Lokari

Annetaan Tuntemattoman sotilaan levätä rauhassa

 

Lehtitietojen mukaan suunnitteilla on jälleen yksi elokuvaversio Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta, sen alkuperäisestä käsikirjoituksesta nimeltään Sotaromaani. Edvin Laineen ohjaus oli paras tähänastisista – näytelmät vertailussa mukaan lukien. Teoksen taannoinen näyttämösovitus edusti nykytyylin mukaista riehuntaa. Siinä panssarivaunut korvattiin pesukoneilla, joita murjottiin näyttämöllä. Toinen elokuvaversio oli jo oman aikansa tuotos, josta viime sotiemme autenttisuus ei enää välittynyt katsojille.

 

Mielestäni nykyinen trendi niin elokuva- kuin näyttämömaailmassakin, jonka mukaan klassikot täytyy "päivittää", on omituinen. Halutaan ratsastaa aikaisempien tekijöiden töillä, ja panna niihin omat useimmiten kyseenalaiset puumerkit.

 

Eräs surkuhupaisimmista esimerkeistä, joihin olen törmännyt, on oopperamaailmasta. Niebelungin sormuksessa taottiin miekkaa sähköhellalla kerrostaloasunnon keittiössä. Vastaavia esimerkkejä löytyy lukuisia. Oopperassakaan ei sentään tietääkseni mennä nuotteja peukaloimaan, mutta näyttämöllepanossa ovat näköjään kädet vapaat. Samoin on elokuvassa ja näytelmässä. Tekstiä saa päivittää mielin määrin.

 

Miksi ei haluta tai osata tehdä aivan omaa elokuvaa tai näytelmää, ratsastamatta toisten oivalluksilla? Kaupallinen motiivi on tietenkin keskeinen selittäjä. Uuden Tuntemattoman tekijät haluavat menestystä ja rahaa Linnan tunnetun teoksen maineen avulla.

 

Jos viime sotamme ovat taas ajankohtainen teema, kuten sanotaan, niistä  olisi syytä tehdä aivan omintakeinen käsikirjoitus uusine henkilöhahmoineen ja tapahtumineen. Esteeksi taitavat yleensä tulla luovuuden ja lahjakkuuden puute. Lisäksi epäonnistumisen riski on liian suuri. Ketä kiinnostaa melko tuntemattoman keskinkertaisen tekijän  näkemys sodasta, joka on käyty paljon ennen kuin tekijä on edes syntynyt? Mitä hän pystyy siitä sanomaan?

 

Niinpä joudumme jatkossakin seuraamaan klassikkojen rääpimistä ja vesittämistä aivan toiseksi teokseksi kuin alkuperäinen oli. Tekijän ja teoksen nimi jätetään mainoskyltiksi ennalleen, mutta sisältö on jotakin muuta. Kriitikot kiittävät, että onpa modernia. Ja kansa rientää kassoille sankoin joukoin uskoen itseään viisaampia kellokkaita. Näin se menee.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (47 kommenttia)

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Innovatiivisuus hukassa Suomessa. Uutta ei keksitä vanhoja muistellaan ja jopa uudelleen lämmitetään pikkusen eri mausteilla.
Kansa rientää kassoille ja pettyy.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Nimenomaan innovatiivisuus hukassa.

Käyttäjän ArvoPelttari kuva
Arvo Pelttari

Kuinka moni kommentaattori on oikeasti nähnyt Smedsin teatteriversion? Jos "innovatiivisuus on siinä (muka) hukassa", niin ihmettelen, mitä se innovatiivisuus sitten on. Sanakirjahan kertoo sen olevan "uudistumisvalmiutta". Mitä muuta muka Smeds tekee, kun uudistaa jo kanonisoitua Linnaa ja Lainetta.

Itselleni oli avartavaa, miten Honkajoen mielenvikaisuus yhteiskunnallistettiin. Brechtiläisessä hengessä yleisön silmät avattiin tavalla, joka oli mitä innovatiivisinta.
Smedsillä myös jokainen meistä on Riitaoja. Riitaoja meissä - ehkä alleviivattua, mutta etpä voi ainakaan ulkoistaa, se ei ole toisessa vaan minussa, meissä.
Ajankohtaisena otoksena nostaisin vielä "vastakkainasettelujen ajan". Kukaan ei voi väittää, että humoristisessa Punakaartin marssin pakkolaulatuksessa voisi olla mitään kommunistista taustavirettä, ellei itse tunne kiusaantuneisuutta sitä hoilatessaan.

On helppo ratkaisu mennä jonkin pesukoneen taakse piiloon, kun pointti ampuu ohi kuin tarkoituksella "viidennen pykälän - vai mikä se nyt oli - " rikkomista välttelevä rivisotilas.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Smedsin teatteriversio oli kerrassaan mainio livenä nähtynä ja koettuna.

Honkajoen tekeminen mielenvikaiseksi oli ohjaajan tulkinta. Asemasotavaiheessa näitä Honkajokia löytyi joka lähtöön eli henkilöitä, jotka säilyttääkseen mielenterveytensä omaksuivat kylähullun roolin.

Riitaojan tapaus on erikoisempi, sillä toki meistä jokainen sodassa pelkää, kuten Lehtokin totesi, mutta Ville Kivimäen väitöskirjaan perustuva Murtuneet mielet kertoo melko yksiselitteisesti, että Riitaojat poistettiin ainakin tilapäisesti eturintamalta demoralisoimasta asetovereitaan.

Yleisön punakaartilaulatus perustui Vanhalan laulatukseen Mannerheimin 75-vuotisjuomingeissa leikatun konjakin ja kiljun rohkaisemina.Kirjassahan laulu lauletaan Mannerheimin kunniaksi.Ja hyvin yleisö ainakin siinä näytöksessä, jota katselin lähti lauluun mukaan.

Televisiossa esitettynä esitys latistui suorastaan kehnoksi.Tässä varmaan syy myös siihen, ettemme koskaan voi tajuta, millaista sodassa oikeasti on.

Aslak Koivuila

Laineen versio oli monessakin mielessä paska.
Viittäkymppiä käyvä Kaarlo Halttunen Rahikaisena jne.
Hyökkäyskohtauksissa ei taatusti oltu käytetty asiantuntijoita. Kaarna lähtee kävelemään suunnilleen takki auki, välillä suojautumatta kuin itsemurhaa tehdäkseen. Näitä on koko filmin läpi.
Kehut, jotka eivät toki olleet ainoita arvosteluja, ovat jääneet elämään.
Poikaromaani, sanoi eräs upseeri, eikä pieleen mennytkään Asumaniemen ilmaannuttua oleviin kohtauksiin.

"Ruma Sota"-kirjan mukaan "poika" pihisi aina, jollei joku upseeri sitä kieltänyt. Sissit-kirjassa ja elokuvassa pureskellut kahvinpavut tarkoittivat tietenkin heroiini-amfetamiini-pillereitä.

Sotaromaani muuttaa kirjan luonnetta aikalailla. Kustannustoimattaja oli mielestäni armeliaasti yliviivannut Linnan pahimmat mokat.
Luonnetta se muuttaa Linnan sodanjohtoon kohdistuneen kritiikin ja muutaman "vittu" sanan osalta.

Jos joku halua filmata "Sotaromaanin", ihmettelen miksi.

Eniten itseäni häiritsee Linnan toisinaan purskahteleva kyökkipsykologia (ehkä 50-luvun ilmiö) joka jatkui Pohjantähdissä.
Rahikaisesta: "Hänellä oli kaunis sointuva lauluääni, kuten usein vahvahuulisilla ihmisillä, joiden eros on vahva"; Priceless - helvetti soikoon!

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Sotaromaani on kehno kirja.

Ilman kustantajan punakynää ja murreasiantuntijoiden käyttöä kirjan levikki olisi jäänyt muutamaan tuhanteen. Kirjailija Linnan suorastaan lapsellinen ja katkera jälkiviisaus yhdistettynä syvään herra-ja lottavihaan tekee alkuperäisestä teoksesta paikoin tahattoman koomisen ja suorastaan kiusallista luettavaa.

Tulee muistaa, että erityisesti kaikki mehevät murrerepliikit ovat peräisin murreasiantuntijoiden kynistä. Linnan korvakuulolta ylös kirjoittamat sananvaihdot ovat valjuja varjoja niihin dialogeihin verrattuina, joihin Suomen kansa ihastui Tuntemattomassa sotilaassa.

P.S. Mistään varsinaisesta alkuperäisen teoksen sensuroinnista ei aikanaan ollut kyse. Kirja vaan kirjoitettiin uusiksi ja paremmaksi.

P.P.S. On muistettava, ettei kirjailija itse koskaan puhua pukahtanut esim. murteen täydellisestä muuttamisesta vaan vuodesta vuoteen kävi Pyynnikin kesäteatterissa makustelemassa meheviä murrerepliikkejä, joita itse asiassa ei itse ollut kirjoittanut.

Aslak Koivuila

Parempi kuin Tuntematon - sitten kuitenkin.
Mutt filmi uudestaan ???

Keskustelin kerran erään Linnaa haastatelleen toimittjan kanssa, jonka mukaan Linna oli melko katkera editoinnista. Sanoi että sodanjohtoa koskevan kritiikin osalta..

En usko sanomaasi, että olisi vaikuttanut sanottavasti kirjan menestykseen.
Mainitse poistetut osat, jotka tämän aiheuttaisivat mielestäsi.
En puhuisi uudelleen kirjoituksesta. Melko tavanomaista kustannustoimitus toimintaa.

Itse en voinut jatkosodan pelänneeltä isältäni seikkoja hänen korsuistaan tarkistaa - vaihtoi huonetta, jos sota tuli puheeksi.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #4

Sotaromaani on nimenomaan dialogi-perusteinen kirja, joten dialogien puhtaaseen murreasuun muuttaminen Tuntemattomassa sotilaassa oli itse asiassa kirjan uudelleen kirjoittamista.

Punakynällä yli vedetyt kohdat ovat Linnan katkeraa ja jälkiviisasta filosofointia sodan kulusta, sen syistä ja seurauksista. Erityisesti omien sotilaiden teloitus on saanut Linnan toistuvasti palaamaan tapahtumaan Sotaromaanissa. Kaiken lisäksi hän teki teloitustilanteesta sankaritarinan teloitettavista. Todellinen tapahtumien kulku, johon kirjan tapahtuma perustuu, oli kuitenkin ollut täysin päinvastainen teloituspaikalla.Teloitettavista ei ollut sankareiksi. Toisaalta eihän kirja mikään dokumenttiteos ole.

Julkaistun kirjan suosio perustui myös niihin lentäviin lauseisiin ja lausahduksiin, jotka olivat jo sota-aikana tuttuja kaikille rintamalla olleille. Linnahan kulki vihko mukanaan ja kirjasi välittömästi kuulemansa ilmaisut.

Esimerkiksi " Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi"- lausahdus oli heti sodan jälkeen kaikkien huulilla. Näitä vastaavia lausahduksia on koko teos täynnä. Tuttua ja turvallista luettavaa, itse asiassa näiltä osin dokumentaatiota sota-ajasta.

Eikä pidä unohtaa Edvin Laineen elokuvaa, joka parin vuoden viiveellä ilmestyi teattereihin ja lisäsi luonollisesti kirjan myyntiä.

Ymmärtääkseni mahdollinen Sotaromaani-filmatisointi tulee muuttamaan käsityksen tieteen akateemikkko Väinö Linnasta. Pasifismi ja yhteiskuntakriittisyys pohjattomalla herravihalla höystettynä korvaavat "aika velikultia"-meiningin. Ehkä Rokkakin nähdään jo viimein kylmäverisenä tappokoneena ja Koskela melankolisena nyökyttelijänä ja Rahikainen sutenöörinä ja varkaana.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Pekka Toivonen

Kun lukaisin kommettisi "Kirja vaan kirjoitettiin uusiksi ja paremmaksi", oli pakko selata koko Sotaromaani sivu sivulta tällä istumalla läpi; niin vieraalta "uudesta kirjasta" väitteesi kuulosti. Ja niinhän se olikin.

Yli 500 sivuisessa kirjassa alle kymmenestä sivusta on karsittu enemmän kuin parin-kolmen lauseen verran tekstiä. Kymmenistä perättäisistä sivuista ei ole poistettu sanaakaan, ja muutenkin poistot ovat sanan tai muutaman mittaisia. Mikä uusi kirja se muka on.

Murreväitteesi on samaa liioittelua. Linna oli oikeassa.

Pekka Pihlannolle kiitokset hyvästä blogista !

Aiheetta enenpään.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #42
Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #42

Nyt paradoksaalisesti tyrmäsit kirjailijan oman, kirjan ilmestyessä lausuman mielipiteen :

" Heti tuoreeltaan hän oli tuohtunut karsinnasta ja tuonut sen myös selvin sanoin julki. Kustantajalle lähettämässään kirjeessä vihainen kirjailija totesi, ettei hän ole löytänyt kaikkiin poistoihin minkäänlaisia perusteluja. Hän pitää asiaa valitettavana: myöhemmät lukijat ehkä ajattelisivat , ettei kirjailijalla ollut mitään huomautettavaa sitä henkeä vastaan, joka oli sodan henkinen käyttövoima."

"Murteiden tarkistuksessa ei aivan kirjailijan toivomilla linjoilla pysytty. Korjaajat veivät sotilaiden puhetta kohti puhdasta murretta."

Sotaromaanin ja Tuntemattoman sotilaan vertailu ei onnistu ihan muutamassa tunnissa, sillä lähes jokainen repliikki on muutettu oikeaoppiseksi puhtaaksi murteeksi 10. painoksesta eteenpäin. Sotaromaanin jälkiviisaat filosofiset pohdinnat puolestaan muokkaavat koko tekstin ja antavat tympeän kuvan kaikkitietävästä kertojasta.

Lainaukset teoksesta Väinö Linnan elämä ( Yrjö Varpio, WSOY 2006)

-Ei, mut kyl täyty sano poja et noi tähde ova kaukana. ( Sotaromaani )

-Ei, mut kyl täyty sanno poja et noi tähre ovak kaukan. ( Tuntematon sotilas)

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

En minäkään Linnan kirjaa ihannoi, ja Laineen elokuvaversiossa on puutteensa, mutta kaikki uudelleenlämmitetyt filmiversiot ovat ja tulevat olemaan vielä vähemmmän uskottavia kuin Laineen versio.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Sen lisäksi, että Laineen versiossa näyttelijät olivat lähinnä huru-ukkoja, vesitti ohjaus koko Linnan romaanin keskeisen idean.

Väinö Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan nimenomaan runebergiläistä sotakuvausta vastaan, jolle oli ominaista vänrikkien nostaminen rivisotilaiden yläpuolelle ja rivisotilaiden kuvaaminen ahkerina mutta hieman hölmöinä, sekä isänmaallinen paatos.

Niin ikään runebergiläiselle perinteelle ominaista oli ja on sodan glorifiointi ja sodan nostaminen kansakunnan kaapinpäälle. Mitään näistä piirteistä en löytänyt lukiessani Linnan romaania, ja myös Mollberg aika hyvin onnistui ne välttämään omassa elokuvaversiossaan.

Aslak Koivuila

Oli molemmissa kirjoissa se, että kun vanhan rajan taa oli peräydytty, "alkoivat miehet pitää monttua omanaan" ja maanpuolustus alkoi käydä kuin luontojaan.
Linna ikäänkuin väittää, että rivimies tiesi rajoista ja niiden oikeutuksesta toimintaansa motivoidessaan, en usko, onko syöty vai ei, taisi olla päällimmäisenä.

Linnan teemoista yksi on kaikessa tuotannossa tuo ruåtsinsuomalainen kuuliaisen alamaisen ihannointi.

Linnan kotia on luonnehdittu "valkoiseksi".

Jani Virtanen

Niin, kun käyt katsomassa keskeisten hahmojen näyttelijöiden iät tekohetkellä havaitset, että ne ovat varsin samanlaiset. Isommat poikkeukset ovat Rahikainen (55 versiossa rajusti yli-ikäinen) ja Rokka (85 versiossa samoin). Hietanen, Lehto ja Koskela - ihan saman ikäisiä "huru-ukkoja" näin lainatakseni.

Tärkein ero elokuvasovituksilla on se, että molperin versiossa ei ole lainkaan toisen maailmansodan tuntua, ei vähäisintäkään. Korkkaritkin ovat tässä suhteessa uskottavampia. Vinka-harjoituskoneen hyökkäys vielä kruunaa vieraannutuksen. Sen takia on täysin samantekevää mitä elokuvan henkilöille tapahtuu, kun leffa on lähinnä dokumentti sen itsensä tekemisestä. Kesäteatterimaisuudestaan huolimatta 55-versio sentään vaikuttaa sotaleffalta.

Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen

Laineen filmissä sodan tuntu on aika ohut, se on paremmin kuin kuvaus partioleiristä. Laineen helmasynti, teatterilavalle sovitus paistaa joka käänteessä.

Ja replikointi, missä olette ihmisten kuulleet puhuvat sillä tavalla? Katsokaa kasetilta vaikka se kohtaus, joka on tullut kuuluisaksi Hietasen ahvena-jutuista, eikö se ole aivan luonnotonta puhetta?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #19

"Luonnoton puhe" on ehkä vain ohjaajan tai näyttelijän maneeri, työtapa. Miksi Akira Kurosawan filmeissä huudetaan, ja miksi Aki Kaurismäen elokuvadialogi on monotonisuudessaan kuin koneen ääntä? Yleisö tietää katselevansa näytelmää, ja näyttelijät tietävät yleisön tietävän.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Tärkein ero elokuvasovituksilla on se, että molperin versiossa ei ole lainkaan toisen maailmansodan tuntua, ei vähäisintäkään. Korkkaritkin ovat tässä suhteessa uskottavampia. Vinka-harjoituskoneen hyökkäys vielä kruunaa vieraannutuksen. Sen takia on täysin samantekevää mitä elokuvan henkilöille tapahtuu, kun leffa on lähinnä dokumentti sen itsensä tekemisestä. Kesäteatterimaisuudestaan huolimatta 55-versio sentään vaikuttaa sotaleffalta."

Olen täsmälleen samaa mieltä. Voi hyvin ennakoida, että mahdollisella uudella versiolla tulevat olemaan samat viat. Siksi on aivan turha vaivautua.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mitä väliä on sillä miten fiktiivistä sotaromaania..siis fiktiivistä kirjoitusta tahdotaan tulkita?

Koitetaas nyt uudestaan. Linna ei alunperinkään tehnyt mitään tarkkaa sodankuvausta vaan repi mielikuvituksestaan tämän tarinan kokoon,Mies on jopa itse myöntänyt sen ja nyt me...nykypäivän hemmot sitten pähkäilemme kuinka hullua se on ollut. Tämä tapahtuu jälleen itsenäisyyspäivän jälkeen ja nyt se näemmä alkaa jo ennen.

Nyt jo otettiin mukaan "uskotavuus"..oikeasti..jotain rotia.

Joku hälytyskello pitäisi alkaa soimaan päässä lujasti,jos toisen mielikuvituksen tuotteesta aletaan puhumaan uskottavana ja se nousee vielä joksikin kansallistunnon ylistäjäksi.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Et liene kovinkaan seikkaperäisesti tutustunut Tuntemattoman sotilaan dokumentaariseen taustaan kertomuksena JR 8:n tapahtumista ja siinä taistelleista miehistä ja heidän kohtaloistaan jatkosodan aikana.

Yrjö Varpion teos Väinö Linnan elämä, Väinö Linnan Murroksia, Mauno Jokipiin Tuntemattoman sotilaan rykmentti-JR 8, Ilkka Malmbergin Tuntemattomat sotilaat jne. ovat hyvä alku tutustua todellisuuteen, josta Linna kirjansa kirjoitti.

Faktan ja fiktion ero on usein kuin veteen piirretty viiva, erityisesti Linnan Tuntemattomassa sotilaassa.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #25

"Tuntematon ei ole dokumentti eikä faktakirja."

Ei ole niin. Mutta Linna oli itse kokenut tapahtumat, joista keitti kokoon kirjansa. Se luo autenttisuuden tuntua. Kun fiktiivinen elokuva on sijoitettu selkeästi määriteltyyn aikaan (kuten Tuntematon), siltä odottaa tiettyä autenttisuuden tuntua. On myös sota- ja muita elokuvia, jotka kuvaavat vain sotaa (ja ihmisiä) määrittelemättä tarkasti, mikä sota on kyseessä. Toki puvustus, aseet yms. kertovat niissäkin jotakin siitä, missä ajassa ollaan liikkuvinaan.

Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen Vastaus kommenttiin #28

"Mutta Linna oli itse kokenut tapahtumat, joista keitti kokoon kirjansa. Se luo autenttisuuden tuntua."

Onko Tuntematon sotilas Linnan muistelmakirja?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #34

Linnalla ei ole paljon muistelemista ankarista torjuntataisteluista kesältä 1944, sillä hän siirtyi jo asemasotavaiheessa kotirintamalle kouluttajaksi eikä palannut enää rintamapalvelukseen.

Tässä onkin syy siihen, että Tuntemattoman sotilaan viimeinen neljännes on heikkolaatuista ja poukkoilevaa kerrontaa verrattuna edeltävään osaan, jonka pohjana on Linnan omat kokemukset ja läsnäolo tapahtumapaikalla.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #34

Ei tietenkään, mutta jokainen kirjailija ottaa tekstiinsä mukaan tuntemiaan tapahtumia ja henkilöitä sekä näiden muunnelmia. Täysin nollapisteestä luominen on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Suuri osa hyvästä kirjallisuudesta lieneekin enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallispohjaista, vaikka fiktiota olisikin.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #36

Tämä oli vastaus kommenttiin 28.

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

odotan "innolla" sitä kuinka mustat näyttelijät, salatut homosuhteet ja muut nyky suomifilmi kliseet saadaan ympättyä tähän versioon.

Jani Virtanen

Tietysti. Eihän muuten rahoitusta heru. Rokkahan ehti olla teatteriversiossa maahanmuuttaja, Koskela tietysti homo, Lehto onkin nainen, Lammiolla on päällään jussipaita ja oikea käsi jatkuvasti yläviistossa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ois tehneet edes sen Mannerheim-filmin!
https://www.youtube.com/watch?v=nfcfT2cHfno

- Todellakin: hur många riktiga stormän finns det i Finland / montako muuta suurmiestä tässä maassa muka on?!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Feodor Dostojevskin mukaan suomalaiset eivät ole valtiota muodostavaa kansaa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Enpä ole koskaan pitänyt Fedjaa auktoriteettinani.

Juhani Penttinen

Tehkää Pentti Haanpään "Korpisotaa"-romaanista elokuvaversio. Kuvaa talvisotaa, tapahtumat sijoittunevat Pohjois-Karjalaan ja varsinaisia roolihahmoja on kovin vähän joten pienellä budjetillakin selvitään.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Tehkää Pentti Haanpään "Korpisotaa"-romaanista elokuvaversio."

Tämä on hyvä idea. Jos ei omaa luovuutta löydy.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Toinen elokuvaversio oli jo oman aikansa tuotos, josta viime sotiemme autenttisuus ei enää välittynyt katsojille."

Minun mielestäni Rauni Mollbergin versio oli parempi kuin Edvin Laineen versio. Tarinan juonihan on sama ja repliikit pääpiirteittäin samat, mutta Mollbergin versio oli elokuvateknisesti paremmin toteutettu värifilmi ja näyttelijät olivat teatterimaailmasta vapautuneita taitavia elokuvaroolihahmoja ja sopivan ikäisiä.

Lisäksi Mollbergin versiossa oli enemmän alkuperäisteoksen episodeja, kuten mm. Karjulan suorittama Viirilän teloitus. Karjula puuttuu kokonaan Laineen Tuntemattomasta. Puhumattakaan äänityksen superioriteetista Mollbergin versiossa.

Joskus tuntuu siltä, että kansa haluaa vain huutaa kuorossa sopulien tapaan, että "yksi ainut ensimmäinen on oikee".

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Mollen versio on parempi. Pitää muistaa, että Linna itse oli mukana tekemässä käsikirjoitusta ja laati useita uusia repliikkejä. Erityisesti Linnan pasifismi ja sodanvastaisuus pääsevät esiin.

Ainoastaan elokuvan lopputapahtumat ovat suomettumisen uhreja. Vihollisen hyökkäys sisämaahan ja maamme miehittäminen saatiin estettyä voimakkaalla ja onnistuneella vastarinnalla. Stalinia eivät mitkään sopimukset liittolaistensa kanssa sitoneet, sen osoitti sodanjälkeinen todellisuus.

Loppusodan onnistunut torjunta unohdetaan ja sen sijaan viimeisenä kuvana näytetään siirtolaislaumoja ja ruumisrattaita, joissa isänmaan puolesta kaatuneita poikia viedään kohti kotipitäjänsä multia aivan kuin heidän uhrinsa olisi ollut turha.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Teknisesti Mollen versio oli parempi, mutta se on sivuseikka.

Jani Virtanen

3D olisi varmaan sitten vielä parempi kun oikein värikuva. Teknisesti mollen tuotos on erittäin huono aikakauden yleiseen tasoon verrattuna. Heikko tosin on Laineenkin tekninen toteutus verrattuna vaikka vuoden 1956 Jättiläiseen.

Keskeisten henkilöhahmojen näyttelijöiden iät: 27, 38, 32, 32, 46, 24 ja toisaalta 27, 35, 33, 25, 35, 29. Kummassa oli sopivan ikäiset näyttelijät?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Mollen näyttelijät näyttivät nuoremmilta, mutta nykyaikaisilta - eivät 1940-luvun nuorilta. Tietysti myös värikuva vieraannutti, koska sota-ajan valokuvat ja uutisfilmit olivat mustavalkoisia.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

JR 8:ssa oli kaksi pataljoonaa nuoria varusmiehiä, kolmas oli koottu vanhemmista miehistä, reserviläisistä.

Ensimmäisen pataljoonan miehet olivat varusmiehiä, jotka olivat joutuneet jäämään väkeen puolentoista vuoden palveluksen jälkeen.Linna itse oli syntynyt vuonna 1920 ja mennyt kutsuntojen kautta armeijaan keväällä 1940. Jatkosodan alkaessa ikää oli siis 21 vuotta ja loppuessa 24 vuotta.

Keskipituus oli 173 cm, paino 68 kg ja kengännumero 40. Keväällä 1940 Väinö Linna oli 166 cm pitkä ja painoi 67 kiloa.

P.S. Tuntemattoman sotilaan luutnantti Koskela ehtii juuri täyttää 31 vuotta ennen sankarikuolemaansa.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Väinö Linnan ja Edvin Laineen sekä Rauli Mollbergin Tuntematon sotilas eivät ole ollenkaan yhdentekeviä meille suomalaisille. Tämä käy selkeästi ilmi näistä lukuisista kirjoituksista ja mielipiteistä. Lisänä tähän kaikkeen on ns. sensuroimaton Sotaromaani.

Linnan romaani ja sen pohjalta tehdyt elokuvat ovat taideteoksia, joista voi pitää tai sitten ei. Jokaisella meistä ovat erinomaiset perusteet. En nyt esitä omiani, koska ne ovat vain yhden henkilön mielipiteitä. Sanon kumminkin, että V.A.Koskenniemi arvosti suuresti kirjaa heti sen ilmestyttyä. Hän kirjoitti, että se oli todellinen kuvaus suomalaisen sotilaan sodasta.

Nyt on siis päässyt julkisuuteen tieto, että ollaan suunnittelemassa uutta elokuvaa, joka tulisi esitettäväksi vuonna 2017, kun Suomi on ollut itsenäinen valtio sata vuotta. Minä toivon, että tämä suunnitelma todella toteutuu. Sekä Suomi että Linna ovat ansainneet sen. En ymmärrä ollenkaan näitä vastustajia. Onhan aina uusien sukupolvien oikeus ollut antaa oma tulkintansa vanhoista mestariteoksista kuten esimerkiksi Shakespearen näytelmistä.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Sekä Suomi että Linna ovat ansainneet sen. En ymmärrä ollenkaan näitä vastustajia. Onhan aina uusien sukupolvien oikeus ollut antaa oma tulkintansa vanhoista mestariteoksista kuten esimerkiksi Shakespearen näytelmistä."

Miten niin ansainneet? Ei itsenäisen Suomen kunnia ole Linnan tulkintojen varassa, ja ne on nyt joka tapauksessa jo luettu. Eivät ne uudelleen lämmittämisellä parane.

Sen takia muuten keskustellaan, kun ei ymmärretä toisten kantoja.

Oikeus tietysti on vaikka mihin, mutta kyseisen oikeuden käyttöä voi aina arvostella - niinkuin ihastellakin.

Käyttäjän jarmokanerva kuva
Jarmo Kanerva

On todennäköistä, että kulttuuripiireistä saamme vielä monta halvennusta kunnianarvoisesta teemasta. Negatiivisen maineen saaminen on helpompaa kuin positiivisen kunnian.

Tuntematon sotilas taistelee ikonisesti sorrettujen homojen ja naisten oikeuksien puolesta suurkaupungin laidalla jengisodan melkskeessä. Sortajana on erityisesti vanhat arvot, kaikuja menneisyydestä ja monokulttuurista, joka korosti heteroseksuaalisuuden vinoutumia ja luupäisiä asenteita, jotka johtavat sotiin ja materialistisuuteen. Vähemmän on enemmän.

Tuntematon sotilas nostaa hurmoksellisen muodin. Ylimeilisten valkoisten hylkäämät esineet saavat uuden elämän laitakaupungin slummeissa. Nähdään katkelmia Brittiläisen imperiumin historiasta. Ekologinen taistelu voittaa kapitalistisen maailman kulutuskiiman. Kierrätys on jumalien ja Gaian toive.

Tapatumat sijoittuvat trendikkääseen Intiaan. Sivuosassa vilahtaa auringonpaahtama Mannerheim hyvien ystäviensä keralla paikallisesssa kylpylässä.

Saamas näkee, kenkä tietää.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Joku voisi tehdä elokuvan maahanmuuttajasta, joka lähtee Suomesta Syyriaan taistelemaan. Mitä hänen päässään liikkuu lähtöpäätöstä tehdessä ja perillä, kun sodan todellisuus alkaa selvitä.

Filmin nimi voisi olla "Tuntematon mamu".

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Ei uusi elokuva sitä tarkoita, että konekiväärit täytyisi korvata pesukoneilla tai tehdä siitä muutenkaan mitään pseudotaiteellista höttöä. Se pyhä lehmähän tässä pitäisi olla kirja eikä siitä tehty tulkinta, joita molemmat elokuvat ovat.

Minusta Tuntematon Sotilas ansaitsee uuden elokuvaversion ennen muuta siksi, että teknologia on kehittynyt noista Edvin Laineen ajoista aivan valtavasti, ja kyllähän suuri osa varsinkin sivuroolisuorituksista tuossa tekeleessä ovat sellaista harrastajakesäteatteritasoa. Ei kyseessä kuitenkaan ole mikään Uuno Armeijan Leivissä, vaan kansallisesti merkittävä teos, joka ansaitsee niin hyvän toteutuksen kuin suinkin pystytään tekemään. On ne Batman-filmatisoinnitkin parantuneet ajan myötä nääs.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Päivän Iltalehti:

(Rauni Mollbergin tytär) Eira Mollberg ihmettelee uuden filmatisoinnin ajankohtaa.

- Hurjaa, että päätetään tehdä uusi Tuntematon nyt, kun koko ajan puhutaan ilmatilan loukkauksista ja Venäjän ja Suomen rajan olemassaolo on tapetilla. Jos siinä on takana rauhan asia ja ajatus, että sota on aina väärin, niin kuin isälläni oli, on muitakin mahdollisuuksia. Sodan näyttäminen ei aina ole rauhan teko. Tuntuu ikävältä, että mennään ylevien lauseiden taakse.

Hän kertoo suhtautuneensa aikoinaan kriittisesti isänsä päätökseen filmata Linnan romaani uudelleen. Mollbergin mielestä klassikkoteokseen kajoaminen kertoo ohjaajan tarpeesta olla jotakin.

- Isäni piti hinnalla millä hyvänsä ottaa oma paikkansa. Elokuva toi hänelle egon pönkitystä. Suurmieheksi päästään tekemällä Tuntematon sotilas. Mutta ei Suomi tarvitse kolmatta Tuntematonta sotilasta. Emme tarvitse suuria eleitä tai valtavaa näyttöä.

Myös elokuvaohjaaja, kansanedustaja Jörn Donnerin mukaan uutta Tuntematonta sotilasta ei enää tarvitsisi tehdä.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Pekka Pihlanto: "Ei itsenäisen Suomen kunnia ole Linnan tulkintojen varassa, ja ne on nyt joka tapauksessa jo luettu. Eivät ne uudelleen lämmittämisellä parane."

Ei Suomen kunnia ole Linnan tulkintojen varassa. Tosin en ymmärrä, miksi puhut Suomen kunniasta.

Kyllä aika monet ovat varmaan lukeneet kirjan ja nähneet nuo kaksi elokuvaakin, mutta miksi et suo uudelle sukupolvelle mahdollisuutta omaan tulkintaansa? Teattereissa viimeksi kai Kansallisteatterissa on ollut hyvin mielenkiintoisia näytelmiä, jotka ovat aikaansaaneet keskustelua.

Maailmansodat Suomen sivunäyttämöllä olivat hirmuinen yhden sukupolven kokonaisvaltainen kokemus. Sitä he joutuivat kantamaan koko loppuelämänsä. Eikä siitä painosta vapaina ole heidän jälkeläisetkään. Taideteoksen esim. elokuvan yksi tehtävä on puhdistava kokemus parhaimmillaan.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

" Tosin en ymmärrä, miksi puhut Suomen kunniasta."

Siihen ovat monet viitanneet. Se, että filmi esitetään joka Itsenäisyyspäivä, viittaa tämän tapaiseen elokuvan glorifiointiin.

"...miksi et suo uudelle sukupolvelle mahdollisuutta omaan tulkintaansa? Teattereissa viimeksi kai Kansallisteatterissa on ollut hyvin mielenkiintoisia näytelmiä, jotka ovat aikaansaaneet keskustelua."

Ei se mahdollisuus minusta riipu. Esitin vain jutussani ja kommenteissani melko perustellun mielipiiteeni, miksi uusi "tulkinta" on turha ja perustuu kaupallisiin motiiveihin sekä omien ideoiden puutteisiin.

Keskustelua syntyi ns. "Jumalan teatterin" ulosteen heitostakin, mutta ei keskustelu tehnyt siitä perusteltua, puhumattamaan taiteesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset