Lokari

Graffitit - alhaisen elintason merkki?

Toimittaja Markku Saksa kertoo Etelä-Amerikkaa koskevassa kirjassaan, että käytyään 20 vuoden jälkeen uudelleen Perun Limassa, hän pani merkille elintason nousun. Tilastojen lisäksi eräs näyttö siitä oli graffitien väheneminen. Ovatko siis graffitit eräs alhaisen elintason merkki – Suomessakin? Joka tapauksessa graffiteja on monissa kaupungeissamme yhä enemmän.

Tiedetään, että perheiden ja koulujen ote lapsista ja nuorista on paljolti kirvonnut viime vuosina. Myös talouslama ja korkea työttömyys ovat kiusanneet maatamme vuosikausia, joten elintaso on laskenut.

Niin sanotuilla hyvillä asuinalueilla lähiöissä ei juurikaan ole graffiteja. Varakkaiden kotien nuoret eivät siis tuhri ainakaan omien asuinseutujensa seiniä. Mitä alempi on jonkin alueen yleinen tulotaso, sen enemmän siellä näyttäisi olevan seinäpiirroksia. Tosin niitä on myös kaupunkien vauraissa keskustoissa, missä kaikki liikkuvat ja sosiaalinen kontrolli on olematonta.

Syrjäytyminen tuottaa ilmeisesti piittaamattomuutta ympäristöstä ja muiden omaisuudesta. Tosin graffitintekijät saattavat pitää teoksiaan "hienoina" ja arvelevat niiden koristavan kaupunkiympäristöä.  Siten esteettinen silmä on heillä usein kehittymätön. Hyviäkin suorituksia voi nähdä, mutta väärissä paikoissa.

Myös nuorisomuoti vaatii tällaista toimintaa vanhempien elintasosta riippumatta. Ilmiö edustanee kapinaa, ja jotkut sosiologit ja psykologit pitävät sitä yksilön tai ryhmän hätähuutona. Voi sen nähdä myös puhtaana piittaamattomuutena ja yhteiskunnan suuntaan lähetettynä haistatteluna. Tai pelkästään kiellettynä ja siksi houkuttelevana hauskanpitona.

Tosiasia kuitenkin on, että luvattomat seinäpiirrokset pilaavat rakennusten seiniä ja samalla rumentavat katunäkymää. Yleensä ne osoittavat tekijöiden huonoa makua ja puutteellista graafisten keinojen hallintaa. Lisäksi ne rikkovat kaupunkien järjestyssääntöä ja lakiakin sekä aiheuttavat kiinteistöjen omistajille taloudellista vahinkoa. Kiinni jääneelle katugraffititaiteilijalle lankeaakin pahimmillaan tuntuva lasku.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Junamatkustaja voi Saksan rautateiden varsilla bongailla graffiteja käytännössä koko ajan silloin, kun reitti kulkee kaupunkimiljöössä. Peltomaisemat ja vuoristoseutu ovat arvatenkin töhryvapaata vyöhykettä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Niin tosiaan. Radanvarret ovat sellaista ei-kenenkään maata. Miten mahtoikaan olla esimerkiksi Berliinin keskustassa? Ei muistaakseni näkynyt siinä määrin kuin vaikkapa Turussa.

Jyrki Paldán

Berliinin keskusta on suhteellisen puhdas, mutta muutenhan Berliini on kuuluisa katutaiteestaan. Etenkin itäpuolella.

http://en.wikipedia.org/wiki/East_Side_Gallery
http://news.artnet.com/art-world/berlins-top-5-gra...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #3

Kiitokset! Jälkimmäisen linkin kuvat olivat tosiaan taidetta, ja mikä myös oleellista, luvalllisia. Kokonaista talon päätyä ei voi maalata salaa yön pimeydessä. Suomalaiset graffitit ovat useimiten hätäisesti sutaistuja tuhruja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset