Lokari

Yleinen tyhmistyminen käynnissä?

 

"Seuraavat sukupolvet eivät enää ole edellistä fiksumpia – ihmiskunnan keskimääräisen älykkyysosamäärän sanotaan kääntyneen laskuun". Apulaisprofessori Markus Jokela teki asiasta selkoa Aamu-tv:ssä 9.2.

"Vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan Suomessa keskimääräisen älykkyysosamäärän nousu tyssäsi vuoteen 1997. Tutkijat eivät ole vielä pystyneet antamaan pitävää selitystä tähän. Vastausta on etsitty erityisesti nuorison elämäntavoista, terveydestä ja kulttuurista. Jos katsotaan 30 vuotta taaksepäin nuorison terveydentilan kehitystä, esimerkiksi metabolisissa riskitekijöissä on menty heikompaan suuntaan (ylipaino, kohonnut verenpaine, verensokeri, kohonneet rasva-arvot). Entä voisiko ilmiöön vaikuttaa internet-ajan sirpaleinen tietotulva, joka aiheuttaa monelle infoähkyä? – Se on hyvä ja kiistelty kysymys. On esitetty argumentteja puolesta ja vastaan, Jokela sanoo."

Tavallisen kansalaisen arkihavainnon mukaan näin on todellakin käynyt. Ihmisten harrastukset ovat käyneet pinnallisiksi esimerkiksi juuri sosiaalisen median ympärivuorokautisen käytötön johdosta. Nuoriso ja keski-ikäisetkään eivät enää lue kirjallisuutta, joka vaatii omakohtaista paneutumista ja keskittymistä, vaan tyytyvät pinnalliseen ja älyllisesti vähän vaativaan surffailuun.

TV-viihde ja myös monet asiallisiksi tarkoitetut ohjelmat ovat käyneet niin älyvapaiksi, että niitä ei ajatteleva ihminen viitsi seurata. Aikuiset käyttäytyvät niissä kuin kypsymättömät teini-ikäiset. Kaiketi älykin rappeutuu, kun sitä ei käytetä?

Ravinnosta on maallikon vaikea sanoa paljon mitään, mutta roskaruoka ja einekset ovat monella sivuuttaneet tuoreista raaka-aineista tehdyt ruuat. Alkoholi tekee oman osuutensa. Voi vain aprikoida, mitä keskioluen "vapauttaminen" vaikutti kansanterveyteen ja älykkyyteen - nyt tosin Keskusta aikoo tärvellä keskioluen laimentamisella vaalivoittonsa.

Yleinen ihmistä henkisesti kuluttava epävarmuus ja pinnallisuus ovat seuranamme talouselämän, erityisesti finanssimaailman myllerrysten johdosta.

Uskoisin, että äly viihtyy ja kukoistaa rauhallisissa oloissa, jotka alkavat olla harvinaisuuksia yhä useammille. Kaikki eivät edes tietäisi, mitä tehdä rauhallisessa ympäristössä, jossa olisi vapaus hankkia itse itselleen virikkeitä. Sitä "ongelmaa" ei nyt monellakaan ole, sillä kaupallinen viihde ja markkinakoneisto alistavat ihmiset jatkuvaan ärsykerumbaan ja kiireeseen. Sen vallasta irtautumiseen tarvittaisiin määrätietoisuutta – ja älyä.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JormaKuusela kuva
Jorma Kuusela

Kiinnostava kehityskulku, joka koskenee monia muitakin kehittyneitä maita. Samalla esitit mielestäni tärkeän puheenvuoron. Kiitokset siitä!

Vaikka voin vain spekuloida, en malta olla sotkeutumatta läheiseksi ja huolestuttavaksi kokemaani aiheeseen. Toit esiin monia varteenotettavia näkökantoja, mutta minulla olisi tarjota vielä yksi. Ajattelemaan oppii vain ajattelemalla, ratkomalla ongelmia, sitoutumalla haastaviin ja hankaliinkin tehtäviin, jäsentämällä omaa ajatteluaan. Olen siis piagetlainen, vaikkei se olekaan trendikästä. Vygotskykin on unohtunut monilta.

Jos kuitenkin uskotaan, että mainitut herrat ovat olleet oikeilla jäljillä, yksi syy voisi olla ongelmien ja älyllisten haasteiden välttämisessä. Samalla tulee tietenkin kieltäytyneeksi siltä tyydytyksen tunteelta, jonka ratkaisun löytäminen tuottaa. Jos asiat ovat huonolla tolalla, sitä tunnetta ei osaa edes kaivata.

Johdonmukainen jatkokysymys lienee, mistä tuollaiseen tilaan ajautuminen johtuu. Annammeko lapsille vastauksia haastavien kysymysten sijaan? Muinaisena opettajana uskon, että opettajalle on helpompaa ja jopa houkuttelevampaa tarjota vastauksia kuin saada oppilaat löytämään ne itse. Silloin ajaudutaan hassuun tilanteeseen, jossa opettaja esittää kysymyksen, ja oppilaat odottavat, että opettaja vastaa siihen itse. Ei kovin hyödyllistä minusta. Se ei rajoitu edes kouluun, vaan koskee pahimmillaan jopa korkeakouluopintoja.

Jos tuossa on mitään perää, seuraava jatkokysymys olisi, mistä tällainen johtuu. Yksi mahdollisuus on kehitys siihen suuntaan, että vaatimukset ovat pahasta. Tarkoitan vaatimusta itsenäiseen ajatteluun – ilman mitään negatiivisia ja autoritaarisia konnotaatioita. Toinen mahdollisuus, johon uskoisin ainakin joidenkin opettajien yhtyvän, palautuu opetussuunnitelmiin tai ainakin opetussuunnitelman perusteiden pohjalta laadittuihin oppikirjoihin. Ajattelulle ei ole aikaa, jos aikoo käydä kaiken sälän läpi. Ei ole myöskään mitään tukimateriaalia sen suhteen, mihin kannattaa panostaa erityisesti ja jopa luvallisesti jonkin muun vähemmän tärkeän kustannuksella. (Olen ehdotellut sitä aikani, mutta turhaan.) Nykyisin vielä käytössä olevissa opetussuunnitelman perusteissa esimerkiksi tiedonhallintataidot ja sähkömagneettinen induktio sovelluksineen ovat samanlaisten ja muotonsa puolesta samanarvoisten pallukoiden tai ranskalaisten viivojen takana. Yleensä sisällöt eivät vähene uusien opetussuunnitelmien mukana.

Tämä pitkäksi venähtänyt kommenttini oli tietenkin hyvin koulukeskeinen. Se johtuu yhtäältä omasta taustastani. Toisaalta näen, että olisi helpompi muuttaa koulua kuin toivoa, että koko yhteiskunta muuttuisi ja ratkaisisi koulun ongelmat. Ei tosin kouluakaan helposti muuteta, mutta tilannetta ei ainakaan paranneta millään temppu-uudistuksilla. Ohjelmoinnin opettamisesta tuskin tulee mitään viisastenkiveä. Ainakaan sitä ei tullut edellisellä kerralla, kun uskottiin Logon ja kilpikonnan tuottavan oppimisen vallankumouksen.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kiitokset mielenkiintoisesta kommentista. Sanot esimerkiksi:

"Ajattelemaan oppii vain ajattelemalla, ratkomalla ongelmia, sitoutumalla haastaviin ja hankaliinkin tehtäviin, jäsentämällä omaa ajatteluaan."

Juuri näin on asianlaita minunkin mielestäni.

Opettajan ei tosiaankaan tulisi tarjota pelkkiä vastauksia, vaan herättää myös ajattelemaan ja pohdiskelemaan. Ongelmakeskeinen opetus on siis mielekästä.

Koulu on tärkeä, sillä siellä luodaan ihmisen elämäntaidon avaimet. Tietysti myös kotona, mutta jos koti laiminlyö kasvatustehtävänsä, kuten nykyisin usein sattuu, koulu on se vimeinen mahdollisuuus lapsen/nuoren kannalta.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan Suomessa keskimääräisen älykkyysosamäärän nousu tyssäsi vuoteen 1997. Tutkijat eivät ole vielä pystyneet antamaan pitävää selitystä tähän".

Internetin yleistyminen ja sen mukana nettisurfailu ja erilaisten keskustelupalstojen selailuhan yleistyivät 1990-luvun lopussa, joten seuraavassa kirjoittajan esittämässä arviossa voi olla perääkin. "Ihmisten harrastukset ovat käyneet pinnallisiksi esimerkiksi juuri sosiaalisen median ympärivuorokautisen käytötön johdosta. Nuoriso ja keski-ikäisetkään eivät enää lue kirjallisuutta, joka vaatii omakohtaista paneutumista ja keskittymistä, vaan tyytyvät pinnalliseen ja älyllisesti vähän vaativaan surffailuun".

Tämänpäiväinen Uusi Suomi tukee omalla tavallaan tätä arviota. (Ainakin se kertoo paljon laumakäyttäytymisestä). Päivän ehdottomasti tärkein ja maailmaa syleilevin aihe näyttää olevan Kepun vaaliohjelmassa oleva ajatus keskioluen viemisestä Alkoon. Lehti on tehnyt siitä tähän kommenttiin mennessä 7 uutista ja 27 blogistia on käsitellyt asiaa. Ainakin yhden päivän osalta tuo lainauksen viimeisin lause lienee tullut todistetuksi. Jään siis odottamaan muutaman vuoden päästä (toivottavasti) tehtävää seurantatutkimusta. Senhän tulisi kertoa, ovatko Facebook, Twitter ja kumppanit nopeuttaneet tyhmentymistä. Olen taipuvainen uskomaan, että näin voi hyvinkin olla.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kansa saa, mitä se haluaa - ja tunnetusti silloin laadun rima on alhaalla. Olut kuohutaa kaikkia, ja siksi kaupallinen media tarttuu siihen kuin sika limppuun.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Älykkyys on eri asia kuin viisaus. Onko älykkyys todella alentunut? Sitähän voidaan mitata testeillä ja päätyä esim. normaalijakaumaan. Älykkyydestä olisi mielenkiintoista saada uunituoretta testitietoa.

Viisauden osalta lienee selvä, että se on vähentynyt. Syitä etsivä löytää valtavasti.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Viisaus on jopa tärkeämpi ominaisuuus kuin älykkyyys, muttta sen mittaaminen on vaikeampaa - ellei suorastaan mahdotonta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset