että kaverille ei jätetä ja suunnaton egoismi sekä nautinnonhalu hallitsee kaikkea toimintaa. Kunhan minä vain saan heti, niin eihän se muilla ole niin väliä kuuluu pelin henki. Ihmisen kunnioittaminen ja monet hyvät käytöstavat ovat unohtuneet ja sana "kiitos" kuulostaa vieraalta.
Suorastaan ihmetyttää, miten materiaalinen hyvinvointi, joka on Suomessa ihan toista, kun vaikkapa 50 vuotta sitten, saa aikaan niin paljon pahoinvointia.
Vaikka en voi moittia omaa elämääni, niin siitä olen varma, ettei kerskakulutus kenellekään auvoista elämää tee.
Se mitä eniten toivon, on terveyttä. Kun on katto pään päällä ja kaapissa ruokaa, niin ainakin minulle se riittävää. Erityisesti kiitän vanhempiani, jotka kasvattivat minut ja laittoivat aikanaan opintielle.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #149

Jyrki!

Allekirjoitan jokaisen sanan.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vuosi 1965 oli todella onnellista aikaa. Koneet tulivat helpottamaan raskasta työtä. Silti kaikilla oli työtä.

Nyt nuorilla ei ole edes työtä. Etukäteen luodaan velkaa, johon ei ole vetänyt allekirjoitusta. Se tulee maksettavaksi verojen muodossa.
Eläkettä ei työttömälle kerry.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #125

Miksi nykynuoriso oirehtii, sillä on psyykkisiä ongelmia ja se ei viihdy koulussa. Opetusministeri kiuru aloitti mittavan opetussuunnitelmien uudistustyön, jonka avulla haetaan potkua parempiin koulutustuloksiin ja kouluviihtymättömyyteen.
Koen opsien jatkuvan uudistamisen, jollakin lailla hukkatyönä, koska se on lähinnä pilkkujen, pisteiden ja sanamuotojen viilaamista. Sen käytännön vaikutuksen ovat aina jääneet melko laihanlaiseksi.
Vaikka en halua olla niiden suhteen kyyninen tai pessimisti, niin en usko ylhäältäpäin tapahtuvan normiohjaukseen siunaukselliseen voimaan.
Minusta esimerkiksi peruskoulussa tulisi antaa perustiedot lukemisesta, laskemisesta, kirjoittamisesta, yhteiskunnasta, joiden pohja on riittävä jatko-opintoihin.
Sen keskeinen tehtävä on opettaa sosiaalisia taitoja, oikeaa käyttäytymistä ja yhteistyötaitoja toimia erilaisten ihmisten kanssa toimittaessa.
Peruskoulussa ei tarvitse oppia korkeampaa matematiikkaa tai muuta vastaavaa, vaan oppia elämän ja yhdessäolon perusasioita.
Yhä edelleen kasvatusvastuun tulee olla vanhemmilla tai huoltajilla ja koulun tulee saada keskittyä päätehtäväänsä opettamiseen.
Tässä yhteydessä muistan vanhan auskultantti kaverin, jonka tapasin n. 10 vuotta auskultoinnin jälkeen. Hän ihmetteli minulle, että aikoinaan hän oli kuvitellut valmistuneensa matikan opettajaksi, mutta nyt hän sen sijasta on enemmän lapsen kasvattaja, sosiaalityöntekijä ja kaikkea muuta kuin sitä, mihin hän oli saanut oli koulutuksen.
En usko, että koululaitos olisi jättänyt lapset heitteille. Kyllä opettajat tekevät parhaansa, mutta ongelmat ovat vain niin vaikeita ja monikerroksellisia, että kouluilla ei ole keinoja ratkaista näitä asioita yksin.
On hyvä kysymys, mitä voi siis tehdä? Kuria ei saa olla, koska lapsi ahdistuu. Kotitehtäviä ei voi vaatia tehtäväksi, koska siitäkin saa henkistä angstia. Mitä mahdollisuuksia on käytettävissä?
Minusta tilanne kouluissa on paikoin sellainen, että yritetään selvitä päivästä toiseen ja samalla kun poliitikkomme hehkuttavat, että "meillä on maailman paras peruskoulu". Monet kollegani ovat aika uupuneita ja tosiasiallista tukea on aika vaikea saada.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #159

Jyrki!

Opettajana allekirjoitan tekstisi.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #160

Kiitos vastauksestasi Jorma.

Tänä päivänä koulun kanssa kilpailee viihdeteollisuus ja uudet sosialisaatioagentit. Tai pitäisikö sanoa, että tuon kamppailun koulu on jo häviämässä ja jotakin pitäisi tehdä.

Minua on jossain määrin ärsyttänyt opetushallinnon virkamiesten jatkuva puhe opetuksen kehittämisestä ikään kuin siitä pelkästään riippuisivat koulujen oppimistulokset.

Parhaiten tämä ilmenee opetussuunnitelmakikkailussa, jossa pistettä tai pilkkua siirretään tai sanojen järjestystä ja aiheiden otsikoita muutetaan. Tätä sitten kutsutaan kehittämiseksi ja kaikki ovat tyytyväisiä. Uskotaan, että oppiminen tehostuu eikä kukaan ole huomaavinaan, että eihän keisarilla ole vaatteita.

Oppiminen edellyttää aina oppilaan halua oppia. Siihen liittyy oppilaan vastuu omasta oppimisestaan eikä sitä voi ulkoistaa vain opettajalle. Oppilaan tulisi opiskella, jotta saisi pohjaa, mitä prosessoida ja jatkojalostaa.

Minusta opettaminen ei ole sirkustemppujen tekemistä eikä viihteen tuottamista. Siihen en ole saanut koulutusta.

Siksi meillä pitäisikin enemmänkin pohtia, miten yhteiskunta voisi tukea kehitystä, jossa opettajille annetaan mahdollisuus opettaa ja oppilaat tulisivat ottamaan enemmän vastuuta omasta oppimisestaan. Jos yhteiskunta, veromaksajat, kustantavat perheiden jälkikasvulle "ilmaisen" mahdollisuuden oppia, niin jo siitä pitäisi syntyä velvollisuus käyttää tuo aika omaksi hyödykseen.

Oppimisella en tarkoita vain akateemisia taitojen oppimista, vaan tunneälyn kehittymisen, kohteliaisuuden, aikataulujen noudattamisen ja muiden huomioonottamisen eli ns. sosiaalisten taitojen oppimista.

Kehitettäessä koulua vastaamaan paremmin ajan virtaa, tulisi muistaa, että ihminen opiskelee aina elämää varten ei koulua varten. En tiedä, tuntuuko ajattelutapani nykyisen postmodernismin virrassa jo aikaansa eläneeltä, mutta minusta vapautta ilman vastuuta ei voi olla olemassa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #190

Painavaa tekstiä. Voin yhtyä joka sanaasi. Ja loppuhuipentumana: "vapautta ilman vastuuta ei voi olla olemassa". Ei todellakaan, ja tämä on täysin unohdettu nykyisin - "undra på, att allting gick på tok", sanottiin aikoinaan ruotsinkielen kielioppikirjassa (toivottavasti meni oikein).

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

Hei Pekka,

hyvä kun vastasit. Olen samaa mieltä, että kotikasvatuksesta kaikki lähtee. Toisaalta vanha kansakoulunopettajanikin lienee ollut oikeassa, kun hän sanoi, että "hyvä kasvaa itsestään eikä pahasta saa hyvää kasvattamallakaan".

Olen kanssasi yhtä mieltä siitä, että yliopistotutkinnon suorittaminen on kuin lähtisi pitkälle matkalle. Tunnetusti on totta, että matkailu avartaa.
Se antaa perspektiiviä hahmottaa asioita, verrata matkalla kokemiaan asioita toisiinsa ja lopulta arvioida reissun antia, sen hyviä ja huonoja puolia kriittisesti. Matkan aikana ja sen jälkeen kyky reflektoida omaa toimintaa kehittyy. Se on itsensä suhteuttamista maailmaan ja kykyä arvioida itseään osana sitä.

Minusta kriittisen epäilyn ja analyyttisen, tietellisen lähestymistavan oppiminen oli yliopiston parasta antia. Myös tieto omasta tietämisestään auttaa jäsentämään asioita aivan samalla tavoin kuin sen ymmärtäminen, miten vähän sitä vielä tietää. Myöhemmällä iällä sitä oppii paremmin kuuntelemaan muita. Minusta on loppujen lopuksi fantastista ajatella, että minä en voi eikä minun tarvitse tietää kaikkea. Tuo ajattelutapa tekee tietämisestä mukavaa, kun sitä voi tarkastella pilke silmäkulmassa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kiitokset Jyrki viisaasta kommentistasi. Siteeraan siitä vain tätä:

"Toisaalta vanha kansakoulunopettajanikin lienee ollut oikeassa, kun hän sanoi, että "hyvä kasvaa itsestään eikä pahasta saa hyvää kasvattamallakaan"".

Kuulostaa elämänkokemuksen tiivistämältä ajatukselta. - Seitsemässä veljeksessä yksi veljistä sanoi, että hyvä lapsi kasvattaa itse itsensä. Toinen epäili: "Sen tempun haluaisin nähdä".

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #99
Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #101

PP. On toinenkin kasvatusajatus. "Parempi kasvattaa ajoissa oikein kuin parsia ja korjata myöhemmin tehtyjä virheitä." Resosiaalistaminen on vaikea ja kallis yhteiskunnallinen asia ja probleema. Esimerkkinä huonosta kasvatusmallista on surullisen kuuluisa Vapaa Kasvatus lieveilmiöineen.

Hyvä kasvatus opettaa omatoimiseksi ja sosiaaliseksi , että elämässä on rajoituksia, velvollisuuksia ja oikeuksia. Mitä et tahdo tehtävän itsellesi, älä tee sitä muillekaan eli eettiset arvotkin ja itsekuri ja kieltäymykset on opittava pienestä pitäen, jotta pärjää maailmassa. Pyrkimys hyväksyttävään kansalaisrooliin ja elämäntapaan: itsenäiseksi ja hyödylliseksi kunnon kansalaiseksi. Hyväksi esikuvaksikin. Elämänkoulu on kova koulu.

Kun on väleissä itsensä ja muiden kanssa menestyy. Täytyy olla myös realiteettitajuinen ja kyky rakastaa ja tehdä työtä sekä halu ponnistella perheen, hyväksyttävän päämäärän, motiivin ja elämänhallinnan/-tyylin , hyvien harrastusten jne puolesta. Sitä on myös terve elämänkatsomuskin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #105

Juuri näin minunkin mielestäni!

Lisäisin vielä sen, että hyvä kasvatus opettaa, että vapauden vastapainona on ja pitää olla vastuu. Tämä vastuupuoli on nykyisin niin usein unohdettu.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #111

PP. Juuri niin. Meinasin juuri lisätä tuon vastuu/vapaus-ajatuksen, mutta ehdit ensin. Vastuupuoli on todellakin nykyään kuollut käsite politiikassa.

Kunnon vanhemmat: oma äiti ja isä ja oma koti on ihmisen paras kasvualusta ja kasvatuspaikka. Laitoskasvatus huonoin. Samoin lasten pompottelu paikasta toiseen.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #111

Hei,

totta. Vapautta tai oikeutta johonkin kaikki kyllä vaativat, mutta sen vastuun kanssa ei ole niin väliä.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Pelkistäen: poliittisiin virkanimityksiin pitää saada valitusoikeus. On tehtävä siitä lakiesitys!

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

Kari,

epäilen, ettei kukaan poliittisista puolueista halua tappaa ehkä joskus lypsävää lehmää. Siinä asiassa puolueiden intressi on yhteinen eikä mikään niistä lähde sahamaan omaa oksaansa.

Siksi asiasta on mahdoton tehdä lakiesitystä, eli hyvä-veli-järjestelmä jatkuu vaalien jälkeenkin ja uusia "peltoniemiä" tässä maassa piisaa tulevaisuudessakin.

Kyynistä, mutta totta!

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Jyrki, Omia etuja ajaessaan poliitikot "ovat samassa veneessä" puoluekannasta riippumatta. Mutta julkinen paine voi kaataa senkin kuten keppanaesityksenkin. Media on saatava siihenkin vahvasti toistaen mukaan.

Samoin kansanliikkeet kuten sukupuolineutraalissa avioliittokäsittelyssä.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

Hei Kari,

toivotaan, kuten sanoit!

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Jyrki. 35 vuoden ex-leipätyö kontrolli- ja kriminaalipoliittisessa työssä ja saatu hyvä alankin lisäkoulutus on opettanut näkemään ja ajattelemaan asioita monessa valossa.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Kevennykseksi kannattaa lukea kuolemattoman kulttuuripakinoitsija Erasmus Rotterdamilaisen klassikko ja maailmankirjallisuuden valiopakinateos:

TYHMYYDEN YLISTYS (Moriae encomium eli Laus stutitiae tai Laetitia stultitiae, miten vain) - mestarillista verbaalista akrobatiaa inhillisillä heikkouksilla ryyditettynä, jota Tyhmyys käyttää hyväkseen.) -> "Mielekkäästi mieletön onkin viisaasti typerä" eli "luovasti pätemätön" Peterin Periaatteen mukaan! Ja eikun lukemisiin!

* Tyhmyyttä kumarretaan maailmalla aina Viisautta enemmän. Humpuuki myy parhaiten! Politiikan teko (yhteisten asioiden hoitokin) on vain valtapeliä ja bluffaamistakin. Silti valheellakin on lyhyet jalanjäljet - etenkin talvella metrisessä kinoksessa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Lisätäänpä vielä toinen kuolematon viisaus, jonka lausui koomikko Eemeli*):
"Jos kansan maku ei parane, minulla ei ole hätäpäivää".

*) Esko Olavi ”Eemeli” Toivonen (28. kesäkuuta 1920 Helsinki – 9. marraskuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, koomikko ja viihdyttäjä. Hänet tunnettiin vakavakasvoisena koomikkona ja ”Suomen Buster Keatonina”.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

PP. Muistan peräkaneettina: "Sanoi Eemeli." Huumorimiehiä ja laulumiehiäkin. Taisi olla kelloseppäkin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #150
Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #156
Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö Vastaus kommenttiin #156
Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen

Hei Kari,

hyvin sanottu, että "tyhmyyttä kumarretaan maailmalla aina Viisautta enemmän" ja että "humpuuki myy parhaiten". Niin se valitettavasti näyttää olevan!

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Hei Jyrki. Kannattaa todella lukea tuo Erasmus Rotterdamilaisen "Tyhmyyden Ylistys"-klassikkoteos. Se avartaa näkemystä.

Käyttäjän JyrkiKaarttinen kuva
Jyrki Kaarttinen Vastaus kommenttiin #152

Hei Kari,

tässä yhteydessä en voi olla muistamatta Kanervan Ilkan tekstaria, jossa hän yltyi ylistämään Johanna "Tuksu" Tukiaista "älykkääksi".
Vaikka ei minulla ole resursseja eikä oikeutta arvioida kenenkään ihmisen hengenominaisuuksia, niin siitä huolimatta tuo viesti pisti hieman hymyilemään;).

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset