Lokari

Vika on johdossa, eikä missään muussa

 

Tunnettu kuplettilaulaja riimitteli aikoinaan, että vika on johdossa, eikä missään muussa. Onko näin myös Suomen taloudellisen alamäen tapauksessa? Nimekkäät yritysjohtajat ovat viime aikoina tulleet julkisuuteen ja moittineet hallituksemme päättäjiä laman vain jatkuessa. Olisi pitänyt tehdä jämäköitä päätöksiä, leikata ja säästää sekä elvyttää oikealla tavalla. Yritysten veroja pitäisi alentaa sijoittajien riskinottokyvyn lisäämiseksi ja niin edelleen.

 

Nämä johtajat ovat puheissaan oikeassa – mutta vain osittain. Vaalien läheisyyden jäykistämät poliitikot ovat todellakin enimmäkseen tyytyneet suuriin puheisiin, mutta kyenneet tekemisen puolella vain joutavaan näpertelyyn.

 

Yritysjohtajat ovat oppineet kulujen leikkaamisen ja irtisanomisen taidon, kun heillä ei ole vastuuta työllisyydestä – vain osingoista. Osinkomarkkinavetoinen neljännesvuositalous on tehnyt yritysjohtajista lyhytnäköisiä  ja ilmeisesti myös mielikuvituksettomia. Kun yrityksen osakkeiden kurssi nousee tai pysyy toivotulla tasolla, se riittää heille.

 

Yritysjohtajilla on lama-aikanakin tärkeä roolinsa. Heidän pitää kannustaa itseään ja henkilökuntaa innovoimaan, keksimään uusia tuotteita ja ratkaisuja, jotka saavat asiakkaiden hyväksynnän ja myynnin nousuun. Veroista valittaminen on säälittävää. Olisi siis keskityttävä itse toimintaan ja tuotteisiin. Voitto tulee sitten aikanaan, ja verottajan osuuden jälkeen siitä jää kyllä jaettavaa. Ei pidä olla liian ahne ja kärsimätön. Myös palkansaajat joutuvat pulittamaan leijonan osan palkastaan verottajalle.

 

Innovointi kuitenkin maksaa, ja tulokset näkyvät myöhemmin – monen johtajan suunnitteluhorisontin tuolla puolen. On helpompaa syyttää valtiovaltaa, kun menee huonosti. Miten se  aina onkaan niin, että kun yrityksillä menee huonosti, syy on jossakin yrityksen ulkopuolella, mutta kun menee hyvin, johtajat kuittaavat bonukset hyvin tehdystä työstä?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Pekka Pihlanto kirjoitti:
"Yritysjohtajat ovat oppineet kulujen leikkaamisen ja irtisanomisen taidon, kun heillä ei ole vastuuta työllisyydestä – vain osingoista. Osinkomarkkinavetoinen neljännesvuositalous on tehnyt yritysjohtajista lyhytnäköisiä ja ilmeisesti myös mielikuvituksettomia. Kun yrityksen osakkeiden kurssi nousee tai pysyy toivotulla tasolla, se riittää heille."

Noin minäkin olen nähnyt tilanteen. Kvarttaalitalous on huono mekanismi ohjailemaan taloutta terveellä ja kansan enemmistöä palvelevalla tavalla. Se hyödyttää ennen kaikkea bonuksilla palkittavia johtajia. Tämä mekanismi taisi tuottaa myös vuoden 2008 talouskriisin, jonka seurauksia kärsitään koko maailmassa yhä vielä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Kvartaalitalous on huono mekanismi ohjailemaan taloutta terveellä ja kansan enemmistöä palvelevalla tavalla. Se hyödyttää ennen kaikkea bonuksilla palkittavia johtajia. Tämä mekanismi taisi tuottaa myös vuoden 2008 talouskriisin, jonka seurauksia kärsitään koko maailmassa yhä vielä."

Juuri näin minäkin asian koen.

Risto Koivula

Entäs jos vika onkin yliopistoissa?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Yliarvioit yliopistojen vaikutusvallan, mutta kyllä minunkin mielestäni Harvard Business Schoolin tapaiset oppilaitokset edesauttoivat esimerkiksi finanssikriisin syntymistä. Tämän tapaisista yliopistoista ja niiden opettamista rahoitusteorioista monet finanssikriisin kätilöt olivat oppinsa ammentaneeet.

Otsikostani huolimatta tällaisilla tapauksilla on monia syitä. Pyrin kuitenkin tuomaan esiin mielestäni tärkeimmän tekijän: yritysjohdon ja siinä samalla talouselämässä vallitsevan taloudellisen ajattelutavan, jonka johtajat ovat omaksuneet - tai joutuneet omaksumaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset