Lokari

Ei Himasen pamfletti ihan tyhjänpäiväinen ole

Pekka Himasen ja kumppanien tulevaisuusraportti sai vastaansa kovan ryöpytyksen muun muassa tutkijoiden taholta – osittain ansaitusti. Kyseessä ei tosiaan ole tutkimus, vaan pitkä mielipidekirjoitus, pamfletti. Sen tilausprosessi oli alle arvostelun. Kuitenkin siinä on hyviäkin ajatuksia – vaikkakaan ei välttämättä kovin helposti toteutettavia.

 Raportin keskeisenä visiona on arvokas elämä ja arvokkuus (dignity). Yhteiskunnassa jokaisella tulisi olla mahdollisuus elää arvokas elämä. Hieno ajatus.

 Himanen antaa käytännön toteutusohjeita. Arvokkuutta opetettaisiin päiväkodista alkaen aina yliopisto-opintoihin saakka. Arvokkaan elämän ytimessä ihminen kokee terveesti oman arvokkuutensa, ja näkee myös toisten ihmisten vastaavan arvokkuuden. Jo koululaisille opetettaisiin itsensä ja muiden kunnioittamista, kiusattujen auttamista, jne. Jokaisen pitäisi keksiä oma "juttunsa" ja auttaa myös kavereita onnistumaan näiden jutuissa.

Näitä hyviä asioita ovat monet uskonnot ja kasvattajat opettaneet vuosituhansia, yhä huonommalla menestyksellä. Himanen kirjoittaa itse asiassa hyvästä kasvatuksesta ja sivistyksestä, mutta kutsuu niitä arvokkuudeksi ja merkityksellisen elämän opettamiseksi. Vanha hyvä oppi ei enää kelpaa sellaisenaan – se on vanhanaikaista – mutta kun liimataan sen kylkeen uusi nimilappu, niin jo saattaa kelvata. Sinänsä ovela ajatus uittaa ihmismieliin sivistystä valepuvussa.

Ks. lisää Turun Sanomien kirjoituksestani (29.11.2013)

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijan+kolumni/566751/Himasen+raportissa+o...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Olisihan se kumma, ellei noinkin pitkään kirjoitukseen jotain hyvääkin saisi mukaan. Se onko siinä mitään uutta ja lähes miljoonan arvoista onkin taas aivan toinen juttu.
Ja mielestäni ei Himasen teksti ole hintansa arvoista.
Kun perusasia kumminkin on työnteko. Se, että suomalaisten pitää tehdä lisäarvoa tuottavaa työtä. Kuuntelin torstaina E-P:n yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkysen puhetta.Hänen mukaansa Suomen mahdollinen hyvinvointi suurelta osin lepää pk-yrittäjien toimista. Siitä, että heille annetaan mahdollisuus ja into tehdä tuottavaa työtä ja työllistää työhaluisia ihmisiä. Hyvin samaa mieltä olen, heidän varassaan tämä maa on, ei Himasten!

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Tietenkin tämän maan tulevaisuus on työnteon varassa.On huolestuttavaa, että yhä useampi ihminen heittäytyy sosiaalitukien varaan, eikä edes hae töitä. Katsoo, että siihen on "oikeus".

Ilman muuta Katainen maksoi Himaselle aivan liikaa. Silti tarvittaisiin yleistä asennemuutosta, josta muun muassa Himanenkin puhuu. Ei hyvä asia muutu huonoksi sen takia, että sen toistaa ylipalkattu filosofi.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Pekka,

"Ei hyvä asia muutu huonoksi sen takia, että sen toistaa ylipalkattu filosofi." - mutta alinoteerattu Himanen valitettavasti pilasi monin eri tavoin - ja syvästi! - sinänsä jo kauan itsestäänselvän hyvän asian - ja "lapsikin meni alas pesuveden mukana" - tuskin ainakaan Himasen metodein siitä ylös nouseekaan - vs. Kataisen &co päätökset: kellä paljon on, saavat vähemmin koroin ja pääomaliksoin vain lisää, ketkä vähäosaisia ovat, heiltä viedään loputkin...

http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1550...

http://www.talouselama.fi/uutiset/itprofessori+ei+...

http://www.suomenmaa.fi/etusivu/professori_teilaa_...

http://www.hs.fi/politiikka/Rakennepaketti+huutaa+...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #14

No, niinhän hän pilasi. Vaikutelmaa ei yhtään parantanut Himasen toilailu sekavassa tilassa pelkissä kalsareissa kadulla. Puhu/kirjoita siinä sitten uskottavasti dignitystä.

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

"Himanen antaa käytännön toteutusohjeita. Arvokkuutta opetettaisiin päiväkodista alkaen aina yliopisto-opintoihin saakka." Tämä on lainaus Pihlannon, sinänsä hyvästä puheenvuorosta, mutta en voi olla kysymättä häneltä, että miksi sitä pitää opettaa siellä - päiväkodissa tai koulussa? Eikö tämä olisi asia, joka pitäisi opetaa lapsille jo kotona? Toki siinä tarvitaan päiväkotia ja kouluakin, mutta jos sitä ei ole vielä yliopistoon menneessään oppinut, ei sitä enää opi millään - ei ainakaan ulkoisella tuputtamisella, vaan siihen tarvitaan sitten jo jokin sisäinen muutos, mikä tulee, jos on tullakseen, jonkin dramaattisen tapahtuman seurauksena.
Mietin tässä vielä tuota päiväkoti/koulu -kasvatusta ja sen merkitystä ihmisen arvomaailmalle, ja on pakko kysyä, että miksi ne opit eivät nykypäivänä ole sitten purreet, vaan miksi siihen tietoon tarvitaan tällainen kallis pamfletti? Kyllä mielestäni nykyisinkin näihin asioihin yritetään kiinnittää huomiota, tosin niissä puitteissa, minkä laki sallii.
Kodin merkitystä kasvattajana ei kuitenkaan voi sivuuttaa, vaan siellä luodaan pohja sille arvomaailmalle, ja niille näkemyksille, joiden varassa ihminen sitten rakentaa maailmankuvaansa. Se, mitä hän pystyy poimimaan ulkomaailmasta, on sitten yksilöstä kiinni. Mutta, jos kodin arvomaailma ei kunnioita auktoriteetteja, ei lapsi omaksu silloin myöskään opetusmielessä "tuputettua" arvojen muokkausta, vaan päinvastoin, tekee kaikkensa mitätöidäkseen tämän hapatuksen.
Toinen asia onkin sitten se, että millä saadaan kodit ymmärtämään tämä asia. Jos vanhemmat eivät ole omaksuneet sitä arvostavaa ja ylevää arvomaailmaa omassa kasvuvaiheessaan, niin miten he opettavat sitä lapsilleenkaan? Ja tähän kysymukseen Himasellakaan ei näyttänyt vastausta olevan.
Tämä on myöskin keskustelun aiheena tabu, koska kukaan ei tunnu uskaltavan sanoa asiaa ääneen, vaan sitä kaunistellaan siinä pelossa, että menetetään ne kullan kalliit irtopisteet, joilla tullaan valituksi suraavaan eduskuntaan tai saadaan seuraava hyvin palkattu poliittisin perustein saavutettu yhteiskunnallinen asema tai virka.
Löytyisikö Himaselta vastaus näihin kysymyksiin?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Ilman muuta koti on se paikka, missä henkiset eväät pitäisi antaa. Himanen ei korosta sitä, tai ei taida edes mainita. Juttuni loppuosassa viittaan - tosin ohimennen - kotien osuuteen tässä, mutta myös talouselämän ja median rooliin. Sähköisen median kaiken irvailu ei edusta arvokkuutta, päin vastoin arvottomuutta, ja johtajien bonuskähminnät ovat silkkaa arvotonta ahneutta.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Palkkatyön kautta arvon hakeminen elämään ei taida olla tavoite Himasella, eikä sen pitäisi olla kenelläkään. Varsinkaan silloin kun sitä omaa työtä pitäisi arvokkuuden tavoittelussaan verrata toisten töihin - tai siis palkkaan, siitähän siinä on kysymys pohjimmiltaan.

Hyvätuloisella pitäisi olla työnteko-arvostus-mallissa kaikki onnellisen elämän avaimet käsien ulottuvilla. Mikä ei näytä pitävän paikkaansa maamme ylempien ammattiryhmien joukossa (http://www.terve.fi/laakarikirja/miksi-laakari-tek...), vaikka arvostusta ja rahaa tulisi ovista ja ikkunoista.

Ei sitä ole koulussa koskaan minulle ainakaan opetettu, oman työn arvostusta, vain palkasta ollaan puhuttu. Elämänkatsomuksessa vilkaistiin buddhalaisuutta, ja kuitattiin samalla viikolla ŝintolaisuudella. Sitten kerrottiin kuinka paljon rahaa menee tupakkaan vuodessa. Rahaa, rahaa, rahaa.

Dignity. Sellainen mikä paistaa läpi vaikkapa Dostojevskin henkilöhahmoista, ei ole koulussa noin vain opittava asia. Se on itsensä rakastamista vaikka olisi työtön; vaikkei kukaan arvottaisikaan rahalla. Uomo universale- ajtus voisi olla kuvaus matkasta jossa ihminen löytää oman arvokkuutensa oman työnsä kautta. Työn jota me kaikki teemme itsemme parissa hengittämisen ohella, ilman ulkoista palkkaa. En siihen kyllä itse Himasta tarvinnut.

Meille ei kuitenkaan kerrota itsensä kehittämisen ja itsensä arvostamisen suhteesta liikoja. Väitän, ettei ainakaan itsenäisen Suomen sukupolville ole luokkahuoneissa annettu tyydyttävää opetusta tällä saralla. Parannettavaa olisi. Pitäisi saada ihmiset tekemään elämästään arvokasta, eikä olettamaan siellä pulpetin ääressä istuessa jonkun ojentavan sen valmiiksi paketoituna. Rohkaistaisiin yrittämään itse, pelkäämättä itseään.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Väitän, ettei ainakaan itsenäisen Suomen sukupolville ole luokkahuoneissa annettu tyydyttävää opetusta tällä saralla. Parannettavaa olisi."

Kyllä entisajan (sanotaan nyt 1950- ja 1960-lukujen) koulussa opittiin työntekoa ja arvokkuuttakin. Tosin nykymitttapuun mukaan väärin metodein. Silloin ei koulussa viihdytty, eikä kenellekään tullut mieleenkään, että olisi pitänyt viihtyä, mutta opittiin asioita ja elämää. Ja niillä eväillä elämässä on pärjätty.

Pelkään pahoin, että nykykoulu on pilannut niin lapset kuin oppimistuloksetkin - suurelta osin.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

P.P.> .....Pelkään pahoin, että nykykoulu on pilannut niin lapset kuin oppimistuloksetkin - suurelta osin.

ooooooooo
Kyllä. Juuri noin. Toisena suurena pilaajana on televisio ym.
Miksi television osuudesta puhutaan niin vähän?
Voisiko syy olla se että me kaikki katsomme sitä

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

"Miksi television osuudesta puhutaan niin vähän?
Voisiko syy olla se että me kaikki katsomme sitä".

Voi olla näin. Pidämme televisiota luonnollisena ja väistämättömänä ilmiönä, kun se monessa torpassa mölisee illat pitkät.

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Työ sinänsä ei ole mielestäni arvomaailman tärkein kriteeri tai työnteon arvostaminen sinänsä. Työläisen, "ison, koulutetun herran" ja vaikkapa aatelisen, joka on syntynyt etuoikeutettuun asemaan on mahdollista elää arvokkaasti tässä maailmassa tekivätpä he sitten mitä tahansa. Sen sijaan näkisin arvomaailman muodostuvan ennen muuta ihmisen asenteesta itse elämään, toisiin ihmisiin, luontoon ja yleensäkin kaikkeen sihen, mikä luo hyvinvoinnin ja onnelisuuden elementit jokaiselle hänen omiin tarpeisiinsa peilaten. Jos me jokainen arvostammme vai työtä ja arvostelemme tai arvostamme ihmistä hänen työpanoksensa mukaan, on se yhtä vääristynyt ajatusmalli kuin rahan arvostaminen onnellisuuden lähteenä ja on pahimmillaan suurin onnettomaan ja arvomaailmaltaan kyseenalaiseen elämään johtava tekijä.
Mitä taas mediaan tulee, on se parhaimmillaan, sekä pahimmillaan yhteiskuntamme tämänhetkisen tilan haijastumaa. Kielelliset arvot on heitetty roskakoppaan, hyvät tavat samoin. Keltainen media elää pelkällä ihmisten kurjuudella ja pahuudella. Rikollisuuden ihannointi on iso osa median tarjontaa. Mutta yritäpä etsiä mediasta jotakin arvokasta ja hyvällä maulla toteutettua, niin sitä saa etsiä, tai se on sitten typistetty ja esitetty ainakin niin varovasti, että sitä ei monikaan tavallinen median käyttäjä edes löydä.
Entäpä mikä tähän kaikkeen on johtanut? RAHA ja yksinomaa raha. Ihmiset maksavat kohujutuista ja ovat oppineet siihen, että kaikkia hyvän maun rajoja tulee rikkoa ollakseen cool. Media on meidät siihen kasvattanut.
Raha, tai oikeastaan sen säästäminen lienee kyseessä siinäkin, kun TV:ssä tarjotaan mainosten ryydittämänä kaiken maailman tosi-TV:tä, missä ihmisten elämän irvokaimilla mokilla mässäillään ja taas kansa luulee, että pitää olla yhtä hölmö kuin nut tosi-TV -tähdet, ollakseen hyväksytty. Siinäpä meille arvokasvatusta kerrakseen. Ja kaikki tämä näytetään vielä useaan otteeseen, että se varmuudella syöpyisi jokaisen mieleen lähtemättömästi.
Eli, työn arvostuksesta päädyimme tähän, mikä merkinnee sitä, että taustastamme huolimatta meillä voi olla samanlainen näkemys inhimillisyydestä, suhtaudumme ehkä samoin luonnon arvostamiseen ja toisten ihmisten kunnioittamiseen, siitä huolimatta mitä teemme, tai teemmekö ylipäänsä ottaen mitään.

Ilkka Huotari

"toisiin ihmisiin, luontoon"

kyllä, ja jos valtiovallasta puhutaan dignityn yhteydessä niin tämä ainakin on se, mihin valtio voisi vaikuttaa; miksi leipäjonot, onko vanhustenhoito kunnossa ("rakenneuudistus"?), terveydenhuollon ja oikeusjärjestelmän 'oikeusmurhat'.

Yksittäiset esimerkit paljastavat puutteet, siihen ei tarvita edes tilastoja.

Nyt on raportti tilattu, joten olisi myös velvollisuis noudattaa sitä.

Tai muuten siitä tulee pelkkä Himasen pefletti.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kyllä sen arvokkaan elämän voi saavuttaa monella tavalla. Ei työ sinäsnsä tee arvokkaaksi, mutta sitä on tehtävä elääkseen. Jos on terve ja työkykyinen, tulee tehdä työtä. Muutenhan eletään muiden kustannuksella, ja se ei ole sen paremmin arvokasta kuin muutennkaan hyväksyttävää.

Arvokkaan elämän voi siis jokainen hankkkia omalla tavallaan, mutta Himanen yritti ratkaista ongelmaa yhteiskunnallisella tasolla.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Sopii muuten jatkaa tuosta vielä hieman ajatuksia..se,että enään ei pärjää jotain helppoa työtä tekemällä 4 tuntia päivässä on muista kiinni,ei yksilöstä.

Tuon kun pitää mielessä ja sitten koittaa esittää,että "muutenhan eletään muiden kustannuksella" Muiden kustannukseksi voidaan siis joutua niiden muiden syystäkin. Nyt se vain käännetään yksilön syyksi.

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Huotari nosti esiin tämän, niin valtavaa huomiota saaneen rakenneuudistuksen, jonka pohjaksikin Katainen kuulemma halusi tämän Himasen "tutkimuksen". Mutta, jos ei ollut arvomaailma kohdillaan tässä ns. tutkimuksessa, niin ei se kyllä ole tässä rakenneuudistuksessakaan, pikemminkin päin vastoin - rakenneuudistuksessa arvot ovat hukkuneet kokonaan jonnekin hämärän peittoon. Vaan, voisiko muuten oikeastaan ollakaan, kun nämä rakenneuudistusta muokkaavat ihmiset, ministerit ja virkamiehet heidän takanaa, eivä näytä tietävän tavallisen pulliaisen elämästä paljoakaan, eivätkä arvosta sen enempää vanhuksia kuin muitakaan heikompiosaisia, vaan Heidän arvonsa muodostuvat aivan yksinkertaisesti oman edun tavoittelusta,ahneudesta ja rahanhimosta.
Useimmat tämän päivän päättäjistä ovat eläneet sitä aikakautta, kun kaikki sotien jälkeiset vaikeudet ja maan uudelleenrakentamisen eteen tehty työ ja yhteenpuhaltamisen henki on systemaattisesti pyritty unohtamaan ja luomaan hyvinvointivaltio, uskoen sen olevan jonkinlainen ikiliikkuja tai maksuautomaatti, joka suoltaa yhteistä hyvää kaikille ja kaikesta, mutta ei ole huomioitu sitä, että se vaatii jatkuvasti sitä samaa yhteen hiileen puhaltamista toimiakseen. Nyt, kun kaikki näyttäisi olevan niin pahuksen hyvin, huomataankin, että ikiliikkujaa ei olekaan vielä keksitty, vaan ne raht on siihen automaattiin kerättävä jostakin.
No, mitä tekemistä tällä sitten on arvojen kanssa? Arvot tulevat nyt tässä sillä tavalla vastaan, että ne hyvinvointiin tottuneet ja menestyneet ihmiset, joiden pitäisi osallistua tämän ikiliikkujan pyörittämiseeen, eivät olekaan valmiita osallistumaan talkoisiin, vaan ahluavat ainoastaan rahastaa sitä automaattia ja silloin ei auta muu kuin ottaa niiltä, jotka eivät kykene pistämään hanttiin. Niiltä, jolilla ei ole työtä, josta kieltäytymällä he pystyisivät kiristämään, tai vanhuksia, joilla useinkaan ei ole enää voimia tai muuten kykyä puolustaa itseään päättäviä elimiä vastaan.
Tähän meidän arvomaailammme on ajautunut. Meille rahasta ja arvovallasta on tullut epäjumala ja sen turvin voimme vapaasti sortaa heikompiosaisia.
Moraalitonta suorastaan. Ja tähän minä toivoisin panostettavan. Ihmisten kunnioittamiseen, iästä, sukupuolesta tai asemasta riippumatta.
En malta olla tässä kajoamatta ihan ohuesti myös toiseen asiaan, jota pitäisi tässä yhteydessä tarkastella uudesta näkökulmasta. Nimittäin julkisesti meillä kunnioitetaan ihmisiä myös syntyperästä ja ihon väristä riippumatta ja yritämme välittää ulkomaailmalle viestiä, että meillä on arvomaailma näin hyvin kohdallaan, mutta nyt on pakko kysyä, KEIDEN KUSTANNUKSELLA ME KIILLOTAMMEKAAN TÄTÄ KILPEÄMME? Eikö oikeasti olekin niin, että tämä tapahtuu hyvin suurelta osin meidän oman väestömme vähosaisten kustannuksella.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Pekka,

tyhjänpäiväistä todellakin :

”Eräs perustavaa laatua oleva heikkous Himasen ja kumppaneiden teoriassa on puutteellinen ihmiskäsitys. Miten ihmiset muutetaan arvokkaiksi ja merkityksellisyyttä kokeviksi olioiksi, kun he nykyisin ovat mitä raadollisimpia - joitakin poikkeuksia lukuunottamatta?
Yksilö voi muuttaa itseään henkisen kehityksen tiellä (uskonto, meditaatio, taide, jne), mutta miten saadaan koko sakki mukaan tähän? Tarvitaanko uusi valistusprojekti, joka kohdistuu ihmisiin tarhaiästä alkaen? Tällaista on kokeiltu Neuvostoliitossa (uusi neuvostoihminen), Kiinassa ja muissa diktatuureissa. Jäljet pelottavat.

Tähän problematiikkaan eivät Himanen ja co syvenny. Muutos vain tulee kuin taikurin hatusta.”

http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153462-hima...

Se siitä juuri olennaisesti puuttuu – ja sen ohessa kaikki – konkretia ”filosofisista sanoista” lihaksi soveltuvaksi…

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Himasen ongelmana tässä on se, että hän itse on elänyt suppeassa, filosofisessa kuplassaan, vailla kosketusta tavalliseen kadun tallaajaan, jolloin hän ei pysty asettumaan myöskään tämän asemaan, eikä voi samastua tämän ajatusmaailmaan.
Hänen ajatuksensa on lähteä muuttamaan ihmisen ajatusmaailmaa ja sitä kautta yhteiskuntaa, kun asian pitäisi mennä toisin päin - vain yhteiskunna arvojen ja tavoitteiden muuttaminen voi kasvattaa nykyisen ajatusmallimme tilalle uuden, arvostavamman ja yhteistä etua ajattelevaamman ihmisen, joka puolestaa voi uudistaa edelleen yhteiskuntaa, paremmin ihmistä palvelevaan ja toimivampaan suuntaa. Mutta, ja siinäpä se suuri mutta onkin - mistä löytyvät ne viisaat miehet, jotka tämän ymmärtävät? Arkdianmäeltä niitä ei ainakaan nykyään löydy.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Irma,

nappiin taas sanottu - kaltaisia ihmislokogoksen asiantuntijoita tarvittaisiin roppakaupalla enemmän päättäjiksi!

Onko kenties asia demokratiassamme ja kateudessamme niin, että kukaan fiksu ei ole "profeetta omalla maallaan" - eikä näin tule vähine ääninensä valituksi? - nimim. kokemusta on...

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Kokenut olen senkin, mutta minut lannisti se, että asioista keskusteltaessa tuli aina esiin hyviä ja varmasti toimivia ratkaisumalleja, mutta niitä ei voitu edes esittää, eikä varsinkaan julkistaa, kun ne eivät olleet puolueen edun mukaisia tai sitten niitä ei ollut esittänyt oikea henkiö.
Keskinäinen nahina ja irtopisteiden kerääminen kampittivat yhtenään terveen järjen äänen, joten minä ja pari muutakin asioiden oikean laidan nähnyttä lähdimme samaan aikaan toteuttamaan kukin omia visioitamme politiikan ulkopuolella.
Ei sitä kukaan rehellinen ja inhimillisillä tunteilla varustettu kansalainen jaksa, mikä sitten näkyy huonoina päätöksinä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset